En voi uskoa hyvää tuuriani! Tai siis tämän oli pakko olla jotenkin järjestetty juttu. Pikainen visiitti Zaralla (tai no, pikaiseksi se kai lasketaan, kun varsinaiseen shoppailuun meni noin 30 sek. Sovituskoppijonossa ja kassajonossa seisoskellessa aikaa vierähti kevyesti yli puoli tuntia yhteensä) ratkaisi kaikki lauantaisten ylioppilasjuhlien pukeutumisongelmat!

Tattadaaa!!

Koko hela Tukholmassa ei ollut kuin yksi ainoa kappale jäljellä sitä ihanaa Zaran kalamekkoa, josta haaveilin viime viikolla. Ja tuo ainokainen sattui olemaan juuri omaa kokoani. Sekä lisäksi kaiken kukkaraksi muutenkin aivan täydellinen!! Onneksi, sillä tosiaan Peetun ylppäreitä juhlitaan nyt lauantaina ja ihan pikkusen olis muutakin puuhaa, eikä tosiaan olisi ollut aikaa laukata kaupungilla etsimässä jotain mekon tapaista…

Katsokaa nyt!! Siinä on ihan oikeasti kaloja! Vähänkö siis hienoa!

Mekon materiaali on aavistuksen kiiltävämpää kuin mitä nettikuvista kävi ilmi. Ensin ajattelin, että en kestä tuota hohtoa, mutta sitten tulin onneksi järkiini. Eihän juhlapuvun nyt tosiaankaan välttämättä tarvitse olla mistään himmeästä lakanakankaasta tehty. Sitäpaitsi tuo kiilto sopii hyvin kala-aiheiseen kuviointiin. Haha!

Joku varoitteli haaveilupostauksen kommenteissa, että mekko saattaisi olla liian lyhyt. Minttu taitaapi olla kommentoijaa sen verran lyhyempi, että helman pituuden kanssa ei tullut mitään ongelmia. Muutenkin tuo on hyvin pitkälle juuri sen mallinen päälläni kuin ajattelinkin. Selkäpuolen erikoisesti toteutettu pääntie on ainoa – ja riittävä – juju itse kuosin lisäksi.

Ajattelin yhdistää mekkoon vanhat mokkaiset nuden sävyiset sandaalini. Mustatkin tuohon sopisi, mutta ehkä näin kesällä haluan silti käytää jotain vaaleaa. Sitäpaitsi niillä samoilla sandaaleilla on juhlittu niin Peetun rippijuhlat kuin ystävän häätkin (kaasona), joten tiedän, että jaksan hillua niillä koko pitkän päivän. (Kylläpäs muuten olivat nuo kuvat bloggerin aikaan pieniä…)

Mistä tietää, että on kesäloma? No ainakin siitä, että herätyskello ei ole soimassa kello viideltä aamulla niinkuin tavallisesti ja siitä, että kahvikupin ja aamun lehden kanssa voi painua takaisin punkkaan, vaikka onkin keskiviikko. Sen tietää myös siitä, että yhtäkkiä aivan hyväksyttävä ja säädyllinen lähdenpä-tästä-vähän-kaupungille -ehostus syntyy aurinkolaseista ja sävyttävästä huulikiillosta. 🙂

Kiskaisin jalkaani silkkiset pyjama-haaremihousut ja hopeiset sandaalinläpsyt, kun lähdin hikipinkomaan viimeisiä asioita, jotka on hoidettava ennen Peetun ylioppilasjuhlia. Voin kertoa, että ei – Tukholmasta ei löydy karjalanpiirakoita koossa “cocktail”, Tukholmasta ei myöskään löydy noin sentin levyistä sini-valkoista nauhaa ja ihan yllättävän hankalaksi menee löytää tavallisia vaaleansinisiä ilmapalloja. Nooo… Kaikki järjestynee ja mitä ei löydy niin sitä ei tarvita.

Huulissa on Maybellinen uutuus, kivasti marjaiselta maistuva värillisen huulirasvan oloinen voide. Esittelen nuo vielä tarkemminkin, kunhan ehdin kerätä vähän enemmän käyttökokemusta kuin vain tämän yhden päivän. Maybellinet saimme lahjaksi viime lauantain Indiedays-tapaamisessa.

• silkkihousut, ostettu Balilta
• t-paita, Filippa K
• rotsi, Acne
• sandaalit, Marni for H&M
• aurinkolasit, Polaroid