Tiramisun ohjeessa jo vilahtikin lippunauha, jonka askartelin Peetun lakkiaiskakun koristeeksi. Ihan alkuperäinen idea ei suinkaan ollut omani, vaan tulee täältä: Poketo Rainbow Bunting Cake Flags. Pikkuisen fiilasin alkuperäistä ideaa, mutta pienestä näpräyksestä huolimatta lippunauha on todella helppo ja nopea valmistaa. Lopputuloksena on persoonallinen ja hauska kakunkoriste!

Lippunauhan valmistamiseen tarvitaan kakkuun tai teemaan sopivaa paksua paperia tai ohutta kartonkia. Ylioppilaskakkuun valikoitui Suomen ja Ruotsin lippujen värit. Todella söpöjä lippunauhoja saa myös, kun käyttää valmiiksi kuviollisia, esim. pikkuruudullisia tai raidallisia askartelukartonkeja. Askartelukauppojen scrapbooking-osastoilta löytyy tosi herkullisia vaihtoehtoja.

Lisäksi tarvitaan askarteluliimaa (jos liput tehdään kahdesta eri väristä), ohutta narua ja kaksi grillitikkua. Halutessaan liput voi vielä koristella pienillä tarroilla – tai miksei vaikka itse piirtämällä.

Ihan ensimmäisenä kannattaa leikata mallilippu jostain vähän paksummasta kartongista. Mintun malliliput on tehty vanhaksi käyneistä käyntikorteista. Mallilippujen avulla on myös hyvä vähän testailla, minkä kokoisia lipuista ja koko lippunauhasta on tulossa. Etenkin, jos haluaa “kirjoittaa” lippujen avulla jotain, tulee koristeesta helposti aika pitkä. Silloin lippujen tulisi olla niin pieniä kuin mahdollista.

Mallilipun avulla piirretään kartongille haluttu määrä kolmioita, jotka leikataan irti terävillä saksilla.

Pienemmät kolmiot liimataan isompien päälle askarteluliimalla. Ihan pikkuriikkiset pisarat liimaa lippujen kulmissa riittää. Liika liima tekee lipuista helposti turhan jäykkiä.

Valmiit liput voi koristella haluamallaan tavalla. Tätä Peetun ylioppilaslippunauhaa tehdessäni näin jo silmissäni vaikka minkälaisia helmillä, pitsinauhalla ja dimangeilla koristeltuja super-prinsessaversioita… 😀

Valmiiden lippujen yläkulmiin tehdään reiät narun pujottamista varten. Alustan kannattaa olla jokin pehmeä, johon piikin voi huoletta painaa. Omista varastoistani ei nyt tähän hätään löytynyt mitään parempaa kuin jokin vanha mainoslahjaksi saatu muistikirja… Reiät voi tehdä myös terävien saksien kärjillä tai ihan oikealla piikillä. Paksu parsinneula toiminee myöskin, kunhan neulaa vähän vemputtaa reijässä niin, että haluttu naru mahtuu siitä läpi.

Kun kaikki liput on reijitetty, pujotetaan naru lippuihin. Mintulla on tässä valkoista paperinarua, joka ei ehkä ole ihan optimaalinen valinta, koska se on niin jäykkää. Lörpömpi naru laskeutuu kauniimmin heti alkuunsa, mutta kyllä tuo paperinarukin asettui, kun sai tekeytyä muutaman päivän.

Naru solmitaan grillitikkuihin, halutessaan solmukohdat voi vielä naamioida vaikka pikkuruisilla pyykkipojilla.

Tässä ovat valmiina Peetun kahteen Tiramisu-kakkuun väsätyt koristeet!

Ennen käyttöä grillitikut kannattaa lyhentää saksilla sopivan pituisiksi – niin myös meillä. Eli kukaan vieraista ei joutunut kaktusmultaruukussa majailleen kakunkoristeen uhriksi! 😀

Ei tarvitse matkustaa sen pidemmälle kuin entiseen kotikaupunkiinsa, kun sitä jo oppii paljon kaikenlaista. Pääasiassa itsestään. Niinkuin, että miten voi olla mahdollista, että tämä on noin ziljoonannes kalenterin mukaan kesään ajoittunut matka, jolle lähden matkalaukku pakattuna täyteen vaatteita, mutta päädyn kulkemaan about samoissa vetimissä koko reissun ajan? Opin siis, että ikuisen aikaoptimistin lisäksi sisälläni asuu patologinen kesäsääoptimisti. Toki tällä reissulla ehti hiukan tuulettaa shortsejakin. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin se, että päälläni on ollut tasan kaikki mukaan varaamani lämpimät vaatteet, kaikki yhtäaikaa. Plus tennarit. Käyttämättöminä kotiin palaa epälukuinen määrä hellemekkoja ja parit bikinit – eikä niitä lipsujakaan paljoa mökkijuhannuksen jälkeen ole kaivannut.

Aikuinen – siis ilman lapsia – toteutettu visiitti Särkänniemeen oli myös avartava.  Eipä enää nykypäivän lapsukaiset voi lähteä iltasella kävelyretkelle katsomaan hylkeitä tai muuten vaan fiilistelemään Näsinneulan juurelle. Koko alue on suljettu fun factoryksi ja maksu peritään kaikilta porttien sisään hinkuaville. Nooh, maailma muuttuu Minttusein, niin se vaan on. Toisaalta tuollainen kaiken kattava ranneke on kieltämättä kätsy. Eipähän tarvise olla kaivamassa kuvetta jokaikisessä käänteessä.

En nyt mitenkään voi olla tässä leuhkimatta, että pienen kannustuksen ja tsemppauksen jälkeen uskaltauduin Särkässä hyppäämään sekä Tornadon että MotoGeen kyytiin!! En olisi ikinä uskonut, että selviän hengissä moisista yrjömyllyistä – saatika, että olisin sitä mieltä, että se oli ihan tajuttoman kivaa! Adrenaliini-kicksit pani polvet tärisemään ja tasaisin väliajoin piti muistuttaa itseään, että kannattaa välillä myös hengittää, mutta en muista, milloin olisi ollut niin kreisihauskaa!

Lomaviikko hulahtaa ohitse vielä nopeammin kuin tavalliset arkiviikot, mutta kotoa poistuminen kannattaa. Tuskin muistan enää aikaisia aamuherätyksiä ja työpaikan ovikoodeja. Vielä olisi muutama päivä lomaa jäljellä. Enhän ole epäreilu, kun itsekkäästi toivon muutamaa bikini-aurinkoista päivää tähän? Eihän se keleistä ole kiinni… mutta ihan aikuisten oikeesti olisi nyt kiva kerran tämänkin loman aikana vaikka ihan läkähtyä kuumuudesta. Lupaan, että en valita.

Matkailu avartaa välillä myös aivan ennalta-arvaamattomalla tavalla. Kehräsaaressa Tampereella törmäsin söpöön pieneen käsityöläisten pitämään putiikkiin. Siellä silmäni osui tutunnäköiseen nimeen…

Onkohan multa mennyt nyt jotain ohi, vai onko Moksu tosiaan ryhtynyt myös designeriksi? Vai onko nyt koittanut se hetki, kun bloggarienkin pitää tuotemerkkisuojata oma nimensä?

Kaikkea sitä oppii, kun matkustaa…

Tokavika The Artis Way -viikko käynnistyy än-yy-tee-NYT!

Luvassa on juttua itsenäisyydestä, itsensä kunnioittamisesta, maalin saavuttamisen vaikeudesta ja pikkuisen myös liikunnasta. Lisäksi ohjelmassa on inspiroivia ja aikas haasteellisia tehtäviä. Mutta ensin tsekataan jo tuttuun tapaan, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko suositellut aamusivujen kirjoittamista jollekulle? Miksi?

Hmm… Minttu on ollut nyt kyllä enemmän kuin lomaterässä. En taida edes kehdata tunnustaa, mutta tällä viikolla olen kirjoittanut aamusivut tasan kahtena päivänä. Sen jälkeen alkoi ensin Peetun ylioppilasjuhlien valmisteluhässäkkä ja sitten lähdin itse lomareissulle Suomeen. Kaikki rutiinit haihtuivat siinä samalla. No, ensimmäinen lomaperiodi alkaa hiipua kohti loppua, joten eiköhän tässä päästä pian taas takaisin ruotuun.

En ole suositellut sivujen kirjoittamista kenellekään, mutta kieltämättä on käynyt mielessä, että monillekin voisi olla siitä hyötyä…

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko suunnitellut koko päivän kestäviä treffejä?

Näin lomalla tuntuu kuin koko elämä olisi yhtä pitkää taiteilijatreffiä! Olen tehnyt pääasiassa ihan tavallisia asioita, mutta jostain syystä kaikki tuntuu enemmän omalta vapaaehtoiselta valinnalta – ja siksi kai jotenkin nautinnollisemmalta ja hienommalta. Kyllähän sitä lomankin saisi pukattua täyteen velvollisuutta sinne ja suoritusta tänne, mutta nyt olen pitänyt varani ja huolehtinut siitä, että iloitsen kaikista valinnoistani. Eihän se nyt ehkä ole ihan sama kuin taiteilijatreffit, mutta olo on ollut kevyt ja kumman elpynyt.. 🙂

 

 

 

Oman itsensä hyväksyminen

Rahan merkityksestä puhuttiin jo aikaisemmin tällä kurssilla. Puhuttiin siitä, miten raha itsessään ei ole hyvää tai pahaa – ei sen omistaminen tai sen puute. Raha on vain vaihdon väline.

Ja niinhän se onkin periaatteessa. Vaikeaksi tämän tekee se, että rahasta on tullut niin monessa asiassa menestyksen mitta. Onhan se tavallaan loogista… Enää kun ei juuri vertailla montako lypsävää sitä möllöttää navetassa tai tukkimetsähehtaarien suuruutta. Raha – ja rahalla saatavat asiat – ovat monille se ainoa tapa panna ihmisiä arvo- tai menestysjärjestykseen.

Kuitenkin jokaisen tulisi löytää oma tapansa mitata oma menestyksensä. Menestyksen mittarit ovat erilaiset meille kaikille. Joillekin se on menestyvä ura, joka näyttää uloskin päin menestystarinalta. Jollekin toiselle sama ura on tukahduttava kahle, joka tappaa kaiken elämänilon. Joku haluaa heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi ja olla tekemättä kompromisseja, vaikka se sitten tarkottaisi satunnaisia kaurapuurokuureja, kun taas toinen on tyytyväinen simppeliin ei-kuormittavaan kahdeksasta-neljään duuniin, joka antaa taloudellisen vapauden itsensä toteuttamiseen, mutta ei vie liikaa henkisiä voimavaroja.

 

TEHTÄVÄ

Kurssi alkaa olla lopuillaan ja nyt hahmotellaan hiukan, miten tästä eteenpäin. Kirjoita viisi asiaa, miten haluat muuttua. Aikavälillä ei ole tässä merkitystä.

 

 

ITSEKUNNIOITUS

The Artist Way -kirjan mukaan itsekunnioituskin lähtee siitä, että ei tingi aamusivujen kirjoittamisesta ja taiteilijatreffien pitämisestä. Tärkeää on erityisesti, että nuo kaksi vain itselle omistettua asiaa ei jää muiden tai “arjen” esittämien vaatimusten alle. Itsekunnioitus lähtee siitä, että pitää huolta omasta sisäisestä lapsestaan, kohtelee itseään kauniisti ja hemmottelee itseään pienillä turhilla jutuilla.

Jokaisen sisäisen lapsi tarvitsee huomiota ja hemmottelua – ihan niinkuin kuka tahansa lapsi. Sisäinen lapsi on yleensä ihan yhteistyökykyinen ja -haluinen. Kun sen kanssa on leikitty ja sitä on pidetty hyvänä, sujuu tylsät velvollisuudet ja aikuisten hommat paljon paremmin.

TEHTÄVÄ

Kirjoita paperille kuusi asiaa, miten aiot hoivata itseäsi seuraavan kuuden kuukauden aikana. Kirjoita kurssit joille aiot osallistua (ja osallistut myös!), materiaalit ja välineet, joita aiot hankkia luovan minäsi käyttöön, taiteilijatreffit sekä lomat, jotka ovat vain sinua itseäsi varten.

 

SAAVUTUKSET

Kaikki tietää varmasti sen tunteen, kun on odottanut ja tavoitellut jotain asiaa, tehnyt kovasti töitä sen eteen ja sitten lopulta saavuttanut tavoitteensa. Riippuu vähän tavoitteesta, mutta monesti ensimmäinen reaktio on jonkinlainen epärealistinen euforia. Nyt heti tulee mieleen helpotuksen sekainen epäusko jokaikisen maratonin jälkeen, kun on vihdoinkin sivuuttanut maaliviivan – tai samantyyppinen heti lakkiaisten jälkeen.

Aika pian saavutuksen aiheuttama adrenaliinipiikki hiipuu ja jäljelle jää tunne, että maali hävisi jonnekin. Mitä ihmettä sitä nyt oikeastaan on saavuttanut, koska maailma on edelleen täynnä kaikenlaisia tavoitteita, joita kohti pitäisi alkaa pyrkiä. Tyytyväisyys on ohimenevää – ja siihen pitäisi osata varautua. Paras keino välttää tavoitteen saavuttamisen jälkeistä haluttomuutta tai jopa pettymyksen sekaista alakuloa (maaliin saapumisen riemu ei kestänytkään…) on tehdä itse matkasta tavoite sinänsä. Kun nauttii jo pelkästään tavoitetta kohti pyrkimisestä ja pitää hyvää huolta sisäisestä lapsestaan ja inspiraatiosta, on paljon helpompi suunnata kohti uusia tavoitteita aina tarvittaessa.

TEHTÄVÄ

Ota pala paperia ja kirjoita siihen konkreettinen suunnitelma seuraavalle seitsemälle päivälle, miten aiot hemmotella itseäsi ihan joka päivä ensi viikon ajan. Yritä olla mahdollisimman konkreettinen, toteutuksesta tulee siten paljon helpompaa.

LIIKUNTA

Buddha sanoo: “Ruumiin pitäminen hyvässä kunnossa on velvollisuus… Muutoin ei ole mitään mahdollisuutta pitää ajatuksia ja mieltä vahvana ja kirkkaana”. On aivan sama, onko liikuntalaji juoksu, pyöräily, ratsastus tai vaikka sauvakävely, tärkeintä on liikkua, muuten luovuus tukkeutuu eikä pääse ulos meistä. Monotoninen liikunta auttaa aivoja löytämään ratkaisuja ja inspiraatiota, luonnossa korvaamattomia vaikutteita, vaikka olisimme miten urbaaneja. Aivot assosioivat vapaasti ja esteettä, kun pulssi on korkealla, sydän hakkaa ja lihakset toimivat.

The Artist Way -kirjan mukaan jokaisen luovan ihmisen on pakko harrastaa säännöllisesti liikuntaa. Tavoitteena ei suinkaan ole parempi kunto tai hoikempi olemus – vaikka nämä saattavat toki tulla sivutuotteena. Liikunnan ainoa tavoite on saada parempi yhteys omiin ajatuksiin, alitajuntaan. Tästä syystä liikunnalle ei myöskään tässä yhteydessä aseteta kohtuuttomia tavoitteita. Riittää, kun liikkuu noin 3 – 4 kertaa viikossa, vähintään 20 – 30 minuuttia kerralla sen verran reippaasti, että tulee hiki ja hengästyy jonkun verran. Luulisi, että tuo onnistuisi ihan kaikilta…

 

 

 

TEHTÄVÄ

  • Osta itsellesi kiva muistikirja (kyllä, ihan paperinen on parempi, mutta ehkä sähköinenkin toimii).
  • Numeroi sivut yhdestä seitsemään.
  • Kirjoita sivuille otsikot: Terveys, Vauraus, Vapaa-aika, Ihmissuhteet, Luovuus, Ura ja Henkinen kehitys
  • Kirjoita jokaiselle sivulle kymmenen toivetta. (juu, kymmenen on aika monta, mutta tässä voi taas vähän haaveilla ja irrotella… :))

 

Tsemppiä kaikille yhdennentoista viikon haasteisiin! Ja muistetaan, että elämä on ihmisen parasta aikaa.

Mintun Juhannusviikonlopun rakennuspalikat:

  • aurinkoa (olisi saanut olla enemmänkin)
  • sadetta (vähempikin olisi riittänyt)
  • saunomista rantasaunassa (koko pitkä pilvinen juhannuspäivä!)
  • uimista ja talviturkin kastaminen (vesi oli kyllä kylmää Roineessa)
  • rillausta (mikään ei voita grillattua ruokaa, ei mikään!)
  • henkeviä keskusteluja (maailma on taas paaaljon parempi paikka)
  • vähemmän henkeviä keskusteluja (keskeinen ongelma: kuka esittää männävuosien hitin “Läähätän ja läkähdyn”)
  • litrakaupalla mansikoita (päästivät Mintun torille, ostin sitten “kotimaisia” – eli ruotsalaisia. Kelpasi kyllä kaikille)
  • huikeita break dance -esityksiä Raptorin tahtiin (ou beibi)
  • maailman parasta avotulella savustettua lohta (herkuttelukeskeisen juhannuksen tähti)
  • nurmikkotanssit Popedan tahtiin (kyllä, olen kotoisin Tampereelta :D)
  • pottujen rapsuttelua saunarannassa (meditatiivisempaa kuin jooga)
  • hyviä ystäviä (luv u 4 evö!)
  • ja ihanihan pikkuriikkisen jalkapalloa (viva Italia!!)

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään olisi vielä tiedossa ihana – ja yllättävästi myös ihanan aurinkoinen – päivä Tampereella ennen huomista kotimatkaa.. On varmaan pakko ehtiä pyörähtämään myös Stockan tänään alkaneessa alessa. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka löytyisi jotain kivoja tuliaisia kotiin!

Ihanaa juhannuspäivää kaikille! Toivottavasti jussit sujuivat leppoisasti ja tyynyn alle poimitut taikakukat toimi mallikkaasti.

Suomalaiset juhannuksenviettotavat ovat hyvin lähellä ruotsalaisia. Joitakin erojakin on. Juhannussalko, “Pienet Sammakot”, juhannuslounas nubbe-lauluineen etc. ovat hämmästyttävän totta vaihtoehtoisemmissakin juhannuksenviettoporukoissa.

Näin juhannuspäivänä voi ehkä olla iloinen ainakin siitä, että ei ole edellisiltana taistellut verisesti Irma-tädin kanssa köydenvedossa tai hävinnyt pussihyppelyä Janille 7 v.. Jotain etua suomalaisistakin perinteistä. 😀

Joko kaikki siellä ruudun toisella puolella on siirtynyt jussin viettoon? Mintulla on edessä unelmainen mökkijuhannus Saarikylissä rantasaunoineen ja itse savustettuine kaloineen. Peetu sen sijaa on töissä… Noooh, jonkunhan sitä olisi jokatapauksessa pitänyt jäädä kotiin pitämään huolta Sunshine-kisusta. Eikä Peetun mieli ole yhtään synkkä, kun voi hyvillä mielin patsastella uusissa kaunokaissandaaleissa!

Päivän asussa näkyy myös Peetun ylioppilaslahjaksi saama huikean hieno kaulakoru. Koru on kumimaista materiaalia ja se asettuu iholle melkein kuin aavistuksen kolmiulotteinen tatuointi.

 

 

  • mekko, Zara
  • neuletakki, Primark
  • sandaalit, Carin Wester

OIKEIN IHANAA JA AURINKOISTA JUHANNUSTA KAIKILLE GO 4 IT VOL. 2 -BLOGIN LUKIJOILLE!!

Old stuff