Työaamu. Mikäs tässä. 🙂
Yksi Tukholman ehdottomasti parhaimmista edullisen hintaluokan ravintoloista on kasvisravintola Hermans. Aivan mielettömän ihanalla paikalla Södermalmilla sijaitseva ruokapaikka vakuuttaa tarjoilullaan vannoutuneen lihansyöjänkin.
Hermansin tunnelma on mutkaton ja iloinen. Ruokaan suhtaudutaan kunnianhimoisesti ja rakkaudella. Raaka-aineet ovat ekologisia ja lähituotettuja – mikäli vain mahdollista. Mausteita tuotetaan itse srilankalaiselta toimittajalta. Juuri mausteissa ja runsaassa yrttien käytössä taitaakin piillä Hermansin supermaukkaan ruuan salaisuus. Kaikki on hyvin maustettua, tulisien ja mehevien ruokalajien lisäksi tarjolla on kuitenkin aina myös lempeämpiä makuja.
Hermansilla ei ole lainkaan á la cartea, vaan ruuat haetaan itse buffetista. Joka päivä on kaksi “kattausta”. Lounasbuffet tarjoillaan klo 11 – 15 ja illallisbuffet klo 15 – 21.
Paikka on tosi suosittu, joten pöytäväraus kannattaa tehdä (puh. +46 8-643 94 80), mikäli haluaa istumaan sisälle tai säältä suojaan verrannalle. 150 paikkainen terassikin täyttyy helposti varsinkin lämpiminä kesäpäivinä. Rinteeseen sijoitettu tunnelmallinen terassi tarjoaa huikaisevan näköalan Gamla Staniin ja satamaan. Halutessaan iltaa voi viettää vaikkapa loikoilemalla riippukeinussa ja fiilistelemällä kaunista Tukholmaa.
Buffetissa on yleensä aina jokin maa- tai maanosateema. Viimeksi, kun kävimme siellä syömässä, teemana oli Meksiko. Niiin hyvää!!
Aika iso osa buffetin antimista sopii myös vegaaneille. Kannattaa kysyä tarkemmin auttavaiselta ja reippaalta henkilökunnalta. Aivan järkyn ihanan näköiset, paikan päällä itse valmistetut jälkiruokapiirakat, -kakkuset ja muut leivonnaiset ovat kaikki vegaanisia. Ainoa ongelma on se, että yleensä pääruuan jälkeen on niin täynnä, että jälkkärit jäävät syömättä…
Sanoinko jo, että näköalat Hermansista ovat ihan mielettömät!? Jo pelkästään maiseman vuoksi kannattaa tuolla pistäytyä – vaikka sitten vain kaffella!
Ihan tähän alkuun haluaisin esittää kaksi hyvin vaikeaa ja erittäin kimuranttia kysymystä:
No, näin Mintulle nyt sitten kuitenkin kävi.
En todellakaan ole mikään spontaani shoppailija. Yleensä mietin ja vatvon kaikkia hankintoja vaikka miten pitkään. Hinnalla ei niinkään ole merkitystä, en vaan halua tehdä turhaa ostosta olipa se miten edullinen hyvänsä. Kuitenkin päädyin laivalla spontaanishoppailemaan hamosen, joka ei ollut edes alennusmyynnissä…
Selitykseksi sanottakoon, että matkaa edeltävänä iltana (lue: yönä) toteutettu pakkausprojekti paljasti vakavia puutteita Mintun garderobissa. Edes yön tunteina tehdyn perusteellisen etsinnän jälkeen ei löytynyt yhtään ainoaa vaatetta, joka olisi ollut sekä kesäinen, fiksu että rento. Kaikki hameet olivat aivan liian fiksuja (= toimistokäyttöön ajateltuja) ja kaikki shortsit totaalisesti aivan liian rentoja (= mökki-/rantsukäyttöön ajateltuja). Niinpä tietty viretila spontaanihankinnalle oli kieltämättä saavutettu…
Mitä tuli ostettua:
(kukaan meistä ei ole täydellinen, pitkä toimettomuus murtaa vahvimmankin – ja pellavainen puolihame on ihan oikeasti tosi kaunis ja käyttökelpoinen!)
Part Two -merkki ei todellakaan kuulu vakiosuosikkeihini, mutta tämä 100 % pellavaa oleva hame on kyllä lähestulkoon täydellinen. Ainakin täydellinen ratkaisu siihen pakkauskriisiin, jonka keskellä yötä ennen aikaista aamuherätystä tajusin.
Etukappaleen napitus antaa tietyn “työstetyn” ilmeen muuten rennolle hameelle. Ja hei, miten voisi olla rentoa ilman kunnon taskuja? Niin just, ei mitenkään!
Takanakin on tasku – tosin sen syvyys on vain pari-kolme senttiä. No, ei mulla muutenkaan ole tapana säilyttää perstaskussa sen paremmin lompakkoa kuin mitään muutakaan tilaa vaativaa…
Hamosen mukana tuli tuollainen tummanruskea hipsuvyö. Hame on ollut päällä jo aikas monta kertaa, mutta vyö ei kertaakaan. En itseasiassa usko, että tulen käyttämään sitä koskaan. Ymmärrän designerin idean, mutta ehkä en sitten kuitenkaan ole ihan niin boho-chic… Muutenkin yleensä karsin yksityiskohdat ja korut aina tosi minimiin asussa kuin asussa – vaikka minimalistiksi en kyllä tunnustaudukaan!
Ihan uskomattoman hienoja bikinisäitä ei vielä täällä Pohjolassa olla tänä kesänä nähty. Aurinko on onneksi kuitenkin tehnyt se verran pikavisiittejä, että pieni päivetys on tehnyt tervetulleen sävytyksen talvenkalpeaan ihoon. Oranssi, persikka, koralli ja muut heleät, lämpöisen punaiset värit kynsillä korostavat alkukesän rusketusta.
Pitkän kimalleperiodin jälkeen palasin takaisin puhtaan mehukkaaseen kynsilakkasävyyn. En tosin lupaa, etteikö glitterit palaisi kuvioihin anytime, vielä en ole saanut lähimainkaan tarpeekseni kimalluksesta. Juuri nyt tuntui kuitenkin paremmalta pysyttäytyä pelkässä oranssissa. Jotenkin tuo sävy sai sen pienen käsiin tarttuneen päivetyksen näyttämään tuplasti syvemmältä!
Mintun kynsillä hehkuu tällä hetkellä Essien huikaiseva oranssi sävy 726 Vermillionaire. Lakka on vielä vanhaa “mallistoa” – eli ajalta ennenkuin Essie myytiin L’Oréalille. Jotenkin tuntuu, että tuo olisi laadultaan parempi kuin nykyiset… Tai sitten hämmästyttävästä kestävyydestä on kiittäminen Trindin päällyslakkaa.
Yleensä en juuri jaksa päällyslakkojen kanssa puuhastella, mutta nyt halusin testata, onko niiden käytössä mitään ideaa. Jotenkin tuntuu, että kynsilakan kuivuminen – ja etenkin kovettuminen – kestää sen verran kauan, että en jaksa odotella vielä päällyslakankin kuivumista. Toisaalta, jos sen avulla pystyy pidentämään lakkauksen säädyllistä käyttöikää, pitäisi varmaan harkita tapojen muuttamista. Oikeastaan tekisi mieleni testata jotain pikakuivattavaa päällyslakkaa, mutta suhtaudun niidenkin tehoon sen verran skeptisesti, että eipä ole tullut hankittua moista varastoihin.
Perunasalaatin ei aina tarvitse olla majoneesia tiukuva kaloripommi. Etenkin kesähelteillä (legendan mukaan sellaisiakin osuu joskus kohdalle…) perinteinen versio tuntuu helposti aika tunkkaiselta ja raskaalta. Valmistin juhannuspäivän lounaalle superherkullisen ruokaisan perunasalaatin aattoillan aterialta ylijääneistä uusista perunoista. Salaatin ideasta ja “reseptistä” vastasi toki Tinni – Mintusta ei ole edellenkään keittiöhommissa muuhun, kuin suorittaviin tukitoimenpiteisiin. Haha!
Salaatista tuli niin hyvää, että ajattelin laittaa ohjeen tänne blogiinkin. Kaiken lähtökohta on tietty hyvät uudet perunat, muuten ohjetta voi varmasti soveltaa ihan sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään.
AURINKOINEN PERUNASALAATTI
Ainekset:
keitettyjä uusia perunoita kylmänä
öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja
hyviä mustia oliiveja (Kalamata)
tuoreita paloista riivittyjä herneitä
kesäsipulin vartta
Valmistus:
Pilko ensimmäisenä kulhoon haluttu määrä makoisia uusia perunoita. Tässä ei ole merkattuna mitään määriä, koska se riippuu siitä, miten paljon perunoita on käytettävissä. Salaatti käy hyvin pääruuan lisukkeeksi – eli silloin voi pitää nyrkkisääntönä, että salaattiin kannattaa varata yhtä monta perunaa ruokailijaa kohti kuin mitä muutenkin perunoita tulisi.
Silppua saksilla sekaan maukkaat aurinkokuivatut tomaatit. Älä valuta tomaattien öljyä hukkaan, sillä se käytetään salaatin kastikkeena!
Lisää sopiva määrä mustia oliiveja ja riivi mukaan reilusti hyviä tuoreita herneitä. Mitä makeampia herneet ovat, sen parempi. Tinnin mukaan mustien oliivien sijasta voisi hyvin käyttää myös kapriksia. Niitä nyt ei sattunut mökiltä ex temporé löytymään, mutta itse kyllä tykkään melkein enemmän mustista Kalamata-oliiveista.
Silppua lopuksi saksilla haluttu määrä kesäsipulin vartta. Sipulin ystävät voivat toki pilkkoa mukaan yhden tai kaksi kesäsipuliakin. Mintun mielestä pelkkä varsi riittää tuomaan potkua salaattiin ihan tarpeeksi, mutta makuja on monia. 🙂
Kastikkeeksi lorotellaan aurinkokuivattujen tomaattien makoisaa öljyä. Päälle vielä muutama kiepsautus sekä suola- että pippurimyllystä ja kesän aurinkoisin perunasalaatti on valmis!
Kaverien luona kyläilyssä on monta erinomaisen mahtavaa puolta. Yksi niistä on se, että pääsee lainailemaan kaikkia ihania tuotteita. Ystäväni Tinnin varastoista löytyy hämmästyttävän laaja valikoima kaikenlaisia laadukkaita shampoita ja hoitoaineita. Testasin muutamia vierailuni aikana ja ehdoton voittaja oli Tigin epic volume shampoo ja hoitoaine.
En ole mikään superkokenut Tigi-friikki, mutta tunnistin makean herkullisen tuoksun jo heti, kun pumppasin shampoota kädelleni. Olen aika kranttu kosmetiikkatuotteiden tuoksujen kanssa. Yleensä en voi sietää kovin voimakkaasti hajustettuja aineita, mutta jostain syystä Tigin karamellituoksut toimivat.
Shampoo pesee hiukset aivan ihanan puhtaiksi. Hiukset suorastaan natisevat sormissa, mutta tuntuvat siitä huolimatta ihan “terveiltä” eikä lainkaan liian kuivilta. Hoitoaine palauttaa pehmeyden ja joustavuuden ilman tehohoitojen raskautta. Annoin hoitoaineen vaikuttaa reilut viisi minuuttia (sen aikaa, kun höyläsin sääreni… :D) ja se riitti ihan mainiosti.
Tinni herjasi etukäteen, että mahtaako Minttua enää löytyä käsittelyn jälkeen hiusten seasta, kun muutenkin runsaaseen kuontalooni tulee vielä eeppistä volyymia. Haha! No, ihan niin eeppinen ei lopputulos kuitenkaan ollut. Hiukset tuntuivat upean ilmavilta ja kevyiltä, kosteutustakin oli ilmeisen riittävästi, sillä hiukset asettuivat kauniisti, eivätkä tuntuneet rutisevan kuivilta.
Voi olla, että säännöllisessä käytössä epic volume -shampoo on vähän liiankin syväpuhdistava. Hiukseni kuivuvat todella helposti ikävän näköiseksi hampuksi. Kuvittelisin, että parhaiten tuo Tigin kaksikko toimisi yhdessä jonkun vähän hellävaraisemman ja hoitavamman shampoo-hoitoaine -kombon kanssa vuorotellen käytettynä.
Nyt pitää vaan alkaa tiirailla kampaamoiden erikoistarjouksia. Varsinkin noista jättipulloista tuntuu olevan usein hyviä kampanjoita, joissa voi säästää ihan merkittävästi.
