Haaveilin tässä juurikin viikonloppureissusta Barcelonaan, mutta tänään taisi mieli hiukan muuttua. Peetu näytti kuvia parin viikon takaiselta pyöräreissultansa Gotlantiin ja oikeastaan tuli ihan hirveä hinku pyöräilemään raikkaaseen ilmaan ja pittoreskeihin maisemiin.

Gotlannin saari on vain 50 km leveä ja about 180 km pitkä. Eli viikon pyöräreissulla ehtii halutessaan kiertää lähes koko saaren, kuten Peetu likkajenginsä kanssa teki. Maasto on siellä hyvin tasaista, joten mikään extreme-pyöräilijä ei tarvitse olla ja kulkupelikin voi olla ihan normi city-bike.

Tukholmasta pääsee Gotlantiin tosi helposti. Visbyssä on kuulemma lentokenttäkin, mutta paikallisjunalla (johon käy normaali Tukholman julkisten liikennevälineitten kk-kortti) pääsee suoraan satamaan ja noin kolmen tunnin lauttamatka ei kustanna kuin jokusen hassun euron.

Itse välttelisin pahinta turistisesonkia – ja erityisesti tukholmalaisen bile-nuorison kansoittamaa Stockholms veckania. Tosin Visbyn ulkopuolella taitaa aina olla kuitenkin riittävästi tilaa hengittää. Tähän aikaan vuodesta Gotlannissa on vielä selkeästi kesäisempi ilmasto kuin Tukholmassa. Jotkut väittävät, että Golf-virta törmää nimenomaan Gotlannin rannoille ja siksi siellä kesäkelit kestävät niin paljon pidempään kuin muualla Ruotsissa.

Ihan hurjan myöhään syksyyn ei Gotlannin reissua kuitenkaan kannata ajoittaa. Sen verran tsekkailin jo mm. majoituksia, että huomasin monen paikan sulkevan ovensa syksyn edetessä. Tosin kai sitä vanha partiolainen muutaman yön voisi viettää teltassakin Peetun & co. esimerkkiä noudattaen.

Olen tainnut jo joskus kertoakin, että käytän päivittäin työmatkoihin aika tasan tarkaan kaksi tuntia – tunnin aamulla ja vähän vajaan tunnin iltapäivällä. Paluumatkalla työmatka sujuu nopeammin, koska tunnelbana kulkee useammin ja vaihtoihin ei mene aikaa. Nuo kaksi tuntia käytän yleensä lukemiseen. Parasta työmatkalukemista ovat dekkarit, koska jotenkin tuntuu, että vaihtojen pätkimä lukuhetki ei ehkä parhaimmalla mahdollisella tavalla sovi haasteellisemmasta kirjallisuudesta nauttimiseen.

En ole mitenkään erityisen nirso sen suhteen, mitä kirjoja työmatkoillani luen. Yleensä työmatkalukemistoon päätyy Karkin ja Peetun hankinnat, kavereilta perityt kirjat ja randomilla kauppareissulla mukaan tarttuneet pokkarit. Tajusin juuri, että olen viime aikoina lukenut putkeen ainakin viisi Gotlantiin sijoittuvaa dekkaria (Mari Jungstedt, Anna Jansson). Jo pelkästään sen takia olisi ihan mahtava päästä käymään samoissa maisemissa.

Vuosi 2012 tulee jäämään muistiin kesänä, jolloin kesä ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Gotlannissa on Ruotsin hienoimmat rannat, mutta vesi oli kuulemma ihan älyttömän kylmää tyttöjen reissun aikaan. Edelleen pikemminkin kuin jo.

Tässä olisi vielä muutama viikonloppu potentiaalisesti kaunista ja lämmintä syyskuuta jäljellä.  Melkein tekee mieli vaihtaa Weekend Getaway suunnitelmat Barcelonasta Gotlantiin.

Kaikki kuvat on Peetun viikon kestäneeltä Gotlannin pyöräreissulta, jolta tyttö kotiutui noin kaksi viikkoa sitten.

Oltiin tosiaan Peetun kanssa eilen Filippa K:n Grev Turegatanin putiikissa juuri myyntiin saapuneen syysmalliston esittelytilaisuudessa. Suureksi iloksemme tajuttiin, että Filippa K on ottanut positiivisessa mielessä pari askelta taaksepäin – palannut juurilleen ja tekemään hyviä ja laadukkaita, pohjoismaiselle vartalolle leikattuja perusvaatteita. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että garderobissani olisi useammankin Filippa K -vaatteen kokoinen aukko.

Peetu on ihan muutaman viikon päästä lähdössä melkein vuodeksi päiväntasaajan tuntumaan. Muuten nämä käsittämättömän pehmeästä oranssista nahasta tehdyt hanskat olisivat vaihtaneet omistajaa välittömästi. Vuori on pehmoista ja lämpöistä villasekoitetta, joten ainakin sellaisen tyypillisen Tukholma-city-talven näillä pärjäisi aivan hienosti. Mintullekin nuo kelpaisivat mainiosti, mutta – kuten Peetu asiaankuuluvasti muistutti – järjestelmällisessä ja huolellisessa elämässäni on hansikkaiden kokoinen aukko. Viime talvena hukkasin vain kaksi paria. Se on varmasti paras saavutus vuosikausiin…

Samasta syystä hyllyyn jäi kaunis merinovillainen turbaanin ja beanien kaunis liitto. Minttu ei ole oikein koskaan päässyt fäshion-pipa -trendistä jyvälle. Peetu sen sijaan rakastaa kaikenlaisia hattuja. Voi kyllä olla, että teen uuden visiitin putiikkiin siinä vaiheessa, kun pipan käyttöä ei voi enää vältellä. Olisihan se nyt kuitenkin aika jees, että jossain vaiheessa pakolliseksi muodostuva päähine olisi sekä kaunis että lämmittävä.

Minttu ihastui palavasti 100 % silkkiä olevaan simppeliin t-paitamekkoon. Painatuksen kauniit sävyt eivät oikein pääse oikeuksiinsa, mutta yhdessä mustan  kanssa värilliset osat muodostavat “pikkumustan”, jota ei tarvitse hampaat irvessä “asustaa itsensä näköiseksi”. Laittaisin tuon töihin mustan neuletakin ja noiden samojen nauhakenkien  kanssa. Drinksuille mennessä jättäisin neuletakin kotiin ja vaihtaisin jalkaan korot. Siinä se.

Äitin tyttö tutkii tarkasti kaikki laput ennenkuin antaa lopullisen tuomion kivalta tuntuvasta vaatteesta.

Ihana neuletakki osoittautuu olevan 100 % merinovillaa ja on niin pehmeä, että atoopikko-Peetu ei ole uskoa silmiään – tai ehkä paremminkin tuntemuksiaan. Vajaamittaiset hihat ja helman vyötäröpituus ovat Peetun mielestä just täydelliset. Toimisi kyllä Mintullakin, tunnustan. 🙂

Miesten puolelta löytyi aivan täydellisen hieno laukku! Juuri sopivan eleetön ja linjakas, että se sopisi heavy-user-käyttöön ilman, että siihen kyllästyy hetipaikalla. Kooltaan se on sopiva nielaisemaan läppärin ja muut perustyöpäivätarvikkeet. Täydellinen vaihtoehto niille mainos-kangaskasseille, joita normaalisti käytän tietokonelaukkuna. Sitäpaitsi tuon laukun pikkusisko majaileekin jo luonani ja tästä kuvasta tuli mieleeni, että pitääkin kaivaa se esiin ja ottaa pitkästä aikaa käyttöön.

Peetu ihastui jo malliston esittelyn aikana hienoon metalliseen pikkumekkoon. Malliltaan mekko on aika perus – eli väljästi istuvaksi tarkoitettu shift-dress. Koko juju on nyt jo asuste-osastolla melkein yli-hypetetyssä metallisessa ruusu-kultaisessa värissä. Lurex-mekkoja on tällä sesongilla varmasti joka valmistajalla, mutta lohenpunainen sävy, 3/4 -pituiset hihat ja tosiaan tuo ei-tyköistuva malli tekee tästä Filippa K:n versiosta kyllä ihan varteenotettavan vaihtoehdon.

Huomasin bongaavani putiikissa illan aikana useammankin kivan laukun omalle toivelistalleni. Sinänsä ei niin kovin ihmeellistä, sillä olen ollut enemmän kuin tyytyväinen niihin kahteen Filippa K:n laukkuun, jotka olen aikoinani hankkinut. Tällä hetkellä tarve olisi lähinnä keskikokoiselle/pienehkölle weekend-bagille ja normikokoiselle olan yli kannettavalle laukulle. Filippa K:n syksyn valikoimista löytyisi näköjään ratkaisu molempiin tarpeisiin.

Ohut kaulukseton nahkajakku olisi niin täydellinen lisä Mintun toimisto-asustukseen. Fiksumpi kuin neuletakki, mutta ei kuitenkaan yhtä “pönöttävän” virkamiesmäinen kuin ihan perusjakku.. Ja tuo oikealla alhaalla oleva ohut musta kashmirneule on vaan niin kaunis ja ihana ja eleetön ja – sanoinko jo – ihana, että sellainen on ihan pakko saada. Onneksi niitä ei tainnut olla kuin kahta eri väriä…

Joskus aika monta sesonkia sitten, Filippa K lanseerasi vapaa-ajan konseptin, muistaakseni nimellä Filippa K Easy – tai jotain sinne päin. Konseptilla oli ihan oma putiikkikin ja muistan olleeni siellä avajaisissa. Sittemmin idea hiipui, putiikki suljettiin ja olin ihan siinä uskossa, että  Filippa K on kokonaan lakannut tekemästä vapaa-ajan vaatteita. Mutta ei – yksi tangollinen kauniita, erittäin hyvin leikattuja ja rauhoittavan greigessä väriskaalassa olevia treeni- ja vapaa-ajan asuja on yhä mukana kuvioissa. Materiaalit ovat erittäin laadukkaita – kashmiria ja napakkaa jerseytä ja leikkaukset taattua, naisille tarkoitettua Filippa K:ta. Me likes!

Tosin pitää nyt ihan erityisesti sanoa, että vaikka Filippa K:n vapaa-ajan mallisto on mielestäni ihan fantastinen (laukkujen ohella parasta, mitä Filippa K:lla on nyt just!) ja haluaisin omistaa tyyliin jokaikisen tuon pienen malliston vaatteen, mitään kovin teknisiä materiaaleja näissä vaatteissa ei ole käytetty. Eli maraton-treeniin ja hikijumppaan suosittelen edelleen niitä teknisempiä materiaaleja, mutta joogaan, Body Balanceen ja muuhun vastaavaan nuo Filippa K:n pehmeät ja hyväilevät treeniasut sopisivat paremmin kuin hyvin.

Peetu löysi kauluspaidan, 100 % silkkiä, joka oli niin täydellinen jatkumo kesän turkoosi-villitykselle, että tämä vain piti saada suosikkilistalle. Kuvassa tuo näyttää enemmän ihan perussiniseltä, mutta oikeasti paita on syvän sini-turkoosi. Vain aavistuksen kesänkepeää uima-allasturkoosia syvempi ja tummempi.

Minttu on juuri näin vauhdikas. Kaikkein himotuimmaksi vaatteeksi koko iltana nousi hillitty, klassisesti kaksiriviseksi leikattu vaalea villakangastakki. Tykkään kovasti takin helppouden ja monikäyttöisyyden tunteesta. Väri on hieno, koska se tuntuu yhtä luonnolliselta näin syksyllä kuin keväälläkin.

Kaiken muotiviikkoilun, syystrendijuttujen ja tietty tällaisten spesiaalien putiikkivierailujen jälkeen tunne eiliseltä ja oikeastaan koko viime viikolta on se, että nyt on ihan pakko tehdä jonkinlainen lista asioista, joita pitäisi/haluaisi hankkia syksyksi. Listan avulla voisi ehkä poistaa kaikkein huonoimpia ideoita (=asioita, jotka eivät sovi minkään muun kanssa) ja varmistaa sitä, että uudet hankinnat sopivat yhteen keskenään. Ja toisaalta tehdä sen erittäin tarpeellisen garderobi-inventaarion… 🙂

Pyörittiin eilen illalla Peetun kanssa kaupungilla. Oli ihan kohtuullisen lämpöinen keli muuten, mutta tuuli oli sekä navakka että kirpeä. Jotkut oli selkeästi tulkinnut säätilan ihan totaalisen väärin, sillä bongattiin ainakin kolme tyyppiä lipsuissa tai lipsuja muistuttavissa sandaaleissa ja shortseissa…

Illan ohjelmassa oli Filippa K:n lippulaivaputiikissa syysmalliston esittelyn merkeissä järkätty VIP-ilta. Oli tosi mukavaa, viihdyttiin hyvin, törmättiin yllättäviinkin tuttuihin (lähinnä Mintun) ja kuvattiin sekä Peetun että Mintun syysmallistolempparit. Yritän saada tehtyä jonkunlaista järkevää kollaasia niistä vielä tänä iltana.

Ennen tapahtumaa poikettiin syyskauniissa Kungsträdgårdenissa ja kuvattiin molempien illan asu.

Peetun vetimet:

• paita, MTWTFSS
• hame, H&M
• sukkikset, H&M
• sandaalit, (Mintun) Moheda
• takki, 2nd hand (Americana)
• laukku, Marc by Marc Jacobs 

 Mintun vetimet:

• mekko, H&M
• takki, Acne
• kengät, Palmroth
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Ajattelin, että kaikki varmaan ihan kihisevät kiinnostuksesta, mitä Mintulla oli päällä Tukholman muotiviikon viimeisenä päivänä. Päätöspäivä muodostui sen verran hektiseksi, että asusta ei tullut kunnon kuvaa, vaikka vilahtihan se nyt pikkuisen fiilisraportissa.

Tässä nyt kuitenkin tuo asu oikein kokonaisuudessaan.  Uskaltauduin verhoutumaan eläinkuosiin siitäkin huolimatta, että riski näyttää kaikkein tackyimmältä pantteri-mummolta onkin erittäin suuri. Etenkin tuon hiusten white-trash -vaalennuksen kanssa… Onneksi Acnen paita on sävyiltään ennemminkin harmaaseen ja hiekkaan taittava ja paksu himmeäpintainen puuvilla on aika kaukana päiväristeilyjen eläkeläistangotaivutuksista.

Teoriassa muotiviikolla tulisi aina käyttää niitä huikeimpia stilettoja, mitä kaapista löytyy. Käytännössä näytöspaikkojen välillä ravaaminen (ei, Minttu ei ajele limousinella, eikä edes taksilla – unohtakaa Devil wears Prada…) ja jonoissa seisoskelu ottaa sen verran jalkoihin, että on suorastaan pakko keskittyä mukavuuteen, jos aikoo jaksaa kiertää enemmän kuin kaksi näytöstä putkeen. Niinpä päädyin hyper-tyylikkäisiin Consseihin.

Tiedättekö mitä. Mielestäni nuo aikoinaan Costa Rican reissulta hankkimani korvikset on ihan mielettömän hienot!  

Oikeastaan edelliset kuvat vääristävät tilannetta hiukan, sillä takkia tulee riisuttua äärimmäisen harvoin – ehkä joskus hetkeksi näytöksessä tuolin selkänojalle. Muuten asu on oikeasti “ulkoiluasu” ja uskollinen matkalaukku heiluu mukana kätkien sisäänsä kaiken mahdollisen vesipullosta meikkeihin, välipalaksi tarkotettuihin proteiinipatukoihin ja kameraan.

• paita, Acne
• housut, frk (Åhlénsin oma merkki) 
• takki, Acne
• tennarit, Converse
• laukku, Marc by Marc Jacobs

Nyt olisi taas käyttöä sille lottovoitolle! Onnistuin nimittäin rakastumaan palavasti Riccardo Tiscin Givenchyn pre-fall -mallistoon suunnittelemiin bootseihin… En oikein tiedä, miten elämä voi jatkua ilman polvipituisia saappaita, joiden vartta koristaa maahan asti ulottuva käänne. Siluetti on aivan täydellinen – hienostunut mutta särmikäs.

Käyttäisin niitä juuri noin. Eli tuomaan tasapainoa heiluvaan helmaan, terävyyttä naiselliseen kokonaisuuteen. Saappaat antavat saman armollisen ja naisvartaloa imartelevan efektin kuin jo ziljoona sesonkia muodin no-no– listalla keikkuneet bootcut-farkut.

Onneksi ei tarvitse painia sen ongelman kanssa, että budjetti ei todellakaan salli mitään hurvahtamista nettishoppailuun. Bootsit näyttävät nimittäin olevan loppuunmyyty about kaikkialta ainakin omassa koossani. 

Muodin monitoiminainen, bloggaaja Sofi Fahrman, on toki ehtinyt napata itsellensä parin himoittuja gaiter bootseja. Ja näyttää – pardon my French –  aivan hemmetin hyvältä!!

Yleensä aito on aito, kopio on kopio ja rip-off on rip-off. Tällä kertaa himotus on kuitenkin niin suuri, että voisin harkita jonkun nopealiikkeisen ketjuliikkeen “tulkintoja” kyseisistä bootseista. Ainuttakaan en vain ole löytänyt. Saa linkittää, jos ruudun sillä puolella on enemmän tietoa!

Kuvat: Style.com, net-a-porter ja Sofi Fahrman blogi

Olin todella vähällä tehdä tänään jotain aivan hillittömän hävettävää. Meidän pihassa on useampikin pihlaja, joiden oksat notkuvat syvän oranssinpunaisia marjoja. Sain lähestulkoon vastustamattomattoman impulssin, että kannan kameran jalustan ulos ja kuvaan pihlajanmarjapaitani kauniit puut taustalla. Sitten tulin järkiini ja tajusin, että edes mun pokkani ei kestäisi sitä, että kaikki naapurit näkee ja mitähän ne sitten ajattelee. Kolmen viisikerroksisen talon muodostamalla sisäpihalla tuskin saisi puuhastella huomiota herättämättä. Ja ihan niin huomionkipeä en sentään ole. Haha!

Päivän asu tuli siis kuvattua siinä samassa keittiön nurkassa kuin niin monet muutkin, mutta toivottavasti edes ajatus kivemmasta taustasta lämmittää. Aurinkoinen, mutta aikas tuulinen keskiviikko tuli vietettyä poikaystävän vaatevarastosta lainatussa pihlajanmarjanpunaisessa paidassa ja melkein turhankin talvisilta tuntuneissa nilkkureissa. Olen huomannut viihtyväni punaisessa. Etenkin tuollainen oranssiin taittava lämmin punainen on ihana.

• paita (Vesan), Cheap Monday
• housut, Forever21
• nilkkurit, DonDonna