Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta, että fanitan lähestulkoon kaikenlaisia ketjuputiikkien muotitalojen kanssa tekemiä yhteistyömallistoja?  Ihan jo lähtökohtaisesti diggailen ajatusta muodin demokraattisuudesta – siitä, että high end fashion on mahdollisimman monien ulottuvilla. Ymmärrän toki, että yhteistyömallistot eivät ole sama juttu kuin vastaavat, merkin omat, päämallistot. Materiaalit ovat vähemmän luksusta, mallien kokoonpano vähemmän työtä vaativaa ja tuotteet sopeutettu suurille massoille – eli suunnittelu on väistämättä vähemmän edgyä.

Kuitenkin jokaisella suunnittelijalla tai muotitalolla on oma nimi kiinni yhteistyömallistoissa. Kukaan ei ole niin lapsellisen lyhytnäköinen, että päästäisi markkinoille surkeaa laatua, olematonta suunnittelua tai muuten kyseenalaista kampetta. Vaikka miten on kysymys yhteistyöstä ketjuputiikin kanssa, vahingoittaisi ala-arvoiset tuotteet myös emomerkin mainetta. Niinpä yhteistyömallistot tarjoavat yleensä poikkeuksellisen hyvää laatua, materiaaleja ja suunnittelua erinomaisen käypään hintaan.

Peetu kysyi vähän aikaa sitten (kun vauhkosin Lindexin Missoni -yhteistyöstä): “äiti, luuletsä, että näistä yhteistyömallistoista tulee joskus tulevaisuudessa sellaisia tosi himoittuja vintage-keräilykohteita?” Vastaus on, että kyllä, juuri niin uskon, että tulee käymään.

Siksi onkin monta monituista syytä alkaa hihkua H&M:n seuraavaa, ranskalaisen Maison Martin Margielan kanssa toteutettua yhteistyötä.

Etukäteen ajattelin, että olen vain silleen “hengessä mukana” -tyyppisesti innostunut Maison Martin Margielan ja Henkan yhteistyöstä. Tunnustan (silläkin uhalla, että teen totaalisen fashion-uskottavuus-suiciden…), että kovin avantgardi muoti dekonstruoituine vetimineen ei ole kaikken eniten se omimmalta tuntuva juttu. Tykkään kyllä katsella kuvia ja inspiroitua ennakkoluulottomasta ja oivaltavasta ajattelusta, mutta että innostuisin hankkimaan sen tyylisiä vaatteita itselleni, ei ole tuntunut ajankohtaiselta.

Ensimmäiset nettiin vuotaneet (tai vuotaneet ja vuotaneet…) kuvat yhteistyöstä paljastaa vähän yllättäen jo monta ihastuksen kohdetta, joilta hyvinkin löytyisi paikka Mintun garderobista. Ainakin tuo vetoketjuilla viriteltävä palmikkoneule ja organza-kaapuhässäkkä päätyivät välittömästi must have -listalle. Ja voi, miten haluaisinkaan omistaa hopeiset glitterilegginsit, mutta – rehellisesti – milloin niitä oikeastaan voisi käyttää? Sen sijaan tuo ruskea krokonahkarotsi olisi täydellinen OMG/WAU…

Eipä siis muuta kuin shoppailukyynärpäitä taas terottelemaan ja marraskuun puoliväliä odottamaan! 🙂

Kuvat bongasin ihanan Silverin blogista (joka oli puolestaan poiminut ne jostain muualta…)

Eilinen ruutukuosivaihde taisi jäädä vähän päälle. Samoin kuin Peetun vaatekaapilla “shoppailu”. No, Cheap Mondayn ikivanha keittiöruutuinen puuvillatunika ei ole kuulunut neidon suosikkivetimiin enää pitkään aikaan, joten enpä usko että lainailu on mikään ongelma. Sitäpaitsi tiedän kyllä, että sekä Karkki että Peetu käyvät varsin vapaamielisesti valikoimassa outfitteja Mintun varastoista aina, kun silmä välttää. Niin että vuoroin vieraissa ja silleen…

Tänä iltana tavataan piiitkästä aikaa täkäläisen Suomi-tyttöjengini kanssa. Kummasti ne kuukausittain – jopa useammin – toistuvat After Work -tapaamiset alkoivat harventua, kun kaverit yksi toisensa jälkeen äitiytyivät. Etenkin nämä heillä nyt käynnissä olevat vuodet työssäkäyvinä päiväkoti-ikäisten lasten vanhempana tuntuvat erityisen kiireisiltä.

Monet puhuvat ihaillen siitä, miten sain tehtyä KTM-tutkintoni valmiiksi kahden pienen lapsen kanssa. Itsestäni tuntuu, että taloudellista puolta lukuunottamatta pääsin kyllä todella helpolla. Aikatauluja saattoi aina rukata lasten ja oman jaksamisen mukaan – ilman, että minkään pomon tai työkaverin tarvitsi siitä nähdä vaivaa. Toisaalta lasten ansiosta en voinut myöskään huithapeloida opintojen kanssa, siirtää tenttiin lukua tai esseiden kirjoittamista viime tippaan. Arjen rytmittäminen johti varsin kurinalaiseen opintotahtiin ja aivan varmasti nopeutti opintojani sen, mitä kesken kaiken pidetty äitiysvapaa niitä pidensi.

Hursomhelst – tänään Suomi-treffeilläni pääsen vihdoin tutustumaan suuresti kehuttuun Boqueria -tapasravintolaan. Toivottavasti se on kaikkien kehujen arvoinen…

• tunika, Cheap Monday
• neuletakki, Lindex
• minihame (alla), Monki
• vyö, InWear
• kengät, Vagabond

Go 4 it vol. 2 -blogia pidempään seuranneet muistavat varmaan Karkin alunperin tummahiuksisena. Vielä kolme vuotta sitten neidon hiukset olivat selkeästi tummanruskeat ja melkoisen pitkät. Viimeaikoina Karkki on kuitenkin näyttäytynyt lähinnä eriasteisena blondina. Lukuiset värjäykset tummasta vaaleaan, raidoitukset ja aurinko olivat kuluttaneet hiukset sen verran huonoon kuntoon, että edes tehohoidot ja öljykäsittelyt eivät oikein enää saanut eloa latvoihin.

Niinpä pitkän pohdinnan jälkeen Karkki päätti poikkaista hiuksensa. Ja nyt jälkeenpäin ei voi ajatella kuin, että onneksi!

Takaa lyhyempi, pitkähkö polkkatukka pukee Karkkia ihan mielettömän hienosti. Kasvoja kehystää pidemmät suortuvat ja siro niska paljastuu lyhyen takatukan ansiosta.  

Hiukan enemmän tuo vaatii laittoa – niinkuin lyhyet hiukset aina. Pituutta on kuitenkin sen verran, että tarvittaessa hiukset saa sipaistua pienelle nysäponnarille niskaan. Ihan täydellinen pituus siis!

Näissä kuvissa Karkin luonnonkihara/-taipuisa tukka on föönattu suoraksi. Rentoa surffihippivaikutelmaa saa, kun vain puristelee hiukset huolettomasti kuivaksi keskipitävän muotoiluvaahdon kanssa.

Ja tuo paita on siis Karkin löytö Tommy Hilfiger -häppeningistä viime viikolta.  Ihanan pehmeä merinovillasekoite lämmittää vilukissa-Karkkia ja parantumattomana raitafanina päätynee tytön ikisuosikkien joukkoon.

Eihän nyt taas voi olla täysikuu? Viime yö meni ihan totaaliseksi valveilla kieppumiseksi. Mitkään suuret murheet eivät valvottaneet – päinvastoin – viikonloppu oli oikein mukava ja kaikin tavoin rentouttava. Lisäksi pitkä skypeily Peetun kanssa rauhoitti äiskän mieltä entisestään. Viimeisenä ennen nukkumaanmenoa luin vielä kivoja juttuja (joihin liittyy mm. näkymättömän kissan häntä!) – eli kaiken järjen mukaan hyvän unen olisi pitänyt tulla ihan normaalissa järjestyksessä. Parasta kaikessa on se, että kun yritin aamulla toimistolla saada vähän sympatiapisteitä, yksi työkaveri ilmoitti nukkuneensa maks. kolme tuntia ja toinen kertoi olleensa valveilla koko yön….

No täysikuu tai ei, maanantai mentiin rennossa cowboy-hengessä. Yksi hyvä puoli siinä, että Peetu on reissussa, on se, että voin melkolailla vapaasti käydä lainailemassa vaatteita neitokaisen garderobista. Tänään en vaan voinut vastustaa käsittämättömän suloisen pehmeän ruutupaidan houkutusta. Viime viikolla Henkalta hankittu ketjukaulakoru sopii lainapaidan kaveriksi ja rimmaa kivasti kenkien koristeremmeihin.

• paita (Peetun), Jack & Jones
• farkut, Acne
• kengät, Vagabond
• kaulakoru, H&M

Töitten jälkeen kävin vanumassa ja elpymässä BodyBalancessa. Siitä varsinaisesta balancesta en niin osaa sanoa, mutta nyt on kuiteskin hyvä ja rento olo. Taidan yrittää riipiä itseni väkisin irti tästä interwebin ihmeellisestä maailmasta ja painua peiton alle samantien. 🙂

Raf Simonsin ensimmäistä varsinaista mallistoa Diorille voi kuvata vain yhdellä sanalla: täydellinen. Siitäkin huolimatta, että se ei todellakaan ole yhtä mielikuvituksellisen runsas kuin edeltäjänsä Gallianon. Eikä se myöskään ravistele muodin ja taiteen rajoja, kyseenalaista pukeutumisen konstruktiota tai haasta käsitystämme vartalon, ihon, ruumiillisuuden ja muodin välisestä vuorovaikutuksesta. Sen sijaan Simons onnistuu risteyttämään Diorin feminiinisen perinnön ja modernin minimalismin tavalla, jota ei voi kuin ihailla.

Klassinen Dior-silhuetti tiimalasivyötäröineen, stilettoineen ja sensuellisti pyöristyvine olkapäineen on tallella. Kuitenkin Simonsin käsissä design on saanut aivan mielettömästi voimaa, särmää ja vahvuutta. Mikä helpotus, että enää ei tarvitse leikkiä sen paremmin kaupunkisoturia kuin rokkiprätkämimmiäkään viestiäkseen älä mulle ala -asennetta pukeutumisellaan.

Nämä (ja ne kaikki loputkin näytöskuvat) tallennan päällimmäiseksi inspiraatiokansiooni. Juuri tismalleen näin haluan pukeutua! Täytyy tunnustaa, että ikuinen heikkouteni teknisiin materiaaleihin ja sporttireferensseihin on varmasti yksi syy lisää siihen, että tämä vaan kertakaikkiaan toimii!

Kuvista kiitos: Style.com

Täällä on ollut aivan mielettömän hieno, aurinkoinen, kuulas, kirpeä – siis kaikki mahdolliseet kliseen tunnusmerkit täyttävä – upea syysviikonloppu! Eilen rynnin pitkin metsäpolkuja sporttihenkisellä power walk -lenkillä, mutta tänään otettiin iisimmin ja promeneerailtiin kaikessa rauhassa pitkin Kungsholmenin kivoja pikkukatuja.

Niin lämmintä oli, että piti ihan kaivaa taas nahkatakki esiin, vaikka jo luulin, että pitää siirtyä lämpöisempiin päällysvaatteisiin. Eilinen tuulikin kun ehti tälle päivälle laantua ja aurinko lämmitti niin, että kahviloiden ja ravintoloiden terasseillekin näytti kertyneen ihan kiitettävästi väkeä.

Karkille suurkiitos asukuvista – ei ne nyt niin pahasti tärähtäneitä ole! ;D

• paita, MTWTFSS
• hame, H&M
• rotsi, Acne
• huivi, KappAhl (Vintage Stories – saatu!)
• laukku, Botkier
• kengät, Palmroth

Niin ja sunnuntaikävelyseurani oli paitsi tietenkin maailman parasta ja hauskinta, myös erinomaisen tyylikkäästi pukeutunutta!

Suurkiitokset Karkille ja Ericille seurasta ja ihanasta illallisesta. Hmmm… pahus… olisi pitänyt pyytää Ericiltä hänen kokkailemansa kana-curry-valkosipuli-banaani-kerma -padan ohje. No, vielähän sitä ehtii!

Ihana aloittaa uusi työviikko tällaisen viikonlopun jälkeen. Sopivasti lepoa ja rauhaa sekä hyviä hetkiä rakkaiden ihmisten kanssa. Puhuin myös Peetun kanssa Skypessä melkein tunnin – ja kaikesta päätellen reissu on lähtenyt käyntiin jopa ennakko-odotuksia paremmin. Huomenna ovat suuntaamassa surffikurssille. Äitin tyttö! 🙂

Täydellistä sunnuntaita varjostaa nyt ainoastaan sellainen pieni seikka, että en kertakaikkiaan pysty löytämään meiltä Hunger Gamesin kakkososaa. Karkki väittää kivenkovaan tuoneensa sen tänne, mutta olen nyt kääntänyt ympäri kaikki mahdottomatkin paikat – eikä se vaan löydy. Ja Karkki katsoi myös heiltä, mutta kirjaa ei vain löydy. Kolmonen olisi tuossa tyrkyllä, mutta jotenkin tuntuu ihan hölmöltä lukea se ennen kakkososaa. First world problems – I know. 🙂