Yksi uudenvuodenlupauksistani taisi olla, että ryhdistäydyn vihdoinkin ompelimon puolella. Tavoite oli toteuttaa jokaisesta ilmestyneestä Burda Style -lehdestä ainakin jokin malli. Reipasta alkua kesti noin kuukauden tai kaksi – eli aika normisuoritus uudenvuodenlupaukselle, eikö vaan?

Jatkoin kuitenkin Burdan ostamista vielä aika monta kuukautta, kunnes se alkoi tuntua hullun hommalta. Peetun ylioppilaspuvun ompelu vei sen verran paljon aikaa, että mitään muita projekteja en siinä vaiheessa voinut edes ajatella.

Henkilökohtainen arkistointijärjestelmäni on vielä aika vaiheessa, joten kaavalehdet päätyvät helposti samoihin pinoihin kaiken muun “parempaa aikaa” odottavan luettavan kanssa. Onneksi hoksasin, että myös lähikirjastostani saa lainata Burdaa. Laina-aika on vain viikon, joten se kaikkein tylsin vaihe – kaavojen piirtäminen – pitää suorittaa varsin napakassa aikataulussa.

Tuorein Burda, joka meidän lähikirjastosta löytyi, on reilun kuukauden vanha numero 9. Pikkuisen kesäiseltähän tuo tavallaan vaikuttaa, mutta löysin lehdestä todella monta potentiaalisesti aivan mahtavan hyvää kaavaa.

Mutta kyllä vaan kirjasto on hieno asia! Joskus pentuna hengailtiin tosi paljon kirjastossa Tampereella. Monesti istuttiin siellä kaikessa hiljaisuudessa lukemassa kirjoja ja kotiin kannettiin aina hillittömät pinot luettavaa. Jossain vaiheessa kirjastojen loistavuus pääsi ainakin itseltäni unohtumaan, mutta nyt kun olen vihdoin sisäistänyt, että meillä on varsin hyvin varusteltu sivukirjasto ihan kulman takana, olen päättänyt ryhtyä jälleen kanta-asiakkaaksi!

Mutta takaisin Burdan mallivalikoimaan.

Olen edelleenkin kaikkein eniten vailla täydennystä toimistovaatevalikoimaani. Erityisesti kaipailen kivoja mekkoja, miellyttäviä (mutta fiksun näköisiä – vaikea yhtälö!) alaosia ja jokuselle kauniille paidallekin olisi tarvetta. Burdasta nro 9 löytyi parikin  hyvää hametta, yksi todella kivan oloinen mekko (materiaali ja stailaus on tuossa mekkokuvassa aika extreme, mutta tuo leikkaus tekee ihan ihmeitä muodoille!) ja moderni tulkinta klassisesta solmukepaidasta.

Lisäksi lehdessä on erittäin toimivan näköinen shift dress -kaava seikkaperäisten ohjeiden kanssa. Shift dress on siis vähän sama kuin suomen “kotelomekko”, mutta yleensä valjempi mitoitukseltaan ja joustavampi käyttötarkoitukseltaan. Kotelomekko on helposti tyköistuvampi ja juhlavampi kuin shift dress – joka tosin alunperin on ollut nimitys vain hihattomille mekoille.

Yksi ehdoton suosikkini Burdassa on vanhat vintage-kaavat. Esmes tämä kukkamekko, jota käytin Karkin lakkiaisissa on ommeltu juuri niillä. Tuosta jakusta en ole ihan varma… Tuliskohan sille oikeasti käyttöä? Kaunis se on kyllä – sitä ei voi kiistää. Ehkä kaivelen varastoistani lisää silkkipaperia ja otan talteen tuonkin kaavan!

Keskiviikon stailaussession unelma-outfit jäi kummittelemaan mieleeni. Kuinkas muuten. Parin viikon päästä olisi tosiaan yhdet tosi tärkeät juhlatkin, joihin olisi kiva olla jotain säällistä päällepantavaa.

Oikeastaan piti viettää koko perjantai-ilta kaikessa rauhassa Hunger Gamesin kirjasarjan kolmososassa, mutta syystä joka on itsellenikin mysteeri, päädyin tutkailemaan nettikauppojen tarjontaa. (No siis tiedättehän: katson vain äkkiä, onko Peetu online Skypessä ja pikapikaa, josko meileihini olisi vastattu. Kun molemmat antavat vesiperän, kurkkaan vielä “äkkiä” tilanteen facebookissa. Ja onko blogiin tullut komentteja. Blogissa hoksaan eilisen postaukseni ja muistan ne juhlat ja kuinka hieno se DvF:n lurex-mekko olisikaan sinne. Ja sim-sa-la-BIM olemme päätyneet selaamaan shopbop.comin tarjontaa…)

Ja kuinka ollakaan Shopbop.comista löytyi koko unelma-asuni…

Kullansävyinen lurex-mekko näyttää mielestäni näissä kuvissa hyvin paljon juuri siltä, miltä se oikeastikin näyttää. Siis että tuo metallinkiilto on aika hillittyä ja eleganttia – eikä sellaista päällekäyvää agressiivista kimallusta. Nyt vaikuttaisi suorastaan siltä, että tuon taivaallisen hienon Fosette Wrap Dress -mekon saisi jenkeistä tilaamalla ihan selkeästi halvemmalla kuin NK:lta… Onneksi Shopbop toimittaa aina niin nopeasti, että ehdin vielä laskea budjettiani muutamaan kertaan ennen 16.11. olevia suuria juhlallisuuksia. Josko sieltä nyt kuitenkin löytyisi lokonen tuolle (takuuvarmasti vuosikausien käyttöön päätyvälle) mekolle löytyisi.

Ja hei, pakko sanoa tämä, vaikka kuullostaisinkin pikkuisen omahyväiseltä: mun mielestäni tuo mekko näyttää paljon paremmalta sellaisen normaaliruokinnassa olleen naisen päällä kuin kuvan mallikuikelon. Kaikki muut maailman vaateasiat näyttävät varmasti paremmalta kuikelon päällä, mutta tuo DvF:n kietaisumekko vaatii vähän Mad Men -kurveja sisäänsä – on mun mielipiteeni!

Shopbopista löytyi myös ne jumalaiset mokkanilkkurit, jotka Jonas Hallberg stailasi ylleni lurex-mekon kanssa. Ciara Booties -nilkkurit on niin kauniit, että saadakseni nuo voisin myydä vaikka… ööh… nyt kun olen lukenut kaikki Hunger Games -kirjat putkeen, ei tule mieleen kuin erittäin dramaattisia ja aiheeseen epäsopivia kielikuvia, joten taidan tyytyä sanomaan, että olispa mahtavan nastaa stailata DvF:n hieno lurex-mekko upeiden mokkanilkkureitten kanssa myös IRL.

Ehkä siirryn tästä laskeskelemaan, mitä tuo lysti kustantaisi tullien ja rahtien kanssa… Kokoja onneksi näyttäisi olevan vielä sesongin tässä vaiheessa ihan hyvin tarjolla.

Huomasin muuten btw, että shopbopissa on myynnissä myös se nahkahame, jota sovitin ja n-a-p:stä löytyy mekko, joka oli yksi vaihtoehdoistani (tosin mustana). Kauniita kaikki nekin, mutta Diane von Furstenbergin kietaisumekoista ei ole tullut himoittuja klassikkoja syyttä suotta – leikkaus on aivan omaa luokkaansa. Tämä tiedoksi kaikille täti-henkisiä vaatteita kammoksuville, mutta aikuiselle naiselle sopivia leikkauksia haikaileville ystävättärilleni!

Tekisikö mieli paeta hetkeksi marraskuun pimeyttä, kylmyyttä, kosteutta, viimaa etc? Tervetuloa lämpimän aurinkoiselle mielikuvamatkalle Aasiaan!

Peetu halusi lähettää reissultaan näiden muutamien kuvien välityksellä paljon terkkuja kaikille blogin lukijoille!

Tyttöjen ensimmäinen pysähdys oli Singapore. Tosin siellä vierähti vain yksi päivä, mutta kyllä sitä aika paljon ehtii nähdä, kun on liikkeellä aikaisesta aamusta iltamyöhään.

Suoraan Singaporesta neidot lennähtivät Balille. 

Balilla aika itsestäänselvä kohde oli Kuta Beach. Bailaamisen ja biitsihengailun lisäksi Peetu ehti jopa opetella surffaamaan. Taisi käydä hippasen nopsempaan aaltojen valloitus kuin Mintulta, joka nieleskeli muutaman päivän suolavettä ennenkuin edes jonkunlaisesta laudalla pysymisestä voitiin puhua.

Peetun matkaseurue: (vas.) Peetu, Anna, Malin ja Malin.

Kuta Beachin remuamisen jälkeen matka jatkui Mintullekin tuttuihin maisemiin Gili Trawanganille.

Vajaan viikon Gili-chillailun jälkeen neidot hyppäsivät taas speed boatiin ja suuntasivat takaisin Kuta Beachille. Pikkuisen jäi kuulemma biletyshammas kolottamaan – ja taisi siellä joku komea aussi-kollikin odotella… 

Paluu Kutalle ei sujunut ihan niinkuin Strömsössä… Heti ensimmäisenä (toisena?) iltana, kun tytöt olivat sheikkaamassa ulkona, heidän hotellihuoneeseen murtauduttiin. Ja juu, johonkin vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen matkaseurue oli ilmeisesti vajonnut, koska huoneeseen oli jätetty tyyliin Aivan Kaikki. No, rosvot olivat ilmeisesti siinä mielessä “ammattilaisia”, että mitään ei ollut sotkettu – tai otettu mukaan vain huvin vuoksi.

Väliaikaiset passit kourassa retkue matkusti Bangkokiin hankkimaan uusia passeja, pankkikortteja ja muita matkustusasiakirjoja hävinneiden tilalle.  

Alunperin tyttöjen ei ollut tarkoitus pysähtyä Bangkokissa koneen vaihtoa enempää. Passien teko kesti kuitenkin melkein kaksi viikkoa, joten aika nopsaan piti ajatella tilanne uusiksi.

Shoppaamisen ja Khao San Roadilla maleskelun lisäksi Peetu & co. tekivät useita retkiä mm. kultaiseen kuninkaanlinnaan, viikonloppumarkkinoille, vesiputoukselle ja yksi päivä meni jokilaivalla noin 3 h matkan päässä Bangkokin ulkopuolella. 

Peetun “päivän asu” viime keskiviikolta. Lievää Halloween-hulinaa havaittavissa… Haha!

Eilen tuli tieto, että uudet passit ovat saapuneet, samoin äiskän lähettämä pankkikortti ja uusi SIM kännykkään. Bangkok taisi olla jo aika nähty – ainakin tältä erää – sillä jo tänään tuli viesti, että retkue on saapunut seuraavaan matkakohteeseensa, joka on Vang Vieng Laos.

Tässä vähän kuvasatoa eiliseltä! Tai no, jos totta puhutaan – ei ihan vähän vaan aika reipas kuvapläjäys tässä on tulossa, vaikka karsin julkaistavat kuvat kolmeen kertaan. Oli niin älyttömän hauska ja antoisa ilta, että olisin halunnut jakaa jokaisen sekunnin teidän kanssanne. Toivottavasti kaikki nauru ja innostus välittyy kuvista teillekin.

Täytyy tunnustaa, että olin kyllä aikas jännässä ennenkuin tapasimme superstylistiksi itseään tituleeraavan Jonas Hallbergin.  En oikeastaan pelännyt, että hän olisi ollut ilkeä tai diivaileva. Tuskin tuossa duunissa pääsee kovin pitkälle, jos itse kuvittelee olevansa se suurin stara. Mutta onhan se nyt vaan aika hillitöntä ajatella, että vain muutama päivä sitten herra on stailannut Demi Moorea ja Uma Thurmania – ja nyt sitten Minttua ja Karkkia. Aika OMG -tilanne!

Ensin istuskeltiin tovi NK:n Rosenrummetissa Veuve Clicquota siemaillen ja juteltiin meidän toiveista ja ajatuksista pukeutumiseen ja kokonaisoutfitteihin liittyen. Jonaksen mielestä oli tosi hauskaa, että Karkki oli meistä se konservatiivinen matalia korkoja, helmikorvakoruja ja klassisia jakkupukuja rakastava tyyppi, kun taas Minttu oli enemmän hurlumhei. 🙂

Jonaksella taisi olla ajatuksena, että Karkki löytäisi sisältään sen vähän edgymmän pukeutujan. Klassisia leikkauksia ja hyvää kestävää laatua, mutta ripaus asennetta ja särmää – eikä Karkki vastustellut, päinvastoin. Kaikkein uskaliaimmat ideat neito tyrmäsi varsin eleettömästi toista kulmakarvaa kohottamalla, mutta tiedän, että sille I wish I was a rich girl -listalle tuli pari muutakin juttua sen Mulberryn Del Reyn lisäksi.

Jos Karkille tarjoiltiin vähän enemmän särmää, oli Mintun tarkoitus kai löytää se sensuelli nainen sisältään (haha!). Sain soviteltavakseni ison kasan kauniisti leikattuja mekkoja, yhden ihanan pehmeää nahkaa olevan hameen ja pari paria huikean korkeita (mutta sikakauniita ja jalassa älyttömän hyvän tuntuisia) kenkiä.

Henkarit ojossa puolijuoksua kohti sovituskoppia!

Taisin pikkuisen rakastua tähän Diane von Furstenbergin kietaisumekkoon, joka on rouheaa pitsiä päältä, vuoritettuna melko mattamustalla silkillä. Mekon solmiamisnauhat ovat leveät ja materiaali pehmeää kiiltävää silkkisatiinia. Mutta ehkä tuo dekoltee on sitten kuitenkin pikkuisen avonainen – vai? Kengät ovat nekin Dian von Furstenbergin. Tosi ihanan näköiset, mutta sen verran isot (oikeaa kokoa ei löytynyt), että onneksi niitä ei sentään tarvinnut alkaa himoita.

Aika harvoin (lue: ei koskaan) sitä on saanut niin hyvää palvelua ja hellää huolenpitoa kuin eilen. Jonas halusi ehdottomasti solmia itse nauhat, asetella helman poimut ja nykiä hihat kohdalleen, ennenkuin astuin ulos sovituskopista.

Joulupukille (tahi vaihtoehtoisesti lottovoittohaltijattarille) haluaisin nyt kertoa, että toivoisin kovasti tämän alla olevan asun:

Sirot ihanat kauniit Diane von Furstenbergin mokkanilkkurit. Niin elegantit ja hyvät jalkaan, että ei mitään rajaa!

Ja sitten tämä kaunis kaunis kietaisumekko (Diane von Furstenberg sekin – taisin löytää sisäisen aikuiseni… Haha!) himmeänkultaista lureksia. En olisi ikimaailmassa edes kokeillut tuota mekkoa päälleni – se ei suoraan sanottuna näyttänyt henkarissa yhtään miltään. Ja väitän kuitenkin, että minun kokemuksellani yleensä osaan tulkita myös henkarissa roikkuvan vaatteen potentiaalin. Lisäksi tuo kimallus vaikutti kaupan lamppujen alla tosi hyökkäävältä, mutta päälle puettuna se muuttui lempeäksi hohteeksi.

Niin että kuule joulupukki. Mulla olis parin viikon päästä yhdet juhlat ja tarttisin jotain kivaa päällepantavaa sinne, että jos lupaan olla tosi kiltti myös lopun vuotta, varmaan voisin saada lahjani jo vähän näin etukäteen??

Vähän samoilla linjoilla taisi ajatella Karkkikin, kun sai päällensä tämän Marc by Marc Jacobsin bikerin.

Karkillekin on siis olemassa biker-takki, joka sopisi hänen tyyliinsä. Täydellinen istuvuus olkapäillä, unelmanpehmeä nahka, mattakiiltävät metalliosat ja aavistuksen muotoon leikattu malli. Istuu Karkille aivan täydellisesti! (Näkeehän sen myös tuosta ilmeestä!)

Acnella Karkki testaili toista bikeria. Ihan mielettömän hieno sekin, mutta paksumpi nahka, rouheammat metalliosat ja särmikkäämpi leikkaus teki sen, että vaikka takki olikin ehkä rokumpi, se ei ollut ollenkaan niin Karkin oloinen. Hyvä tietää sekin.

Acnella Karkki sovitteli vielä tosi herkullisia nilkkureita.

Parin tunnin session jälkeen oltiin Karkin kanssa aivan puhki. Oli ollut tosi kiva ja intensiivinen iltapäivä. Saatiin paljon hyviä ideoita (joista keskeisin taisi kylläkin liittyä finanssipuoleen) ja roppakaupalla inspiraatiota. Lisäksi oli tosi mukava havaita, että Jonas Hallbergin kaltainen stara voi olla niin lämmin ja ihana ihminen. Tuntui ihan oikeasti siltä, että hän välitti tosissaan siitä, miltä meistä Karkin kanssa tuntuu. Ja että hän vilpittömästi halusi antaa meille vinkkejä ja inspiraatiota sen – varsin lyhyen ajan puitteissa, mitä meillä nyt kuitenkin oli käytettävissä.

Milloin Halloweenia kuuluisi oikeasti juhlia?

Tosi monet vietti karmivia kurpitsajuhlia viime viikonloppuna. Ainakin facebookin uutisvirran perusteella huikeita zombie-/vampyyri-/noita-/kummitus-/mitänäitänytonkaan-asuja vilisi lukemattomissa teemabileissä. Itse olen jotenkin aina ajatellut, että Halloween on täällä meilläpäin vähän sama kuin pyhämiestenpäivä – ja sehän on ensi viikonloppuna. Olin suunnitellut varautuvani naapuruston pentulaumojen “karkki vai kepponen” -hyökkäyksiin lauantaina, mutta yllättäen ovikello soikin tiuhaan jo eilen illalla.

Pikkuisen siis ihmetyttää, että mikä mahtaa olla se oikea hetki viettää Halloweenia.

Veriset kynnet täältä.

Jenkki-Halloweenia taidetaan juhlia aina lokakuun viimeisenä iltana, ja sieltähän koko kurpitsaperinne on tänne adoptoitu. Sehän tietysti antaa kaikille tiukkapipoisille ilonpilaajille syyn niuhottaa, että voi kamalaa, kun taas yksi tuollainen kaupallinen muka-juhlapyhä on tänne ihmisten riesaksi Ameriikasta asti rantautunut. Johtuiskohan nillittäjien yllättävän suuri ja/tai äänekäs joukko siitä, että Halloween-perinne on täällä meilläpäin suhteellisen tuore ilmiö.

Luurankokynnet täältä.

Ei kovinkaan yllättäen satun olemaan sitä mieltä, että on aivan sama, mikä syy keksitään sille, että halutaan juhlia, järkätä hienoja bileitä, pukeutua hauskasti. Tärkeintä on, että aina silloin tällöin saa edes jollakin verukkeella käyttää mielikuvitustaan ja heittäytyä juhlimaan.

Kunnon karnevaalitunnelmaa ei näillä leveysasteilla ole todellakaan liikaa. Mitä meille jäisi ilman maailmalta tuotuja juhlia? Mitenkään väheksymättä esimerkiksi maatalousnäyttelyiden elvyttävää vaikutusta, tuntuu, että juhlan aiheet olisivat aika harvassa. Jääkiekon MM-kisojen voittojuhliakin on niin hankala merkata kalenteriin etukäteen.

Ensi viikonlopulle ei ainakaan toistaiseksi ole Mintulle tiedossa mitään veret seisauttavia Halloween-festivaaleja (OBS: vielä ehtii kutsua!). Ajattelin siitä huolimatta laittaa ainakin kynnet karmivaan kuntoon… Inspiroivista lakkauskuvista ei ainakaan ole puutetta.

Sain muutamia päiviä sitten kutsun Sebastianin hiusshow’hun. Saan yllättävän paljon kutsuja kaikenlaisiin ihanalta kuullostaviin tapahtumiin Helsingissä, vaikka tosi harvoin pystyn niihin osallistumaan. Niin mahtavaa kuin se olisikin. Olin jo randomilla deletoimassa tämänkin kutsun, kun huomasin, että sinne toivotetaan tervetulleeksi myös blogini lukijat!!

Kutsu on tullut tosiaan jo jokin aika sitten – eli en osaa sanoa, miten paljon siellä vielä on tilaa. Varmasti kannattaa kuitenkin testata ja ilmoittautua sähköpostiosoitteeseen: nextupfinland@sebastianprofessional.com, mikäli pystyt osallistumaan huikeaan hiustapahtumaan ensi tiistaina 6.11.

Viestissä sanotaan näin:

“Sebastian järjestää Helsingin Cuba!-ravintolassa 6.11. klo 19 huikean hiusshow’n, jossa esitellään vuoden rohkeimmat hiuslookit. Luvassa on paitsi uusinta hiusmuotia, myös mahtavat bileet Sebastianin pohjoismaisen luovan vastaavan, Benjamin Martinin, johdolla.

Ennakkoon ilmoittautuneet tilaisuuteen saapuneet osallistuvat arvontaan, jossa on mahdollisuus voittaa Sebastianin upeaa kiiltoa tuova uutuustuotepaketti sekä Kerin Rosen suunnittelemat huipputyylikkäät aurinkolasit.”

Menkää nyt edes te paikalle, kun itse en pääse!