Olen aina ajatellut, että sitten jonain päivänä omistan täydellisen vaatevaraston. Sellaisen, joka on juuri sopivan täynnä harkittuja, kauniita, kestäviä, laadukkaita ja itseni näköisiä vaatteita. Useimmat vaatteista olisi helposti yhdisteltävissä toistensa kanssa, joten muutaman ihanan asusteen ja katseenkiinnittäjän avulla yhdistelmien määrä olisi loputon. Jokaiseen tilaisuuteen olisi aina helposti löydettävissä kiva asu.

Tässä viimeaikoina, talvi-alehankintoja suunnitellessani, olen alkanut epäillä, että jahtaan sateenkaaren päätä. Ehkä garderobi ei koskaan ole täysin valmis. Ehkä on vain hyväksyttävä se tosiasia, että vaikka jotkut pukeutumispalapelin peruspilarit olisivatkin kohdallaan, on pukeutusmiskriisitön elämä täysin mahdoton ajatus.

Juteltiin eilen illalla aiheesta Karkin kanssa ja sisäistin yhden itsestäänselvyyden. Suunnittelin siis tätä samaista postausta, mutta kirjoitettuna siihen tyyliin, että mitä vaatteita täydellisestä garderobista pitäisi löytyä. En ollut mitenkään yllättynyt, että parikymppisen opiskelijan ja aikuisen toimistorotan ajatukset eroavat aika tavalla, mutta tietenkin myös muu elämäntilanne vaikuttaa todella paljon.

Itse olin esimerkiksi neljä vuotta päätoiminen yrittäjä, freelancer. Tuolloin “täydellinen garderobi” koostui mukavista, pehmeäksi käytetyistä verkkareista, huppareista, villasukista ja mahdollisimman cooleista (ruotsalaisten suunnittelijoiden tekemistä) fashion-vetimistä. Ns. tavallisiksi vaatteiksi riitti farkut, t-paita ja neuletakki – niille oli käyttöä lähinnä, kun kotitoimistopäivänä oli aivan pakko poistua neljän seinän sisältä.

Reilu pari vuotta sitten valitsin pois yrittäjyyden riemut ja palasin takaisin kunnialliseen office-duuniin. Kyllä kotivertseille on edelleenkin käyttöä – ja joskus saa kiskoa yllensä jotain fashion-spesiaalia, mutta pikkuisen hämmentyneenä olen yrittänyt selvittää, mitä ihmettä garderobista pitää löytyä, että aamuinen toimitopukeutumiskaaos vähän helpottaisi.

Eli kai siihen on sopeuduttava, että vaatevarasto ei koskaan ole täysin valmis – ja toisaalta ehkä hyvä niin. En kuitenkaan halua luopua  siitä ajatuksesta, että saisin karsittua kaapeista kaiken turhan pois niin, että jäljelle jäisi vain ne vaatteet, joista todella pidän ja joita käytän. Sitten voisi alkaa selkeämmältä pohjalta miettiä, mitä ja millaisia peruspilareita garderobi kaipaa ja millaisilla yksityiskohdilla sitä milloinkin haluaisi maustaa.

Siitä tuleenkin aivan varmasti juttua tännekin. Haiskahtaa sen verran merkittävältä projektilta!

Voin tunnustaa ihan heti näin alkuun, että olen neuletakkien suurkuluttaja. Ja kyllähän se täälläkin on kieltämättä näkynyt. Välillä – tai oikeastaan aika usein – tulee sellainen olo, että olisi kiva näyttää vähän huolitellummalta ja siistimmältä töissä. Ja etenkin, jos välillä haluaa rentoilla alaosan kanssa, pitäisi skarppiutta löytyä yläosastosta, jotta kauhun (lue: jotenkin korrektin toimistopukeutumisen) tasapaino pysyy balanssissa.

Monet jakut vaan ovat auttamatta niin kovin kankeita pitää päällä sellaisena työpäivänä, kun ohjelmassa on lähinnä tietokoneen ruudun tölläystä ja paikallaan istumista. Liikkuvaiset palaveri- ja seminaaripäivät ovat erikseen, mutta tavallisena suolakaivospäivänä on joustavat ja mukavat jersey-jakut erinomainen vaihtoehto.

Itselläni on pari kompromissi-kategoriaan sopivaa versiota aiheesta. Tänään yhdistin tummiin farkkuihin ja tennareihin (jep!) Karkilta saamani harmaan jersey-jakun. Valkoisen t-paidan ja statement-korvisten kanssa lopputuloksena oli siisti mutta rento konttorirotta-asu, jossa viihdyin oikein hyvin!

• jakku, H&M
• t-paita, H&M
• farkut, Acne
• tennarit, Converse
• korvikset, Marni for H&M

Shopbopin paketti saapui jälleen ajatustakin nopeammin. Välillä oikein ihmetyttää, että miten jenkkilässä sijaitseva nettiputiikki voi toimittaa paketin perille noin vuorokauden kuluessa tilauksen tekemisestä? Pieni kiitos toimitusvarmuudesta kuuluu tietty täkäläisellekin kuljetusliikkeelle – eivät tunnu jäävän tilaukset heidänkään hyllyille turhaan makoilemaan.

En tosiaankaan kuulu niihin, jotka kutsuvat puhelintaan ällöillä lempinimillä (*otsikko* ;P), mutta Shopbopin alesta tilaamani hopeiset kuoret ovat niin makoisat, etten voinut vastustaa kiusausta.

“Jotkut kivat kuoret” on ollut hankintalistallani koko tämän vuoden, jonka olen ollut onnellinen iPhonen käyttäjä. Jotenkin vaan mitkään eivät ole oikein iskeneet…

Pari kertaa olen pudottanut puhelimen, mutta kaikki osapuolet ovat selvinneet pelkällä säikähdyksellä. Vasta kun Karkki onnistui pudottamaan oman iPhonensa niin, että koko takakannen lasi meni aivan säpäleiksi, tajusin, että nyt on ihan pakko hankkia edes jonkunlaiset kuoret puhelimen turvaksi.

Oikeastaan en ollut ajatellut tehdä mitään Shopbop-tilausta, mutta täytyy sanoa, että kun näin alessa nämä hopeiset kuoret lime-vihreillä kirjaimilla varustettuna, oli aivan pakko alkaa penkoa muitakin alennettuja juttuja, jos vaikka löytyisi pakettiin vähän täytettä.. Ja löytyihän sieltä, joten tilaukseen meni myös ihana asu iPhonelle.

On se niin hieno!

Tosin täytyy kyllä sanoa, että pikkuisen suorastaan alkoi naurattaa, kun huomasin tämän tekstin pakkauksen nurjalla puolella:

Siis että oikein Oh-So-Scratch-Free!! Voin kyllä kertoa, että nyt – parin päivän käytön jälkeen – kuoressa on jo havaittavat elämisen jäljet näkyvissä. No, en kyllä muuta olettanutkaan, joten en voi esittää olevani pettynyt. Kulutustavarahan tuo on – ja ehkä nyt on sitten henkisesti helpompi hankkia ne seuraavat kuoret, kun ensimmäisetkin on saatu käyttöön asti.

Suosittelen kuitenkin vilpittömästi välttämään Shopbopin alea. Siellä on niin älytön määrä kaikkea kivaa hyvällä alennuksella, että pahinkin shoppailunvieroksuja joutuu todella tsemppaamaan, ettei tulisi ostaneeksi mitään…

Merkillinen I wish… -olo on vaivannut koko päivän. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on periaatteessa ihan ookoo, mutta silti on jokin selittämätön halu tai kaipuu johonkin tai jotakin? Joku fb-kavereistani totesi statuksessaan hetki sitten, että siitä tietää, että on tulossa kipeäksi, kun v******aa, vaikka kaikki olisi hyvin. En usko, että olen tulossa kipeäksi kuitenkaan. Olo on lähinnä haikea ja kaipaava… Ehkä tuo oma aikaisempi postaus on osittain syynä näihin tunnelmiin.

Onneksi tapanani ei ole täyttää fiiliksessä esiintyviä mustia aukkoja shoppailemalla. Tänään nimittäin olisi lähtenyt lapasesta. Sen sijaa kävin venymässä BodyBalancessa ja päätin, että hengittelemällä sisään ja ulos tästäkin päästään taas eteenpäin.

Toimistopäivä meni valkoisissa kauluksissa ja Henkan graafisessa jakussa. Keskimmäisen kuvan pinkki possunassu johtuu siitä, että sytytin olohuoneen kattolampun. Tietääpähän nyt, että niin ei kannata tehdä. Siinä näkyy kuitenkin tuon jakun materiaali sen verran hyvin, että laitoin senkin kuvan nyt kuitenkin tänne ihmeteltäväksi.

• kauluspaita, H&M
• hame, H&M
• jakku, H&M
• nilkkurit, Ril’s

(Olipas taas vaihteeksi varsinainen H&M-asu… Pitäis varmaan yrittää vähän ryhdistäytyä!)

Tukholmassa sataa tänään räntää. Mites siellä?

Ensimmäisen kerran  moneen vuoteen on sellainen tilanne, että sydäntalvelle ei ole suunnitteilla minkäänlaista breikkiä auringossa ja lämmössä. Pieni – tai no, ei ehkä ihan niin pienikään – kaukokaipuu tekee pesän mahanpohjaan, kun kesä tuntuu vielä olevan niin kovin kaukana. Eikä viimeisten kokemusten perusteella oikein voi luottaa siihenkään, että täällä mitään kunnon lämpötankkausta pystyisi toteuttamaan edes kesäkuukausien aikana.

En ole ihan varma lievittääkö vai pahentaako Peetun ihanat reissukuvat matkakuumetta. Jotenkin kuitenkin ihan lohdullista, että jossain meri kimaltaa, hiekka tarttuu varpaisiin ja muutenkin on kuumempaa.

Näiden kuvien myötä siis Peetun terveiset Aasiasta kaikille blogin lukijoille! Tytöt ovat kyllä tehneet muutakin kuin hengailleet biitsillä – Mintulla sattui vain nyt olemaan sellainen fiilinki päällä, että tänne valikoitui juuri nuo.

Peetun tämänhetkisistä kuulumisista sen verran, että Aasian turnee on takana ja tällä hetkellä tytöt majailevat Sydneyssä Australiassa. Ilmeisesti reissuporukka hajaantuu nyt ainakin hetkeksi, sillä Peetun olisi tarkoitus mennä töihin, mutta osa aikoo vain lomailla myös Ausseissa. Sydneystä suuntima otetaan kohti Melbournea, jonne on lennähtämässä myös Peetun hyvä ystävä, täällä blogissakin usein mukana ollut Liz, työviisumi taskussaan!

Tänä talvena ei olekaan tullut paljoa käytettyä viime talvena Shopbopin alesta hankittuja Diane von Furstenbergin mokkasaappaita. Sen verran olen pihi, että en raatsi mokkaa ulkoiluttaa kovin kosteilla keleillä – vaikka miten olisinkin suihkutellut pinnan kaikella mahdollisella suoja-aineella. Ja räntää, tai ainakin vakavaa loskakelin lupausta, on ollut täälläpäin ilmassa siitä lähtien, kun ensimmäiset lumet pölähti niskaan joskus jo aivan tajuttoman kauan aikaa sitten. No, nyt on ollut jo pari päivää mukavat muutaman asteen pakkaskelit, joten päätin ilahduttaa itseäni tänä toimistomaanantaina kiskomalla raksusaappaat jalkaan.

Sain Karkilta käyttöön/lainaksi tomaatinpunaisen 3/4-hihaisen puuvillaneuletakin. Tyttö oli sen innostunut tilaamaan, ku halavalla sai, mutta ei sitten oikein osannutkaan sitä käyttää. Oma H&M-hankintani, vetskarihame tweedin näköisestä jerseystä, sopii neuletakin kanssa mielestäni tosi hyvin. Kankaassa on nimittäin pikkuriikkisiä punaisia ripsuja – vaikkei ne kuvassa oikein näykään.

Se verran voisin vielä keventää sydäntäni ja kertoa päivän kuulumisista, että kävin tänään otattamassa kuvat ajokortin uusimista varten. Täkäläiset ajokortit on voimassa vain kymmenen vuotta ja se meni umpeen tuossa syksyllä. Kuvista tuli aivan järkyttävän kamalat. Ei mulla muuta.

• poolo, Oasis
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)