Aamusella ajattelin, että tämän päivän postauksen otsikoksi sopisi esim. “Hernekeittopäivä” tai jotain muuta nokkelaa, joka yhdistäisi ihanan Dagmarin merinovillaneuleen värin ja torstain olennaisen perinneruuan. Työmatkalla törmäsin uutiseen, että millenium-vaihteen suursuosikkini, pitkään hiljaiseloa pitänyt Outkast on tulossa svenne-festareista ainakin Way Out Westiin ja Suomessa näköjään Flow on kiinnittänyt legendaarisen duon line upiinsa. Luukutin uutisesta innostuneena koko päivän kuullokkeissa Outkastin tuotantoa, eikä tällä hetkellä korvien välissä pyöri kovin paljoa muuta…
Työreissun jälkeinen toimistopäivä sujui siis sähkopostisumaa ja todo-listaa purkaen, kuullokkeet korvilla, mukavassa merinovillapaidassa ja tukevissa kengissä. Filippa K:n musta silkkikauluspaita ja vanhat prässihousut toivat pientä ryhtiä kokonaisuuteen.

Kun päivisin paistaa jo aivan ihanasti lämmittävä aurinko ja ilmaisjakelulehdet täyttyvät festariuutisista, ei kevätfiiliksiltä voi välttyä. Ihanaa, valo voitti taas tälläkin kerralla!

• neulepaita, Dagmar
• kauluspaita, Filippa K
• housut, frk
• kengät, Dr. Martens

Tai traveling woman olisi kai ehkä tismallisemmin sanottu. Periaatteessa olen kuitenkin sitä mieltä, että koska “man” -sanaa (ja sen erikielisiä vastineita) käytetään myös synonyyminä ihmiselle yleisemminkin, en aio antaa miespuolisten kaksilahkeisten omia koko sanaa omaan käyttöönsä.
Eli olen siis ollut reissussa elisen ja tämän päivän – nyt tosin töiden merkeissä enkä lomailemassa. Teoriassa tykkäisin olla yksi niistä cooleista business-naisista, jotka painelevat pitkin kansainvälisten lentokenttien kivilattioita kaksitoistasenttiset stiletot kopisten. Käytännössä valitsen kuitenkin aina mahdollisimman mukavat kengät matkustukseen – eihän sitä koskaan voi tietää, milloin on pakotettu vaihtamaan liikuskelun reippaaseen marssihölkkään mahdollisten kulkuvälinehässäköiden osuessa kohdalle. Työmatkani ovat yleensä lentomaileissa mitattuna lyhyitä, pääasiassa Pohjoismaiden pääkaupunkeihin tai korkeintaan Keski-Eurooppaan suuntautuvia pyrähdyksiä. Lyhyt lentokoneessa istuskelu ei muuten aseta mitään erityisiä vaatimuksia asulle – toisin kuin mannertenväliset lennot, joille yleensä sonnustaudun supertyylikkäästi verkkareihin. Tämänkertaisen matkan Osloon tein samaan teemaan liittyen kuin se Pump Up the Volume -häppeningi, mikä meillä oli omalla toimistolla parisen viikkoa sitten.
Käytännössä se tarkoitti jälleen kahta neon-keltaisessa treenipaidassa vietettyä päivää. Muuten tapahtuman dress code oli farkut ja tennarit – kuten viimeksikin. Tästä syystä siis matkustusasuksi valikoitui juurikin farkut ja tennarit. Kauluspaita ja neule olivat olevinaan pikkuisen skarpimmat – tai ainakin nyt jotensakin siistit matkustushommaan. Illaksi oli tällä kertaa varannut ihan toisen asun. Siitä ei tullut nyt kuvaa, mutta tykkäsin siitä sen verran, että varmasti uusiokäytän kokonaisuuden jossain toisessa yhteydessä vielä.
Oslo-asun pikantti yksityiskohta: Niken juoksusukkien varren sisäpuolella on oranssi raita, joka tulee käännettäessä hauskasti esiin.

• neulepaita, H&M
• kauluspaita, Cheap Monday
• farkut, H&M
• sneakersit, Karhu
• sukat, Nike

Yhden tai kaksi kertaa olen valvonut koko yön seuratakseni aamuyöllä pohjoismaista aikaa alkavan Oscars gaalan monituntista suoraa lähetystä. Aika monena vuonna olen suunnitellut tekeväni saman – tai vähintäänkin herääväni pikkutunneilla muutaman tunnin unien jälkeen. Sunnuntain ja maanantain väliin osuva gaala ei ole kuitenkaan ihan helpoiten yhdistettävissä normaaliin toimistosuolakaivostyöhön, joten Oscarseista on tullut nautittua lähinnä jälkikäteen.
Pari päivää sitten jaettiin tuoreimmat kultapystit. Nyt tuntuu siltä, että tämänvuotiset juhlat olisivat olleet ehdottomasti valvomisen ja väsymyskooman arvoinen elämys. Puheet, puvut, juonto – eikä vähiten U2:n häkellyttävä live-esiintyminen Nelson Mandelan kunniaksi tekivät häppeningistä onnistuneimman aikoihin. Onneksi interwebs tulvii aiheeseen liittyviä kuvia, juttuja, filmejä etcetera, joten fiiliksiin pääsee mainiosti näin jälkikäteenkin.
Tuttuun tapaan jätän pystien jakamiseen liittyvät detaljit muiden kommentoitavaksi (vaikka en kyllä voi olla mainitsematta yhtä. Leonardo di Caprio. I say no more.) ja keskityn lähinnä mekko-osastoon. Parhaat asut mielestäni – ja tällä kertaa ei missään erityisessä paremmuusjärjestyksessä:

Samppanjan, vaalean beigen ja haalean nuden sävyt oli todella suosittu värivalinta. Muutama muukin saman väriskaalan puku oli mielestäni tosi kaunis, mutta upein kokonaisuus oli kuitenkin aina yhtä tyylikkään Cate Blanchettin yllä. Armani Privé -malliston luomus henkii oscarsmaista glamouria ja sopii Blanchettin luontaiseen eleganssiin aivan täydellisesti. Koko kokonaisuus on aivan häikäisevä, mutta ihan erityisesti ihastuin tuohon, miten puku ikäänkuin sulautuu ihoon dekolteella ja olkapäillä.

Periaatteessa en ole mikään valkoisten smokkitakkien ystävä. Siis miesten yllä – naisille ne kyllä sopii (se siitä tasa-arvosta… ;P). Jotenkin valkoinen smokkitakki-mustat housut -yhdistelmästä tulee välittömästi ei-niin-elegantit ruotsinlaivabändivibat. Jared Leton pitkä fleda voisi kyllä sopia samaisen bändin basistille, mutta jotenkin vain tämä kokonaisuus toimii. Ja tiedättekö mitä – olen aivan varma, että salaisuus löytyy leikkauksesta ja mittasuhteista. Hedi Slimane hallitsee nämä jutut ja siksi Jared Leto on kertakaikkiaan makea Saint Laurentin puvussaan, vaikka periaatteessa kaikki oddsit olikin sitä vastaan.

Olen niin rakastunut Jennifer Lawrenceen, että hän voisi varmasti laittaa päällensä ihan mitä tahansa – ja siitä huolimatta päätyisi Mintun Top 5 -pukeutujat listalle. No, oranssinpunainen superlinjakas pienillä peplum-kurveilla pimpattu Dior oli fantastinen mahtavan näyttelijän päällä – eli epävirallisen listaykkösen paikka tuli ihan ilman muita ihastuspisteitä.
Jennifer Lawrencen asua täydentää loistavasti lyhyt, hiukan maskuliinisesti taakse vedetty kampaus ja selkäpuolella roikkuvat timangit.

Eikä sille kyllä voi mitään, mutta valovoimaisimpien tähtien paras asuste ja upean kokonaisuuden salaisuus on usein myös sädehtivässä persoonallisuudessa.

Dimangit lähikuvassa.
Oscars on juhla, jonka yhteydessä arvostan perinteistä glamouria. Periaatteessa ihastun siis yleensä innovatiivisesta ja modernista pukeutumisesta, mutta Oscarseissa on ihana nähdä tuulahdus aitoa Hollywood-glamouria.

 
Ja sitä tarjoili viileän tyylikkäässä paketissa Kate Hudson. Atelier Versacen toteuttama gaala-mekko todistaa, että napaan asti ulottuva pääntie ei välttämättä ole yhtä kuin tyrkky. Ja toisaalta osoittaa päivänselvästi kaikille wanna-be-tähtösille, että pelkkä paljas pinta ei riitä tuomaan oikeaa fiilistä; tarvitaan myös tyyliä ja karismaa. Sekä mahdollisesti 40-lukuisilla olkatoppauksilla varustettu viitantapainen.
Illan epäviralliseksi kuningattareksi on kruunattu Oscars-voittaja Lupita Nyong’o.

 
Ja mikä ettei. Intensiivisen baby-vaaleansininen Prada-mekko on upea ja sopii Nyong’on ihonväriin aivan täydellisesti. Panta, korut ja puvun keveä olemus toimii saumatta yhdessä – eikä lihaksikkaitten käsivarsien ja selän luoma kontrasti ole ollenkaan hassumpi. Jotenkin vain olen tainnut lukea tästä mekosta – ja kokonaisuudesta – jo niin monta ylistyslaulua, että alkaa jo vähän itseänikin kyllästyttää…
Vaikka onhan tuo mekko aivan järkyttävän ihana! Katsokaa nyt, mikä helma!!

Ja sitten se maailmanhistorian – tai no, ainakin twitter-historian – kuuluisin selfie:

Ei, kyllä olen aivan varma, että tämä tulee jäämään vähintäänkin populäärikulttuurin historiaan yhtenä merkkihetkenä. Onhan tuo nyt aikas huikea kuva!

 
THE Selfie ja kuinka se tehtiin. 😀
Kaikki kuvat: Popsugar
 

Yleensä haluan maanantaisin laittaa toimistolle mahdollisimman mukavat vaatteet, jotka kuitenkin täyttävät ns. “toimistonormit”. Eilinen oli vähän poikkeus. Kaipasin astetta asiallisempaa asua, että pääsisin itsekin vähän skarpimpaan kuosiin rentouttavan snoukka-moden jälkeen. Päälle piti siis löytää jakkua ja hametta ja vähän korkoja. Sunnuntaina on onneksi (aina joskus) aikaa vähän askarrella hiustenkin kanssa. Hyvien tuotteiden ja yöksi sitaistun löysän nutturan avulla kiharat selviävät mainiosti yhden ekstrapäivän.
Ihana muuten tämä aikainen kevät – eikö olekin? Monet päivät on toki edelleen ihan rasittavan harmaita ja alijäähtynyttä vettäkin vihmoskelee nassulle, mutta monena aamuna tuoksuu ihan oikeasti kevät! Ja se kevyempikin talvitakki tuntuu liian paksulta, tennarisillaan tekee mieli lähteä kylille, kissa mouruaa pääsyä parvekkeelle lintuja kyttäämään ja aamuisinkin hymyilyttää. Juuri sen varmempia kevään merkkejä ei voi olla. Etenkin, kun se suurinkin stara, aurinko, aina välillä suostuu pilkahtamaan näkösälle. Ihanaa!
Niin että eihän se eilinen maanantai ollut musta kuin vaatetuksen osalta. 🙂

 

• toppi, minimarket
• hame, H&M
• jakku, H&M
• kengät, Acne

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut lomamatkaa Pohjois-Italiaan, tarkemmin sanottuna jonnekin Milanon tietämille. Tykkään oikein kovasti Italiasta matkakohteena, olen turisteillut siellä selkeästi useammin kuin missään muussa maassa. (Näitä nykyisen ja entisen kotimaani välisiä matkoja, vaikka lomille osuisivatkin, en oikein osaa laskea ulkomaanmatkoiksi). Tällä kertaa Italianmatkakuume johtuu kuitenkin ihan muusta kuin maan rikkaasta kulttuurista, ihanista kulinaarisista elämyksistä, kiehtovasta luonnosta tai hauskoista kohtaamisista ihmisten kanssa. Haluan matkustaa Italiaan, koska haluan Milanon ulkopuolella sijaitsevaan Prada-outlettiin laukkuostoksille!
No, matkakuumetta voi lieventää esimerkiksi viettämällä yhden harmaan lauantain pyörimällä Tukholman ulkopuolella sijaitsevassa outlet-paratiisissa. Stockholm Quality Outlet oli aikoinaan, kaupungin pohjoispuolella asustellessamme, ihan vakishoppailupaikka. Monipuolinen tarjonta sporttimuodista fashion merkkeihin ja kodin sisustuksesta farkku- ja kenkäkauppoihin sekä hyvät hinnat olivat vähintäänkin riittävät syyt lähteä penkomaan tankoja. Nykyisin outletissa tulee vierailtua huomattavasti harvemmin. Keskustan tuntumassa asuvalle matka esikaupunkialueelle on tuntunut pitkältä, mutta lauantainen reissu todisti, että eihän siihen kauaa mene edes julkisilla liikennevälineillä.

Lauantaisen retken päämissio oli hankkia Karkille opiskeluedustukseen ja työnhakuun sopiva jakkupuku. Tukholman yliopiston lakiopiskelijat pukeutuvat neulepaitoihin ja farkkuihin – niinkuin kai opiskelijat kaikilla muillakin alueilla – mutta työtyyppisissä tilaisuuksissa asun pitäisi olla astetta skarpimpi.

Ihan pelkkää jakkupuvun metsästystä shoppailukierros ei kuitenkaan ollut. Kaikista lemppariputiikeista piti tietty tarkistaa heidän extra-alet. Outlet-hinnat ovat yleensä noin 50 % alkuperäisestä kaupan hinnasta. Eli ihan hyvä ale, jos löytää jotain, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä on tullut hakemaan. Heräteostoslöytöjä voi tehdä erilaisista kampanjoista, näytekappaletangoista ja muista supertarjouksista, joita melkein kaikilla outlet-myymälöillä on.

Outletissa menee helposti koko päivä – eikä siltikään ehdi kiertää kuin ne omat lempparit. Lauantaina oltiin Karkin kanssa tosi tsemppimielellä liikkeellä ja kolkuteltiin putiikkien ovia vain hetki avaamisen jälkeen. Suosittelen samaa strategiaa muillekin, sillä puolilta päivin iskee jo pieni ryysis.

Jakkupukumekka Boss ja toiveikas Karkki.

Vagabondin liikkeessä on yleensä edellinen sesonki puoleen hintaan suositushinnasta ja vanhempia malleja saa ihan reilulla alella. Valikoimaa ja kokoja riittää…

Hope ja kaunis liukuvärjätty palmikkoneule miesten mallistosta. Hetken jo mietin, että ostan tuon neulekaunokaisen ja alan etsiä siihen sopivaa poikaystävää. En sit kuitenkaan… Haha!

Hopen kenkähylly ja viime kevään kevätmallistoa.

Karkki löysi Hopelta aivan upean, tismalleen silmiensä värisen harmaanvihreän kevyttikkitakin. Tyytyväinen tyttö halusi uuden takin heti käyttöön. Mikäs siinä. 🙂

Itse olin mennä aivan pähkinöiksi Acnen outletissa. Miten voi olla, että heillä oli yksi ainokainen turkoosinsininen mokka-biker juuri minun kokoani!? Muutenkin varsinkin kaikki ihanat kevätpastellit kuiskuttelivat nimeäni lähes vastustamattomalla tavalla.

Acne-outletin kenkähyllylle täytyy palata vielä… Yllättävän paljon valikoimaa ja hyvin kokoja tarjolla. Hinnat about puolet alkuperäisistä myyntihinnoista.

Karkki osti yhdet.

Melkein kotiutin tämän Acnen kivan kellohameen. Joku nynnyys sitten iski kuitenkin ja tuumasin, että hienoudestaan huolimatta helma vie ehkä vähän turhankin paljon tilaa.

Lisää Acnea… Erilaisia versioita prätkärotsista ja muista Acnen upeista nahkatakeista oli vaikka miten paljon. Tosin nahkatakkeja oli yleensä vain yksi per malli – eli koko oli joko sopiva tai sitten ei.

Onnellinen vaaleanpunaisen paperikassin kantaja.

Alueella on tosiaan siis varsin paljon putiikkeja ja yleensä löytö-faktori on melkoisen korkea. Kantsii tsekata kaikki myymälät täältä.

Mitään huikaisevia kulinaarisia elämyksiä ei ostoreissulta kannata odottaa. Itse outlet-alueella on Pizza Hut, makkarakioski ja Waynes Coffee. Kerran joskus sata vuotta sitten taidettiin käydä Pizza Hutissa shoppailulounaalla, nykyään ollaan yhtä mieltä siitä, että Waynes Coffeen hinta/laatu/tarjonta/nopeus/helppous antaa parhaimman lisäarvon.

Le Creusetin myymälä on aika uusi tulokas alueella. Melkein pitää sanoa, että onneksi Peetu ei ollut mukana… Muuten oltaisiin varmasti päädytty kantamaan valurautapannuja kotiin selkä vääränä. Haha!
En nyt väitä, että tuo Tukholman outlet olisi ihan yksinään matkan arvoinen (niinkuin en nyt varmasti ihan oikeasti menisi Milanoon vain Prada-outletin vuoksi!). Jos nyt kuitenkin on tänne tulossa ja edulliset shoppailut kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti pistäytymistä Stockholm Quality Outletissa.
Julkisilla paikalle pääsee kätevästi noin puolessa tunnissa keskustasta. Ensin paikallisjunalla Barkarby-nimiselle asemalle ja sitten sieltä 567-numeron bussilla. Bussi lähtee heti paikallisjuna-aseman uloskäynnin ulkopuolelta ja outlet sijaitsee bussin päätepysäkillä. Eksymisvaara on toisin sanoen lähes olematon.

Aina ulkomailla ollessani toivon, että tuntisin jonkun paikallisen foodien, jolta voisi kysellä ravintolavinkkejä. Etenkin vähän suuremmista kaupungeista löytyy aina niitä uskomattomia helmiä, joissa ruuan, palvelun, tunnelman ja hintojen taso on uskomattomalla tavalla kohdallaan. Valitettavasti visiitillä oleva, turisti, osuu äärimmäisen harvoin sattumalta kyseisiin huippupaikkoihin. Yhteistä niille on konstailematon kunnianhimo, rakkaus ruokaan, asiakkaiden kunnioitus ja kiva fiilis. Yhteistä on myös matalan profiilin ilme ilman neon-valoja tai turistikartan reunasta löytyviä mainoksia.
Kerron teille nyt paikallisen vinkin: tuollainen huippuravintola Tukholmassa juuri nyt on Nytorget 6.

Käytiin Karkin ja Peetun kanssa viikko sitten juhlistamassa Mintun synttäreitä tuolla. Peetu oli jo testannut Nytorget 6 -menuta kavereittensa kanssa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja hyväksi todennut.
Ihastuin heti ensimmäisenä paikan lämpimään tunnelmaan. Nytorget 6 on vähemmän posh ja enemmän ravintolamainen kuin naapurissa sijaitseva Urban Deli, joka sekin toki on edelleenkin ihan suosikkilistalla. Väkeä oli lähes tungokseksi asti, mutta mitään stressaavaa kaaoksen tunnetta ei ollut. Henkilökunta oli erittäin hyvin tehtäviensä tasalla, eikä meidän Karkin kanssa tarvinnut tungeksia lainkaan saadaksemme odotteluviinilasilliset kouraamme.

Karkki Instagrammaa kivassa ruukussa tulleita savustettuja manteleita ja meidän viinilasillisia.

Aidosti ystävälliseltä tuntuva henkilökunta on kyllä sellainen etu ravintolalle, että sitä on mahdotonta mitata rahassa. Asiakaspalvelijoiden soisi laajemminkin tajuavan, että asiakas ei ole tyhmä, feikkihymy ei fuulaa ketään. Nytorget 6 -ravintolassa tuli sellainen olo, kuin olisi oikeasti ollut vieraana – siis erittäin positiivisella tavalla.
En ole ihan varma olenko henkilökohtaisesti sitä mieltä, että haluan nähdä ravintolan keittiöön. Se tuntuu nyt kuitenkin olla tapana tasan kaikissa uusissa täkäläisissä mestoissa. Toisaalta, jos kauhan varresta löytyy kiherryttäviä söpöläisiä, niin mikä ettei…

Samppanjaa Mintun synttäreitten kunniaksi. Mmmm.

Gratinoitua mozzarellaa, tonnikalaa (se oli fair trade ja muutenkin reilusti tuotettu – muuten en olisi tilannut!), friteerattua fetajuustoa, itse tehtyä salsiccaa, perunoista tehtyjä “ranskalaisia”… En edes muista, mitä kaikkea ihanaa syötiin, mutta tajuttoman hyvää oli! Ja hintataso vähintäänkin inhimillinen.

Kannattaa siis tosiaan laittaa muistiin Nytorget 6 -ravintola. Tämä on nyt se “paikallisen vinkki”, mitä aina toivoisi kuulevansa.
(PS. Tietokone toimii taas! Varmaan pitäisi kyllä viedä kaveri Mac-huoltoon tutkittavaksi…)