Suurkiitokset kaikille PrimaCat Deluxe -kissan herkkuruokapaketin arvontaan osallistuneille! Oikea vastaus oli: PrimaCat Deluxe -makuja on neljä, vaikka yksi vastaaja ihan oikein totesikin, että oikeastaan vaihtoehtoja on neljä, mutta makuja vain kolme. Kahden täysravinnon makuna kun on kana. Kysymyksessä on kuitenkin eri tuotteet, joten itse olen kyllä sitä mieltä, että ne varmasti maistuu vähän eriltä… No, ketään ei osallistuneista ei diskattu väärän vastauksen vuoksi!
Hurjan mukava huomata, että vastaajista aika monella tuntui olevan useampi kisu. Aion kyllä tehdä ihan “virallisen” tilannekatsauksen Sunshinen ja Sailor Moonin yhteiselämän sujumiseen, mutta sen verran voin tässäkin jo avautua, että valitettavasti mitään lämmintä ystävyyttä ei kyllä vielä ole siskosten välille syntynyt. Välillä kyllä leikkivät ihan kivan ja iloisen oloisena. Sailor Moon tuntuu olevan muutenkin oikein iloinen ja reipas pentu, mutta Sunshine on kyllä aika loukkaantuneen oloinen, ei anna silittää ja on vielä entisestäänkin enemmän vain omissa oloissaan… Ehkä se kuitenkin vielä tästä, vaikka aikaa on mennyt jo kuukausi.
Kissahöpinät sikseen. Nyt julkistetaan arvonnan voittaja! Onnettaren suosikki on nimimerkki:
PEX
Tai ehkä paremminkin hänen perheessään tassuttelevat kaksi kissaa!
Hurjasti onnea voitosta!! Ja vielä kerran kiitos kaikille osallistujille!
Voittajalle on ilmoitettu myös sähköpostitse.

No tässä me nyt sitten Ninan kanssa patsastellaan Swedish Fashion Talents -häppeningissä.  Kuvasta kiitos kompikselleni Camillalle. Vähän on Mintulla maanantai-maaniset silmät, mutta tuossa vaiheessa sitä vielä kovasti jännättiin, että kenestä kruunataan vuoden muotilahjakkuus.
Elikkä tässä lupaamaani juttua maanantaisesta tapahtumasta. Yritettiin siinä illan mittaan miettiä, että miten koko Fashion Talents -kilpailu- tai nimitysprosessi oikein sujuu. Tiedän nähneeni maanantaisetkin Rookies-finalistit jo ainakin yhdessä näytöksessä (helmikuun muotinäytösviikolla) ja parisen kertaa erilaisessa näyttelyssä. Mutta jotenkin niin se taitaa mennä, että kohtapuoliin julkaistaan vuoden 2015 ehdokkaat pienen juhlallisuuden saattelemana, sitten porukka karsitaan vuoden vaihteen jälkeen noin puoleen – eli finalisteihin – ja nyt sitten näin kesän lopussa kruunataan voittaja.

Eihän niillä muodollisuuksilla oikeastaan niin hurjan paljoa ole väliä. Tärkeintä mielestäni on, että uusia, tuntemattomampia ja aloittelevia suunnittelijoita tuetaa kaikin mahdollisin tavoin. Swedish Fashion Council tekee todella hyvää työtä vuodesta toiseen juuri tässä suhteessa. Vuoden kestävä talents-kisaprosessi antaa huikeasti julkisuuttaa voittajan lisäksi etenkin myös finalisteille, mutta kaikkien muidenkin luulisi olevan tyytyväisiä saamaansa nostoapuun.
Kilpailuun osallistuvien suunnittelijoiden ja heidän luomustensa lisäksi fäshion-häppeningeissä on aina kiva bongailla muun yleisön asuja. Midi-mittainen kapea paljettihame olisi kyllä melkein pakko saada… Tuli vain mieleeni. 😀

Kaikki ei voi voittaa, mutta tällä kertaa omat arvailuni meni kyllä harvinaisen pieleen.

Olin lähestulkoon sataprosenttisen varma, että joko ISABELL YALDA HELLYSAZ (vas.) tai WILHJA (oik.) vie voiton kotiin, mutta yllätyksekseni näin ei käynyt.
Sen sijaan osasin kyllä odottaa, että oma suosikkini, BLACK BOOK, ei tämän tyylisissä kisoissa pärjää.

Ikuisena t-paitafanina ja college-rabiaattina olisin toki suonut, että nämä hienot (ja livenä kokeiltuani myös erittäin hyvälaatuiset) printtihommelit olisivat menestyneet. Toisaalta ymmärrän kyllä hyvin, että palkinto kuuluu ehkä kuitenkin paremmin jollekin hiukan haasteellisempia kokonaisuuksia toteuttavalle suunnittelijalle.
Ja juuri sellaista suunnittelua ja toteutusta edustaa tämän vuoden voittaja Castor Pollux.

 
Catwalk kuvat: Swedish Fashion Council ja PETER HÅKANSSON

… and if you lose that, you’re nothing.
– Robin Williams –
Jotenkin on ollut vähän itku kurkussa koko päivän. Varmaan monilla muillakin on sellainen tapa, että juuri unesta tokeennuttua vielä punkassa loikoillen tulee selattua tärkeimpiä some-kanavia, facebookia, instagramia ja twitteriä. Tänään aamulla melkein toivoin, että en olisi sitä tehnyt. Vaikka eihän se asioita muuksi muuta, vaikkei niitä itse tietäisikään. Upea, koskettava, älykäs, herkkä ja lahjakas näyttelijä Robin Williams on kuollut.
En ala tässä nyt tilittää, miten paljon itselleni on merkinnyt sellaiset elokuvat kuin Kuolleiden runoilijoiden seura, Will hunting tai Ms. Doubtfire. Sanonpahan nyt kuitenkin sen verran, että kuulun siihen ikäluokkaan, joka leikki koulun pihalla Mork & Mindyä.

Mutta hei, täällä on ollut kuitenkin hieno päivä. Oikeastaan tällaiset hetket, jolloin suru ei ihan oikeasti tule iholle, mutta kuitenkin pysäyttää kunnolla, auttaa ehkä aika kliseisesti arvostamaan sitä, mitä itsellä on nyt just ja tässä. Huikeimmat helteet on nyt tältä kertaa ohitse, mutta aurinko paistaa edelleen ja paitahihasillaan tarkenee. On hyvä.
Peetu on yhdistänyt päivän asuun super-ikivanhan, aikoinaan Karkin Zarasta hankitusta mekosta tuunattuun hameeseen Jeffrey Campellin hurmaavat korallinpunaiset sandaalit, valkoisen perustopin ja Mintun kultaisen ghetto-ketjun. Särmää ja fiftarihenkeä tuo Ray Banin Wayfarerit.

 

• hame, Zara (tuunattu mekosta)
• toppi, Primark
• sandaalit, Jeffrey Cambell
• aurinkolasit, Ray Ban (Wayfarer)
• kaulaketju, H&M

Ja nyt vielä yksi niistä parhaista: Good Morning Vietnam! R.I.P. Robin Williams.

Yleensä en ole juuri toimistolla shortseja käyttänyt, mutta tänään oli poikkeus. En ole mitenkään erityisesti sitä mieltä, etteikö tuollaiset hot-pantsyjä pidemmät versiot voisi kesälämpimillä ihan hyvin officelle sopiakin, jostain syystä ne on kuitenkin itselläni jäänyt vain vapaa-aikakäyttöön. Tänään olin menossa suoraan töistä Swedish Fashion Talents -tapahtumaan (aikaisemmin “Rookies“) ja halusin olla vähän enemmän wild and crazy kuin normaalisti toimistolle pukeutuessani. Siksi shortsit. 😀
Mistään järkyn huikentelevaisesta asukokonaisuusluomuksesta ei tällä(kään) kertaa voida puhua. Musta-valkoisella mennään ja ensimmäistä kertaa käyttöön pääsi myös Henkan alesta löytynyt ihanan höytyisen ohut ruutupainettu kauluspaita.

 
Aion omistaa illan tapahtumalle ihan ihkaoman postauksen kunhan vain saan kuvamateriaalin jonkinlaiseen ojennukseen. Sen verran täytyy nyt paljastaa, että vuoden Swedish Fashion Talent -palkinnon sai – erinomaisen ansaitusti – miesten vaatteita valmistava Castor Pollux.
Illan tärkein pääuutinen on kuitenkin se, että sain seurakseni huippuvieraita Suomesta! Tunnetilan Nina on ollut täällä Tukholmassa jo koko viime viikon ruotsin kielen kurssilla (voi että, miten ahkeria jotkut on!!) ja nyt tosiaan tavattiin illan häppeningissä. Ihan huippua! Käytiin vielä näytöksen jälkeen haukkaamassa vähän iltapalaa ja ihan sujuvasti Nina jutteli niitä näitä ruotsiksi ystäväni Camillan kanssa. Hieno homma!

 
Sovittiin vielä treffit lauantaille, niin kivaa! Taisin tosin mennä lupaamaan grillaushommia meidän parvekkeella…. No, onneksi Peetu on takaisin partioleiriltä jo perjantaina – ehkä saan neidon ylipuhuttua ruuanlaittohommiin. Muussa tapauksessa täytyy varmaan improvisoida jotain grillihenkistä take-awayta tästä jostain läheltä. Haha!




 

• kauluspaita, H&M
• neuletoppi (alla), Mexx
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Lacoste

Pikkuruinen muistutus tässä kaikille kisu-ihmisille ja niiden kavereille. TÄÄLTÄ löytyy aivan ihana arvonta (City-kissan kurnauskis-päivä). Kilpailuaikaa on vielä huomisiltaan asti. Palkintona ainakin Sunshinen ja Sailor Moonin mielestä ihan älyttömän herkullista kissanruokaa kokonainen jättipaketillinen! Vastauksia on tullut sen verran, että voittotsäänssit ovat mitä mainioimmat.
Klikkaa itsesi kisaan TÄSTÄ!

About puoli eteläistä Suomea vaikuttaa olleen jollain festareilla tänä viikonloppuna. Flow Helsingissä ja Porin Porispere on ainakin dominoinut Instagram-feediäni siihen malliin, että lukuunottamatta niitä muutamia onnellisia, jotka ovat saaneet nauttia perinteisestä mökkirauhasta, vaikuttaa jonkinlainen festarointi olleen tosi monien viikonlopun pääaktiviteetti.
Itse sain nauttia aurinkoisen lämpimästä ja inspiroivasta festivaalitunnelmasta viime viikonloppuna Karkin ja Peetun kanssa Stockholm Music & Arts -tapahtumassa. Kävin festarikuvia läpi ja huomasin, että sieltähän löytyy aineksia monenlaiseen inspiraatioon. Vähän kyllä noloa kuvata ihmisiä salaa ja takaapäin, mutta kivoja ja testaamisen arvoisia kampauksia tuli ikuistettua näiltä “festivaalinaapureiltani”.

Peetu yritti ylipuhua päähäni kukkapantaa, mutta en sitten tohtinut. Tässä tosi kivan nonchalantti ja rento tapa pukeutua hippikukkiin. Kokomusta asu tekee kokonaisuudesta vähemmän vaativan ja itseasiassa aika toteuttamiskelpoisen oloisen. Ei nyt niin, että harkitsisin kukkapantaa arkiasuni osaksi, mutta ehkä johonkin muuten simppeliin ja cooliin kokonaisuuten yhdistettynä ja juuri tuolleen kivasti kuminauhan ympäri kieputettuna, look voisi toimia hyvinkin jossain sopivassa tapahtumassa.

Ihanat palmikkokampaukset ovat olleet in ja hot ja cool vaikka miten kauan. Milloinkahan opettelisin tekemään edes sen yksinkertaisimman ranskanlettiversion? Vieruskaverin ponnari on tietty klassikko, mutta aina välillä pitää muistuttaa itseäänkin, että nätin boheemisti toteutettuna se on yksi parhaimpia tapoja pitää hiukset pois kasvoilta.

Suttunutturasta ei sen enempää – luullakseni kenellekään ei tule yllätyksenä, että hiukseni ovat pikaisella klassikkosykeröllä noin 90 % kaikesta ajasta. Toisaalta ihana kalanruotoletti ei ole kuulemma ollenkaan vaikea toteuttaa ja juuri tuollaisena “sivuversiona” se pitää ehdottomasti ottaa harjoittelulistalle.

Hattu ei nyt ole varsinaisesti mikään kampaus, mutta saman aihealueen inspiraatioon käy kyllä tämäkin. Kiva huopahattu ja hiukset pehmeän kiiltävänä putouksena toiselle olalle. Voisin kyllä hyvin ajatella toteuttavani tämän käytännössä. Pitäisi vain ensin löytää se hattu…

 
Karkki tässä näyttää, että paras kampaus sitten lopulta kuitenkin on kiiltävät, hyvinvoivat hiukset.