Olisi voinut kuvitella, että olisin ehtinyt kuvata useammankin Peetun asun joulun ja välipäivien aikana. Olihan tyttö kotona melkein kolme viikkoa ja väliin mahtui niin uutta vuotta, toimistotyöpäiviä ja muutamat iltamenot – eli ihan pelkästään OnePiecessä ei makoiltu. Niin kuitenkin kävi, että tässä on ainoa ikuistettu asu. Samalla esittelyssä Peetun alennusmyynneistä löytämät mielettömän upeat biker-tyyliset bootsit.
Oikeastaan tavoitteena oli etsiä neidolle klassisia, ei ihan järkyttävän korkeita avokkaita, joilla voisi mennä sekä silloin tulossa oleviin uuden vuoden juhliin, että myöhemmin keväällä olevaan, siistiä pukeutumista vaativaan akateemiseen iltatapahtumaan. Peetulle kun on jostain syystä kertynyt lähinnä kaikkia superihania, superkorkeita ja superhauskan värisiä juhlakenkiä, jotka eivät nyt oikein sovi näihin tapahtumiin.

Mustat kiiltonahkaiset Clarks-merkkiset avokkaatkin löytyivät – ei tosin alesta. Mutta milloinkas sitä sesongista toiseen trendikkäinä pysyviä kenkiä löytää alennuksella? Kokemukseni mukaan aika harvoin, jos koskaan. Saapastarvetta Peetu oli kyllä valitellut jo ennenkuin lähdimme shoppailemaan. Tukholmassa pärjäilee mainiosti nilkkurimittaisillakin talvikengillä, mutta Uumajassa hameenkäyttäjä tarvitsee pitkät bootsit.

Saappaat ovat Scorettin omaa mallistoa, ihanaa paksua, mutta pehmeää nahkaa ja juuri tismalleen kivoilta tuntuvilla yksityiskohdilla varustettu. Kaiken kruunaa pohkeessa olevat rouheat hopeiset vetoketjut, jotka pidentävät ja kaventavat säärtää ihan mielettömästi (ei niin, että koipeliini tyttäreni moista efektiä tarvitsisi…)!
Peetu ihastui – 40% alessa oleviin bootseihin aivan välittömästi ja täytyy tunnustaa, että itsekin mietin pitkään, että käyn hakemassa samanlaiset omaan käyttööni. Nyt, kun ei asuta enää vakituisesti samassa osoitteessa, ei voida enää lainailla vapaasti toistemme vaatteita. Ja toisaalta emme päädy sattumalta samaan tilaisuuteen kenkäkaksosiksi pukeutuneena.
En sitten kuitenkaan jaksanut lähteä kiertelemään eri Scorett-putiikkeja löytääkseni sopivan kokoiset bootsit. Ja toisaalta – nyt tarvitsisin kuitenkin huomattavasti kipeämmin “messuavokkaat” – eli kengät, jotka olisi kävelykenkiä sirommat, mutta sellaiset, että niillä jaksaisi vetää muutaman pitkän messupäivän putkeen. Yllättävän hankala löytää sopivia, kun perusavokkaat eivät itselleni kävelyteknisistä syistä käy.

 

• neulepaita, Dagmar
• hame, Forever21
• bootsit, Scorett
• kaulakoru, eBay

En olisi ikinä uskonut, että sanoisin näin, mutta kylläpäs olikin mukava palata tänään takaisin officelle ja normaaliin arkeen! Periaatteessa jaksan kyllä lomailla vaikka kuinka, mutta kun ei matkusta mihinkään, sitä alkaa pikkuhiljaa kaivata takaisin rutiineihin. Kotona loikoilu ja laiskanpulskea puuhailu on ihanaa, mutta nyt on kyllä otettu iisisti ihan varastoon asti. Ihan hyvä sinänsä, sillä tiedossa on aika tiukkatahtinen kevät – tai ainakin tämä alkutalvi.
Paluu arkeen sujui siitä huolimatta aavistuksen tahmeasti. Jostain syystä en saanut oikein nukuttua viime yönä – tuntuu, että katsoin kelloa tunnin välein ja välillä näin tosi merkillisiä unia (suosikkini: Madonna oli perheineen lumilautailemassa Saarikylissä ja majoittunut ystäväni vanhempien taloon siellä. Don’t ask… :D). Facebookista näin, että tosi monella oli ollut univaikeuksia viime yönä. Liekö syynä kollektiivinen töihinmenojännitys vai kosminen säteily? Veikkaan jälkimmäistä. 😀

Vuoden ensimmäisen toimistopäivän kunniaksi kietaisin kaulaani joulupukin tuoman Diane von Furstenbergin ihanan turkoosi-sinisen tähtihuivin. Täytyy kyllä sanoa, että olen aivan kertakaikkiaan rakastunut saamaani ihanuuteen! Se on henkäyksen ohutta villaa, joka ei ole liian kuuma sisälläkään käytettynä, mutta lämmittää ihan tarpeeksi tällaisina leutoina nollakelin päivinä. Tähtikuosin tyyli tuo mieleeni sarjakuvat ja supersankarit – kaiken kruunaa ihanihan ohuet hopearaidat. <3
Huivi sai rauhassa kerätä koko huomion päivän asussa. Kaikki muu onkin sitten turvallista mustaa.

 

• paita, Minimarket
• jakku, H&M
• hame, H&M
• kengät, Acne
• huivi, Diane von Fursternberg

Pitkät, varsin ohjelmoimattomat, vapaat on aivan ihana asia! Laskiskelin tuossa juuri, että olemme katsoneet joulun ja välipäivien aikana Karkin ja Peetun kanssa yhdessä kolme elokuvaa (yksi oikein leffateatterissa), puolitoista sesonkia Pretty Little Liarsia, neljä jaksoa Originalsia ja yhden sesongin sekä Suitseja että Orphan Blackia. Lisäksi olemme ehtineet treenata yhdessä, aleshoppailla ja käydä Moderna Museetissa. Kaikenlaiseen ihanaan on riittänyt aikaa ja ruokapöydän ympärillä on myös tullut parannettua maailmaa kerran jos toisenkin.
Aikaa on riittänyt myös prinsessaleikkeihin. Karkki ilmoitti jo ennen joulua haluavansa testata oikeiden “blogityttökiharoiden” tekemistä. Lupauduin tietty auliisti koekaniiniksi – ja tässä on tulos.
Karkki seuraa pääasiassa australialaisia ja britti-blogeja, joten en ole aivan varma, onko nimitys blogityttökiharat ihan paikallaan täällä meilläpäin. Olo kampauksen kanssa oli ainakin varsin glamour, kaikkien pyjamassa vietettyjen päivien jälkeen. En usko, että itse kykenisin tai jaksaisin tehdä itselleni kiharoita samalla tekniikalla – sen verran on takahiuksissa pituutta. Varsin yksinkertaiselta tekniikka kuitenkin tuntuu, joten luulisin, että puolipitkiin hiuksiin blogityttökiharat saa varmasti ihan vaivatta ilman apuakin.

Vaihe 1: Hiusten suoristaminen. Tämän voi tehdä joko föönaamalla tai suoristusraudalla. Tärkeintä on, että pohja on sileä ja helppo työstää.

Vaihe 2: Jaa hiukset osioihin. Karkki laittoi Mintun pitkiin ja melko paksuihin hiuksiin neljä osiota: kaksi päälaelle, yhden “keskikerrokseen” ja yhden alahiuksiin. Aloita kihartaminen alimmasta kerroksesta.

Vaihe 3: Hiusten kihartaminen kauttaaltaan. Ota kerralla noin viiden cm:n levyinen ohut siivu hiuksia ja aloita kihartaminen noin 10 cm hiusrajasta – eli ei siis heti hiusten juuresta. Kiepauta hiussuikale suoristusraudan (muotoiluraudan…) ympäri ja käännä rautaa kerran itseesi päin. Vedä rauta tasaisesti latvaan asti, asettele kihara muotoonsa sormin ja anna jäähtyä

Käytetyt tuotteet: Sain ihanan paketin Cutrinilta! Suolasuihke, kuivashampoo ja kiiltoseerumi ovat aivan mainioita tuotteita. Tarkoitus oli käyttää niitä tämänkin kampauksen toteuttamisessa, mutta lopulta hiuksiin päätyi vain Anti-Frizzer -kiiltoseerumi ja jo aiemmin saamani Multivolumizer (joka on ihan luottomuotoilutuotteeni muutenkin!). Kuivashampoo on tosi hyvä hiuspohjan kuohkeuttaja ja suolasuihketta käytän yleensä aina, kun en sen kummemmin tee mitään mittavia muotoilujuttuja hiuksilleni.
Välineistä käytössä oli Mariela Sarkiman Cailapille suunnittelemat aivan älyttömän kätevät kroko-pinnit (en tajua, miten olen aikaisemmin selvinnyt ilman näitä! Pakko hankkia vielä toinen setti heti, kun olen Suomessa taas!) ja ihana violetti piikkikampa. Kamman materiaali on hiilikuitua, mikä kuulemma vähentää hiusten sähköisyyttä. Siihen en osaa sanoa mitään, sillä Peetu konfiskeerasi tuon heti, kun saimme kiharakampauksen valmiiksi.

Lopputulos ilman jälkikäsittelyä. Suoristusraudalla saa yllättävän tiukkaa kiharaa, jos niin haluaa. Voisin kuvitella, että vaikutelma olisi aikas koominen, jos kihartaminen olisi aloitettu ihan päälaelta. Tässä vaiheessa, kun päällimmäiset hiukset vielä jäähtyvät kiharat ovat varsin muovisen ja barbiemaisen näköiset, mutta pieni pörröttäminen viisipiikkisellä tekee ihan ihmeitä yleisilmeelle.
Eli pää alaspäin ja muutamia vetoja sormin hiusten läpi ja kiharat ovat valmiit!

Lopputulos on mielestäni hauskasti rennon elegantti ja huoliteltu ilman pönötys-fiilistä. Kelpo blogityttökiharat toisin sanoen.
Koko homma sujui yllättävän nopeasti. Suoristuksen Karkki teki kahdessa kerroksessa ja kihartamisen tosiaan neljässä eri osiossa. Peetu toimi kuvaajana, joten kuvien takia ei tarvinnut pitää mitään pausseja. Arviolta kampauksen tekemiseen meni kaikkiaan maksimissaan 15 – 20 minuuttia. Itse omiin hiuksiin tehtynä tuo ei varmaankaan sujuisi ihan yhtä nopsaan, mutta eipä siihen kuuman raudan kanssa paljoa enempääkään pysty käyttämään.
Itse tykkään blogityttökiharoistani kovasti! Täytyy toivoa, että ne selviävät yön ylitse, että pääsen huomenna toimistolla esittelemään kampaustani.
*kaikki postauksessa esiintyneen tuotteet saatu blogin kautta

Nyt seuraa juttua aiheesta, josta en tietoisesti ole kirjoittanut milloinkaan blogin historian aikana, nimittäin painon pudottamisesta, laihduttamisesta. Olen mukana Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjassa – ja nyt aion kertoa miksi.
Olen aina ollut ns. pehmeä. Painoni on vaihdellut jonkin verran, mutta pääosan aikuisikääni se on pysytellyt siinä 60 molemmin puolin. Todella hoikka en ole ollut kuin kerran elämässäni. Avioeron jälkeen meni noin 9 kk, jolloin olo oli niin järkyttävä, että en kertakaikkiaan pystynyt nielemään mitään kiinteää, enkä kyllä kaikelta vatsakivultani tuntenut nälkääkään. Blogikuvissa näytin tosi hyvältä, mutta ikinä en ole voinut yhtä huonosti. Blogihistoriasta voi keväästä 2009 eteenpäin katsoa, jos kiinnostaa – itse en niitä kuvia halua tänne linkata.
Jossain vaiheessa ruoka alkoi taas maistua hyvältä ja painokin normalisoitua sen myötä. Ja sanon todella normalisoitua, sillä yhtä vähän kuin tunnen oloni kotoisaksi lyhyissä hiuksissa, olen oma itseni hyvin hoikkana. Minäkuvani on hiukan pehmeän pyöreä, naisellisen kurvikas, enkä missään tapauksessa halua palata kuikelomittoihini, vaikka siltä ajalta onkin muutama ihana vaate jäljellä vaatekaapissa.

Ongelma on se, että painoni noustua kymmenisen kiloa, jolloin olin mielestäni omassa ihannepainossani siinä 60 kg:n korvilla, nousu ei tasaantunutkaan. Hitaasti, mutta varmasti olen kerryttänyt elämäniloa ympärilleni niin paljon, että en voi enää sivuuttaa asiaa olankohautuksella.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kukin saa olla juuri niin pyöreä tai hoikka kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yhteen – hoikkaan – muottiin sovittautuminen on mielestäni todella epäkiinnostavaa. Tiedän luonnostaan hyvin laihojen ihmisten kokevan kiusaamista, väheksymistä ja saavan ikäviä kommentteja lähes yhtä paljon kuin luonnostaan pyöreiden. Mielestäni se on todella väärin ja kaikkien tulisi saada olla ihan rauhassa juuri sen kokoisia ja muotoisia kuin ovat – ilman että ulkomaailmalla on mitään syytä olla siitä mitään mieltä.
Haluan sanoa tuon edellisen siksi, koska syy, miksi hain mukaan Indiedaysin ja Nutrilettin kampanjaan ei todellakaan ollut se, että kokisin ulkonäössäni olevan jotain vikaa. Tai ainakaan se vika ei ole se, että olisin omasta mielestäni liian pyöreä. Kiloja on kertynyt, kyllä, mutta tykkään edelleenkin peilikuvastani, enkä ulkönäön vuoksi pidä tarpeellisena dietin aloittamista.

Isäni kuoli vain 61-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hän oli ylipainoinen ja kärsinyt noin kymmenen vuotta kakkostyypin diabeteksestä, mikä kaiketi oli yksi suuri syy sydänkohtaukseenkin.
Sanotaan, että omena-vartalonmuoto ja painon kertyminen vyötärölle ja keskivartaloon, on kaikkein vaarallisin lihavuuden muoto. Naisilla vyötärönympäryksen pitäisi mieluiten olla alle 80 cm ja yli 88 cm ympärysmitta on jo merkki terveydelle vaarallisesta pyöreydestä. Check, check ja check.
Olen nimenomaan sitä tyyppiä, jolle paino kertyy ensimmäisenä vatsaan ja vyötärölle. Vaikka miten olisin sitä mieltä, että en halua alistua mihinkään naisia kahlehtivaan ulkonäkökeskeiseen hoikkuuden ihannointiin ja ulkoa saneltuun malliin, en voi kuitenkaan sulkea silmiäni siltä tosiasialta, että ruumiinrakenteeni ja perintötekijät huomioon ottaen, nyt on todella korkea aika sulattaa muutama sentti vyötäröltä. Haluan pysyä terveenä ja juuri tällä hetkellä se vaatii hoikistumista.

En fanita mitään ihmedieettejä tai joitakin ruoka-aineita hyljeksiviä ruokavalioita. Terveellinen, hyvä, kasvispainotteinen, vähän käsitelty, lisäaineeton ja kuitupitoinen ruoka on mielestäni hyvinvoinnin kannalta paras. Ja laihdutusvinkeistä ainoa toimiva on: syö vähemmän kuin kulutat. Silloin paino putoaa, mutta joskus joutuu sietämään myös nälän tunnetta. Miksi sitten lähdin mukaan kampanjaan, jossa on tarkoitus syödä kahden viikon ajan Nutrilett-laihdutusvalmisteita?
Ongelmani on ollut se, että syön 80 % ajasta terveellisesti ja suhteellisen kevyesti – niin, että painoni pysyy tasaisena. Sitten tulee juhlaviikonloppu, lomamatka, joulu, pääsiäinen, juhannus, synttärit. Parin-kolmen päivän ajan, lomilla jopa viikon ja ylitsekin, saan energiaa enemmän kuin tarvitsen. Hurvittelun jälkeen palaan taas normaaliin ruokavaliooni, mutta painonnousu on jo tapahtunut, eikä paluu normaaliin riitä palauttamaan vyötäröä takaisin samoihin mittoihin. Pieni rappunen kerrallaan paino nousee, vaikka suurimman osan ajasta syönkin ns. hyvin.
Olen yrittänyt kevennyspäiviä ja pieniä nyt-kyllä-otan-itseäni-niskasta-kiinni-periodeja. Ainoa tulos on ollut, että painon nousu on pysähtynyt, mutta mitään mitattavissa olevaa pudotusta ei ole tapahtunut.

Nyt en voi enää siirtää dietin aloittamista pidemmälle. Ajattelin, että olisi mainio startti pidemmälle kevennysperiodille, kun heti alkuun saisi selkeitä – ja ainakin itselle näkyviä tuloksia. Siitä olisi sitten mukava jatkaa kohti terveempää olomuotoa omin konstein.
Nutrilett on testattu ja käsittääkseni myös monissa sairaaloissa käytetty valmiste, joten sen kanssa tiukan alkupuristuksen läpivieminen tuntuu turvalliselta. Ateriakorvikkeista saa kaikki tarpeelliset vitamiinit ja hivenaineet, mutta vain tosi vähän energiaa. Nälän tunteilta ei varmasti voi välttyä, mutta silloin voi ainakin rauhoitella itseään, että kroppa saa kaiken tarvitsemansa. Korvien välillä vain on hiukan hankalaa.
Tavoitteena on tosiaan kahden viikon tiukka puristus. Tosin ensi viikon alussa olen menossa kahden päivän koulutukseen Saksaan ja tiedän jo nyt, että siihen liittyy yhdessä valmistettuja ja nautittuja aterioita – eli silloin pidän pienen breikin kuuristani. Muuten aion olla varsin tiukkiksena.

Alkupaketissani on valmiita smoothieita, vaniljan makuisia jauhepusseja ja kolmea eri patukkaa. Tosi harmi, että en löytänyt mistään Tukholmasta suolaisia Nutrilett-keittoja. Voin kuvitella, että suolaisen himo käy aika rankaksi, jos tarjolla on vain makeita ateriankorvikkeita.
Melkein kaikkia Nutrilett-valmisteita olen maistanut aikaisemminkin. Patukat ja valmiit smoothiet ovat olleet pelastukseni, kun olen ollut menossa töiden jälkeen treenaamaan ja yleisesti nääntymässä nälkään. Smoothieita kiskoin myös eroni jälkeisessä nielemisongelmaisena kautena. Tajusin, että jotain sitä pitää saada sisuksiinsa – ja nesteen nieleminen oli jokseenkin helpompaa kuin kiinteän ruuan.
Koskaan aikaisemmin en kuitenkaan ole käyttänyt mitään laihdutustuotteita näin oikein kuurina. Hiukan suoraan sanottuna jännittää miten onnistun pysymään ruodussa, mutta toisaalta tuntuu kyllä hauskalta testata tällaista pikastarttia!

 
Aion pitää teidät ajatasalla tapahtumien kulusta, onnistumisista, epäonnistumisista ja muista kokemuksistani. Mitään painokäyrää en aio julkaista – siitä yksinkertaisesta syystä, että en omista vaakaa. Joskus toki punnitsen itseni SATS:in pukuhuoneessa, että pysyn hiukan kartalla missä mennään. Koska ensisijainen tavoitteeni on saada vyötärön ympärysmittani takaisin turvallisen terveelliselle tasolle, aion käyttää mittanauhaa edistyksen mittarina. Ja tietenkin myös hameiden ja farkkujen vyötärönauhat paljastaa, onko mitään edistystä tapahtunut.
Tervetuloa seuraamaan kamppailuani ja kaikki neuvot sekä tsemppitoivotukset ovat erittäin tervetulleita!

Saan joka vuosi – tai paremminkin joka sesonki – aina paljon kysymyksiä liittyen Tukholman alennusmyyntitilanteeseen. Tässä nyt tuore kooste, joka auttanee alkuvuoden shoppailureissulaisia suunnistamaan löytöjen perään.
Euro on vahvempi (tai kruunu heikompi kai paremminkin) kruunuun nähden kuin pitkään aikaan. Eli eurobudjetilla matkusteleva saa täällä todella hyvin rahoilleen vastinetta. Kun tuohon vielä ynnätään se, että alet on juuri tällä hetkellä – ja ehkä noin reilun viikon tästä vielä eteenpäin – ihan parhaimmillaan, niin nyt kyllä on ihan parhaat saumat aleshoppailureissulle Tukholmaan.

Alet ovat täällä tosiaan siinä mielessä parhaimmillaan, että ne ensimmäisten päivien varovaiset – 30 % vain valituista tuotteista -ajat ovat ohi, mutta valikoimaa ja kokoja on vielä varsin mainiosti jäljellä. Monissa paikoissa, kuten esim River Islandilla, oli jo laitettu – 20 % lisäale kaikkiin valmiiksi puoleen hintaan oleviin tuotteisiin. – 50 % ale tuntui muutenkin olevan monilla jo nyt standardi, vaikka sanamuoto onkin “up to”.
Tapasin tänään ennen puolta päivää kahta bestistäni, jotka olivat täällä risteilyreissulla Suomesta teini-ikäisten lastensa kanssa. Meillä oli treffit Hollisterin edessä ja sitten suuntasimme toisen ystäväni ja hänen tyttöteininsä kanssa Victorias Secretiin (teinipojat eivät yllättäen olleet kiinnostuneita seuraamaan mukana.. :D). Oli tosi mielenkiintoista havaita, että siihen aikaan sunnuntai-aamupäivästä valtakieli näillä hoodseilla on suomi. Toinen havainto oli se, että Victorias Secret ei harrasta alennusmyyntejä – vain “erikoisdiilejä”, joissa esim. lahjaboksin ostaja saa body lotionin matkakoossa kaupanpäälle. Mutta ei aleja.

Tietääkseni ainoa, joka ei vielä ole aloittanut talvialeaan, on NK. Toinen, joka yleensä pihtasi alennusmyyntien alkamisen kanssa aikaisemmin oli Nathalie Schuterman, mutta siellä näyttää hulina olevan jo ihan parhaimmillaan. NK on huomenna kokonaan suljettu tavalliselta rahvaalta (tämä myös tiedoksi huomiseksi Tukholmaan shoppailemaan tuleville!), koska alennusmyynti avataan ensin platinum-kanta-asiakkaille ja sitten iltapäivällä tavallisille kantiskorttilaisille. Ylihuomenna tiistaina klo 11.00 löytöjä pääsee tekemään ihan kuka vain.
Itse aion olla äärimmäisen tiukassa ostoskurituslakossa tämän talvialen aikaan. Syynä on ennen joulua tehdyt varsin riittävät hankinnat ja nyt tässä välipäivämoodissa buukatut reissut sekä kesäksi Bolognaan että kevääksi Åreen. Listalla on myös edelleen kevätreissu Pariisiin, joten aleshoppailut saavat minun puolestani olla tässä. (Vaikka voi olla, etten pysty vastustamaan näitä Acnen Kiana Bootiesia. Täydelliset messukengät – eikö?)

Vuoden alku tarkoittaa monille meille vähän kevyempää ruokavaliota, kuntoremonttia ja ryhtiliikettä. Maailmasta tulee kuitenkin tosi tylsä paikka ja elämästä varsin ankeaa, jos se tarkoittaa kaikenlaisen herkuttelun lopettamista ja kieltäytymistä yhteisistä ruokailuhetkistä ystävien ja perheen kanssa.
Brunssi on yksi lemppariaterioistani. Meillä on Karkin ja Peetun kanssa perinne, että kokoonnumme viettämään samppanjabrunssia aina uutena vuotena ennenkuin kaikki lähtee tahoilleen juhlimaan. Kuvia katsellessani hoksasin, että tämän vuoden menu sopii aivan mainiosti myös keventelijälle. Tai no, pekonit kantsii ehkä jättää väliin, mutta muuten ohjelmassa oli helposti alkuvuoden elämäntaparemonttiin sopivia herkkuja: frittata-muffinssit, valkoviinissä kypsennetyt ruusukaalit, tomaatti-avocado -salaatti, kevennetty munavoi ja sitrussalaatti rahkakerman kanssa.
KEVENNETTY MUNAVOI

• 2 kananmunaa
• 2 – 4 teelusikallista kevytmargariinia
• 1 dl ruotsalaista kevytraejuustoa (ruotsalainen raejuusto on “kosteampaa” ja siksi sitä voi laittaa suhteessa enemmän munavoihin ilman, että koostumus kärsii)
• tuoretta tilliä silputtuna
• ripaus suolaa

Keitä kananmunat mukavasti kovaksi ja muusaa haarukalla. Sekoita kaikki ainekset kulhossa.
Kultaisen keskitien kulkijat voivat kyllä käyttää oikeaa voita margariinin sijaan. Maku on silloin täyteläisempi ja raejuuston kanssa lopputulos on kuitenkin perinteistä munavoita paljon kevyempi.

FRITTATA-MUFFINSSIT

• 6 kananmunaa
• 4 pientä perunaa
• 1 dl emmental-juustoa raastettuna
• 1 pieni sipuli
• suolaa ja rouhittua pippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna jäähtyä. Pilko sipuli pieneksi ja kuullota pehmeäksi pannulla. Vatkaa munat kevyesti kulhossa, lisää maito, juustoraaste ja kuullotetut sipulit ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Kaada taikina muffinssivuokaan ja paista uunissa 200 asteessa kunnes frittatat ovat saaneet kauniin ruskean pinnan.

RUUSUKAALIT VALKOVIINISSÄ

• 1 paketti ruusukaaleja
• vajaa desi halpaa valkoviiniä

Kuori ja puolita ruusukaalit. Paista kevyesti pannulla joko pienessä öljytilkassa tai voinokareessa. Lisää valkoviini pannulle ja anna sen kiehua pois. Lisää vettä niin paljon, että kaalit peittyvät ja anna hautua sopivan rapean pehmeäksi.
Meillä oli samoin valmistettuja kaaleja jo joulupöydässä – ja voin kertoa, että en ole ikinä maistanut yhtä hyviä!

TOMAATTI-AVOCADO SALSASALAATTI

• isohko paketti maukkaita pikkutomaatteja
• 2 kypsää avocadoa
• 1/2 pieni punasipuli
• 1/2 chili
• 1/2 sitruunan mehu
• basilikaa
• korianteria
• suolaa, rouhittua pippuria

Pilko tomaatit ja avocadot isoiksi lohkoiksi, silppua sipuli tosi pieneksi, poista chilistä siemenet ja hakkaa pieneksi ja laita kulhoon. Purista sitruunan mehu ja kaada sekaan. Silppua yrtit mukaan ja mausta suolalla ja pippurilla.
Raikas ja pikkuisen kirpeä salaatti on aivan ihana lisä brunssille, vaikkei ehkä se kaikkein tyypillisin. Tykkään siitä, kun palaset ovat aika isoja, koska silloin fiilis on enemmän salaattimainen ja vähemmän tex-mex.

SITRUSSALAATTI JA RAHKAKERMA

• 2 appelsiinia
• 2 veriappelsiinia
• 1 greippi
• 1 purkki rahkaa
• 1/2 dl kermaa tai vispautuvaa vaniljakastiketta (kevyempi vaihtoehto)
• ripaus sokeria

Oikeastaan tähän voi käyttää melkein mitä vain sitrushedelmiä, klementiinejä, satsumia ja mitä kaikkia näitä on – ja määrätkin ovat täysin suuntaa antavia. Suositelen kuitenkin ottamaan mukaan jotain tavallista appelsiinia kirpeämpää ja happamampaa kuten greippiä – se antaa mukavasti särmää sitrussalaatille.
Vaahdota kerma ja makeuta se sokerilla tai vaihtoehtoisesti käytä kevyempää vaihtoehtoa, vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Sekoita rahka ja vaahto.

 
Tuorepuristettu appelsiinimehu ja kylmänä kupliva samppanja kruunaa brunssin. Pienen lasillisen kuplia tohtii kai kuntokuurilainenkin silloin tällöin nauttia?