Melkein kokonainen viikko takana toimistohommia Riminin reissun jälkeen. Jos menee aika nopeasti lomalla, niin menee se kyllä näitä arkisia ratojakin tallatessa. Tuntuu kuin matkasta olisi jo tosi kauan, vaikka vasta viime lauantaina palasin kotiin.
Lomafiiliksiin on onneksi helppo palata nyt, kun helteet ja auringonpaiste saapui tänne pohjoiseenkin. Ei päivääkään liian aikaisin, jos minulta kysytään – mutta senhän taisitte jo tietääkin. Samoin reissussa näpsittyjä noin ziljoonaa kuvaa koneella pläräillessä voi melkein tuntea meren suolaisen tuoksun nenässään ja pehmeän rantahiekan rahinan varpaiden välissä. Aavistuksen kyllä tulee kaipuu takaisin, sillä Tinni jäi Riminille vielä toiseksi viikoksi miehensä kanssa ja heidän ihanat kuvat facebookissa muistuttavat, miten vain hetki sitten olin itse samoilla kulmilla.

Etukäteen olin ajatellut, että Rimillä tulee napsittua ihan älyttömästi asukuvia – olinhan varustautunut matkaan poikkeuksellisen laajalla asuvalikoimalla. Ja Tinnihän on aina hurjan huoliteltu juhlassa, arjessa, matkoilla ja kotona. Totuus oli kuitenkin se, että elämä vei, eikä aina voinut, ehtinyt tai halunnut pysähtyä pitämään puolen tunnin kuvaussessiota.
Yhtenä iltana, kun palasimme iltarimpsuilta takaisin hotellille, loistivat sisääntuloväylään maahan upotetut spotit niin houkuttelevasti, että ylipuhuin Tinnin poussaamaan kauniissa, viime talvena Australiasta hankitussa silkkimekossaan. Aivan mielettömän ihana kuosi, materiaali, malli – ja katsokaa nyt tuota selkäpuolen pääntien nyöritystä!
Kyllä muuten näkee, että Tinni matkustaa usein – lähemmäs (ellei jopa yli) kymmenen kertaa vuodessa. Kokeneen reissailijan matkalaukku ei kärsinyt ylipainosta, vaikka vaatevarasto oli tarkoitettu kahdeksi viikoksi. Lisäksi kaikki mukana oleva kesti mainiosti myös kuljetuksen aikaisen viikkaamisen ilman pahempia rypistymisongelmia. Tai niinkuin tuo hurmaava silkkimekko, joka on kevyt, menee pieneen tilaan ja oikenee henkarilla silitetyn veroiseksi muutamassa tunnissa ilman mitään erityistemppuja (tiedättehän: höyrytys kylppärissä kuuman suihkun avulla etc…). Täydellinen matkavaate monessakin mielessä siis.

Pakkaamisen lisäksi toinen asia, josta haluan ottaa oppia bestikseltäni, on värikoordinointi. Tinni pukeutuu vain harvoin mustaan – ja tuskin koskaan kokomustaan. Sen sijaan hän on valinnut lempivärinsä: violetti ja keltainen, sekä suosikkinsa aksenttiväreistä: oranssi. Kaikki hankinnat perustuvat näihin sävyihin ja – tadaa – koko garderobi on helposti koordinoitavissa keskenään! Kuinka moni voi sanoa samaa? En ainakaan minä… 😀
Arvatkaas muuten kuka pakkasi Mintun matkalaukun kotimatkalle? Aivan oikein, Tinnihän sen teki! Ja jostain syystä hän onnistui saamaan kamamäärän laukun sisään niin, että vetoketjulla avattavaa laajennusosaa ei tarvinnut hyödyntää lainkaan. Olin toki siirtänyt muutaman painavan jutun käsimatkatavaroihini (mennessä laukku painoi 25,6 kg ja kotiin palatessa 23,4 kg), mutta eihän ne kirjat niin olennaisesti tilaa vie. Taitolaji tuo pakkaaminenkin näköjään!

Seuraavaa yhteisreissua alettiin suunnitella tietty saman tien. Vahva ehdokas olisi uuteen nousuun siistiytymisen myötä noussut Mallorca tai ehkä jopa Ibiza, jonka olemme molemmat onnistuneet tähän asti välttämään. Tosin, mikäli suunnitelma on sama, että Tinni viettää samassa kohteessa ensin viikon minun kanssani ja sitten toisen viikon miehensä kanssa, valinta kohdistuu todennäköisimmin Italiaan. No onneksi saapasmaassa riittää vielä koluamattomia kohteita, vaikka me molemmat olemmekin siellä lukuisia kertoja lomailleet. Onneksi päätöksiä ei todellakaan tarvitse tehdä vielä – matkakohteen valinta on yksi koko homman ihanuuksista!

• mekko, Kachel (ostettu Canberrasta)
• sandaalit, Geox
• laukku, Furla
• ranne-, kaula- ja korvakorut, Frey Wille
• pikkusormus, Kalevala
• vihkisormukset, Cartier ja Aurifaber 

Olen ollut kirjoittamassa tätä postausta jo vaikka miten pitkään! Itse tykkään nimittäin kovasti lukea ja kuulla muiden löytämistä uusista hyvistä kosmetiikkatuotteista – ja kokeilla varovaisesti vähän uutta. Oikeastaan jumitan mielelläni vanhoissa hyviksi havaituissa luottotuotteissa, mutta aina joskus löytyy jotain, mikä pistää uusiksi meikkipussin ja kylppärin kaapin sisältöä.
Tässä nyt esittelyssä muutamia viimeisen puolen vuoden aikana testaamiani tuotteita, joihin olen tykästynyt niin, että niitä voidaan jo kutsua uusiksi vakilemppareiksi.
Kevään ja kesän aikana löytämiäni uusia lemppareita on: kasvoille perinteisen voiteen sijaan laitettava öljy, kynsienkuorintavoide, joka poistaa kuivahtaneet kynsinauhat, kuitukankaiset kasvonaamiot, joissa vaikuttavat aineet ovat jo valmiina, kynsilakan pikakuivattaja ja bikinirajojen hoitoon tarkoitettu, punaisia pilkkuja ja sisäänkasvaneita karvoja ehkäisevä voide.

Kasvoöljyihin jäin koukkuun jo talvella. Miten ihanan pehmeältä ja kimmoisalta iho tuntuukaan aamulla, kun on nukkunut yön öljy kasvoilla ja dekolteella! Olen ehtinyt testata Kiéhl’sin, L’Oréalin, orgaanisen M Picaut -merkin ja Lumenen kasvoöljyjä. Kaikki ovat toimineet aivan mainiosti, mutta suosikkini on ehkä lähes tuoksuton M Picaut tai sitten Kiéhl’sin voimakkaan laventelinen versio. Viimeksi mainittua en suosittele, jos laventelin tuoksu tökkii. Itse olen normaalisti hyvin tuoksuherkkä, mutta luonnonlaventeli toimi yllättävän hyvin.
Tällä hetkellä käytössä on Lumenen Complete Rewind kasvoöljy* – ja se toimii mainiosti myös.

Olen aina ollut tosi huono käyttämään kasvonaamioita, vaikka hyvin tiedän, että varsinkin aikuinen iho kaipaa silloin tällöin kunnon tehoboostia. Sen jälkeen, kun löysin kuitukankaiset valmiit naamiot, tilanne on ollut aivan toinen. Puhtaalle iholle levitettävä naamari on niin helppokäyttöinen, että hoitoja tulee tehtyä silloinkin, kun aikaa mihinkään kunnolliseen itsehemmotteluhetkeen ei ole. Olen testannut muutamia erilaisia ja suosikkini on rauhoittava ja kosteuttava MASQ+ -naamio*, jonka sain testiin taannoisilta Stockholm Beauty Weekiltä.

Lisäplussana tehokas pelotteluefekti!

Näin bikinikaudella olen löytänyt korvaamattoman avun RFSU:n “Hair Helper” -voiteesta*. Ihan täysin se ei tietenkään estä punaisten pilkkujen muodostumista tai karvojen sisäänkasvamista bikinirajojen siivouksen jälkeen, mutta kun aloin käyttää kevyen geelimäistä voidetta, tilanne on ollut kirjaimellisesti huomattavasti rauhallisempi. Tuote on melko tuoksuton ja se viilentää ja rauhoittaa ihoa todella tehokkaasti.

Yves Rocherin kynsienkuorintavoiteesta* tuli myös suosikki tosi nopeasti. Haaveilen aina, että olisin yksi niistä huolitelluista naisista, jotka käyvät säännöllisesti, vähintään kerran kuukaudessa, manikyyrissä ja joiden kynnet ja kädet olisivat aina hyvin hoidetut ja kauniit. Käytännössä ehdin kuitenkin istahtaa hoitopenkkiin ehkä pari kertaa vuodessa.
Kuorintavoide onneksi pelastaa suuremmilta katastrofeilta. Kevyt hieronta poistaa kuolleen solukon ja kuivuneet kynsinauhat hellävaraisesti. Kynnen pinta tuntuu heti paljon tasaisemmalta ja kynsinauhat pehmeiltä ja joustavilta.

Kynsien lakkaaminen on helppo tapa piristää olemusta ja mieltä. Monet naiset käyttävät huulipunaa samaan tarkoitukseen, mutta itse kun en ole oikein oppinut koskaan niitä käyttämään, on kynsilakka aivan loistava vaihtoehto. Paitsi että mikään ei ole rasittavampaa kuin se, että kun on askarrellut ajan kanssa jotkut tosi ihanan herkulliset ja hienot lakkaukset – ja sitten tökkäistä ne rullalle johonkin tietokoneen kulmaan tai farkun nappiin.
Vuosien saatossa olen testannut vaikka mitä lakkojen pikakuivattajia, mutta yleisin kokemukseni on se, että joko ne ei toimi tavallista päällyslakkaa kummemmin tai sitten ne “sammuttavat” kirkkaimmatkin sävyt tylsän harmahtaviksi. Mavalan Mavadry ei varmasti ole mikään uutuus, mutta jostain syystä päädyin testaamaan sitä vasta nyt. Ja oikeasti hämmästyin, miten hyvin se toimii! Lakka kuivuu ilmiömäisen nopeasti ja kovettuukin lähes puutarhahommia kestäväksi. Lisäksi kynnen pinta jää ihanan syvän kiiltäväksi. En edes tajua, miten olen pärjännyt tähän asti ilman tuota!
Tähdellä * -merkityt saatu blogin kautta.

Aina ei ryhmäselfien – tai selfien ylipäätään –  ottaminen ole onnistuakseen. Tässä oli tarkoitus ikuistaa Riminin Arco d’Augusto ja samalla poussata kesälomalaisen hehkeänä. Itseasiassa näin jälkeenpäin tuo vasemmanpuoleinen näyttää kyllä ihan julkaisukelpoiselta, mutta Tinnin kännykän näytöllä kaikki otokset joutuivat kyllä hylättävien kastiin. Ja kasvaahan tuo takana oleva auto hiukan hassusti meidän päästä…
Ennen matkalle lähtöäni sain kuulla aika monenlaisia juttuja Riministä aina, kun kerroin suuntaavani juuri sinne. Monet olivat sitä mieltä, että paikka on ihan turistien pilaama ja karsea party-party -paikka, johon tällaisella aikuisella naisporukalla ei ole mitään asiaa. No, täytyy sanoa, että ennakkotietojen vastaisesti Rimini on todella viehättävä, täynnä historiaa ja kiinnostavaa kulttuuria oleva matkakohde, joka sopii myös sellaiselle, joka ei välitä viettää koko viikkoa meren rannalla loikoillen.
Tässä muutamia vinkkejäni toisenlaiseen Rimini-kokemukseen.

Riminin vanha kaupunki ei ole mitenkään mahottoman suuri, mutta sitäkin viehättävämpi. Tunnelmalliset piazzat, kauniit rakennukset ja jopa antiikin ajoilta peräisin olevat kauppapaikat ovat kiinnostavaa ja jollain tavalla koskettavaa katseltavaa. Keitä oli ne ihmiset tuhat vuotta sitten, jotka täällä tallailivat samoja polkuja? Mistähän he haaveilivat ja unelmoivat? Millaisia oli heidän murheensa?
Pyöräteline Riminin tyyliin.

Vuonna 1998 Riminin keskustaan alettiin rakentaa uutta kauppakeskusta. Perustuksia kaivettaessa löytyikin antiikiin aikainen, varsin hyvin säilynyt asumus upeine mosaiikkilattioineen. Osoittautui, että ainakin osa rakennuksista oli ollut antiikkisen kirurgin vastaanotto. Paikalta löytyi laaja valikoima myös kirurgihommissa käytettyä välineistöä.
Kaivausten viereisessä kaupunginmuseossa voi käydä ihmettelemässä antiikkisia kirurgin työkaluja…

Tällä hetkellä olin aikas onnellinen modernista lääketieteestä…

Menimme kaupunginmuseoon vain tsekkaamaan kirurginvehkeitä, mutta yllätykseksemme siellä oli pari muutakin kivaa näyttelyä, jotka tuli tsekattua.

Toinen näyttelyistä esitteli italialaisen, Riminiltä kotoisin olevan kuvittajan ja taiteilijan René Gruaun teoksia. Gruau teki aikoinaan tosi paljon myös mainospiirroksia ja varmaan siksi osa piirroksista tuntui jotenkin tutuilta, vaikka en voi väittää, että olisin tuntenut taiteilijaa nimeltä tätä ennen. Tuossa yläkuvassa on Gruaun työ vuodelta 1956, jota on käytetty Diorin Diorissimo -tuoksun markkinoinnissa.


Tämä kuva on omistettu arkkitehdiksi opiskelevalle Peetulle!

Toinen “yllätysnäyttely” perustui elokuvaohjaaja Federico Fellinin päiväkirjoihin, ideapiirroksiin ja kuvituksiin. Näköjään meillä on Tinnin kanssa teemana, että aina reissuillamme törmäämme johonkin kuolleeseen leffasuuruuteen. Gotlannissa pällistelimme Ingvar Bergmanin hautaa ja nyt Fellinin jäämistöä.


Ihan ei kielitaito riittänyt tulkitsemaan, mutta jotain terkkuja ruotsalaisille tuossa näyttäisi olevan (“Hei! Sveccia!!!”)
Perinteisempää kauneutta voi ihastella Riminin tuomiokirkossa.


Kauniita yksityiskohtia, ihanaa rauhaa ja helpotusta kuuman päivän viileyteen. Suosittelen lämpimästi pistäytymään, vaikka muuten jäisikin kulttuurit Riminin reissulla vähemmälle. Kuvaaminen on tuomiokirkossa sallittu, mutta mihinkään – edes kaiteisiin – ei saa koskea. Tinni tässä ikuistaa suloisen palleroisia kerubi-reliefejä.

Auguston riemukaaren lisäksi löysimme toisenkin, huomattavasti pienemmän riemukaaren (pikku riemun kaari?). Se ei ehkä ole ihan niin huikea olemukseltaan, mutta kertoo kyllä, että Riminillä kierrellessä historia tulee vastaan melkein joka nurkan takana – ihan kuten missä tahansa kiinnostavassa italialaisessa kaupungissa tai kylässä. Eli jos vain vähänkään vaivautuu, löytyy todella toisenlainen Rimini, joka on kaikkea muuta kuin turistien kansoittama massarantakohde!

Täällä sitä ollaan jo ihan turvallisesti kotosalla Tukholmassa. Ihan minipikkuisen kyllä kieltämättä pisti harmittamaan, kun piti jättää Riminin rannat, aurinko ja ihanan leppoisa lomameininki taakse. Tosin kotiin palaamisessa ei ole mitään pahaa, hiukan jo olikin ikävä täällä odottavia karvakuonoja..
Reissulta tuli monen muun matkamuiston lisäksi kotiin tuomisiksi myös useampikin ihana drinksuohje. Tässä nyt kuitenkin aikaisemmin keväällä Peetun kehittelemä versio ihanan mansikkaisen raikkaasta, gin-pohjaisesta juomasta.

STRAWBERRY GIN SMASH
ainekset: (yksi annos)

• n. 6 kpl mansikoita
• lohko limeä
• tuoretta minttua (6-7 lehteä)
• 1 tl tummaa sokeria
• 4 cl giniä
• kirkasta limpparia (sprite, seven up, club soda..)

valmistus:
Laita ensin lasin pohjalle sokeri, viisi mansikkaa siivutettuna (jätä kaunein koristelua varten), limen lohko ja muutama mintun lehti. Muusaa niitä jollain, mieluiten puisella kapustalla (itse käytän aina Karkin kolmosluokalla puukässyissä tekemän nuijan kahvapäätä..), niin että sokeri sekoontuu hedelmien ja marjojen mehuun. Täytä lasi jäillä, kaada päälle gin, sekoita ja kaada niin paljon limpparia, että lasi täyttyy. Koristele kauneimmalla mansikalla ja mintun lehdillä.

Strawberry Gin Smash sopii loistavasti myös kesäiseksi booliksi. Pohjalle kannattaa silloin laittaa useampi limen lohko ja runsaasti mansikoita. Muusaamisen jälkeen lisätään ehjiä mansikan siivuja ja halutessa myös puolikuu-muotoon leikattuja limen siivuja. Yksittäisten jääpalojen sijaan suosittelisin paria pakasterasiassa jäädytettyä jättijääkuutiota, jotka pitävät boolin tehokkaasti kylmänä, mutta eivät vesitä sitä turhaan.

Pikaiset terkut Riminiltä!
Tänään ollaan vietetty – muutaman lähinnä rantaelämään keskittyneen päivän jälkeen – kunnon kaupunkilomaa. Tutustumiskohteina mm. Malatestian temppeli, Augustus-riemukaari, kaupunginmuseo ja sen yhteydessä olevat, vuonna 1989 löydetyt, muinaiset kirurgin talon rauniot. Kaupungimuseossa oli nähtävillä myös talosta löytyneet antiikin aikaiset kirurgin työvälineet. Jotenkin sitä tuli aika kiitollinen olo modernista lääketieteestä…

Parissa putiikissakin poikettiin ja kyllähän ne alennusmyynnit saivat hinnat tuntumaan aikas edullisilta. Onneksi on se 15 muotiostoksen rajoite – muuten olisi saattanut käydä hassusti…
Tinnin askelmittariin on kertynyt tälle päivälle jo yli 15 km tallustelua, mikä on sikäli paljon, että museoissa ja muissa nähtävyyksissä sitä yleensä vain pällistelee, eikä niinkään kävele tehokkaasti eteenpäin. Aamulenkkien ansiosta meille on kyllä tullut matkamittariin lähes samat lukemat myös biitsillälöhöilypäivinä.

Mutta tässä siis eilisillan asuni. Päätin, että yritän käyttää kaiken mahdollisen omistamani bling-blingin täällä Riminillä. Sillä milloinkas sitä ihminen kimaltaisi, jos ei Italian reissullansa!? Haha!
Mutta nyt täytyy alkaa jo kiireen vilkkaa pinkaista nauttimaan seuraavaa ihanaa illallista! CIAO!

• toppi, River Island
• shortsit, Filippa K
• sandaalit, Clarks
• laukku, Botkier

Näin tyyriinä sitä vaan patsastellaan aperitiivi kourassa!

*sisältää mainoslinkkejä*

Sopivasti juuri ennen Italian reissuani pääsin mukaan Indiedaysin ja Elloksen yhteistyökampanjaan. Kampiksen myötä pääsin valkkaamaan muutamia tuotteita itselleni. Kaikenlaista olisi tehnyt mieleni – en edes ollut tajunnut, miten paljon Ellokselta löytyy kivoja juttuja, kodinsisustusta ja muuta. Lisäksi ihan hurjasti kaikkia merkkituoteita.
Valinnanvaikeus oli siis tosiasia, mutta rantsuloman lähestyessä valinta osui biitsielämän tärkeimpään vaatteeseen: bikineihin.

Valinnanvaraa olisi ollut vaikka miten älyttömän paljon, mutta halusin olla sen verran järkevä, että toiset bikinit on mustat – ja toiset sitten voisi olla vähän railakkaammat värimaailmaltaan.
Mustat biksut ovat ruotsalaisen urheiluvaatevalmistajan Röhnischin mallistoa. Ihan mahtavaa, että bikiniyläosan ja -alaosan voi valita monista yhteensopivista malleista. Päädyin valitsemaan melko klassiset  bikinihousut – tosin kivalla lenksuyksityiskohdalla piristettynä – sekä tukevan bikiniyläosan, jossa on leveät hyvät olkaimet, jotka saa kätsysti myös irrotettua.

Ihanan kuviolliset Beachlife-bikinit oli aivan pakko saada toisiksi Italia-biksuiksi. Rakastuin välittömästi väriin ja kuvioon – ja kun tajusin, että alaosassa on armollinen pehmeästi taiteltava yläreuna – asia oli sillä selvä. Superkaunis bikinitoppi sopii myös väriensä puolesta – ja muutenkin – vaikka ihan sinällään farkkushortsien kanssa käytettäväksi. Sikäli kätsyä, että sen voi hankkia erikseen. Kantsii tosin olla tarkkana kokojen kanssa, sillä mitoitus on ilmoitettu hiukan täkäläisestä poikkeavalla tavalla.
Tilasin myös tosi kivan Espritin mustavalkoisen kolmiobikiniyläosan. Se oli kuitenkin aikuisille muodoilleni hiukan liian haastava. Tosin minkäänlaiset palautus- tai vaihtoajatukset eivät tulleet mieleen, sillä Karkki konfiskeerasi bikinitopin heti itselleen. Eli mustavalkoiset kaunokaiset edustavat tällä hetkellä Berliinissä.
Nyt sinullakin on mahdollisuus päästä valkkailemaan kesän ihanuuksia Ellokselta, sillä pitkästä aikaa olisi oikein lukijakilpailun aika!
Osallistu näin:
1. Valitse ellos.fi:stä omat kesän suosikkituotteesi.
2. Kerro blogin kommenttiosiossa lyhyesti, miksi valitsit juuri nämä tuotteet sekä kopioi niiden linkit kommenttiisi.
Kilpailu järjestetään Korinna-, Annika O.-, Go 4 it vol. 2-, Uusi Kuu- sekä Maiju Saw -blogien Ellos-postauksissa. Kaikkien näissä blogeissa kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan 200 euron lahjakortti Ellokselle. Kilpailu päättyy 31.7.
PS. Näyttää siltä, että kilpailukommentit jumiintuvat linkin vuoksi spam-filtteriini, mutta ei hätää – vapauttelen niitä sieltä aina, kun piipahdan koneelle! 🙂