Olen tainnut sanoa jo aika monta kertaa, että en todellakaan ole mikään syksy-ihminen. Siitä huolimatta en voi olla ilahtumatta vuodenajalle tyypillisistä sääilmiöistä. Tuntuu kuin yhden päivän aikana käytäisiin läpi useampi vuodenaika!
Esimerkiksi tänään aamulla heräsin siihen, kun aivan tajuton sade hakkasi ikkunoita, tuuli paukutti puiden oksia ja oli niin synkkää, että piti ensimmäistä kertaa laittaa kaikki valot päälle, ettei olisi eksynyt matkalla keittöön aamukahvin keittoon. Töihin mennessä hengittelin syvään ja koitin olla ajattelematta sitä, että tätä tää nyt sitten on seuraavat puoli vuotta.
Perillä toimistolla pimeys, sade ja myrskyn mittoihin nouseva tuuli oli vakipuheenaihe huomenien toivottelun yhteydessä. Vielä lounasaikaan keli oli niin kurja, että päätimme Hannan kanssa jättää perinteisen lounaskävelylenkin väliin. Loppupäivä märissä kengissä ei houkuttanut, vaikka pieni keskipäivän happihyppely kyllä yleensä tuntuu tosi hyvältä ja lisää kummasti potkua iltapäivän tunteihin.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Yhtäkkiä alkoi kirkastua – ja ennenkuin huomasimmekaan aurinko paistoi, jos ei nyt aivan pilvettömältä taivaalta, tosi ihanasti ja päättäväisesti kuitenkin. Kylmä ei ollut ollut aamullakaan, mutta paisteen myötä elohopea kipusi yli kahteenkymmeneen! Uskomaton juttu!!

Yllättävä aurinko ja lämpö aiheutti välikausille tutun ilmiön. Töistä kotiin matkalla olevat ihmiset olivat hauskaa katseltavaa, kun osa paineli menemään kumisaappaissa ja sadetakissa täydessä auringonpaisteessa, osa hikoili kevytuntuvatakeissaan – mutta monet olivat nopeasti mukana sään vaihteluissa. Paljaita sääriä, shortseja, t-paitoja ja jopa nirunarutoppeja sai bongata iltapäivän lämmössä yllättävänkin paljon.
Itse olin vähän siltä väliltä – hameessa ja avokkaissa, mutta pikähihaisessa neuleessa. Hiki tuli, mutta en todellakaan valita!
Pukeutumisen kannalta nopeasti laidasta laitaan muuttuvat kelit on varsinainen pähkinä. Kerrospukeutumiselle kaikki kunnia, mutta tänään olisi melkein pitänyt olla mukana kaikki mahdollinen, vaihtokengistä alkaen. Ja matkalaukku, jonne niitä kerroksia olisi sitten iltapäivällä purkanut. Edes säätiedotusten lukemisesta ei ole kummoistakaan iloa – ennuste vaihtelee parin tunnin välein, eikä pidä siltikään paikkansa. No, mielummin huono ennustettavuus ja aurinkoa edes toisinaan kuin satavarma sadekeli.

Peetun aurinkoisen syyspäivän asun perustana on herkullinen yhdistelmä mustavalkoista leo-printtiä ja sporttihenkeä, korallin ja oranssin sävyillä terästettynä. Erilaiset kuosit – jopa eläinkuviot – toimii tosi hyvin urheilullisten elementtien parina, kun väriskaala on niukka ja toisiinsa rimmaava. Musta-valkoinen on tässäkin tapauksessa helpoin vaihtoehto toteuttaa yhdistely ilman ylilyönnin vaaraa.
Oranssi-korallit sandaalit, takin kauluksen oranssi tehosteraita ja huikean oranssi huulipuna tuovat väriä ja eloa – ja lisäksi toimivat asun kokoavana tekijänä.

Peetun huikean oranssi, melkein neon, huulipuna on peräisin kesäiseltä ex-tempore -reissultamme Täbyn Sephoraan. Innostuimme silloin penkomaan alelaareja ja teimme useammankin kivan löydön. Puna on Sephoran omaa, Sephora Collection -merkkiä, mutta valitettavasti juuri tuon valmistus on lopetettu. Siksi se varmaan olikin alessa.

 

• mekko, H&M
• takki, Adidas
• sandaalit, Jeffrey Campbell

Niinkuin varmaan muistattekin, olin parisen viikkoa sitten pienellä blogilomamatkalla Helsingissä. Reissun ihaninta antia oli aivan ehdottomasti kaikkien mahtavien blogikollegoiden tapaaminen. Meille järjestetty hauska ohjelma ja kaikki ihanat herkut olivat nekin ihan ykkösjuttuja. Yksi asia tekee kuitenkin näistä Helsinki-viikonlopuista aivan erityisiä ja se on yöpyminen hotellissa!
Tällä kertaa meille oli varattu huoneet viime keväänä avatusta Hotel Indigosta. Elegantisti skandinaaviseen ja aavistuksen 50-lukuiseen henkeen stailattu hotelli sijaitsee kätevästi Boulevardilla, kävelymatkan päässä kivoista ravintoloista, kiinnostavista putiikeista – ja Helsingin rautatieasemasta!
Itselleni on tärkeää, että hotellini on Helsingissä kävelymatkan päässä rautatieasemalta, jonne päädyn aina Finnairin bussilla lentokentältä. Olen nimittäin niin onnettoman surkea suunnistamaan armaassa pääkaupungissamme, että sorrun helposti tuhlaamaan taksiin, mikäli etäisyys näyttää vähänkään pidemmältä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Hotel Indigossa – vaan sain ilokseni yöpyä siellä jo viime keväänä ID:n ja Indigon yhteistyön ansiosta. Sinänsä hyvin mielenkiintoista, kun voi vertailla kahta eri kokemusta samasta paikasta. Oliko mikään muuttunut tai eri tavalla?
Vastaus on kyllä ja ei. Tällä kertaa sain astetta isomman huoneen kuin viimeksi. Yksinäinen matkailija, joka ei ole shoppailureissulla, mahtui kyllä ihan mainiosti siihen kaikkein pienimpäänkin huonekokoon yhdeksi yöksi. Pariskunnille, ystävyksille, suurshoppaajille ja useammaksi yöksi majoittujille suosittelen tätä isompaa huonetta. Siellä mahtuu levittelemään pariakin matkalaukkua, kaappitilaa on todella reilusti ja muutenkin huoneessa mahtuu hengittämään paljon paremmin.

Palvelu on hotellissa edelleen ihan kiitettävää – eli kaikki into ei ole karissut avajaisten jälkeisessä arjessa. Hiukkasen tosin palvelualan veteraanin korvaan särki se, että vastaanottovirkailija ilmoitti up-greidauksesta isompaan huoneeseen tyyliin “varaamanne huonetyyppi on valitettavasti loppu, joten siirrämme teidät isompaa huoneeseen”. Ehkä jokin muu kuin pahoitteleva äänensävy tällaisen postiivisen uutisen kanssa olisi ollut paikoillaan? Mutta pikkupottujahan tuo on, enkä halua antaa pelkästään sen vuoksi miinusta Hotel Indigon henkilökunnalle.

Edellisestä reissusta poiketen, söimme tällä kertaa illallista hotellin Bröd-nimisessä illallisravintolassa. Menu on tyylisuunnaltaan varsin skandinaavinen – ja tarjolla on paljon tuttuja makuja, osin innovaatisin yhdistelmin. Kaikki, mitä tarjottiin, oli mielestäni ihan ookoo hyvää. Mitään kovin huikeita makuelämyksiä ei syntynyt ja hiukan tuntuikin kuin ravintola Bröd ajattelisi asiakkaansa tulevan jostain Pohjoismaiden ulkopuolelta, jolloin meille tutut maut ovat jo sinänsä uusia ja kiinnostavia.
Parasta oli mielestäni ennen alkupaloja tarjotut hauskan kaareviksi kuivatut ohuen ohuet näkkärit, joiden päällä oli muutama pisara punajuurimajoneesia.

Brödissä voi ihan vapautunein mielin ajatella tilaavansa kaikki aterian osat alkupaloista jälkiruokaan, sillä annosten koot ovat sen verran hienostuneet, että varsinaista ähkyn vaaraa ei ole. Enpä muista milloin viimeksi olisin jaksanut syödä yhdeltä istumalta neljä eri ruokalajia! Voin kertoa, että en ollut seurueemme ainoa, josta tuntui tältä ja monet olivatkin kuulemma parsineet tilannetta vielä samana iltana hampurilaisella. Itse tyydyin huoneen minibaarista löytyneisiin salmiakki-traktoreihin ja suklaapatukkaan…

Hotelli-aamiainen taitaa olla suosikkini kaikista maailman aterioista! Indigon aamiainen on pitänyt kutinsa: tuoreita hedelmiä on edelleen runsaasti, kaikki on ihanan freesia, pannukahvi maukasta ja maksapatee kertakaikkiaan taivaallista.
Vaikuttaa silti vähän siltä, että ainakaan aamiaistarjoilusta vastaavat eivät ole lukeneet edellistä arvosteluani, sillä tarjolla ei edelleenkään ollut maukkaita maustekurkkuja maksapateen kaveriksi – eikä lämpimiä kuuden minuutin munia tai munakuppeja. Toisaalta kaikki muu oli niin hyvää, että jotenkin ei kehtaa valittaa.

Virallinen hotellinvessa-selfie! 😀
Palvelun, mukavien huoneiden, ihanan aamiaisen, kauniin interiöörin ja erinomaisen sijainnin lisäksi Hotel Indigo on kunnostautunut yhdessä, matkailijalle täysin kriittisessä asiassa: sängyt on niin täydelliset, että jos niissä ei nuku hyvin, niin ei kai sitten missään!

Kamerani lauloi Tukholman muotiviikolla näytösten välissä ahkerasti. Tavoitteena oli ikuistaa niin monta upeaa asukokonaisuutta kuin vain mahdollista. Muotiviikoille kokoontuu aina hirmu määrä todellisia tyylitaitureita, muotialan ammatilaisia ja eturivin bloggareita, joten ihailtavaa – ja kuvattavaa riittää yllin kyllin.
Sinänsä aika hauskaa, että vaikka kaikki pyrkivätkin pukeutumaan mahdollisimman yksilöllisesti – aina on havaittavissa joitakin trendejä, jotka ovat erityisesti muodin muutoksille herkän porukan suosiossa.
Kaikki inspiroivat kuvat ja henkilökohtainen trendi-analyysini löytyy Indiedaysin BUZZ-osastolta – eli täältä: Upeaa katumuotia Tukholman muotiviikolla – katso kuvat ja inspiroidu!

Kävin Tukholman muotiviikon aikaan tutustumassa ihan uuteen, Non Sense -nimiseen merkkiin. Tiesin odottaa vähän Odd Molly -henkistä tyyliä, sillä brandin perustajaporukka suunnittelijoita myöten on sama kuin Odd Mollylla.
Non Sense on reteempi, rokkaavampi ja boheemimpi kuin konservatiivinen isosiskonsa. Vaatii selkeästi enemmän pokkaa pukeutua niitein somistettuihin paisley-paitoihin ja liskonilkkureihin kuin Odd Mollyn sievän romanttisiin asuihin. Molempien merkkien perustaja Per Holknekt sanoo saaneensa inspiration Non Sense -tyyliin luettuaan “Fifty Shades of Grey” -kirjan.

Itse en ole kulttiasemaan noussutta kirjaa lukenut – enkä käynyt katsomassa elokuvaakaan, joten olen ehkä hiukan väärä ihminen kommentoimaan vaikutteita. Jotenkin on kuitenkin sellainen fiilis, ettei Non Sense nyt ihan niin hurjan tummasävyinen ja eroottinen ole tyyliltään. Itselleni tulee ennemminkin mieleen 70-lukuhenkinen cool hippinainen Kaliforniasta, joka hengailee Rollig Stones ja Jimi Hendrix -tyyppien kanssa.

Mielenkiintoista nähdä tuleeko Non Sensestä samanlainen menestystarina kuin Odd Mollysta. Jotenkin vaikea kuvitella, että siitä tulisi ainakaan samanlainen virkanaisten vaatettaja. Itse en myöskään näe itseäni pukeutumassa kokonaiseen Non Sense -asuun, sen verran nuo tuntuvat vievän tilaa ja vaativan huomiota. Sen sijaan jonkin yksittäisen niitein koristellun paisley-paidan tai herkulliset bootsit saattaisin kyllä haluta garderobiani täydentämään.

No mitä ihmettä se Minttu oikein puuhaa, kun nyt meni jo toinen viikonloppu peräjälkeen ilman elonmerkkiä blogissa!? Ensin ajattelin putkauttaa valkoisen valheen – ja kehuskella kuinka olenkaan tehnyt töitä ja stressannut. Sillä sehän on hienoa, koska silloin on korvaamaton osa työyhteisöään ja muutenkin niin ylivertaisen taitava kaikessa, että viikonloppuisinkin pitää paiskia töitä. Eikö niin? Näin ei kuitenkaan ole asia… Sillä annoin klassisesti pirulle pikkusormeni ja aukaisin toissaviikonloppuna ensimmäisen kerran sitten alkukevään kännykälläni mollottavan Tinder-appin.
Mitään pientä pirinää kummempaa uutista ei kuitenkaan ole kerrottavana. Parit kaffet, yhdet lounaat sekä lasit viiniä on tullut nautittua, ja käveltyä sekä ulkoilupolulla että kaupungilla. Useamman eri tyypin kanssa – kaikki oikein mukavia, mutta kukaan ei silti ylitse muiden. Yksi suomalaissyntyinen kaveri, jonka kanssa meillä olisi jo valmiiksi vaikka miten monta yhteistä ystävää facebookissa, jäi erityisesti mieleen – mutta hänen kanssaan ei tullut matsausta. Damn!
Yllättävän paljon aikaa sitä kuitenkin suttaantuu tuollaiseen aikaisemmin tuntemattomien ihmisten kanssa seurustelemiseen. Ensin jänskätään matsauksia, sitten chattaillaan vähän, jossain vaiheessa vähän jyvemmät seuloutuvat täysakanoista ja sitten pitääkin jo alkaa sopia IRL-tapaamista. Laittautua finkaffe-kuntoon ja esittää itsensä parhain päin. Äkkiä tuohon puuhaan hulahtaa viikonloppu jos toinenkin. Haha!

No, ei nyt pitänyt kuitenkaan jumittua ihan liian kanssa äärimmäisen supertylsästä aavistuksen pateettiseksi muuttuneen deittailuelämäni pohtimiseen. Yhdet huipputreffitkin osui viime viikonlopulle. Ne tosin eivät olleet luonteeltaan romanttiset – vaan tapasimme pitkästä aikaa Blond Boulevardin ihanan Veeran kanssa.
Sen verran myöhään oltiin liikkeellä, että mihinkään kalenteriini keräämään “näissä ravintoloissa haluaisin käydä syömässä” -listan paikkoihin ei enää saanut tehtyä pöytävärausta. Onneksi Veera tiesi, kunnon aito-östermalmilaiseen tyyliin, kivan ja tunnelmallisen ravintolan ihan keskusta, jonne löytyi tilaa vielä parin päivän varoitusajallakin.

 
Restaurang Prinsen on yksi Tukholman vanhimmista ja perinteikkäimmistä ravintoloista. Mirreihin sonnustautuneet supersulavat tarjoilijat, lämpimän puinen sisustus, tärkätyt valkoiset pöytäliinat (sisällä) ja ziljoonat muut pienet yksityiskohdat henkivät sellaista mutkatonta arvokkuutta, mitä tapaa harvassa paikassa.
Viime perjantaina oli varmasti yksi viimeisiä tämän vuoden kesäisen lämpimiä päiviä. Niinpä halusimme ehdottomasti istua ulkona terassilla – vaikka sisällä perinteinen brasserie-ilmapiiri olisikin ollut voimakkaammin aistittavissa. Se täytyy sanoa, että ihan vähästä tarjoilijoiden ystävällisyys ei kyllä murene.
Meillä oli nimittäin pöytä varattuna kahdelle hengelle klo 20.00. Saavuimme paikalle hieman myöhässä (as usual..) ja ilmoitimme, että meitä olisikin kolme. Saimme painua kellarikerroksessa sijaitsevaan, erittäin tunnelmalliseen ja romanttiseen baariin odottelemaan pöytien uudelleenjärjestelyä. Odotteluaika venähti kuitenkin sen verran pitkäksi, että seurueen kolmannen jäsenen, tuoreen äidin, iltaloma-aika loppui. Elikkä olimme taas vain kaksistaan pöytäjonossa, mutta halusimme muuttaa varauksemme terassille. Kertaakaan ei henkilökunnan ilme värähtänytkään, kun tulimme aina uusien ja koko ajan muuttuvien toiveidemme kanssa.

 
Alakerran baari on todella tunnelmallinen ja viehättävä. Itseasiassa voisin kuvitella, että jos joskus tapaan sellaisen deitin, jonka kanssa haluaisin viettää vähän pidemmän illan, voisin hyvinkin ajatella tapaavani juuri Prinsen -ravintolan kellaribaarissa. Se sopii tempoltaan ja tunnelmaltaan paljon paremmin intiimin tapaamisen kulisseiksi kuin monet muut keskustan, sinänsä ihan kivatkin baarit.
Räpsimme myös päivän asukuvia kaikkien iloksi alakerran baarissa. En ole ihan varma, tuliko sieltä yhtään onnistunutta otosta; kuvat ovat Veeran kamerassa. Ehkä niitä vielä tänne ilmestyy!
Kun sitten lopulta päästiin käsiksi ruokailuun, oli ulkona jo aivan säkkipimeää. Kuvat on luonnollisesti sen mukaisia, mutta voin kertoa, että sekä Veeran “Toast Skagen” että minun “Laxpudding” olivat kyllä aivan mielettömän hyviä!


Restaurang Prinsen ei tosiaan ollut päätynyt kalenterini ravintolalistalle, mutta olin tosi positiivisesti yllättynyt. Palvelu oli vähintäänkin moitteetonta ja ruoka todella maukasta. Suosittelen paikkaa niille, jotka haluavat hartaudella ja pieteetillä tehtyä ruotsalaista perinneruokaa (kyllä, listalta löytyy näiden meidän klassikoiden lisäksi myös lihapullia ja Wallenbergeriä etsetera) klassisessa ravintolaympäristössä.
Tänne olisi erityisen mukava viedä kylässä käymässä olevat isovanhemmat tai ameriikan vieraat päivälliselle. Joltain matkasivustolta paikka varmasti löytyykin, sillä niin iso osa seurueista tuntui puhuvan muuta kuin ruotsia. Ja mikäs siinä – kertaakaan näiden viidentoista Tukholman vuoteni aikana en ole maistanut yhtä mielettömän hyvää laxpuddingia! 🙂

 
Maagisen lämmin alkusyksyn yö. Voisiko näitä saada vielä pari lisää!?

Ihanaa, että on perjantai! Ja ihan superihanaa, että on aurinkoista ja suhteellisen lämmintäkin. Viikko ei ole ollut mitenkään poikkeuksellisen raskas, vaikka muutamana iltana on taas tullut tehtyä ylitöitä pitkälle iltaan. Siitä huolimatta tuntuu, että perjantai ja vapaa viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin!
Olen juurikin kiitämässä takaisin kaupungille – kävin vain pikapikaa vaihtamassa vähän vaatteita kotona työpäivän jälkeen. Ohjelmassa on treffit ja illallinen hurmaavan Blond Boulevard -Veeran kanssa. Niin ihanaa päästä tiukan työputken jälkeen vähän ihmisten ilmoille ja parantamaan maailmaa hyvässä seurassa.

Ihan niin lämmin ei ole, että tänään olisin tohtinut lähteä Havaianakset jalassa liikkeelle. Katsotaan, jos saisimme järkättyä illallisen lomassa pienet asukuvaussessiotkin, niin voin sitten myöhemmin esitellä myös tämäniltaisen asuni. Mutta tämä hapsukimono- ja risafarkkuasuni on loppukesän lomilta. Taisi olla perjantai ja terassituulettumisen aika silloinkin.
Tykkään Asokselta* hankkimastani River Islandin* hapsukimonosta tosi paljon! Alunperin ajattelin sen vain rantakäyttöön, mutta kyllä se kesän mittaan oli aika usein muutenkin päällä. Nyt se on jo vähän liian kesäinen fiilikseltään ja tuskin jaksan odottaa, että saan ottaa sen uudelleen käyttöön seuraavan lämpimän sesongin koittaessa!

Tykkään tosi paljon tästä kuvasta, vaikka ensin ajattelin, että se on ihan oudosti valottunut. Alkusyksyn aurinko paistaa ilmeisesti jo niin alhaalta, että se asettaa ihan omat haasteensa kuvaamiselle. Toisaalta joskus tulee ihan sattumalta tällaisia epätavallisen runollisia kuvia. Tuota ei ole edes käsitelty mitenkään, paitsi että leikkasin hiukan ylimääräistä kiviseinää pään yläpuolelta pois. Kuvatodiste, että Minttukin voi joskus näyttää ainakin hiukan seesteiseltä! 😀

 

• kimono, River Island
• toppi, Primark
• farkut, Esprit (saatu)
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

*= mainoslinkki