Ruotsin kuningasperheen tuorein tulokas, prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian poikavauva, prinssi Alexander, kastettiin viime perjantaina. Reipas pikkuinen käyttäytyi ainakin tv-klippien perusteella rauhallisesti ja oli esimerkillisen valppaana koko tilaisuuden ajan. Itse juhlatilaisuus oli kaunis ja jotenkin intiimi ja välitön tunnelmaltaan, vaikka kameroita oli pakostikin varmasti ihan jokaisessa mahdollisessa kulmassa.
Itse olen kuitenkin kaikkein eniten kiinnostunut siitä, että mitä niillä nyt tällä kertaa oli päällään!

Täytyy sanoa, että olin suorastaan pikkuisen yllättynyt siitä, miten voimakkaita värejä monet, prinsessa Sofiaa lukuunottamatta, olivat valinneet. Olen yrittänyt hiukan vaihtelevalla menestyksellä haarukoida interwebsiä, että löytäisin asujen alkuperän. Kiinnostelisi kovasti, mistä prinsessa Sofian siskon Linan preussinsininen mekko on peräisin – vaikka ei se kyllä taitaisi lopulta olla ihan tyyliseni. Sen sijaan hänen elegantit harmaat pumpsit löysin Zalandolta – ja vieläpä aivan kohtuulliseen hintaan! Menee välittömästi harkintalistalle – noissa kun olisi itselleni tarpeelliset kiinnitysremmit varsin tyylikkäästi toteutettuna.
Kuninkaallisten pukeutumisbudjetit on sen verran oman hintahaarukkani ulkopuolella, että sieltä ei varsinaisesti mitään suoria shoppailuvinkkejä voi napsia, mutta ideoita senkin edestä.

Prinsessa Sofian upeasta guipure-pitsistä valmistettu kapealinjainen jakku-hameyhdistelmä on Ida Sjöstedtin käsialaa. Sanapari “valkoinen” ja “pitsi” antaa helposti aika lällyn ja romanttisen vaikutelman. Tässä kuitenkin pitsin suuret kuviot ja erittäin kapea siluetti tekevät kokonaisuudesta ihanan modernilla tavalla heleän ja samalla jopa hiukan skarpin.

Suosikkipukeutujani prinsessa Madeleine oli valinnut Erdemin sinisävyisen kukallisen mekon. Ilmettä siihen luo erityisesti 3/4-pituiset hihat ja näyttävät valkoiset kaulukset. Kokonaisuus on astetta arkisempi kuin pitsiin sonnustautuneilla perheenjäsenillä. Se onkin aivan paikallaan ja etiketin mukaista, koska hän ei ollut paikalla sen paremmin äidin kuin kumminkaan roolissa.

Mielestäni prinsessa Madeleinen mekko on kertakaikkiaan hurmaava! Jotain tuon tapaista voisin hyvinkin haluta toimistovaatteeksi itselleni. Ehken ihan noin näyttävän kukkakuosin kera, mutta samalla idealla. Muutenkin kun olen ihan heikkona valkoisiin kauluksiin, näen jo silmissäni tulevan lempparimekkoni.
Yritin etsiä kunnon verkkokauppakuvaa – tai edes linkkiä – kyseiseen Erdemin mekkoon, mutta tuloksetta. Onhan se toki jo Resort 2016 -mallistoa, mutta mielelläni silti ajattelen, että se on myyty kaikkialta loppuun sen vuoksi, että mekko nähtiin ihanan prinsessa  päällä perjantaina.

Kruunuprinsessa Victoria oli valinnut ylleen huikaisevan upean, vahvan korallinpunaisen Elie Saab -pitsimekon. Kesän aikana hankittu päivetys korostuu kauniisti ja prinssi Alexanderin tuore kummitäti suorastaan hehkuu. Suloisen pikkuprinsessa Estellen mekko matsaa ihanasti äiskän asuun. (Estellen mekko: Tartine et Chocolat ja suloiset ballerinat: Bonpoint).

Juuh – ei ihan heti painu Mintun ostoslistalle tämä mekko! Ei riittäisi edes n-a-p:in kuuluisa -70% loppualet shoppailuhimojen nostattamiseen.. Haha!

Sokerina pohjalla pikkusuloisuus prinssi Oscar, jonka miniherrasmiehelle hyvin sopiva haalariasu tulee samasta osoitteesta kuin isosiskonkin asu – eli Tartine et Chocolatilta.
Kuvista kiitos: Svensk Damtidning, Expressen, Net-a-Porter

Tällä kertaa Go 4 it vol. 2 -blogin viikon lunchlåda -osastossa kokataan todellista comfort foodia. Tomaatilla, sinihomejuustolla ja pekonisilpulla maustettu kermainen broilerigratiini on loistava vaihtoehto, kun ikkunan takana vihmoo ilkeä sade, mikään ei oikein huvita ja olo on yleisesti “kaikki on huonosti ja mikään ei ole hyvin”. (Tuo on muuten esiteinin Karkin heittämä kurjan olon määritelmä, joka on jäänyt tyhjentävyydessään elämään perheen kielenkäyttöön 😀 ).
Muistan, että lapsena tehtiin usein sellaista broilerigratiinia, johon tuli kaupan grillitiskiltä ostettu broileri (tillestettynä pieneksi toki, ei kokonaisena sentään), muistaakseni valmiiksi keitettyä makaroonia, purkki kermaa ja valtava määrä juustoraastetta. Aijesses, kun se oli hyvää!
Tämä versio on pienen aavistuksen sofistikoituneempi. Kermainen sinihomejuustokastike maustetaan modernisti mango-chutneyllä ja onhan mukana oikein vihanneskin!

BROILERIGRATIINI HOMEJUUSTON JA TOMAATTIEN KANSSA
(4 – 5 annosta ja 2 lounaslaatikkoa)
Ainekset:

• 5 – 6 broilerin rintafilettä
• 1 iso paketti maukkaita pikkutomaatteja (mielellään niitä, jotka on kiinni oksassa)
• 1 paketti pekonia
• 3 dl kermaa
• 2 dl crème fraichea
• 200 g kovaa sinihomejuustoa (esmes Auraa)
• 3 – 4 rkl mango chutneytä
• suolaa
• pippuria myllystä

Valmistus:

• Suikaloi kananrinnat ja paista pannulla pienessä öljytilkassa. Mausta suolalla ja (runsaalla) pippurilla. Ei kannata liioitella paistamisen kanssa, ettei suikaleista tule kuivia ja sitkeitä. Pilko pekoni pieneksi ja paista rapeaksi toisella pannulla. Nosta valumaan talouspaperin päälle. Pilko tomaatit vähän pienemmäksi ja laita uuninkestävään vuokaan. Laita kananpalat tomaattien päälle.
• Keitä kerma, crème fraiche ja murusteltu homejuusto suht tasaiseksi ja mausta mango chutneyllä, suolalla ja pippurilla. Itse ostin sellaista chutneytä, missä on myös inkivääriä mukana ja aikas reipas maku – ja se sopii tähän tosi hyvin! Kaada kastike uunivuokaan ja ripottele päälle pekonin palat.
• Laita vuoka 225 asteiseen uuniin ja anna paistua keskimmäisellä tasolla noin 20 – 25 minuuttia.
• Keitä kaveriksi riisiä paketin ohjeen mukaan.

Gratiini sopii erinomaisesti lounaslaatikkoon, sillä maut vain mehevöityvät seuraavaan päivään. Tällä ohjeella ruokaa tulee aika paljon ja olen testannut myös lounaskokoisten annosten pakastamista. Sekin toimii mielestäni oikein hyvin, sen paremmin maku kuin gratiinin koostumuskaan ei kärsi pakkasesta. Sen sijaan suosittelen olemaan sen verran suunnitelmallinen, että ottaa seuraavaksi päiväksi tarkoitetun lounaan jo edellisenä iltana jääkaappiin sulamaan. Juustoinen kastike nimittäin sulaa/palaa/kärsii ärhäkästä mikrolämmityksestä helposti ja siksi valmiiksi sulan annoksen lämmittäminen käy paljon mukavammin.
Itse tykkään kovasti, kun pakastimesta löytyy runsaasti erilaisia annoksia mukaan napattavaksi. Silloin ei tarvitse turvautua keskinkertaisiin valmisruokiin lounaalla silloinkaan, vaikka välillä jäisi yhtenä viikonloppuna food preppaus vähän vähemmälle.

Olen kai kertonut jo teille, että jalkani on jotenkin hassut tai ehkä kävelen kummallisesti? En nimittäin pysty lainkaan käyttämään mitään ballerinoja, avokkaita tai muita klassisen minimalistisia avonaisia kenkiä, sillä ne eivät yksinkertaisesti pysy jalassani. Olen testannut ziljoonia eri malleja, ostohetkellä tiukkoja ja löysiä kokoja, koron korkeudelta vaihtelevia versioita sekä kaikkiin näihin yhdistettynä niitä suutarilta saatavia mokkaläpysköitä, jotka asennetaan kenkään nilkan ja kantapään väliin. Edes kahdet mokkaläpyskät päällekäin eivät saaneet suosikiksi pyrkiviä avokkaitani pysymään jalassa muutamaa askelta pidempään.
Tämä on ollut aikamoinen probleemi, sillä rakastaisin käyttää etenkin ballerinoja, mutta myös stilettikorkoiset pumpsit himottaisi. Erilaiset kiinnityssysteemit, nilkan ympäri menevät remmit, mary jane -tyyppiset ratkaisut ja muut viritykset muuttavat muuten perusmallisenkin kengän ilmettä perusteellisesti. Remmikenkien fiilis on kaikkea muuta kuin minimalistinen, pahimmillaan jopa tanttamainen tai lapsellinen.
Onneksi jalassapysymisongelmaani riittää ratkaisuksi kantapäästä avoin slingback -malli. Valikoima ei tietenkään ole ihan yhtä laaja, mutta melkolailla ihania klassisia juhlakäyttöön sopivia malleja kuitenkin löytyy.

Ballerinojen ja muiden kovaan arkikäyttöön tarkoitettujen kenkien kohdalla tilanne on huonompi. Vaikuttaa ihan siltä, että matalimmillaankin slingback-kengissä on matala kitten heel. Ja vaikka miten haluaisin tykätä jostain, minkä nimi on kissanpentukorko, ei tuo malli sovi todellakaan karjalaisiin pölkkyjalkoihini. Eikä kittenit toisaalta ballerinojen korvikkeena erityisen hyvin sen paremmin tyylillisesti kuin teknisestikään toimisikaan.
Reilu viikko sitten Karkki yllytti, että lähdetään shoppailemaan. Harasin vähän vastaan, kun tuumasin, että kaikki alennusmyynnit on jo päättynyt, enkä oikeastaan varsinaisesti tarvitse mitään. No, en ole kovin vaikea ylipuhuttava ja kun vielä tuli mieleeni, että onhan edessä ne messut (joilla olin siis nyt maanantaina Berliinissä) ja ainahan sitä messukenkien menevä aukko garderobista löytyy, läksin lapsukaisen kaveriksi kauppoja kiertelemään.

Rizzo taisi olla ihan ensimmäinen kauppa, mihin työnsimme nokkamme sisään ja varmaan jo tämän kuvakavalkadin jälkeen tiedätte, mihin iskin ensimmäisenä silmäni. En kyllä voinut uskoa todeksi, että löysin omaa kokoani olevat, mokkanahkaiset, nahkavuoriset ja -pohjaiset nirunaruballerinat ja vielä supermahtavassa alessa (1299,- -> 399,- kruunua)!
Hiukan kyllä ensin mietin, että pitäiskö olla kahden vaiheilla, mutta sitten näpräsin narut niin, että ne menevät suoraan kengän ympäri nilkkaan, kun tehdasasetuksissa narut meni jalkapöydän päällä ristiin. Ballerinojen ilme selkeentyi kertaheitolla ja asia oli sillä selvä.

Aivan mielettömän ihanaa, että nyt on vielä luvattu upeita aurinkoisia ja lämpimiä intiaanikesän päiviä. Kelpaa painella meikäläisenkin ballerinoissa pitkin katuja! Yritän ehtiä napsaista oikein asukuvankin uusien kaunokaisten kanssa ennenkuin syksy ihan tosissaan saapuu.
Mutta vinkkinä siis teillekin, että edelleen kantsii poiketa tsekkaamassa Rizzon loppuale, jos sattuu olemaan täällä Tukholmassa – ja eikös Helsingissäkin ole putiikki.

Terkkuja Berliinistä! Saavuin juurikin kotiin pidennetyn viikonlopun mittaiselta reissulta ja arvatkaapas kerta, mitä vaatekappaletta tuli hankittua matkalaukun täytteeksi useampikin kappale? No, juuri niin – tasaraitaisia t-paitoja hyvinkin!
Olen aina tykännyt, että raitateeppari on kiva, freesi ja vähän leikkisämpi vaihtoehto perinteiselle mustalle ja valkoiselle paidalle. Ja toisaalta myös vähän vähemmän “leikkisä” kuin printtipaidat. Se sopii hyvin esmes rennompien toimistoasujen osaseksi. Olen täysin tunnustuksellinen t-paitojen väärinkäyttäjä – tai ainakin vähintään ylikäyttäjä – joten kaikesta pienestä vaihtelun mahdollisuuudesta ropisee kyllä plussapointseja.

Karkki ja Peetu tekivät kesän alussa reissun Tampereelle. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli tavata mummua – eli äitiäni – mutta samalla tytöt ehtivät tehdä pientä nostalgiahenkistä kotiseutututkimusmatkailua. Molemmilla oli vuosikausia siitä, kun olivat viimeksi käyneet lapsuuden kotikaupungissaan.
Pyynikkifiilistelyjen lisäksi tyttöjen ohjelmassa oli hiukan shoppailua. Ihan tarkkaan en tiedä, mihin kaikkialle kaupunkikierros suuntautui, mutta molempien matkalaukusta löytyi kotona Marimekon klassikko Tasaraita t-paita. Karkilta punavalkoraitainen ja Peetulta mustavalkoinen versio.

Täytyy kyllä sanoa, että parempaa pukeutumispalapelin peruspilaria ei garderobiin olisi voinut hankkia!
Varsinkin Peetu on käyttänyt raitapaitaansa tosi paljon koko kesän ja vaikka millaisissa kokonaisuuksissa. Tässä yksi lemppariasuista mustan nappiminarin, valkoisten Birkenstockien, pinkin huulipunan ja retrohenkisten aurinkolasien kanssa. Ja mikä parasta – nyt näyttää siltä, että vielä ensi viikonlopuksikin on luvassa sen verran reilusti yli parinkympin meneviä lämpötiloja ja auringonpaistetta, että kesäiselle outfitille on yhä käyttöä!

• t-paita, Marimekko
• hame, Monki
• sandaalit, Birkenstock
• arskat, Dolce & Gabbana

Kasarihenkistä musta-kultaa, sinistä kauluspaitaraitaa (ja raitaa muutenkin), hopeavallankumous ja fashion-väen uusin pakko-saada-laukku. Nuo taisivat jäädä päällimmäisenä mieleen Tukholman muotiviikon vieraiden asukokonaisuuksia skannatessani.
Totuushan on se, että monesti catwalkin ulkopuolella näkee vähintään yhtä inspiroivia lookeja kuin itse näytöksissäkin. Poimin pari-kolme mielestäni vahvinta trendiä muutaman otoksen kuvakavalkadiin. Mintun garderobin päivitykseen tulee inspiraatiota ainakin seuraavista havainnoista:

• Kultaiset yksityiskohdat mustassa asussa (raidat, napit, aplikaatiot) näyttää taas muutaman sesongin jälkeen tosi kivasti elegantilta, mutta silti vähän edgyltä.
• Sinivalkoinen kauluspaitaraita uudella twistillä piristää konservatiivisen asun. Hakusessa joku mielenkiintoinen leikkaus toteutettuna klassisesta puuvillabatistista.
• Raidat t-paidoissa ja muutenkin <3
• Sisustustrendienkin uusvanha lempparimetalli, hopea, on raikas ja ihana (& tosi IN) vaihtoehto punaisemmille metalleille. Taisin saada varsinaisen tartunnan hopeakuumeesta muotiviikon aikana.
• Sametti toimii, mutta on vasta hiipimässä suosikkilistoille.
• Gucci on uusi Saint Laurent (eli fashion-väen viimeisin laukkumerkki-innostus)
• Käärmekuosit kengissä – hauska ja helppo tapa lisätä vähän särmää muuten simppeliin asuun. Toimii lisäksi klassisesti “kaiken kanssa”.

Eilinen tiistai oli ohjelmaltaan koko tämän kolmipäiväisen muotiviikon tiukin. Vaikka ihan joka näytöksessä ja häppeningissä en ehtinytkään piipahtaa, kertyi fashion-päivään tunteja reippaasti yli kaksitoista.
Aamu alkoi kymmeneltä Swedish Fashion Talents -kilpailunäytöksellä. Aikaisemmin kilpailun profiilina oli nostaa esiin nuoria suunnittelijoita, mutta nyt riittää, että on ei-niin-etabloitunut. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Muutoksen myötä SFT-näytösten fiilis on kyllä aivan erilainen kuin muinoin. Jos ennen oli hiukan vaikea nähdä, missä menee oppilasnäytösten ja silloin Rookies-nimellä kulkeneen kilpailun välillä, nyt catwalkin täyttää jo varsin mietityn ja ammattitaitoisen oloiset mallistot.

Mukana on yleensä aina myös joku asuste- tai korusuunnittelija – jotka kieltämättä ovat catwalkilla hiukan toisessa asemassa kuin vaatemallistoja esittelevät designerit. Feswa onnistui kuitenkin tekemään tosi vaikuttavan näytöksen. Osalla malleista kantoi mukanaan (korujen lisäksi tietty!) isoja korujen mallisia veistoksia. Samalla sormukset tulivat esiteltyä hyvin luonnollisesti.
Päivän toinen näytös oli Lexingtonin. En ole koskaan identifioinut itseäni miksikään New England -tytöksi, mutta täytyy sanoa, että rennonboheemit neuleet ja etenkin ziljoonat versiot raikkaista raidoista kyllä kiinnostavat kovasti.

Ida Klamborn on yksi tuoreimmista supersuosikeistani. Kuvat eivät tee mitään oikeutta vahvalle ja hienolle – citysportchicfeminist-henkiselle mallistolle. Girl Talk -teeppari, puhtaanpunainen sadeparka ja takaa lyhyt, vyötäröltä vyötetty kauluspaita olisivat tervetulleita omaan garderobiini vaikka heti tänään.

Ihan kaikkia malliston vaatteita en kuitenkaan voi nähdä itseni päällä. Ja tässä tapauksessa sanon sen aivan täysin kehuna, sillä olen kyllä aivan täysin tietoinen siitä, että se suunnittelija, jonka suunnittelemat kaikki vetimet sopisivat Mintun garderobiin, ei voisi olla kovin luova tai rajoja rikkova. Sen verran pidän itseäni kuitenkin konservatiivisena pukeutujana, vaikka mielelläni välillä hiukan varovaisesti yritänkin rikkoa kaikkein ilmiselvimpiä pukeutumissääntöjä.
Toisaalta valkoinen verkkotoppi esmes mustan kiiltäväneuleisen poolon päällä, voisi olla vaikka miten kivan näköinen. Jos kokonaisuuden vielä kuorruttaisi mustalla räätälöidyllä jakulla ja vaikka pukuhousuilla, toppi olisikin ihan office-kelpoinen.

Toinen Ida, Ida Sjöstedt on kestosuosikkejani.


Epätavallisen lyhyen näytöksen aikana saatiin nähdä sesongin tulkinnat Ida Sjöstedtin signature-asuista, kultanappisesta sinisestä trenssistä, kevyestä kesämekosta ja glamour-chic -uimapuvuista. Malliston ytimen muodostaa kuitenkin huikean ihanat valkoiset juhlamekot, hääpuvut ja pitsiset takit ja jakut. Aivan kertakaikkiaan huikaisevan upeita kaikki!
Ei muotiviikkoa ilman vähän taiteellisemman ja konseptuaalisemman muodin suomaa piristysruisketta. Tällä kertaa pölyyntyneitä ajatuksia ja jämähtäneitä näkemyksiä tuuletti taideryhmä Amaze.


Voin tunnustaa ihan rehellisesti, että en ihan tasan tarkkaan ole jyvällä, mistä muotinäytösperformanssissa oli kyse. Jonkinlainen manifesti yksityisen sfäärin ja julkisen törmäyskurssista, miten vaatteet on meidä “koti”, kun emme ole kotona. Ja samalla myös kannanotto siihen miten kaikki privaatti muuttuu julkiseksi ja muuttaa muotoaan, kun päästämme vieraat ihmiset astumaan henkilökohtaiseen tilaamme. Tai jotain. 🙂
Ihan kaikkia näytöksiä ei vielä tähän mennessä olla nähty, mutta on vaikea kuvitella, että kukaan tai mikään voisi tehdä vahvempaa vaikutusta kuin eilisillan viimeinen, Diana Orvingin balettihenkinen show.

Näytös pidettiin Moderna Museetissa ja paikalle mahtui varsin rajallinen määrä vieraita. Kun tulimme itse tilaan, hämmennystä ja keskustelua aiheutti sinne tänne catwalkia sijoitetut, selvästi käytetyt, kärkitossut. Eteerinen ja vaikuttava näytös, tai tässä tapauksessa olisi melkein enemmän paikallaan puhua esityksestä, alkoi sillä, että valkoisiin paitoihin ja paitamekkoihin pukeutuneet esiintyjät pukivat tossut jalkaansa.
Vielä tässä vaiheessa olin aika kysymysmerkkinä, mutta täytyy sanoa, että vaikka mallit (oikeasti tanssijat, mutta tässä vaiheessa kuvittelin vielä, että kyseessä on vain visuaalinen jippo) olisivat vain kävelleet kärkitossuilla, olisi vaikutus ollut varsin huikea. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tunnelma tiivistyi ja “mallit” alkoivat tanssia.

Aivan uskomaton elämys koko show! Diana Orvingin liehuvat ja valuvalinjaiset leikkaukset eivät olisi voinut saada parempaa esittelyä kuin mitä ne nyt catwalkin mittaisessa balettinäytöksessä saivat. Kaikki osaset toimivat täydellisesti yhteen, myös koreografia ansaitsee suuret kiitokset.
Näytös teki vaikutuksen myös kovaksikeitettyyn ja paljon nähneeseen ammattitoimittajien porukkaan. En ollut todellakaan ainoa, joka poistui Moderna Museetista silmäkulmiaan kuivaillen.
Tällaisina hetkinä sitä on kyllä vain niin syvästi kiitollinen, että saa olla osa tätä, välillä aika hullunkuriselta ja turhankin pinnalliselta tuntuvaa muotimaailmaa!