Olen miettinyt vaikka miten kauan, että tarvitsisin kipeästi uudet siistit ballerinat. Kohtalo puuttui peliin ja lähes suoraan New Yorkista saapui omistukseeni ehkä hienoimmat baltsut evö!

Oikeastaan ballerinat oli tarkoitettu Karkille. Boyfriend Eric kävi New Yorkissa ja toimitti tilaustyönä kaunokaiset Tukholmaan. Mutta niin siinä sitten kävi, että vaikka oikea koko oli sovitettu täkäläisessä Marc by Marc Jacobsin putiikissa, olivat kengät ihan liian isot Karkille. Tietty harmi tytön puolesta, mutta äiskä oli enemmän kuin tyytyväinen.

Eikö olekin upeat!!

Ja Karkkikin oli ihan tyytyväinen, että ballerinat jäivät sentään perheeseen… 🙂

Oletteko koskaan miettinyt, mitä niille kaikille ravintoloihin, yökerhoihin, hotelleihin etc paikkoihin unohdetuille kamoille tapahtuu? No, nyt tiedetään ainakin, mihin Tukholman Tuhkimoitten kadottamat tavarat päätyy. Punainen Risti avasi toissapäivänä Söderissä uuden kirppiksen, jonne myytävät vaatteet, laukut, kengät ja asusteet tulevat pääosin Stureplanin ympäristön yökerhoista ja muutamasta viiden tähden hotellista. Saivat kuulemma kuusi jätesäkkiä täynnä kaikenlaista tavaraa vain parin-kolmen viime kuukauden ajalta. Myyntiin hyväksytään vain erittäin hyväkuntoista kampetta, pääosin merkkituotteita, mutta myös “muodikkaita” vetimiä muiltakin kuin design merkeiltä.

Ja pitihän tuo mennä katsastamaan, kun hintojenkin luvattiin olevan ihan hillittyä Punaisen Ristin kirppis -tasoa.

Joku Tuhkimo on hukannut molemmat punaiset spittarinsa. On siinä prinssillä hommaa, kun pitää sovitella molempia kenkiä keittiöpiikojen jalkoihin…

Satuin olemaan paikalla hetkeä ennen ovien aukaisemista ja ehdin kurkistella herkkupaloja jo vähän ikkunan takaa. Itseasiassa oven taakse ehti kertyä pieni jonokin ja siinä odotellessa päätin, että hyökkään ensimmäisenä bongaamani ihanan Marc by Marc Jacobsin clutchin kimppuun.

Päätin tosin siinä odotellessani, että kipuraja menee 50 euron kohdalla. Sen enempää en ole valmis maksamaan clutchista, jota en varsinaisesti juuri nyt tarvitse ja joka ei oikeastaan ole sen värinen, mitä olen etsiskellyt. No, hinta oli sitten 60 euroa. Kanniskelin laukkua mukanani pitkin putiikkia, kun tsuumailin muuta tarjontaa ja mietiskelin, että onhan se kivan värinen, ajaton ja helposti yhdisteltävissä… Mutta sitten pysyin päätöksessäni ja tuskin olin irroittanut näppini siitä, kun toinen haukka nappasi laukun parempaan talteen.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan putiikista lähtenyt…

Clutchista eroamisen aiheuttamaa ahdistusta lievitti aika oleellisesti nämä a-i-v-a-n upeat Bossin mustat avokaat!

Kenkulit ovat pääosin kiiltonahkaa, mutta kanta ja korko on mokkaa. Kaunokaiset ovat varmaankin olleet jonkun parhaimmat pyhäkengät, sillä kaikesta näkee, että niitä on pidetty todella kauniisti. Nahka on aivan virheettömässä kunnossa, korkolaput ja puolipohjat aivan juuri laitettu. Ja ne sopivat jalkaani aivan täydellisesti!!

Kotiin Bossit lähtivät noin 40 eurolla – eli tunnen tehneeni todella hyvät kaupat! Ja vielä hyväntekeväisyyttä samalla – win-win, as I understand it! 🙂

Röda Korsetin luksus-kirppis löytyy osoitteesta Hornsgatan 56

En voi uskoa hyvää tuuriani! Tai siis tämän oli pakko olla jotenkin järjestetty juttu. Pikainen visiitti Zaralla (tai no, pikaiseksi se kai lasketaan, kun varsinaiseen shoppailuun meni noin 30 sek. Sovituskoppijonossa ja kassajonossa seisoskellessa aikaa vierähti kevyesti yli puoli tuntia yhteensä) ratkaisi kaikki lauantaisten ylioppilasjuhlien pukeutumisongelmat!

Tattadaaa!!

Koko hela Tukholmassa ei ollut kuin yksi ainoa kappale jäljellä sitä ihanaa Zaran kalamekkoa, josta haaveilin viime viikolla. Ja tuo ainokainen sattui olemaan juuri omaa kokoani. Sekä lisäksi kaiken kukkaraksi muutenkin aivan täydellinen!! Onneksi, sillä tosiaan Peetun ylppäreitä juhlitaan nyt lauantaina ja ihan pikkusen olis muutakin puuhaa, eikä tosiaan olisi ollut aikaa laukata kaupungilla etsimässä jotain mekon tapaista…

Katsokaa nyt!! Siinä on ihan oikeasti kaloja! Vähänkö siis hienoa!

Mekon materiaali on aavistuksen kiiltävämpää kuin mitä nettikuvista kävi ilmi. Ensin ajattelin, että en kestä tuota hohtoa, mutta sitten tulin onneksi järkiini. Eihän juhlapuvun nyt tosiaankaan välttämättä tarvitse olla mistään himmeästä lakanakankaasta tehty. Sitäpaitsi tuo kiilto sopii hyvin kala-aiheiseen kuviointiin. Haha!

Joku varoitteli haaveilupostauksen kommenteissa, että mekko saattaisi olla liian lyhyt. Minttu taitaapi olla kommentoijaa sen verran lyhyempi, että helman pituuden kanssa ei tullut mitään ongelmia. Muutenkin tuo on hyvin pitkälle juuri sen mallinen päälläni kuin ajattelinkin. Selkäpuolen erikoisesti toteutettu pääntie on ainoa – ja riittävä – juju itse kuosin lisäksi.

Ajattelin yhdistää mekkoon vanhat mokkaiset nuden sävyiset sandaalini. Mustatkin tuohon sopisi, mutta ehkä näin kesällä haluan silti käytää jotain vaaleaa. Sitäpaitsi niillä samoilla sandaaleilla on juhlittu niin Peetun rippijuhlat kuin ystävän häätkin (kaasona), joten tiedän, että jaksan hillua niillä koko pitkän päivän. (Kylläpäs muuten olivat nuo kuvat bloggerin aikaan pieniä…)

Aina välillä saa asukriiseillä ihan perusteellisesti. Nyt, kun Peetun mekko on valmis, ehdin herätä huomaamaan, että itselläni ei ole mitään kivaa asua ylioppilasjuhliin. Yksi hieno mekko oli kyllä suunnitelmissa, mutta Beach 2012 -projekti muuttui jossain vaiheessa Beach 2013 -projektiksi ja salakavalasti talven aikana kaapissa kutistunut vaatekappaleenturjake saa odotella parempia päiviä.

Tälle viikolle osuvat kolmet ylioppilasjuhlat (Ruotsissa on tapana, että koulut päättävät itse, milloin on päättäjäispäivä) ja ensi viikonlopun Helsingin reissu nipistävät senkin vähäisen shoppailuajan, johon teoriassa muuten olisi voinut taipua. Onneksi valikoimia voi tutkailla netissä aika helposti – ja useimmat ehtisivät vielä toimittaa ostokset kotiinkin ennen varsinaista h-hetkeä.

En oikeastaan tiennyt tarkemmin, mitä etsin – lähinnä mitä en halua. Karsin pois/sivuutin cyber-salamannopeasti kaikki liian lyhyet, liian avonaiset, liian olkaimettomat, liian bile-, liian trashyt ja liian tylsät peruskotelomekko -versiot aiheesta “juhla-asu”. Voin kertoa, että koska budjettini ei salli ex tempore -shoppailua (eikä kyllä juuri muutenkaan…) net-a-porterissa, jäljelle ei jäänyt mitenkään liikaa valinnanvaraa.

Zarasta löytyi kuitenkin yksi mekko, joka jäi pahasti vaivaamaan. Tykkään ihan älyttömästi sinisen ja vihreän sävyisestä merenpohjakuvioisesta painatuksesta, joka haalenee liukuvärjäyksen tapaan hartioita kohti. Ja hei, miten hillittömän särmä olisikaan juhlamekko, jossa on kaloja!?

 Selänpuolen pääntie on lisäksi vielä ihan hurjan kaunis! Tiukka v-leikkaus näyttää elegantilla tavalla vähän paljasta pintaa, eikä tuo kultainen vetoketjukaan ole mielestäni yhtään hassumpi yksityiskohta, vaikka näyttävien metalliketjujen suuruusaika taisi kyllä mennä jo pari sesonkia sitten.

Nyt vain pitäisi keksiä, missä välissä ehtisin laukkaamaan Zaran liikkeissä etsimässä ja sovittamassa mekkokaunokaista…

Suklaa, tv-sarjat (nyt menossa Girls) ja shoppailu ovat vanhoja, hyviksi todettuja hoitokeinoja, kun mieli on maassa. Kauppoihin pyörimään lähteminen ei ole voinut kiinnostaa yhtään vähempää. Täällä oli perjantaina yleinen palkkapäivä ja silloin keskustan putiikit on aina aivan ammuttuna täynnä väkeä. 

Henkkamaukan nettiputiikissa ei ollut tunkua. Valitettavasti ne ihanat vadelmanpunaiset bikinit, jotka olin haaveksinut hankkivani, olivat omassa koossani kokonaan loppuunmyyty. Löysin silti pari kivaa vaihtoehtoa ja nyt odotan ihan innoissani, että näen kaunokaiset irl.

Kokonaisten bikinisettien käyttäminen on kuulemma ollut trendibarometrilla mitattuna totaalisen jääkylmää jo monta kesää. Itse en suhtaudu bikinihommaan ihan niin tosissani – riittää, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Tällä kertaa jätin kuitenkin setit hankkimatta ja tuumasin syreeninlilan alaosan sopivan sekä kukikkaisen että teräksenharmaan yläosan kanssa.

Samalla klikkasin ostoskoriin valkoiset shortsit ja narupohjaiset kesäsandaalit. Saa nyt nähdä miten fiksu ostos valkoiset shortsit oikeasti on. Takuulla istun ensimmäisenä johonkin nurmikonvihreä/veneterva-ansaan ja pöksyt on finito samantien. Pitkää ja ihanaa yhteiseloa odotan sen sijaa raikkain sinivalkoisin nauhoin solmittavilta nirunaru-sandaaleilta! Valkoisten shortsien lisäksi ajattelin yhdistää nuo kaikkiin asioihin, jotka alkavat “farkku-“. 

Jotta lohtushoppailuhurjastelu ei olisi jäänyt puolitiehen, klikkasin itselleni myös kivan mustavalkoisen kesämekon. Kuvittelisin, että tuon voisi laittaa mustien ballerinojen kanssa töihinkin, kun olkapäille laittaa vaikka sen varastoistani löytyvän ohuen mustan boleromittaisen Uniqlon neuletakin.

Huomioita nettishoppailusta:

• Kun shoppailee netissä saa oikeastaan shoppailukiksit kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran, kun ostoskori on lunastettu kassan kautta käyden omaksi ja toisen kerran, kun tavarat sitten oikeasti saapuvat kotiin.
• Jostain syystä voi olla aivan tasan varma, että jos on illalla tehnyt tilauksen  H&M:n nettikauppaan, plingahtaa aamulla puhelimeen tekstiviesti, että on klubipäivät ja kaikesta saa 10 % alennuksen. Kiva muille, huonompi itselle.

Koko viime tiistai meni Helsingissä “Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä” -seminaarissa. Siitä on tulossa lisää juttua tänne, kunhan ensin saan koottua kaikki tapahtuman herättämät ajatukset vähän selkeämpään järjestykseen. Vierastan ajatusta, että ympäristön – ja sitä kautta meidän kaikkien – kannalta positiivinen kehitys puetaan uhkailun ja kauhukuvien värittämään pakkopaitaan.

Seminaarin puheenjohtajana toimi aina yhtä ihastuttava Jaakko Selin. Tapahtuman jälkeen suunnattiin vielä Jaakon kanssa pikavisiitille Helsingin keskustaan. Poikettiin mm. persoonallisessa Trend Optic -putiikissa tsekkaamassa hienoja ja yksilöllisiä kehyksiä.

Kesäinen Jaakko on löytänyt makeat aurinkolasinsa Trend Opticin valikoimista. Käsittääkseni kaikista putiikin upeista pokista voi teettää joko aurinkolasit tai ihan tavalliset silmälasit. 

 Trend Optic tuo itse maahan suurimman osan putiikissa myynnissä olevista pokista. Niinpä täältä on helppo löytää harvinaisempia malleja, pienempien merkkien designia ja jopa vintage-kehyksiä, joita ei todellakaan kävele vastaan joka toisella nenällä. New Yorkista kotoisin oleva Moscot on juuri niin roku kuin vain kunnon hipster-merkki voi olla!

Vasuma on toinen pienempi merkki, jonka mallistosta löytyy todella päheitä pokia. Tosin vähän tavallisempia tai diskreetimpiä kehyksiä etsivän ei tarvitse pelästyä. Myös hillitymmän tyylin ystävät löytävät Trend Opticista hyvän valikoiman erilaisia malleja. Jostain syystä vain nuo kaikkein räväkimmät päätyvät yleensä kuvattavaksi.

 Aivan uskomattoman hienoja, klassisen tyylikkäitä kehyksiä löytyy esim. Leisure Societyltä. Monet malleista on päällystetty aidolla kullalla ja yksityiskohdissa on käytetty mm. kamelin luuta. Sofistikoituneilla kehyksillä on tietty hintaakin, mutta jostain syystä Mintun pakkomielle kohdistui juuri näihin kaunokaisiin.

Hyvin tiistain teemaan – eli ympäristöystävälliseen vihreyteen – sopivat nämä puiset pokat. Valmistajan nimi valitettavasti karkasi pois mielestä, mutta kuulemma näistä saa erityisen helposti jokaiselle hyvin istuvat ilmälasit erilaisten nenätyynyjen ansiosta. Itse valmistusprosessin vihreydestä en osaa sanoa, mutta käytössä puupokat ovat varmasti erityisen ihanan ja kevyen tuntuiset. Ja lisäksi pokat voi vaikka polttaa, kun ovat tuleet tiensä päähän! 

Miten olisi – tummansiniset kissapokat Mintulle? Ehkä tässä nyt ei kuitenkaan vieläkään ole ratkaisu toivottomalta tuntuvaan uusien silmälasikehysten metsästykseen, mutta aika toisenlainen persoona kurkistaa peilistä, kun on näyttävät silmälasit nenällä.

Mutta niinhän se on, silmälaseilla on merkitystä.

 Vai mitä?