Sahramin tuoksu kuuluu ruotsalaiseen jouluun aivan olennaisesti. Kauniin keltaiset Lusse-pullat saavat värinsä ja tyypillisen makunsa juuri sahramista. Periaatteessa sesonki alkaa vasta ensimmäisestä adventista, mutta Karkki on hinkunut Lussekatteja jo niin pitkään, että tänään niitä piti sitten saada. Tässä herkullisten joulupullien ohje teillekin!

Karkin parhaat Lusse-pullat

Aineet

50 g hiivaa
100 g voita
5 dl maitoa
1 purkki rahkaa
2 g sahramia
1 1/2 dl sokeria
1/2 pikkulusikka suolaa
noin 17 dl vehnäjauhoa

Koristeluun:
rusinoita

Voiteluun:
1 muna

Tee näin:

Murustele hiiva kulhoon. Sulata voi, lisää maito ja lämmitä ne maksimissaan 37°:een. (Karkki käytti paistolämpömittaria!). Kaada hiivan päälle kulhoon. Lisää loput aineet. Alusta taikina tasaiseksi. Anna taikinan nousta puhtaan pyyhkeen alla noin 30 min. Kuumenna uuni 225°:een. Leivo pullat jauhotetulla työtasolla. Tee pienistä pötkylöistä kivoja S-kirjaimia ja tunge ässän kiharoihin rusinat. Laita pullat uunipellille (älä unohda leivinpaperia!) ja anna nousta vielä noin 20 min. Voitele pullat kananmunalla ja paista uunin keskiosassa noin  5-8 min.

Voit toki tehdä myös näin:

Karkin mielestä pullissa ei kertakaikkiaan voi olla liikaa rusinoita. Perinteinen lussekiehkura ei oikein sovellu mallin puolesta rusinoiden yliannosteluun, joten osa taikinasta päätyi pienen sämpylän kokoisiksi sahrami-rusinaherkkupalleroiksi.

Lusse-pullien kanssa sopii loistavasti juomaksi esim. jouluglögi. Tosin kylmä maito toimii ihan yhtä hyvin varsinkin uunikuumien herkkujen kanssa.

Alkaa jo taas pikkuisen pukata kiirettä. Heräsin tänään aamulla melkoisen huonosti nukutun yön jälkeen aika vetkuna, mutta kuitenkin ajoissa. Tarkoitus oli kuvailla ennen lähtöä tämän päivän matkustusasua ja illaksi kaavailemaani outfitia, mutta kuinkas kävikään. Tukka putkella sain kiitää – ja just ja just ehdin lentokoneeseen. Kuvista oli turha haaveilla – hyvä, kun ehdin vähän ripsiväriä sutimaan.

No, nyt olen täällä Helsingissä ja vedän hiukan henkeä sängyllä ennenkuin on aika lähteä illan rientoihin.

Aika harva asia vaatii niin paljon sisäistä zeniä kuin junan odottelu siinä vaiheessa, kun on jo oikeastaan aika hurja kiire. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että taksi ei todellakaan ole Tukholmassa aina se nopein vaihtoehto.

Tässä sitten sitä “asukuvaa” lentokentän vessassa kuvattuna – haha! Kiinnostuneille tiedoksi, että tummansininen villakangastakki, josta tykkään kovasti, on Boomerang, huivi Gudrun Sjöden, farkut H&M, laukku Filippa K ja tennarit Converse. 🙂

Sinivalkoisin siivin… Olisin niiiiin halunnut matkustaa sellaisella hienolla Marimekko-kuvioisella lentsikalla, joista oli kuhinaa joku aika sitten. Tosin niitä ei taida vielä olla liikenteessä ja keväälläkin ne tulee vain Aasian linjoille.

Ensimmäinen pysähdys Helsingissä: Ravintola Rafla! Ja niinkuin kuvasta näkee, olen Safkaa- keittokirjan onnellinen omistaja. Tiedä millainen tähtikokki sitä vielä meikäläisestä kuoriutuukaan.

Nautin Raflassa myöhäiseksi lounaaksi tai aikaiseksi illalliseksi – ihan miten vaan – aivan mielettömän hyvän korianteri-inkivääripestopastan. Jälleen huomasin, että harvoin sitä on niin huonolla mielellä, etteikö hyvä ruoka auttaisi näkemään elämää huomattavasti enemmän valoisalta kantilta!

Majapaikkamme on tällä reissulla GLO Art -hotelli. Ihan kivan oloinen mesta, vaikka Mintun maailmassa hotellien paremmuus mitataan vasta aamiaisella! Paria asiaa silti ihmettelen. Ensinnäkin, että mikä on tää juttu, että suihkusta pitää olla lasiseinä itse huoneeseen? Sama on ollut jokaisessa hotellissa, joka liittää itseensä määreen “trendi-“, “lifestyle-“, “art-” tms. Ja toisekseen, että missä ihmeessä on mun kämppikseni Veera?? Eikö meidän pitäisi olla jo suunnilleen valmiina lähtemään? (No tosin en ole kyllä valmis vielä itsekään…)

Meillä kans!

Näköjään hinkuni pysyä juonessa mukana ja rakkauteni hyvään ruokaan ylittää jopa luontaisen laiskuuteni ja myötäsyntyisen kokkailun vieroksumisen. Meilläkin nimittäin syötiin viime sunnuntaina sitä käsittämättömän suosion saanutta blogipastaa.

Pidempään blogia lukeneet tietävätkin, että nyt, kun Peetu on reissussa, on Minttu ensimmäistä kertaa elämässään sellaisessa tilanteessa, että samasta taloudesta ei löydy ketään ruuanlaittotaitoista. Olen päättänyt, että koko vuotta en elä voileivillä, keitetyillä kananmunilla ja take away -ruualla. Niinpä on aika ottaa hurja loikka ulos comfort zonelta ja aloittaa henkilökohtainen kokkikoulu.

Ehkä aika uhkarohkeaa, mutta päätin aloittaa laittamalla avocadopastaa sunnuntaipäivälliseksi viime sunnuntaina, kun Karkki ja Eric tulivat luokseni syömään. Sitäpaitsi Hanna lupasi, että tuo onnistuu tumpelommaltakin kokilta – niinkuin kuulemma kaikki muutkin Safkaa-keittokirjan ohjeet.

Tiedän ainakin muutaman tällä puolella lahtea asuvan suomenkielisen, jotka ovat kaikki testanneet avocadopastaa ja järkyttävän hyväksi todenneet. Suomi-piirit ovat täällä silti sen verran rajalliset, että kaupoista löytyy vielä ihan hyvin kaikkia tarvittavia aineksia – toisin kuin ilmeisesti Suomessa.

Ruokaostoksilla käyminen voi tuntua monesta aika yksinkertaiselta asialta. Ymmärrän kyllä, että se periaatteessa onkin, mutta jos on elänyt koko aikuisikänsä niin, että ruokaa vain on ilmestynyt kaappiin – joskus on korkeintaan raapustanut jonkun toiveen kauppalistalle (äiskälle Hälsofiliä) ei asia ole ihan niin yksinkertainen. Niinpä on vaikea kuvailla sitä voiton tunnetta, kun kykenin löytämään kaikki avocadopastan ainekset kaupasta.

(Ensi kerralla ehkä uskaltaudun oikein juustotiskille ja ostan sellasta “parempaa” pecorinoa ja parmesania, kun nyt tiedän, miltä ne näyttää… Ja voin ostaa vaan lehtipersiljaa. Nyt tuli sekä korianteria että lehtipersiljaa, kun olivat piilottaneet persiljat eri puolelle kauppaa…)

Aika monessa paikassa vakuutettiin, että avocadopasta on tosi mainio ruoka siitäkin syystä, että se valmistuu tosi nopeasti. Päätin tehdä kaiken just niinku ohjeessa sanotaan, vaikka se ei ole kuulemma kovin tyylikästä keittiöhommissa. Ennemminkin pitäisi olla sellainen rentoranteinen nautiskelija. Nooh, ehkä senkin aika vielä tulee. Tälläkertaa siis tärkein ruuanlaittovälineeni oli tietokone.

En oikein tiedä, mitä tarkoitetaan keskimäärin ruuanlaittoon kulutetulla ajalla, kun puhutaan “nopeasti valmistuvasta” asiasta. Itselläni meni avocadopastan laittamiseen aika tarkkaan puolitoistatuntia. Ihan noin fiilispohjalta tein päätöksen, että en taida ihan heti ryhtyä kokeilemaan niitä ohjeita, joiden valmistukseen ilmoitetaan menevän vähän enemmän aikaa.

Aikas nälkäistä väkeä istui pöydän ympärillä siinä vaiheessa, kun kannoin pastakulhon tarjolle.

Mutta siis aiettä oli hyvää! Aivan hillittömän käsittämättömän hyvää! Kukaan ei tosin itkenyt… Koko valtava annos katosi nälkäisiin suihin ja myös Karkki ja Eric hyrisivät tyytyväisenä.

Karkin anoppi-prospekti on menossa tänään nuorenparin  luokse kylään – ja arvatkaa, mitä Karkki aikoo tarjota!? Haha, kohta avocadopasta valloittaa myös Ruotsin! Kuulemma Helsingin Stockan Herkku on kääntänyt reseptin ruotsiksi. Senhän voisi laittaa jakoon tännekin. (ja koskahan Safkaa-kirjasta tulee ruotsinkielinen versio??)

Jos nyt siellä ruudun toisella puolella on vielä joku, jolla ei ole virallisen blogipastan nimitystä kantavan avocadopastan reseptiä, se kannattaa lukea täältä: Chicling: Avocadopasta – the original recipe. Eikä vähiten Hannan ihanan tekstin ja Alexanderin kommenttien vuoksi.

Ostoskeskuksessa sijaitsevaan ravintolaan on helppo – ja useimmiten syytäkin – suhtautua aikamoisella varauksella. Parhaimmillaan kai shopping center dinig tarkoittaa yleensä suht säädyllistä intialaista tai thai-paikkaa, ehkä hyvällä tsägällä mehevää hampurilaista sport bar -tyyppisessä mestassa. Siksi en yhtään ihmettele, että varsin tuoreen MOOD-ostoskeskuksen ytimessä sijaitseva tapasravintola Boqueria on saanut ravintola-arvostelijat ja muut ammattitykkääjät hämmennyksiin.

Boqueriassa on nimittäin kaikki kohdallaan: tunnelma, palvelu, maut, atmosfääri ja valikoima. Ainoa, mikä on pikkuisen outo, on juuri sijainti.

Itse ravintola koostuu kahdesta osasta, ravintolasta ja “torista”. Varsinainen ravintola sopii mainiosti after work -tyyppisiin  tapaamisiin ja suht aikaisiin illallisiin. Tai no, ravintolapuoli menee kiinni puolilta öin. Harva kai sitä täällä villissä Pohjolassa sen myöhemmin illastaa. Ainakaan arkisin.

Torget – eli tori – sijaitsee ostoskeskuksen keskellä muutaman portaan alempana kuin varsinaiset putiikit. Torilla käydään ilmeisesti eniten lounaalla (tosin ravintolan puolellakin saa kuulemma lounasta), haukkaamassa pikainen välipala tai hengailemassa lasillisella.

Boqueria on ollut avaamisestaan lähtien ihan hillittömän suosittu.  Torille ei pysty varaamaan pöytää, mutta ravintolan puolelle se taitaa olla ihan must. Ainakin näin olen kuullut ja meidän visiittimme ihan tavallisena tiistai-iltana vahvisti asian.  Olimme paikalla aika aikaisin, jo vähän viiden jälkeen, ja siksi kuvissa näkyy vapaita pöytiä. Kuuteen mennessä jopa tiskipaikat, joista on suora näköala ravintolan avokeittiöön, olivat täynnä.

Palvelu oli ystävällistä ja jopa suhteellisen nopeaa. Tilatut tapakset lennähtelivät pöytään ilmaan ihmeempiä odotteluja ja juomaakin sai siedettävässä ajassa. Sen sijaan jäi pikkuisen hämäräksi kaiken sen ympärillä pyörivän henkilökunnan merkitys. Tajuan kyllä, että yksi tyyppi ohjaa pöytään ja antaa ruokalistat (muttei ota vastaan juomatilauksia), toinen tulee ja ottaa tilaukset, kolmas kerää tiskit. Boqueriassa ympärillämme hääri vielä yksi tyyppi, joka vaikutti lähinnä PRAO-työntekijältä (yläkoulun aikainen työharjoittelu). Koko henkilökunta hovimestaria lukuunottamatta oli pukeutunut samanlaiseen rentoon bistro-tarjoilija outfittiin, joten välillä oli kyllä pikkuisen ihmettelemistä, kenen puoleen sitä nyt oikein voi kääntyä kysymyksineen – niin että saa oikein vastauksenkin…

Ravintolan sisustuksella on selkeästi tavoiteltu barcelonalaiscoolin tapaspaikan fiilistä tukholmalaisella hipster-twistillä. Ja ihan hyvin ovat onnistuneet. Lämminsävyinen puu, lautasliinan virkaa toimittavat keittiöpyyhkeet ja ilmavuutta lisäävät baarijakkarat tekevät salista kutsuvan ja jotenkin iloisen oloisen. Ei voi muuta kuin olla sydämestään iloinen, että se aika, jolloin itsestään jotain kuvittelevan ravintolan piti näyttää steriililtä ja tyhjältä akvaariolta, on nyt jo kaukana takana! 

Entäs se ruoka sitten. Yhdet sanovat, että Boqueriassa tarjoillaan perinteisiä normeja rikkovia tapaksia with a twist.  Toiset väittävät, että siellä tarjoillaan juuri niitä klassisia oikeita ja perinteisiä tapaksia. Mintun noin paristakymmenestä Espanjan reissusta vain kolme on osunut ajankohtaan, jolloin olen itse saanut päättää, missä ja mitä syödään. Näistä vain yhdellä olen ylipäätään tietoisesti syönyt tapaksia. Eli en todellakaan kykene arvostelemaan pikkuannosten autenttisuutta.

Sen sijaan voin kertoa, että kyl oli hyvää!!

Illalliselle suositellaan noin 4 – 5 tapasta/henkilö. Eli vaikka yhden annoksen hinta ei ole kuin 30 – 130 kruunua, kertyy laskulle helposti sievoinen summa. Meidän nelihenkinen porukka otti kaikki 4 tapasta, joita sitten maisteltiin ristiin rastiin. Oikeastaan kaikki oli aivan järkyttävän hyvää. Kannattaakin miettiä, mistä itse tykkää ja tilata tapakset sen mukaan. 

Lihansyöjille suosittelen tuota ensimmäisessä ruokakuvassa näkyvää ilmakuivattua kinkkua. Jambon Iberico Bellotta on Boquerian kallein tapas (130,-), mutta aivan ehdottomasti jokaikisen kruunun arvoinen.  Eikä tuo tuossa yläpuolella näkyvä possukieppikään ollut yhtään hullumpaa.

Kalansyöjälle suosittelen tuota superkevyesti pariloitua tonnikalaa. Niin hyvää ja herkullista, että en muista milloin olisin viimeksi syönyt jotain niin suussa sulavaa. Jouduin todella hillitsemään itseni, etten olisi nuollut lautasta.

Kasvissyöjille pikamatka nirvanaan onnistuu erittäin helposti listan juustojen, espanjalaisen tortillan, gazpachon tai friteerattujen jalapenojen (?), Pimentos de padron, avulla.

Lyhyesti sanottuna: Suosittelen erittäin lämpimästi muillekin kuin vannoutuneille tapas-faneille!

Kyllä kai se nyt on sitten taivuttava ja sanottava kesälle heipat. Viimeisen virallisen kesäkuukauden viimeinen viikonloppu meni vaihtelevissa tunnelmissa. Sää oli vähintään yhtä vaihteleva. Välillä paistoi aurinko ihanasti, välillä taas ukkosti ja satoi kaatamalla. Ja kyllähän se aikas syksyiseltä vaikuttaa, kun aurinko laskee vastapäisten talojen taakse jo reilu pari tuntia aikaisemmin kuin keskikesällä.

Tänään siis hyvästeltiin kesä ja pantiin samalla peukut pystyyn ja sormet ristiin ja kaikki muutkin toivomusluut riviin, että saataisiin pitkä, aurinkoinen ja lämmin syksy. Muistan kyllä jonain syksynä grillanneeni tyytyväisenä ulkona vielä lokakuun viimeisenä viikonloppuna – eli ei tässä nyt kannata vielä millekään syysmasennukselle antaa valtaa.

Illalliseksi nautittiin alakerran sushi-mestasta haettuja herkkuja – kyytipoikana Karkin tuliaisiksi tuoma herkullinen rosé viini.

Huomenna alkaakin sitten vihdoin Tukholman muotinäytösviikko – mahtavaa! Yritän raportoida kuulumisia ja fiiliksiä paikan päältä aina, kun vaan ehdin koneen ääreen. Aika hektistä tulee kyllä varmaan olemaan, jos vanhat merkit pitävät paikkansa, mutta ainahan sitä voi napsaista pienen bloggailuhetken vaikka sitten yöunista!

Yksi Tukholman ehdottomasti parhaimmista edullisen hintaluokan ravintoloista on kasvisravintola Hermans. Aivan mielettömän ihanalla paikalla Södermalmilla sijaitseva ruokapaikka vakuuttaa tarjoilullaan vannoutuneen lihansyöjänkin.

Hermansin tunnelma on mutkaton ja iloinen. Ruokaan suhtaudutaan kunnianhimoisesti ja rakkaudella. Raaka-aineet ovat ekologisia ja lähituotettuja – mikäli vain mahdollista. Mausteita tuotetaan itse srilankalaiselta toimittajalta. Juuri mausteissa ja runsaassa yrttien käytössä taitaakin piillä Hermansin supermaukkaan ruuan salaisuus. Kaikki on hyvin maustettua, tulisien ja mehevien ruokalajien lisäksi tarjolla on kuitenkin aina myös lempeämpiä makuja.

Hermansilla ei ole lainkaan á la cartea, vaan ruuat haetaan itse buffetista. Joka päivä on kaksi “kattausta”. Lounasbuffet tarjoillaan klo 11 – 15 ja illallisbuffet klo 15 – 21.

Paikka on tosi suosittu, joten pöytäväraus kannattaa tehdä (puh. +46 8-643 94 80), mikäli haluaa istumaan sisälle tai säältä suojaan verrannalle. 150 paikkainen terassikin täyttyy helposti varsinkin lämpiminä kesäpäivinä. Rinteeseen sijoitettu tunnelmallinen terassi tarjoaa huikaisevan näköalan Gamla Staniin ja satamaan. Halutessaan iltaa voi viettää vaikkapa loikoilemalla riippukeinussa ja fiilistelemällä kaunista Tukholmaa.

Buffetissa on yleensä aina jokin maa- tai maanosateema. Viimeksi, kun kävimme siellä syömässä, teemana oli Meksiko. Niiin hyvää!!

Aika iso osa buffetin antimista sopii myös vegaaneille. Kannattaa kysyä tarkemmin auttavaiselta ja reippaalta henkilökunnalta. Aivan järkyn ihanan näköiset, paikan päällä itse valmistetut jälkiruokapiirakat, -kakkuset ja muut leivonnaiset ovat kaikki vegaanisia. Ainoa ongelma on se, että yleensä pääruuan jälkeen on niin täynnä, että jälkkärit jäävät syömättä…

Sanoinko jo, että näköalat Hermansista ovat ihan mielettömät!? Jo pelkästään maiseman vuoksi kannattaa tuolla pistäytyä – vaikka sitten vain kaffella!