“New in” -osaston päivitys laahaa virallisesti vähän jäljessä. Tässä on kuitenkin toinen saaliini Balmain X H&M -mallistosta: mustavalkoinen, kultanappinen silkkipaita. Paita on ollut jo varsin ahkerassa käytössä, pari kertaa ravintolassa illallisella, pari kertaa toimistolla etsetera.
Tuollaisten näyttävien ja helposti huomiota herättävien vetimien käyttäminen liian tiuhaan on hiukan ongelmallista, sillä ne jäävät ihmisten mieleen. Ei sillä, että varsinaisesti vaivaantuisin siitä, vaikka joku random tyyppi ajattelisikin, että “taasko sillä on toi”… Jotenkin silti on helpompaa heittää päälle minimalistinen harmaa tai musta neule vaikka joka toinen päivä kuin huomionkipeä silkkipaita. Toisin sanoen pientä lepoa tiedossa erotuomaripaidalle!
Tykkään paidasta kovasti, vaikka jos olisin tietänyt, olisin ottanut kokoa pienemmän. Joskus H&M:n 38-koko on mitoitukseltaan aika pieni ja kun sitten vielä kuulin huhuja, että ainakin jotkut Balmain-malliston vaatteet on kokoonsa nähden nafteja, tilasin koon 40. Hihat ovat sen verran pitkät, että joudun kääntämään rannekkeen, mikä on sikäli harmi, että ihkut kultanapit menevät piiloon. Muutenkin paidassa on sen verran reilusti tilaa, että kokoa pienempi olisi ollut varmasti piirun parempi.

Ei tuo silti käyttämättä jää! Tunnen oloni ihan kunkuksi erotuomariraidoissa (erotuomarihan se lopulta on se, joka päättää miten sitä peliä pelataan… :D) ja ylellisen oloinen silkki hyväilee ihoa. Ja kieltämättä kultanapitkin antavat ihan hyvältä tuntuvan power-efektin.
Tähän mennessä olen yhdistellyt paitaa eri hameisiin ja farkkuihin. Tuo toimii hyvin myös avoimena, rentoon jakkumaiseen tapaan pidettynä. Tänään toimistolla erotuomaripaita sai kaverikseen tämän syksyn luottohameen ja vanhat H&M:n kiilanilkkurit, joista en raaski luopua, vaikka alkavatkin olla jo vähän kulahtaneet. Sen verran keveät ja hyvät kengät on jalassa ja lisäksi säistä piittaamaton mokkamainen keinomateriaali sopii hyvin tällaisiin päiviin, kun taivaalta tulee ties mitä.

Aikamoinen H&M-univormu tästä näköjään tuli, mutta välillä se menee näin.
Nyt takaisin Nobel-mekkojen pariin, niin saatte sitten huomenna analyysiä ja huomioita niistä!

 

• paita, Balmain X H&M
• hame, H&M
• nilkkurit, H&M

*Sisältää kaupallisia linkkejä

Rakastan loppuvuoden kaikkia ziljoonia juhlia, pikkujouluja, glögitapaamisia – ja yleensä rauhaisasti kotona vietetyn joulun jälkeen vielä huipennuksena uuden vuoden bileitä. Juuri nyt kaltaiseni kimallusta rakastava harakka voi verhoutua paljetteihin ja metallinkiiltoon ihan hyvällä syyllä.
Sain valita indiedaysin ja Nellyn yhteistyön ansiosta itselleni Nelly.comista juhla-outfitin. Inspiraation lähteenä käytin sekä aikaisempia red carpet tsuumailujani että shoppailuhaaveitani. Halusin ehdottomasti juhlavat housut ja metallinkiiltoa asuuni.

Juhlahousut on siitä kätevät, että ne on hurjan helppo asustaa joko ihan kohtuullisen isoonkin juhlaan sopivaksi ja toisaalta arkisempien asusteiden kanssa ne käyvät ihan vaikka tyttöjen illalliselle. Mietin hiukan jopa shortseja (paksujen läpinäkymättömien mustien sukkisten kanssa esim. nämä olisivat tosi söpöt), mutta ihastuin niin kovasti liuhulahkeisiin mustiin juhlahousuihin, että en voinut enää ajatella muuta.
Housut ovat kivan raskasta, mukavasti laskeutuvaa jerseytä ja elastaania on sen verran, että nuo voisi uskaltaa laittaa jalkaan jopa jouluaattoillan päivälliselle. Tykkään hurjasti lahkeiden leveydestä – fiilis on melkein kuin olisi pukeutunut maksimekkoon. Keskellä takana oleva vetoketju lisää juhlavaa ja “hamemaista” fiilistä. (Liuhupuntit näyttävät muuten olevan juuri alessa Nellyllä).

Kenkiin halusin vähän kimallusta juhlasesongin kunniaksi. En nyt tiedä onko kevyet sandaalit kaikkein fiksuin valinta talvikauden juhliin, mutta eihän sitä nyt kaikkia päätöksiä voi pelkän järkevyyden perusteella tehdä. Toisaalta housujen kanssa ei ole mikään pakko käyttää sukkia, joten en suostu näkemään tässä mitään ongelmaa. Sukkiksien kanssa tuo malli on hiukan hutera, mutta toisaalta onpahan siinä sitten samalla kesäjuhliinkin sopivat kengät valmiina.
Ihastuin sandaaleissa erityisesti niiden kullan ja hopean välimaastossa olevaan metallinsävyyn. Kiva yksityiskohta, kun muuten yhdistelen asussa hopeaa ja kultaa.

T-paitamallinen kulta-musta paljettitoppi oli oikeastaan ensimmäinen asia, jonka päätin tässä asukokonaisuudessa. Olen ollut ihan intona juuri nyt kaikesta metallinkiillosta ja halusin ehdottomasti vähän paljetteja juhlagarderobiini. Paidan malli on sen verran iisi, että siitä ei kovin helposti tule överifiiliksiä. Tosin se on hiukan lyhyt, mikä on mielestäni vain hyvä asia, koska en tykkää tunkea paitoja vyötärönnauhan alle. Alaosan pitää toki olla korkeavyötäröinen, jos haluaa (kuten minä!) välttää jenkkakahvojen vilauttelua..
Toppikin on tosi helposti yhdisteltävissä ja voisin kuvitella että se olisi varsin hauska myös jakun alla farkkuihin yhdistettynä, vaikka ihan tavallisena AW-iltana

Asun perusidea on siis mustalla raamitettu kulta-hopea kokonaisuus. Laukku ei ole Nellyltä vaan syvästi rakastamani hankinta Balmain X H&M -mallistosta.
Sen verran asu kimaltaa jo muuten, että ainakin näin testailuvaiheessa tuntui hyvältä jättää korut aivan minimiin. Vain muutamat simppelit hopeakorut, hopeisella hilelakalla lakatut varpaankynnet ja kiharoille väkerretyt hiukset riittää stailaukseksi.
Ensi perjantaina on meidän työpaikan pikkujoulujuhlat. Jotkut ehkä muistavatkin, että meillä on yleensä aina juhlilla joku teema ja monet pukeutuvat sen mukaisesti. Teema ei ole sama kuin naamiaiset, vaikka raja on tietty aika häilyvä. Tämän vuoden teema on “After Ski”, mikä tarkoittanee sitä, että ihan tismalleen tämän näköisenä tuskin lähden matkaan. Hiukan kyllä on vielä hakusessa, miten hauskimmin ja eleganteimmin tulkitsisin teemaa…
Sen sijaan uuden vuoden tulen varmasti ottamaan vastaan tismalleen tässä combossa!

 

• toppi, NLY Trend*
• housut, NLY Trend*
• sandaalit, NLY Trend*
• laukku, Balmain X H&M

*Sponsored

Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggaamisessa yksi hienoimmista asioista on samanhenkisten, upeiden ihmisten tapaaminen. Useimmiten kohtaaminen tapahtuu netissä – mikä on aika luonnollista tässä formaatissa – mutta aina silloin tällöin on mahdollisuus tavata kaikkia mahtavan hienoja ihmisiä myös livenä.
Lisähuomautuksena edelliseen pitää nyt kyllä ehdottomasti sanoa, että en millään muotoa pidä automaattisesti vähempiarvoisena tai pinnallisempana netissä löydettyjä kaverisuhteita. Itselläni on ainakin muutamia lukijoita, jotka on ollut mukana jo todella pitkään, jotka ovat eläneet kanssani monet ilot ja surut, nähneet Karkin ja Peetun kasvavan yläaste-teineistä yliopistossa opiskeleviksi nuoriksi naisiksi ja nähneet omankin elämäni muuttuvan matkan varrella. Monet ovat olleet mukana tässä yhä jatkuvassa itseksi tulemisen prosessissani, kannustaneet, tukeneet ja antaneet vinkkejä.
Myös toisten bloggareitten kanssa ystävyyssuhteet kehittyy ensisijaisesti netissä, blogien, kommenttien ja facebookin kautta. Silti on aina niin ihanaa, kun välillä saa tavata ihan nokakkain.

 
Aina välillä harmittaa, että asun niin kaukana (ja turhan tyyrin matkan takana…) Helsingistä, että en pysty osallistumaan kovinkaan moniin tapahtumiin, joissa voisin tavata ihania bloggarikollegojani, mutta onneksi sentään aina joskus!
Kuvista kiitos: Krista Luoma Photography

Yksi viime lauantain Bloggers’ Inspiration Dayn yhteistyökumppaneista oli Instrumentarium ja sen myötä päästiin sovittelemaan ihan vasta lanseeratun, Swarovski-kristallein koristetun silmälasimalliston mallikappaleita.
Olen aina tosi innoissani kaikista mahdollisuuksista päästä testailemaan erilaisia kehyksiä – ja etenkin niin, että kokeiluhetkistä otetaan kuvia. Jostain syystä tuntuu siltä, että sitä näkee itsensä valokuvissa eri lailla tarkemmin kuin vain peilikuvasta. Useimmat bloggarit jo varmasti kuvaavatkin mahdollisia silmälasienvalintahetkiään, mutta suosittelen kameran käyttöä apuvälineenä myös muille päätösstressistä kärsiville. Yksi hyvä vinkki sille pitkälle ja monivaiheiselle matkalle, jonka nimi on: “uusien pokien valinta”.
Etukäteen kuulin, että Instrumentarium on tulossa BID:iin esittelemään silmälasimallistoa, joka on koristeltu Swarovski-kristalleilla. Huolimatta sekä kiinnostuksestani kakkulakehyksiin ja ikuisesta rakkaudestani kaikkeen kiiltävään, ennakko-odotukseni eivät olleet kovin korkealla.

Kunnes näin itse malliston! Todella kauniita, klassisia ja hyvin pohjoismaisiin kasvojen muotoihin istahtavia malleja. Vähän samaan tapaan kuin jotkut tietyt klassiset huulipunan sävyt tai Chanelin Rouge Noir -kynsilakka tai mustat ballerinat sopivat kaikille, mutta näyttävät jokaisen kantajan päällä persoonallisilta, erilaisilta ja just oikeilta valinnoilta. Juuri samalta tuntuu Instrumentariumin Heritage -malliston kanssa.
Ihastuin niin moniin kehyksiin, että en lopulta oikein osannut valita, mitkä laitan päälleni varsinaiseen ammattilaisen toteuttamaan kuvaukseen. Ensimmäisessä kuvassa on ne, joista kuvittelin tykkääväni eniten, mutta sitten näin bloggarikollegan päällä toisen mallin, jota sitten sovitin (kuvat alla) ja sitten alkoi tuntua, että ehkä tuo olisikin se oikea.

Pakko myös tunnustaa, että Mintun seuraavat silmälasit, joiden hankkimista ei voi enää lykätä kovinkaan kauaa, on kaksiteholinssit. Ajatus tuntuu hiukan karmivalta, koska jos olen käsittänyt asian oikein, silloin silmälaseja tulee käyttää koko ajan. Nykyisin hiihtelen suurimman osan aikaa ihanassa hilpeänhimmeässä puolisokeassa sumumaailmassa ja laitan lasit päähän vasta, kun se on ihan pakollista. Vaikka nopeasti kaksiteholaseihinkin kuulemma tottuu ja toisaalta ei kai se niin kamalaa olisi, jos sitä oikeasti näkisikin jotain palaverisalien ja luentojen ulkopuolellakin..
En oikein tiedä, mitä pitäisi ottaa huomioon, kun on hankkimassa moniteholaseja. Kovin pienet linssit ovat tuskin toimivat? Instrumentariumin Swarovski-malliston pokat on koristeltu kristalleilla todella tyylikkäästi ja ilman minkäänlaista överiä bling-blingä. Kauniit ja modernisti perinteikkäät kehykset on saanut elegantin ripauksen laatukristallin kimallusta. Vähemmästäkin sitä himoitsee useampaakin paria!

Silmälasit on ainakin useimmille investointi, jonka toivotaan kestävän fiksuna käytössä vähintään muutaman vuoden. Heritage-malliston pokat on kuulemma tehty parhaimmista mahdollisista materiaaleista ja kun mallitkin on ihanan klassisia, on tässä houkutteleva vaihtoehto seuraavaksi pokahankinnaksi!

Joskus aurinko paistaa, vaikka taivas olisi harmaa ja vettä vihmoisi vaakasuoraan. Tämä syksy on ollut äärimmäisen helppo jopa kaltaiselleni patologiselle syysmasistelijalle – kauniita, ihanan aurinkoisia ja poikkeuksellisen lämpimiä päiviä on ollut niin paljon, että sitä melkein on unohtanut, millaista sydänsyksy voi pahimmillaan olla. Nyt tänä viikonloppuna oli pitkästä, todella pitkästä, aikaa harmaata ja sateista.
Vaikkei sitten tavallaan kuitenkaan. Rakas ystäväni Tuike tuli Tukholman visiitille perjantaina ja vaikka välillä tarvittiinkin sateenvarjoa, tuntui, että koko viikonlopun paistoi aurinko. Ja se oli tietty sen ansiota, että oli ihan parasta seuraa ja tosi kivaa tekemistä! Ollaan syöty hyvin ihanissa ravintoloissa, käyty Abba-museossa (ihan mahtavan huippu paikka!), pyöritty kaupungilla ja ehdittiin myös sovittaa aikatauluun vierailu ruoka- ja viinimessuille.

Aikoinaan, kun asustelimme Tampereella, mutta monet tutut ja varsinkin Karkin ja Peetun isän suku Helsingissä, tuli havaittua ihan käytännössä, miten Tampereelta on oikeastaan aika lyhyt matka Helsinkiin. Jostain syystä kuitenkin Helsingistä tuntui olevan kovin pitkä matka Tampereelle. Se, miten kaukana jonkin paikan kokee olevan, ei näköjään välttämättä ole mitenkään suhteessa faktiseen etäisyyteen eikä edes siihen, miten paljon itse matkustaminen maksaa (juna- ja bussiliput kun tuntuvat nykyään olevan kalliimpia kuin lentoliput ja useimmiten kai menopaluu on saman hintainen kahden paikan välillä huolimatta lähtöpaikkakunnasta?).
Tavallaan on ymmärrettävää, että omasta mielestäni on ihan relevanttia matkustaa useammankin kerran vuodessa Tukholmasta Tampereelle ihan vain vaikka viikonlopuksi ja jonkin pienemmänkin syyn takia, koska se on vanha kotikaupunkini. Toisaalta, kun olen menossa jonnekin muualle, kynnys on jostain syystä korkeampi, vaikka hinta ei olisi yhtään sen kalliimpi. Samalla tavoin Tampereelta Tukholmaan reissaajat ovat matkalla ulkomaille – ja silloin koko homman rima nousee ihan toiselle tasolle.
Sikäli olen tosi innoissani siitä, että vietän oman The Syntymäpäiväni New Yorkissa. Olen haaveillut reissusta sinne jo niin kauan, että se alkoi hiukan saada sellaista tavoittamattoman haaveen säihkettä. Että se muka on niin kaukana ja kallis ja kaikkea. Mutta nyt ollaan sinne kuitenkin menossa ja toivottavasti oman pääni sisäisen maapallon fiilispohjaiset etäisyydet kutistuu myös tämän reissun myötä vähäsen.

Tukholmassa on ollut tosiaan tänä viikonloppuna aika harmaa ja välillä vähän sateinenkin keli – tosin hirmu lämmintä on ollut koko ajan. Viikko sitten Helsingissä oli ihan toisenlainen meininki. Aurinko paistoi ja Karkki ikuisti Bloggers’ Inspiration Dayn asuni oman residenssinsä kulman takana.

• viitta, Esprit (saatu)
• t-paita, H&M
• farkkutakki, Esprit (saatu)
• talvitakki, Boomerang
• farkut, Esprit (saatu)
• huivi, Alexander McQueen
• laukku, Rebecca Minkoff
• kengät, Dr. Martens

Karkki ja Minttu superkisuina – eli ensimmäiset kuvat Indiedays Blog Awards – Halloween edition -juhlista!
Illan teema oli “Haunted Circus” – ja tosi monet olikin pukeutunut ihanan creepyihin monster-halloween-sirkus -asuihin. Minttu oli jo ennen teeman julkistamista ehtinyt saada päähänsä, että nyt pitää saada pukeutua kissanaiseksi, kun siihen kerran on mahdollisuus. Karkin kanssa Skypessä pyöriteltiin ideaa pariinkin kertaan ja lopulta päätettiin, että ollaan superkisuja! Tarvitaanhan sitä siperkisut paikalle vainottuun sirkukseen, jos vaikka pitää alkaa sähistä pahiksille – eikö!? 😀
Oli tosi mahtavan hauskaa, että Karkki pääsi avecikseni juhliin! Kaiken muun lisäksi oli niin kätsyä ja kivaa, että oli joku, joka otti kuvia. Yleensä jätän itse aina kameran iltatapahtumissa kotiin, mutta nyt Karkki oikein erikseen sanoi, että tottakai se otetaan mukaan!
Kuvausolosuhteet olivat tietty aika haastavat ja suurin osa kuvista on enemmän tai vähemmän tärähtäneitä. Yökerhon pimeys toisaalta ja värikkäät superkirkkaana pyörivät spotit toisaalta, eivät varsinaisesti tukeneet kuvien onnistumista. Siihen nähden täytyy sanoa, että kyllä löytyy Olympus PEN Lite E-PL7 kamerasta ja 17 mm kiinteästä linssistä hyvin vääntöä – niin monta ihan ookoo hyvää kuvaa muistikortilta kuitenkin löytyi. (Salamavaloahan ei siis kertakaikkiaan voi käyttää!)

Superkisu yhdessä superihanan At Maria’s Marian ja hänen supercharmikkaan miehensä sekä superduunin illan onnistumiseksi puskeneen Indiedaysin Veeran kanssa.

Seuraavaksi löysimme supersuloisen nuken, joka osoittautui Uuden Kuun ihanaksi Emiliaksi!
Se täytyy kyllä sanoa, että yllättävän monia oli ihan älyttömän vaikea tunnistaa, vaikka Halloween asu ei olisikaan ollut mikään kokovartalonaamari. Esimerkiksi yhtäkin tyyppiä katselin pitkään, että sillähän on ihan samanlainen upea punainen pitkä hame kuin Polka Dotsin Jonnalla, mutta eihän sitä nyt pelkän hameen perusteella viitsi mennä toista hihasta nykimään. Onneksi Jonna sitten a) tunnisti minut, b) otti pois silmikon (tai miksi niitä vain silmien päälle tulevia elegantteja naamareita kutsutaan?) ja c) tuli moikkaamaan.
Monelle muulle jäi varmasti sanomatta heipat, kun en vaan tunnistanut. En, vaikka aikaisemmin samana päivänä Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa monien kanssa jo vähän juteltiinkin, että millaisessa asussa ollaan illalla.

 
Yhden silti tunnistin huolimatta huikean upeasta, kasvot puoliksi peittävästä maskista. Tuosta hymystä ei vaan voi erehtyä! Tässä jo aika loppuillasta (huomaa superkisun seitsemän peninkulman saappaat edellisten kuvien korkojen sijaan… Haha!) aivan hillittömän upeisiin asuihin pukeutuneiden Are You Feelin Fashionable Nadjan ja poikaystävänsä Aleksin kanssa.
Täytyy toivoa, että kuvausseinäkuvat onnistuivat, että saadaan myös Karkin superkisu-asu tänne näytille. Kameravapaata iltaa viettävälle Mintulle ei tullut mieleenkään napata taisteluparin asusta ainoatakaan kuvaa. 😀