Hirmuinen haipakka on taas ollut mukamas! Tänään aamulla kello soi vähän neljän jälkeen. Olin mielestäni ihan hyvissä ajoin, mutta etukäteen tilaamani taksi soitti olevansa paikalla, kun olin vielä aamutakki päällä paklaamassa cc-voidetta nassuuni. No, pieni pikafiksaus ja olin viidessä minuutissa täysissä pukeissa matkatavaroiden kanssa alhaalla.
Syy hässäkkään on puolivuosittainen bloggarin huippuhetki, Bloggers’ Inspiration Day ja Inspiration Blog Awards Helsingissä.
Päivähäppening oli mielestäni antoisin pitkään aikaan – ja siitä lisää vähän myöhemmin. Nyt on jo ihan hillitön kiire saada gaala-mode päälle!
Tässä kuitenkin päivätapahtuman asuni. Kaapuhässäkkä on uusi hankinta Monkilta ja tykkään siitä tosi paljon!

• Kaapu, Monki
• Hame, H&M
• T-paita, minimarket
• Tennarit , Adidas Originals
• Laukku, Michael Kors

Kevätsää on tänään ollut vähän kuin mielialani. Välillä paistaa todella heleästi pilvettömältä taivaalta, on lämmintä ja ihanaa. Seuraavaksi, kun katsoo ikkunasta, taivas on täyttymässä pikimustista pilvistä, napakka tuuli riepottelee vielä toistaiseksi kevätkaljuja puita ja kohta jo sataa rankasti.
Ja sitten taas paistaa!

Opetuksena lienee se, että kantsii nauttia täysillä paisteisista hetkistä, iloita ja imeä energiaa itseensä. Sadekuuron iskiessä voi aivan mainiosti pysytellä sisällä kuivassa ja turvassa ilman stressiä tai kiirettä mihinkään. Aina voi luottaa siihen, että kohta taas paistaa.
Pätee niin keleihin kuin elämäänkin. Metafora sopii muutenkin tällaiselle itseni kaltaiselle sääriippuvaiselle.
Konkreettisesti tuo hiukan toki aiheuttaa haasteita ihan käytännön tasolla. Nopeat vaihdokset tekevät säänmukaisen pukeutumisen täysin mahdottomaksi. Kerrospukeutuminen auttaa hiukan toki – ja se, että jättää sateelle arat mokkakengät kotiin. Sekä tietysti se, että on henkisesti valmistautunut sekä pieneen viluiluun että hikoiluun. Tai vaihtoehtoisesti varautuu päivään matkalaukullisella vaihtovaatteita!

• neule, joku Zalandon oma merkki, en enää muista mikä ja lappu on revitty pois
• jakku, Monki
• farkut, Esprit (saatu)
• nilkkurit, H&M

Aivan mielettömän mahtava synttärijuhlaloma New Yorkissa on takana! Saavuimme kotiin toissapäivänä, mutta vielä eilenkin pää oli niin täynnä lumisadetta jetlagin ansiosta, että minkään järkeväksi laskettavan jutun kirjoittaminen ei olisi voinut tulla kysymykseen. Olen tosi pahoillani siitä, että en ehtinyt päivittää blogia kertaakaan matkan aikana. Matkoilla on aina niitä lunkeja, rauhallisia hetkiä, jotka olisin voinut käyttää bloggaamiseen. Sen sijaan päätin hengittää sisään ja ulos, nauttia siitä, että olen ikimuistoisella matkalla maailman upeimpien tyttärieni kanssa.
Käytin puoli talvea ja osan syksyä ristiintaulukoiden parhaita – ja “mest prisvärda” – ravintoloita ja kivoimpia turistikohteita. Yli tuhat kuvaa muistikortilla vaatii kuitenkin hiukan aikaa, joten päätin jakaa vinkit kolmeen eri osaan: 1) nähtävyydet, 2) ravintolat (ja kahvilat & muu syöminen) ja 3) shoppailu.

Ensimmäinen shoppailuvinkkini on, että kantsii tsekata hintataso, jos on kiinnostunut amerikkalaisten designereitten tuotoksista. Diane von Furstenberg, Marc Jacobs, Alexander Wang etc.. Hinnat vaikuttaa olevan aikasmoisen paljon alempana kuin kotona NK:lla (tai Stockalla Suomessa, voisin kuvitella).
Peetu bongasi ihanat klassiset Calvin Klein t-paidan ja collegen Urban Outfitterisiltä – todella edulliseen hintaan.

 

• paita, Calvin Klein
• hame, Asos
• takki, Whyred
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• huivi, Acne
• kaulakoru, Ideakoru (yhteistyön kautta saatu)
• tennarit, Adidas Superstar (Mintun)

[mittaustagi]
Reissuun pakkaaminen ei ole mikään suuri vahvuuteni. Otan helposti joko liian paljon tai liian vähän vaatetta – tai sitten vain yhdenlaisia, jolloin päädyn kulkemaan käytännöllisesti katsoen samoissa vaatteissa koko matkan ajan. Nyt New Yorkin matkalle päätin oikein tsempata. Säätiedotukset on tutkittu, reissuohjelma huomioitu ja hyviä vinkkejä haravoitu interwebsin ihmeellisestä maailmasta.
Tässä viisi elintärkeäksi havaitsemaani vinkkiä kaupunkilomalle lähtijöille. Pienellä säädöllä samat ohjeet toimivat kyllä ihan millaiselle reissulle tahansa – tosin sporttilomilla on tietty ihan omat haasteensa varusteiden yms. suhteen.

1. Värikoordinointi
Aikaisemmin olen ajatellut enemmän asukokonaisuuksia, joita mahdollisesti haluan matkalla käyttää. Se johtaa helposti siihen, että matkalaukku natisee liitoksissaan jo menomatkalla. Niinkin yksinkertainen asia kuin puvuston palapeliajattelu vähentää mukaan otettavan kamamäärän tarvetta huomattavasti. Siitä huolimatta vaihtelunvaraa on runsaasti.

2. Kävelykelpoiset kengät
Kenkien merkitystä ei voi aliarvioida! Rakastan liikkua kävelemällä paikasta toiseen, mutta jos mukana ei ole hyviä jalkineita, lopputuloksena voi olla katastrofi. Jotenkin kuvittelin tietäväni tämän, mutta esim. viime kesän Italian reissulle tuli otettua mukaan vain aika hyviä sandaaleita. Tuumasin, että niillä kyllä pärjäilee rantalomalla. No, mehän käveltiin joka päivä reilu kymmenen kilometriä ja varsinaisena kaupunkipäivänä yli kaksikymmentä. Lopputuloksena järkyttävät, superkipeät rakot päkiöiden alla. Eli ikinä ei pitäisi tinkiä kengistä!

3. Hiusten pikakaunistamiseen sopivat tuotteet
Kannan joka reissulla mukanani melkoisen arsenaalin hiustenhoitoon ja laittamiseen tarkoitettuja tuotteita. Jotenkin sitä muka kuvittelee, että lomalla on aikaa värkätä kiharoita ja tuunata kampauksia, joihin arkisin ei riitä rahkeet. Tosiasia on kuitenkin se, että itse matkakohde on yleensä (toivottavasti ainakin!) huomattavasti kiinnostavampi kuin oman peilikuvan tuijottelu, joten harvoin sitä tulee pikakiharoita kummempaa yritettyä. Sen sijaan tuotteet, joilla tukan saa freesattua puolessa sekunnissa, ovat todellisia aarteita. Omat suosikkini ovat kuivashampoo (sattui löytymään varastoista Toni&Guyn matkakokoinen kuivashampoo, joka on ihan hyvä ja toimiva, muttei ykköslempparini kuitenkaan) ja Osis+ kohottava hiuspuuteri.

4. Toimintakyvyn ylläpitoon
Tarrarulla on ehkä yksi ihmiskunnan viidestä nerokkaimmasta keksinnöstä! Sen avulla nuhjaantuneesta vaatteesta kuoriutuu hetkessä ihmisten ilmoille sopiva asu. Arkisin en tulisi mitenkään toimeen ilman tarrarullan kissankarvoja hävittävää vaikutusta ja nyt myös meidän vuokraamassa ihanassa Airbnb-kämpässä asustelee kissa. Eli karvoja – ja karvanpoistatarvetta – riittänee lomallakin!
Toinen asia, jota ilman en edes uskalla kuvitella lähteväni reissuun on Compeedin rakkolaastarit. Vaikka kengät olisivat miten hyvät ja perusteellisesti sisäänajetut, ikinä ei voi tietää, milloin kantapäät päättävät alkaa oikutella. Etenkin kaupunkilomalla olisi tosi kurjaa, jos käveleminen muuttuisi tuskien taipaleeksi. Kaikki varmaan tietävätkin jo, että Compeedien avulla aika ärtsystäkin rakkovammasta kärsivän jalan saa hoidettua välittömästi kävelykuntoon.

5. Kuulokkeet
Hetki omaa rauhaa. Mellastavia vieruskavereita lentokoneessa. Rentoutumista ja yksityisyyttä.
En voi käsittää, että olen joskus matkustanut ilman kuulokkeita!
Näillä vinkeillä on pohjustettu tämänkertaisen New Yorkin reissun pakkailut. Etenkin vaateosaston kanssa oli poikkeuksellisen helppoa, mutta kyllä se näköjään muutenkin suunnitelmallisuus auttaa tässäkin hommassa! Matkalaukkuun jäi jopa vähän tilaa ostoksia varten, vaikka sainkin kunnian pakata mukaan yhdet Peetun nilkkurit, jotka ovat olleet täällä koti-kotona ja jotka neito kuitenkin halusi ottaa mukaan.

[mittaustagi]

Tuntuu ihan hullulta ajatella, että ensi viikolla tähän samaan aikaan ollaan jo New Yorkissa!! Ihan mieletöntä! Alunperin kuukausien odotus vaikutti pieneltä ikuisuudelta (ja sitä se taisi kyllä ollakin!), mutta nyt jäljellä on enää muutama hassu päivä. Oikeastaan niin vähän, että hiukan jo alkaa ihmetyttää, että näinköhän sitä ehtii saada kaiken suunnitellun valmiiksi ennen matkaan lähtöä.
Dollareita on vaihdettu, puhelimen kartta-appi merkattu täyteen kivoja kohteita ja majapaikan vuokraemännän kanssa vaihdettu noin ziljoona meiliä. Aloitin myös pakkauslistan kirjoittamisen. Pakkaaminen on käytännössä ainoa asia, josta matkustamisessa en tykkää. Yleensä otan mukaan aivan liian vähän kampetta, vaikka en varsinaisesti ihannoikaan mitään traveling light -elämänkatsomusta. Sen seurauksena päädyn kulkemaan tismalleen samoissa vaatteissa koko loman ajan.
Tai sitten käy niinkuin viime kesän Italian reissulla. Matkalaukku painoi jo mennessä niin paljon, että vain lentokenttävirkailijan hyväntahtoisuus säästi Mintun ylipainomaksuilta. Melkein puolet vaatteista tuli käyttämättömänä takaisin, vaikka oikein tsemppasin asuvaihtojen kanssa.

Hiukan on viimeaikoina ollut ikävä ihania tyttöjäni. Karkkia on onneksi saanut tavata vähän enemmän, mutta hänkin on ollut paljon reissussa vähän siellä ja täällä. Tänään sentään syötiin illallista yhdessä ja sovittiin treffit viikonlopulle, jos ei mitään muuta satu ilmaantumaan. Siis Karkille. Mahtava tuntea olevansa prioriteettilistan ykkösenä – haha!
Peetu on elänyt niin kiireistä opiskelija- ja aktiviteettielämää koko joululoman jälkeisen ajan, että hyvä, kun häntä on saanut edes puhelimella kiinni.
On kyllä niin mahtavaa ja ihanaa, että päästään lähtemään matkalle yhdessä. New York olisi muutenkin upea kokea, mutta että sen lisäksi saan taas hengata Karkin ja Peetun kanssa tekee koko jutusta ihan mielettömän hienon!

Ikävissäni selailin joululoman aikana otettuja kuvia ja hoksasin, että siellähän on vielä yksi Peetun asu, jota ei ole esitelty täällä blogissa ollenkaan.
Yksi haittapuoli siinä, että Peetu asuu nykyään niin kaukana, on se, että en voi puolihuolimattomasti lainata tuota aivan ihanaa swetaria. Olen sanonut saman ennenkin, mutta mielestäni paidan painokuosi ja sävyt on todella kauniit. Jotenkin hienolla tavalla periaatteessa aika sekainen kuvio muuttuu isompana pintana seesteiseksi ja harmoniseksi.

• paita, Isabel Marant pour H&M
• hame, Asos
• nilkkurit, Minimarket

[mittaustagi]

Arvatkaapas, mikä tuntuu hippasen epäreilulta? No se, että Instagram suorastaan tulvii toinen toistaan mehevämmän näköisiä Runebergintorttuja – ja täällä lahden toisella puolella niistä ei tiedetä yhtään mitään! Universumissa on virhe!
Tykkään ihan älyttömästi sellaisesta muhevanpehmeäntiukasta versiosta, missä on aidoilta vadelmilta maistuvaa hilloa (eikä mitään teollista punaista liivatejuttua..), jota kiertää ohut sokerikuorrutenauha. Tortun ei tarvitse olla mitenkään iso, mutta sopivasti kostea ja vähän “raskas”. Niinkuin huomaatte, täällä on tänään käytetty tovi jos toinenkin Runebergintortuista haaveilemiseen.
Joskus muinoin facebookissa kiersi testi, taisi olla peräti Hesarin tekemä, missä sai testata, miten hyvin osaa erilaiset suomenkielen oikeinkirjoitussäännöt. En enää muista, millaisen tuloksen sain – varmaan jonkun keskinkertaisen, kohtuuhyvän, mutten mitään huippupisteitä tosiaankaan. Yksi kysymyksistä käsitteli Runebergintortun oikeaa kirjoitusasua. Muistan hyvin, että se meni pieleen silloin ja tuskin tuo nyt käyttämänikään muoto täysin oikein on. No, kommunikaatio se on kuitenkin se tärkein näissä hommissa – ainakin omasta mielestäni.
Toisaalta väärät kirjoitusasut ja reippaat kielioppivirheet saattavat vaikeuttaa tai jopa estää viestin menemisen perille. En valitettavasti ole itsekään mikään täydellisen kieliopin taitaja, mutta täytyy sanoa, että erikseen kirjoitetut yhdyssanat aiheuttavat niin vakavaa kutinaa ihon alla ja surinaa korvien välissä, että en enää pysty keskittymään siihen, mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Koskee molempia kotimaisia.

Runebergintortusta sujuvasti kielipoliisihommiin ja sieltä kulman kautta päivän asuun…
Tai ei – ensiksi haluan hehkuttaa sitä, että tänään oli valoisaa – siis päivänvaloa – kun läksin töistä kotiin! Mikä fiilis! Toki meillä on hiukan lyhyempi työpäivä perjantaisin, mutta silti! Hymyilin ja hymistelin itsekseni koko matkan toimistolta tunnelbanalle. (Olisi tehnyt mieli laittaa tuohonkin huutomerkki, mutta joku raja sentään…). Eikä siinä vielä kaikki – kotikulmille saavuttuani oli edelleen ei-pimeää. Työmatkani kestää kuitenkin noin 50 minuuttia.
Eli ei muuta kuin vahvaa uskoa nyt vain siihen, että kohta se ihana, odotettu k:lla alkava juttu on täällä. Kevät! Mikä ihana sana!

Itselläni on sellainen huono tapa, että pinoan silittämistä kaipaavat vaatteet pesun jälkeen vaatekaapin tankohyllyn alle epämääräiseksi kasaksi. Perusajatus on tietenkin se, että ne silitetään siitä aivan heti seuraavaksi ja ripustetaan nätisti henkarille. Ei tule varmastikaan yllätyksenä, kun tunnustan, että näin ei kovin usein käy (joskus sentään!). Lopputulos on se, että silitettävien pino kasvaa ja alimmaiseksi jääneet hiukan unohtuvat. Pinon alimmaiset unohtuvat luonnollisestikin siksi, että niiden silittäminen käyttövalmiiksi ei ole tuntunut houkuttelevalta juuri sillä hetkellä.
Kaikki tämä kuullostaa varmasti jonkun pedantimman ihmisen korvissa aivan kauhistuttavalta. Positiivista vaatteen vetovoimakykyyn perustuvassa silitysjärjestyksessä on se, että kyllästymiseen asti käytetyt vaatteet saavat hetken lepoa. Ja mikä iloinen jälleennäkeminen, kun kerran päättää, että nytjumankekka pistetään sileäksi koko pino, ja kasan alimmaisena pilkotteleekin vanha lempparihame!
Toimistolla oli tosin tänään helmikauluspaidan ja neuletakin kaverina ihan vaan farkut. Illaksi halusin vaihtaa jotain vähän perjantaimaisempaa.
(Ja kyllä, tämän viikonlopun ohjelmassa on todellakin myös hiusten tyvikasvun värjäys!)

• paita, Forever21
• neuletakki, Filippa K
• hame, frkn
• nilkkurit, Acne