Iltapuhteiksi oli varattu blogihomma poikineen. Kuitenkin kävi niin, että ilta vierähti Peetun kanssa hölpötellessä aivan mielettömän ihanan, valkosipulipaahdetun kurpitsan ympärille kehitetyn sadonkorjuusalaatin ääressä. Ja sitten se ihana pieni karvainen otus vaati jahtaamisleikkeihin, hiirenheittohommiin ja muihin supertärkeisiin juttuihin.

Elikkä palataan verenhimoisiin Halloween-kynsiin ja timangikauluksiin heti huomenissa. Nyt pitää heitellä vielä vähän hiirtä kissalle ja sitten siirtyä peiton  alle ja tanakasti unten maille.

Kuvista en ole kysynyt lupaa, mutta lähde on The Oatmeal. En suosittele klikkaamaan linkkiä, sillä sisältö on niin hauskaa ja fiksulla tavalla koukuttavaa, että lopputyöpäivästä/yöunista ei tule enää yhtään mitään. Itse luin tyyliin koko sivuston alusta loppuun, kun päädyin ekan kerran Oatmealiin.

Tänään olen miettinyt mm. sitä, miten ihanaa onkaan, kun tulee joulu. Tykkään joulunalusajasta – kynttilän valosta glögintuoksusta ja siitä, että kotikulmat muuttuvat kimmeltäväksi satumaaksi, kun kaikki (and I mean kaikki) koristelevat parvekkeenkaiteensa jouluvaloilla. (Note to self: muista ostaa uudet valot parvekkeelle!). Tykkään myös kaikista joulujuhlakutsuista, firman pikkujouluista (teema: ROCK… mitä ihmettä laitan päälleni??) ja muista kissanristiäisitä, jotka pidetään sen varsinaisen juhlapyhän varjolla.

Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että yksi suurimpia syitä kiihkeään joulun odotukseen on se, että saa taas pitkästä aikaa loikoilla hyvällä omallatunnolla iltaan asti pyjamassa kirja kourassa tai lempparisarjoja tölläten. Tiedän, että olen aivan itse kiireeni valinnut, enkä siis sikäli valita, mutta ei se silti estä sitä, etteikö välillä kaipaa aikatauluttomuutta ja luovaa joutilaisuutta.

Lisäksi oma rakas Tampereen-posseni on tulossa muutaman päivän Tukholman reissulle välipäivien aikaan! Se Lontoon reissu, josta oli hiukan puhetta, päätettiin siirtää keväämmälle, kun on vähän lämpimämmät kelit.

Kovin jouluiselta täällä ei kuitenkaan vielä näytä – päinvastoin – vuodenaikaan nähden älyttömän lämpimät kelit vain jatkuvat. Jopa tuuli tuntuu keväisen pehmeältä eikä syksyisen kirpeältä ja pistävältä. Pukeutumisen kannalta tuo on tietty ihan mukavaa. Nahkatakkikelit on jatkunut harvinaisen pitkään tänä syksynä. Ehtiihän sitä lumisohjossa kahlata vielä vähän myöhemminkin.

Muuten päivän asuna toimi vanha kynähameeni, jonka kanssa olen nyt vihdoin oppinut tulemaan toimeen. Vähän korkoa kantapään alle ja riittävän pelkistetty yläosa tekee yhdistelmästä ainakin omaan silmääni tasapainoisemman kuin esmes matalien kenkien tai kauluspaidan kanssa. Glitteriltä saadut korvikset tuovat sentään vähän blin-blingiä mukaan kuvioihin.

• hame, frk
• neulepaita, Sand
• takki, Acne
• kengät, H&M
• korvikset, Glitter

Yksi kollega sanoi tänään iltapäivällä töistä kotiin lähtiessään, vähän niinkuin hyvän illan toivotukseksi, että nyt on about pisin mahdollinen aika seuraavaan maanantai-aamuun. Vaikka miten yritän olla vastaan stereotyyppistä “I hate Mondays” -ajattelua, en voi sille mitään, että maanantaisin yleensä on jotenkin mäntti olo. Siis silloinkin, kun takana on elvyttävä, ihana viikonloppu ensin Suomityttöringin saunaillassa ja sitten lauantai ja sunnuntai Karkin ja Peetun kanssa leppoisasti hengatessa. (Sekä samalla raivokkaasti kotitöitä tehden, mikä ei ehkä kuullosta niin ihanalta, mutta puhdas koti ja pyykätyt vaatteet & puhtaat lakanat = zen).

Maanantainen työpäiväkin meni ihan mukavasti, eikä tuleva viikko stressaa millään lailla. Kaikenlaista kivaa on tulossa, saan mm. viettää taas keskiviikon koulutushommissa ja niistä päivistä tykkään aina ihan erityisesti.

Pieniä kulkuteknisiä ongelmia on tosin ollut. Aamulla Peetu missasi oman asemansa, kun keskustelimme jostain niin tiiviisti, mutta tyttö on aina niin hyvissä ajoin matkalla töihin, että mitään vaaraa myöhästymisestä ei ole, vaikka joutuikin palaamaan aseman verran takaisin. Itselläni taas kotimatka venähti melkein parituntiseksi, koska sinisen linjan tunnelbana-liikenne oli täysin pysähdyksissä. Sekään ei oikeastaan haitannut, koska päätin heti, että tämä on maailmankaikkeuden merkki siitä, että nyt on aika lukea pari kappaletta enemmän nyt työn alla olevaa kirjaa (John Green: An Abundance of Katherine).

Siitä huolimatta maanantai tuntui mäntiltä ja rasittavalta. Ilman mitään syytä. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Maanantaihin maastoutumista helpotti H&M:n mid-season salesta mukaan tarttunut lähestulkoon camo-kuosinen vekkihame ja metsänvihreä vanha COS-neuletakki. Neuletakki lämmittävässä villaisuudessaan auttaa kyllä sulattamaan pahemmankin angstin kuin täysin randomin maanantai-masiksen. Hame puolestaan on mukavuudessaan verrattavissa kotiverkkareihin. Mitä sitä muuta oikeastaan voi maanantaiselta toimistoasulta toivoa?

• neuletakki, COS
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Vähän toisenlaista asukuvaa tänään. (Kuvissa ei tosin näy juuri lainkaan paljasta pintaa, joten sinä, joka tulit blogiin googlen ja lupaavan otsikon houkuttelemana, voit ihan rauhassa jatkaa eteenpäin muille sivustoille…).

Vietin eilen ihanan perjantai-illan täkäläisten Suomi-kavereitteni kanssa. Suuntasimme suoraan työpäivän jälkeen hiukan Tukholman pohjoispuolelle Vaxholmiin. Reippailimme hetken kauniissa, kirpeässä syysillassa ja sitten suuntasimme yhden ystävän luokse saunomaan ja illalliselle.

Omg. Olisi varmaan korkea aika päivittää ulkoiluasusteet… Haha! Vaikka ihan hyvinhän sitä hiukan ikääntyneissäkin releissä saa reippailtua. Ei kai sitä ihan aina tarvitse tyylipisteitä keräillä?

Suomitytöt hämärtyvässä syysillassa. Jännä juttu, miten tuntuu, että keltaiset lehdet melkein kuin valaisevat juuri ennen pimeyden laskeutumista.

Lenkin jälkeen odotti lämmin sauna. Aivan mielettömän ihanaa!

Suomessa asuessani en ollut mikään kovin ahkera saunoja – etenkään ystäväpiirin himosaunojiin verrattuna, jotka lämmittivät saunan monta kertaa viikossa. Nyt, kun saunaan pääseminen ei enää ole mikään itsestäänselvyys, olen oppinut todella arvostamaan niitä hetkiä, kun pääsen lämmittelemään kunnon löylyihin.

Välillä käytiin vilvoittelemassa ulkona. Yöllä taisi olla jo aste, pari pakkasta. Ja ihan mielettömän upea täysikuu.

Minttu ulvoo kuuta… 🙂

Saunomisen yhteydessä testailimme Lumenelta saamiani “Artic Spa” sarjan vartalonhoitotuotteita. Tuotteissa on käytetty tupasvillan kukinnosta saatavaa uutetta. Tiedotteen mukaan tupasvillan sokerit kosteuttavat ihoa ja antioksidantit suojaavat, mineraalit puolestaan ravitsevat ja edistävät ihon hyvinvointia.

Miedon tuoksuiset ja kermaisen täyteläiset tuotteet saivat osakseen hyväksyviä kommentteja. Itse tykästyin varsinkin kuivalle iholleni hyvin sopivaan, runsaaseen, mutta silti melko nopeasti imeytyvään vartalovoihin.

Saunan jälkeen nautimme herkullista, samana päivänä poimituista kanttarelleista tehtyä kanttarellilasagnea ja juoruilimme pitkälle yli puolenyön.

Ulkoilu, saunominen ja hyvien ystävien seura = parhautta parhaimmillaan!

Tiedättekö sen tunteen, kun on ajatellut johonkin kivaan puolijuhlalliseen, mutta ehkä henk. koht. syistä aika tärkeään tilaisuuteen jotain asua, mutta sitten se vaan ei jostain syystä onnistu. Asu voi ihan oikeasti olla aikalailla mietitty ja stressitön – mutta jokin ihan pikkuriikkinen, kaikessa yksinkertaisessa selkeydessään lähes itsestäänselvyydeltä tuntuva detalji pitäisi vielä hankkia. Mutta sitten sitä vaan ei löydy.

Itselleni kävi juuri näin. Tarvitsin asuani varten selkeän, simppelin mutta mielellään kauniisti leikatun, mustan sileän neulepaidan mieluiten v-pääntiellä. Ajattelin, että poikkean poimimassa sen ihan pikapikaa matkalla töistä kotiin. Koska budjetti ei nyt juuri tällä hetkellä anna myöden millekään huikentelevaisille hankinnoille, mitään suloista kashmir-vaihtoehtoa en ottanut edes harkintaan. Otin siis suunnan kohti ketjuputiikkeja.

Rampattuani läpi keskustan perusvaatehtimot Henkasta American Apparelliin & Lindexiin ja Åhlénsista Cubuksen kautta Weekdayhin totesin, että sellaista mustaa perusneuletta, joita kuvittelin hyllyjen notkuvan kaikkialla, ei näköjään taideta edes valmistaa.

Epätoivon edetessä aloin joustaa kriteereistäni. Mutta kyllä se pörröinen oli aivan too much, eikä poolokaulus ehkä sitten olekaan se mun juttuni, eikä t-paita ole sama kuin “sileä neule”.

Jälleen kerran totesin, että hyvä, kauniisti istuva perusvaate kannattaa ostaa, jos sellaiseen sattuu törmäämään. Kyseinen vaatekappale osaa nimittäin tehdä täydellisen katoamistempun sillä hetkellä, kun sitä kipeästi tarvitsisi ja ajattelee vain äkkiä poiketa sellaisen ostamassa.

Kuinka tässä sitten kävi? No, kävi niin, että päädyin kotiin Weekdayn alesta löytämäni Love-printtipaidan kanssa… Ei mulla muuta. Onneksi on perjantai.

Hyväntekeväisyys on helposti hiukan mutkikas juttu. Niin kovin mielellään sitä osallistuisi ja tukisi kaikenlaisia kannatettavia asioita eläinsuojelusta ympäristöön, lastensairaaloista maailman hätää kärsivien auttamiseen. Jotenkin kuitenkin helposti tulee käveltyä keräyslippaitten ohi kuvetta kaivamatta. Osittain kai syynä on se, että ainakaan omassa kukkarossani ei yleensä majaile penniäkään käteistä.

Ehkä hiukan juuri noista käytännön syistä johtuen olenkin huomannut kantavani korteni hyväntekeväisyyskekoon lähinnä shoppailemalla. Tykkään kun jo muutenkin mielestäni ok yritykset lanseeraavat johonkin hyvään tarkoitukseen erikoismallistoja ja -tuotteita. Ymmärrän, että kysymyksessä on myös kaupallisen voiton tavoittelu. Yritykset ottavat kaikesta myynnistä oman osuutensa ja useimmiten hyväntekeväisyyteen menevä summa ilmoitetaan sanamuodolla “osa tuotosta lahjoitetaan” tai “jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan X euroa”. 

Eikä minusta siinä ole mitään pahaa, että kauppa haluaa oman osansa tehdessään hyväntekeväisyyttä. Päinvastoin voisin kuvitella monen järjestön olevan aika tyytyväinenkin diiliin. Saavathan he myös osansa markkinointihuomiosta, kun yritykset kampanjoivat hyväntekeväisyystuotteita.

Itse suhtaudun näköjään vuosi vuodelta nihkeämmin shoppailuun yleensä. Tuntuu, että kaikkea on – ja jos ei ole niin sitten tehdään harkittu, vuosikausia kestävä investointi. Kuitenkin sellainen vähän turhanaikainen hyvänmielenostiskelu on kyllä aina joskus oikein nautinnollista. Silloin on omatunnon paljon helpompi hyväksyä sellaisten juttujen shoppailu, joista ainakin osa menee hyvään tarkoitukseen.

Niinkuin nyt esimerkiksi tuo Essien rintasyöväntukmuksen tukemiseen lanseeraama ihana purukumipinkki “Pink About It” -kynsilakka. Lakkavalikoimani ei todellakaan kaipaa täydennystä – ja yhdessä Peetun varastojen kanssa voisimme varmaan perustaa pienen kynsilakkapuodin. Mutta hyvillä mielin tein meitä molempia ilahduttavan ostoksen, kun tiesin, että tuotosta osa menee tärkeän asian tukemiseen.

Toinen hetki, jolloin tykkään tehdä “tiedostavia” päätöksiä, on silloin, kun täydennän käyttötuotevarastojani. Itse sain tuon Lumenen Roosa Nauha -kampanjapaketin esittelykappaleeksi, mutta vastaavat olisin voinut hyvin ostaa itsekin. (Tuota Suomen Roosa Nauha -kampanjan Lumene-pakettia ei täältä Ruotsista saa, jos nyt joku ihmettelee, miksi jossittelen.)

Kampanjapaketin Time Freeze -päivävoide on itselläni ihan peruskäytössä. (ja itseasiassa myös Peetulla. Tuote sopii erittäin hyvin kuivalle atooppiselle iholle, vaikka onkin varsinaisesti tarkoitettu vähän aikuisemmalle iholle. Peetu on tosi tyytyväinen, kun siinä on vähän normaaleja nuorelle iholle tarkoitettuja voiteita enemmän “potkua”). Silmänympäryksen pikakaunistaja on tyypillinen sellainen tuote, jonka voisin suoda itselleni juuri tällaisen hyväntekeväisyyskampanjan yhteydessä, vaikka muuten se tuntuisi jotenkin liian hemmottelulta.

Lumene on paketoinut tuotteita Roosa Nauha -kampanjaa varten joko tuplapakkauksiin tai mietittyihin yhteispakkauksiin. Jokaisen paketin myynnistä lahjoitetaan euro tai kaksi rintasyöpätutkimukselle.

Ja onhan niitä Roosa Nauha -lenksujakin myynnissä siellä sun täällä. Jotenkin kuitenkin tykkään itse enemmän tuollaisista asioista, joita voi oikeasti käyttää…