Siis anteeksi nyt vaan taas ihan kauheesti, mutta mikä helkutan takatalvi täällä oikein on? Siis vaikka aurinkokin välillä paistelee, lämpötila huitelee korkeintaan jossain nippanappa viidessätoista ja napajäätiköiltä puhaltava tuuli vie hiukset päästä. Ja tänään ei ole tosiaankaan tarvinnut turhaan kuluttaa aurinkolaseja. Ihme harmaankalsea sateenpiiskaus on jatkunut koko päivän. Eikä kyse ole tosiaankaan mistään positiivista energiaa antavasta kesäsateesta – vaan tuntuu aivan täysin siltä, että tämä blogipostauksen otsikko ei ollut mikään vitsi, kesä oikeasti päättyi juhannukseen.
No, vali-valit sikseen. Peetu laittaa juuri ruokaa, koko kämppä tuoksuu aivan taivaalliselta, ja Karkki ilmoitti olevansa myös matkalla koti-kotiin. Kiva ilta tulossa toisin sanoen. Lisäksi lämmittää muistot todella kivasta juhannuksesta, jonka sain viettää hyvien ystävien kanssa.

Oli aivan ensimmäinen kerta, kun vietin lähestulkoon virallisen svenne-juhannuksen. Yleensä kun olen päätynyt joko Suomeen tai keskikesän juhlaa on tullut vietettyä kotona isommalla tai pienemmällä Suomi-henkisellä porukalla.
Peetun mielestä ruotsalainen juhannus on ehdottomasti kaikkein paras suuri juhlapyhä – mukaanluettuna joulu ja uusi vuosi. Olen toki kuullut “virallisista” perinteistä, mutta nyt tosiaan pääsin itse osallistumaan perinteisiin.
Peruskaava menee suunnilleen niin, että puolilta päivin syödään juhannuslounas, sillejä, lohta, uusia perunoita, kermaviiliä ja ruohosipulihakkelusta. Sen jälkeen nostetaan salko pystyyn asiaankuuluvin menoin, leikkien, salon ympärillä tanssien etc. kisaillen. Tässä yhteydessä nautitaan myös juhannuskahvit. Kun “pienet sammakot” ja pussihyppelyt sun muut on hoidettu, mennään saunaan. Loppuillasta grillaillaan ja muutenkin perinteet muuttuvat suomalaista juhannusjuhlintaa muistuttaviksi.

Suomessakin on jonkinlainen juhannusseppeleperinne. Täällä kuitenkin vaikuttaisi, että tosi monien mielestä seppele kuuluu ehdottomasti juhannukseen. Menomatkalla Vaxholmiin jopa laivassa oli ohjelmassa kukkia ja sidontaa.

Mistä lyödään vetoa, että kysymyksessä on bloggariäiti? Voin kertoa, että reipas pikkupoika otti kuvia pitkäjänteisesti ja pitkään. Järkkärillä, joka ei varmasti ollut sieltä kevyemmästä päästä. Muistojen albumia varten tuskin moista höykyytystä olisi tarvinnut pitää?

Juhannussalon nostoon kutsuttiin “voimakkaita naisia”!

Resarö paviljongille oli kokoontunut aivan hillittömästi väkeä viettämään päiväjuhlaa. Ilmeisesti tapana on tehdä juuri näin – eli harvalla on ihan omaa juhannussalkoa – vaan yleensä kokoonnutaan tanssimaan ja leikkimään isommalla porukalla. Selkeästi tätäkin juhlaa oli järjestämässä vapaaehtoisten aktiivisten joukko. Mistään kaupallisesta häppeningistä ei ollut kysymys.

Pussihyppely oli viihdyttävää katseltavaa. Taidetiin melkein sopia, että ensi vuonna osallistutaan naisten sarjaan… Ainakin hyppelystrategiat tuli hiottua.

Ystävyys ja kesä.

Hyvää ruokaa ja yhdessäoloa, syvällisiä keskusteluja, hölmöille jutuille nauramista, musiikkia, yhdessä tekemistä, kynttilöitä, kannustusta ja hyväksyntää. Että yhdestä illasta ihanassa seurassa voikin saada niin paljon hyvää mieltä ja energiaa.
Juhannusaaton asuni suunnittelin sillä perusteella, että se mahdollistaa kerrospukeutumisen viimeiseen asti. Ihan kaikkia villapaitoja ei tarvinnut onneksi kiskoa päälle – ja kukkahameestahan ei juhannuksena luovuta!

 

• t-paita, TopShop
• neuletakki, Lindex
• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas)
• takki, Acne
• tennarit, Karhu
• laukku, Rebecca Minkoff

Kaikenlaista hulinaa ollut koko alkuviikon. Jostain syystä duunissa iskee päälle aina ihan tajuton dead line -suma, kun kaikki mahdollinen pitää tietty saada valmiiksi ennen virallista kesäsesongin alkua. Siihen päälle kun iskee uudet tehtävät ja toimiston muuton remontin tieltä pois väliaikaisiin tiloihin, niin täytyy sanoa, että varsinaisesti ei ole tarvinnut peukaloita pyöritellä.
Eilen illalla käytiin Peetun ja Camillan kanssa Bernsissä First Aid Kitin konsertissa. Alunperin Karkin piti tulla myös, mutta neito kutsuttiin osallistumaan YK:n ihmisoikeusviikkoon opiskelijajärjestön kautta, joten Geneve vei luonnollisesti voiton. First Aid Kit oli aivan tajuttoman hyvä, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan ja, jos vain mahdollista, näkemään bändin livenä (esmes Ruisrockissa)!
Nyt on aika sanoa hyvää juhannusta kaikille blogin lukijoille ja rauhoittua hetkeksi hengittämään sisään ja ulos. Toivottavasti saatte kaikki juuri sellaisen juhannuksen, vauhdikkaan, railakkaan, romanttisen, perhekeskeisen, herkkuruokia notkuvan, juhannuskokon tuoksua tulvivan, juhannuksen kuin haluattekin. Aurinkoista ja lämmintä säätä en valitettavasti uskalla toivottaa ainakaan meille, jotka jäämme edes lähelle nykyisiä leveysasteita.

 
Tarkoitus oli toivottaa Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille hyvää juhannusta romanttisenhilpeän kuvan avulla, jossa Sunshine-kisu kujeilee parvekekukkien keskellä. Tuo karvakasa ei kuitenkaan ole mikään poseeraaja, tässä koko setin paras otos. Haha! No, kukkaloistoa on sentään sen verran, että kriisitilanteessa ne seitsemän (vai pitäskö niitä olla yhdeksän?) tyynyn alle kerättävää kukkaa löytyy ihan omalta partsilta. Olisi korkea aika sen tulevan sulhasen alkaa näyttää naamaansa – edes unessa… 😀 😀
Ja tuosta otsikosta sen verran, että kai sieltä ruudun takaa löytyy joku muukin, jota on hirvistelty lapsena väittämällä, että kesä päättyy juhannukseen?! Siitähän se vasta alkaa!
Ihanaa juhannusta!!

Tänään maanantai ei ole tuntunut yhtään maanantailta. Onneksi aina joskus on tällaisiakin päiviä! Toimistolla oli kivaa, kun tänne Tukholman pääkonttorille oli matkustanut meidän muiden pohjoismaisten toimistojen markkinointi- ja myyntiväkeä yksipäiväiseen tapahtumaan. Tällaiset tapahtumat ja kaikkien mahtavien kollegoiden tapaaminen antaa aina sellaisen energialatauksen, että kyllä taas jaksaa!
Ja sitten olisi toinenkin huippu juttu kerrottavana tuohon privaatiduuniin liittyen. Olen ollut nyt markkinointiosastolla sijaisena vähän eri tehtävissä viimeiset puolitoista vuotta, mutta tänään pistettiin nimet paperiin ja pääsen tekemään yhtä ihan mielettömän kivaa tuotelanseerausta!! Vakituisena! Niin siistiä!
Hyvänmielen maanantain kunniaksi vähän lomamuistoja Tampereen reissulta.

Mummu Karkin ja Peetun kanssa lapsuuskotini sohvalla. Varsinkin alkureissu oli välillä niin nostalgishaikeaa menoa, että koko ajan sai olla hengittelemässä syvään. Aiheutin mm. lievää hämmennystä kirjastotalo Metson kahvilassa näppäilemällä kuvia ja nyyhkimällä kahvilatyöntekijälle, että kahvilaseinässä on edelleen samat kaakelit kuin alunalkaen. Oli ihan pakko selvittää, että olin muutaman vuoden kesä- ja iltatöissä samaisessa kahvilassa silloin, kun Metso avattiin.

Onko tämä nyt se “same same but different”?

Lomanautiskelun aakkosia: kotimaiset uudet perunat (no hei, Ruotsi on meidän kotimaa nyt!), ehta Tapola Laukontorilla auringonpaisteessa, kuplivat ennen Baby Lips -lanseerausta (kyllä, tarvitsen edelleen aina kartan, kun liikun Helsingissä) ja se varsinainen hulluus: oil pulling ekologisella seesamiöljyllä toteutettuna.

Lisää nostalgiaa, onneksi kuitenkin vain kevytversiona. Aikoinaan tuli nimittäin vietettyä Hämeenpuiston GoGo:lla pitkästi yli kymmenen tuntia viikossa. Nyt Tinni vei tutustumaan Hämeenkadun uuteen GoGo:hun (kyllä, kaikki muutokset Tampereella, jotka ovat ilmestyneet muuttoni jälkeen vuonna 2000, ovat “uusia“) ja Mirkan Body Jamiin.
Aivan ihana, energinen ja hyväntuulinen tunti – ja kyllähän sitä ihan ihmeesti pysyy askelissa mukana, vaikka tanssillisia tunteja on tullut viimeksi koluttua joskus ziljoona vuotta sitten. Mutta miksköhän Tinni ja Mirkka on ihan normaalin värisiä, kun taas Minttu helottaa kuin hikinen tomaatti??

I iz teh winner! Saunan jälkeen on helppo hymyillä!

Käytiin ostamassa kirjalahjaa Tinnin pienelle sukulaistytölle. Sattumanvaraisesti hyllystä käteen nappaamani opus todistaa, ettei 50-luvun perheihanteita tarvitse kovinkaan syvältä kaivella. Tervetuloa vaan 2010-luvulle….

Viikonlopun ohjelmassa oli akvarellikurssi (ei aerobic-kurssi, niinkuin onnistuin pariinkin eri kertaan sanomaan…). Taidekeskus Mältinrannassa. Kansallismaisema yritti siirtyä paperille varsin vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin olen edelleenkin sitä mieltä, että ihan ensimmäisenä sormiharjoitteluna tehdyt testimaalaukset kylmällä ja lämpimällä sinisellä ja punaisella, olivat koko kurssin onnistuneimmat teokset itseltäni. Kuvakollaasin oikeassa alakulmassa on opettajamme Toscanan matkallaan tekemiä postikortin kokoisia maalauksia.

Mintun Pure Squirrel ja Tinnin näätä vauhdissa. Tiesittekö muuten, että kaikkein parhaimmat akvarellipensselit tehdään Uraleilla asuvan näädän talviturkin peppukarvoista. Siinä vähän hifistelyn alkeita!

Tämä on myös opettajan opetusmielessä tekemä maalaus. Aikaa meni maks. viisi minuuttia ja samalla hän selosti muotoja ja valoa, varjoja ja värinkäyttöä. Respect!

Harjoitus tekee metsurin? Mintun harjoitelmat, kun sai käyttää vain kahta väriä. Molemmissa versioissa yritetään kuvata samaa koskimaisemaa – ehkä, jos näitä olisi tehnyt kaksikymmentä, käsi olisi saattanut jo alkaa totella hiukan.

Illallisella hyvien ystävien luona. En tiedä, mikä ihmeen luolanainen sisälläni asuu, mutta kyllä vain grilliruoka on kertakaikkiaan ihan parasta!

Aurinkolasiostoksia ja kaupungilla kiertelyä. Kummityttöni oli kuulemma laittanut poikaystävänsä kanssa lukon kaiteeseen. Parikin eri kertaa kävimme Tinnin kanssa katselemassa ja kääntelemässä lukkoja, mutta vasta jälkeenpäin saimme kuulla tihrustaneemme nimikaiverruksia ihan väärällä sillalla. Oh well. Ensi kerralla sitten.

 
Hei hei Tampere! Nähdään taas pian!

Nyt vihdoinkin vähän reportaasia viime keskiviikkoisesta Maybelline Baby Lips -lanseeraustilaisuudesta. Illan asu tulikin jo esiteltyä aikaisemmin (kiitos ihana Moksu kuvista vielä kerran!), mutta kun kerrankin pääsin osallistumaan tällaiseen lanseeraushäppeningiin, niin ansaitseehan se ihan oman juttunsa!
Tampereen lomani kulmakivet olivat alunperin kummitytön lakkiaiset lauantaina 31.5. ja seuraavana viikonloppuna akvarellikurssi Tampereella Taidekeskus Mältinrannassa. Siihen väliin oli löyhästi sovittu treffejä äiskän kanssa, visiitti Saarikyliin, tyttöilta parhaan tyttöjengin kanssa ja kaikenlaista muutakin kivaa. Oli kuitenkin aivan huippua, että kerrankin saatoin kiittää kutsusta ja ilmoittaa olevani tulossa, kun Maybelline Baby Lips -lanseerausmeili kolahti meiliboksiin. Tukholmasta kun ei ihan pysty yhtä iltatapahtumaa varten Helsinkiin lennähtämään.

Tadaa – Tampereen asemalla blues! Ei vais – ihan tolkuton kiire tuli junalle (tai lähinnä siihen bussiin, jolla ehti junaan…), mutta tässä sitä hymyillään jo virallishenkisessä selfiessä ihan muina koirina. Takana on “tää-ihana-silkkikimono-näyttää-liikaa-aamutakilta”-kriisi ja kolmen suortuvan kiharruksen jälkeinen “messy-bun-is-always-right-right?”-moment ja edessä on junaseikkailureissu Hesaan!

Piti oikein ikuistaa kello, sillä olin oikeasti todella hyvissä ajoin asemalla. Ja hyvä niin. Ukkosenkuuma kesäpäivä hikoilutti ihan riittävästi ilman mitään paniikki-stressiäkin. Hiukan piti laukata rautatieasemalle vievälle bussille, mutta jos sen olisi missannut, taksilla olisi ehtinyt vielä ihan hyvin. Eli mistään ihan oikeasta kiireestä tässä ei kuitenkaan ollut kyse.
Sen sijaan saatoin kyllä sanoa aika pian hyvästit ajattelemalleni kiharakampaukselle. Mintun kuontaloa ei fiksata kuudessa minuutissa, vaikka miten olisi harjoitellut – niin se vain on. Nappasin harjakihartimen mukaan (kummityttö kannusti: “kai siellä junan vessassa on pistorasia, tai sit meet Helsingin Stockan vessaan kihartaan loput”), mutta sitten totesin, että signature-kampaukseni, suttunuttura, toimii myös ihan hyvin.
Junamatka meni leppoisasti (mutta hikisesti, koska ilmastointi ei toiminut…) ja täysin aikataulussa blogipostausta kirjoitellessa.

En ole mikään suuri Helsinki-fani, tunnustettakoon se vaikka nyt tässä, mutta tällaisena kauniina, kuumana, alkukesän päivänä, kun Espa on täynnä ihmisiä, aurinko paistaa ja nuoret rokkipojat soittaa livenä vihaista nuorten rokkipoikien rokkia, Helsinkikin on aika jees.

Kukkapantoja, kuplivaa, kauniita hymyjä, Baby Lipsejä ja komeita kameroita. Ei ollenkaan huonot specsit kivalle tapahtumalle!

Tapahtuman tarjoilut olisivat oikeastaan ansainneet hieman paremmat kuvat, mutta arvoisa allekirjoittanut taisi olla sen verran nälkäinen, että tajusi homman vasta ihan liian myöhään. Näköjään vielä vuosikausien bloggaamisen jälkeenkin sitä on ensisijaisesti nälkäinen tamperelainen ja vasta toisekseen kuvia räpsivä bloggari.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että kivasti New York -tunnelmaiset tarjoilut olivat aivan mahtavat!

Noniin – vihdoin siis asiaan! Suomeen ollaan siis lanseeraamassa loppukesästä maailmalla jo ihan posketonta kulttimainetta keränneet Maybelline Baby Lips -huulivoiteet. Täällä Ruotsissa nuo on ollut jo jonkun aikaa markkinoilla ja tiedän, että monet vannovat täysin Baby Lipsien nimeen.
Suomeen Baby Lips -sarjasta lanseerataan kolme sävytettyä ja kolme neutraalia sävyä. Jonkin verran olen jo ehtinyt testailla huulivoiteita itse, mutta yritän saada vähän laajemman testiporukan kasaan kunnon vertailupostausta varten.

Presentaatiossa saimme kuulla mm. että Maybelline-nimi on rakkaustarinan tulos ja että maailman ensimmäinen maskara, hiilestä ja vaselinista tehty, oli sekin Maybellinen ansiota. Sikälikin lanseeraustilaisuudet on tosi hauskoja, että aina niissä kuulee jotain kiinnostavaa uutta taustatietoa, vaikka kuinka kuvitteli olevansa konkari ja tietävänsä “kaiken”.

Upea kaunotar ja kauniisti äitiyttä hehkuva Moumou-Iina! Ja olisittepa nähneet, millä vähintään 12 cm koroilla tuo sissi veti koko illan. Itse olin muistaakseni jo siinä neljännen-viidennen raskauskuukauden kohdalla sitä mieltä, että painopisteen muuttumisesta johtuen en todellakaan harkitse muita kuin tasapohjaisia kenkiä..

Presentaation jälkeen saatiin kaikki valkata tarjottimelta suosikkimme testaukseen. Itse nappasin mukaan keltaisen “Intense Care” -huulivoiteen. Juuri tuona superkesäisenä päivänä tuntui, että 20 suojakerroin on jotain, mitä tulen huulivoiteeltani toivomaan tänä kesänä. (Niin että nyt saisi sitten ne helteet minun puolestani kyllä jatkua…)

Moksun kauniit sulkakorvikset lähikuvassa, huikea kukka-babylips-panta ja kaveriselfie viehättävän Dahlian kanssa. Kantsii tsekata kuvat Dahlian illan mekosta, harvoin on kietaisumekko niin lähellä klassikko Diane von Furstenbergin mallia.

Tietysti hetken mietin, että mitä järkeä on lähteä Tampereelta Helsinkiin vain yhtä iltaa varten. Voin kertoa, että se oli todellakin sen väärti! Itse tapahtuma oli todella kiva ja oli hienoa päästä tutustumaan maailmalla tosiaankin ihan kulttimainetta niittäviin tuotteisiin ihan etukäteen. Niinkuin aina, parasta oli kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Niin paljon hienoja, ystävällisiä, taitavia, hurmaavia ja uniikkeja tyyppejä tuli tavattua, että olen edelleenkin ihan pökerryksissä.
Yksi suurimmista lanseeraus-illan elämyksistä oli Krista Siegfridsin intiimi akustinen keikka. Artistin nimi oli toki tuttu fb-kavereiden päivitysten perusteella, mutta täällä svennelässä tulee harvoin sattumalta kuultua uutta suomi-musiikkia (tai ylipäätään yhtään mitään suomi-musiikkia, jos totta puhutaan). Lisäksi olen niin huono uus-ruotsalainen, että en ihan kauheasti jaksa innostua Euroviisuista. Sinä vuonna, kun Krista Siegfrids edusti Suomea, Minttua ei taidettu kutsua mihinkään skumpalla kostutettuihin teemajuhliin ja siksi koko häppening meni ohitse ilman merkintöjä.

Mutta se täytyy sanoa, että olin kyllä varsin vaikuttunut. Upea ääni ja todella hurmaava lavakarisma myös tällaisessa intiimissä tilaisuudessa. Ja juu, Cindy Lauperin alunperin esittämä, itselleni henkilökohtaisista syistä hyvin tärkeä biisi, True Colors, oli Kristan esittämänä ihan järkyttävän upea ja herkkä. Todella.
Viehättävä stara näytti pukeutuneen Angelica Blickin Bik Bok -malliston korkoihin ainakin ja kynnet olivat niin upeat, että hetken jo harkitsin, että pitäiskö sitä ihan oikeasti mennä joskus jonkun ammattilaisen käsiteltäväksi.

Kuvaseinä ei ollut ihan perinteinen.. Rekvisiittaa Maybelline Baby Lips -tyyliin oli tarjolla vaikka kuinka ja tarkoitus oli ottaa hassuja ja hauskoja kuvia. Kävin kyllä itsekin seinällä, mutta niitä kuvia ei nyt toistaiseksi ole tietääkseni näkynyt missään. No, ehkä parempi niin. Krista Siegfrids ja upea Mariela Sarkima tässä näyttävät mallia!

Asukuvauksien kautta päädyin sitten viimeiseen Tampereelle lähtevään junaan. Hiukan harmitti, että en älynnyt (lue: kehdannut) napata mukaani tilaisuudesta yhtä ihanan näköistä paahtopaistileipää, vaikka niitä oli vaikka kuinka paljon tapahtuman päättyessä vielä jäljellä. No, oli tuo Valion kolmioleipäkin itseasiassa ihan ookoo iltapala.
Tarkoitus oli upota paluumatkalla viimeisimmän Olivian ihmeelliseen maailmaan, mutta kävikin niin, että vanha hyvä ystävä Tampereelta sattui samaan junaan ja koko matka meni kuulumisia päivitellessä. Parempi niin!
Oli siis aivan loistava pikainen Hesan matka kesken Tampereen loman! Testituloksia Baby Lipseistä on tulossa aivan varmasti ennen lanseerauspäivää elokuun alussa.

Mahtaakohan siellä ruudun toisella puolella olla vielä joku, joka ei vielä ole kuullut, että Minttu on kesälomalla (Jeee!!)? Lomamaanantain riemuksi Tampereella oli aivan mielettömän upea auringonpaiste ja tästä eteenpäin on luvattu huikeita hellelukemia.
Tosi mahtavaa siis, että pääsin mukaan Indiedaysin Verman kampanjaan ja testailemaan mm. Bioteekin Aurinkokapseleita.

Aloitin aurikokapseleiden nauttimisen jo pari viikkoa sitten. Silloin Tukholmassa oli mahtavan aurinkoiset kelit ja heräsin tajuamaan, että ihan pianhan tässä onkin toivottavasti lepposat bikinipäivät edessä. Jatkoin kuuria, vaikka jääkausi iskikin, koska optimistina uskoin, että tämä ei ole yksi niistä kesistä, jolloin seuraavat helteet osuvat elokuun loppuun. Niitäkin on nimittäin nähty.
Tänään oli tosiaan ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä sitten kuurin aloituksen, joten varsinaisesti “in action” -kokemuksia ei kovasti vielä ole. Sen verran olen kyllä huomannut, että superarka dekolteeni on kestänyt aivan mainiosti ne muutamat aurinkoiset päivät, jotka on tullut kirkkaassa kevätauringossa parvekkeella hengailtua.
Tuoteselosteesta löytyvä vaikuttava karoteenimäärä lisää luottamusta siihen, että ihoni tulee nyt kesällä voimaan huomattavasti paremmin sisäisen aurinkosuojan ansiosta. Olen joskus aikaisemmin testannut toisen valmistajan vastaavaa tuotetta ja ainakin silloin huomasin todella selkeän eron ihoni käyttäytymisessä. Aurinkoihottumaa oli selkeästi vähemmän – ei käytännössä lainkaan – vaikka muuten kärsin kutiavasta ihottuma-ihosta koko alkukesän.

Suorastaan odottavin ja innosta puhkuvin mielin siis odotellaan kuulemma viimeistään keskiviikkona Tampereen seudulle iskeytyvää trooppista hellettä!
Toinen Verman huipputuotteista – joille on käyttöä erityisesti näin matkoilla – on Rela maitohappobakteeripillerit.

Aikoinaan, kun Karkki ja Peetu oli pieniä, tuli ihan tavaksi, että mihinkään ei lähdetty, jos ei ollut maitohappobakteeritabletit mukana. Varsinkin Karkki on ollut aina kanssani tismalleen samanlainen – kaikkeen mahdolliseen tulee reagoitua vatsalla. Erityisesti matkalla vaikutelma korostuu ja kiukutteleva ruuansulatus voi aiheuttaa kaikenlaista ikävää muuten onnistuneeseen lomareissuun. Maitohappobakteeri on siitäkin mukava juttu, että niitä voi aivan huoletta syödä myös ihan vain varmuuden vuoksi, kysymys kun ei ole mistään lääkkeestä. Tosi hyvä juttu, kun haluaa vain varmistaa, että ärhentelevä vatsa ei pilaa päivää tai pahimmassa tapauksessa koko lomaa.
Lisäksi haluaisin vielä vinkata varsin kätevästä tuotteesta, jonka senkin sain kampanjaa varten testikäyttöön. Wonderm Blister Defence -laastarit on tarkoitettu kesäaikaan ah-niin-tavallisten hiertymien ja rakkojen ehkäisyyn.

Olen aina vannonut kumimaisten Compeed-rakkolaastarien nimeen – ja olin kieltämättä hiukan epäileväinen näiden suhteen. Tässä kevään mittaan on kuitenkin tullut hankittua useammatkin kengät ja ajattelin, että nyt saankin tehtyä oikein tehotestin. Uudet kengät kun on se tavallisin rakkojen syy ainakin itselläni.
Wonderm-laastari on ihanan ohut ja siksi se tuntuu täysin olemattomalta jalassa. Yksi laastari pysyy noin pari päivää kunhan ei nyt mitään hurjaa saunomista tai kylpyläreissua osu juuri samaan aikaan. En ole ehtinyt testata, miten nuo toimivat, jos jo on saanut rakon – sen verran tehokkaasti riskialueelle sijoitettu laastari esti kaikenlaiset hiertymät. Jo rikkoontuneeseen rakkoon varmasti edelleenkin laittaisin Compeedin, mutta niitä ei taideta enää niin tarvita, kun Wondermien ansiosta jopa uusien kenkien sisäänajo onnistui ilman minkäänlaista vaivaa!
Nyt kantsii klikata samantien Indiedaysin Verman kampanjasivulle – vielä 6.6. asti ehtii nimittäin osallistua kilpailuun, jossa palkintona on 250 euron arvoinen Olympus TOUGH TG-830 iHS Adventure kit –kamera!!  Ehkä juuri sinä saat ottaa seuraavat lomakuvat uudella huippukameralla!

Terkkuja Tampereelta!
Perjantai ja eilinen meni niin tiiviisti ensin kummitytön juhlia valmistellessa ja sitten itse juhlimisessa, että blogihommat (ja jopa Instagram!) on jäänyt ihan varjoon. Olen mm. silittänyt 7 metriä pöytäliinaa, roudannut yläkerran naapurilta lainaan pinon (jos toisenkin astioita), toiminut couscous-salaatin maun tarkistajana, pillittänyt onnesta, pillittänyt nostalgisuudessani, pillittänyt kaiken ihanuudesta, ommellut yllättäen irti paukahtaneita nappeja, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, pelastanut sateessa räjähtämispisteeseen päätyneen nutturakampauksen, ollut pakahtua onnesta, kun käytännöllisesti kaikki rakkaat ihmiseni ovat ympärilläni, päivitellyt tätimäisesti hujopeiksi venähtäneiden nuorten ihmisten metamorfoosia, kaatanut ziljoona lasia kuohuviiniä (en kaikkia itselleni!), pitänyt puheen, jossa punainen lanka ei hävinnyt kuin pari kertaa, syönyt enemmän herkkuja kuin jouluna, uutena vuonna ja juhannuksena yhteensä, iloinnut siitä, että olen saanut häärätä Tukholman au pairina järkkäämässä näin hienoja ja tunnelmaltaan mukavia juhlia yhdessä Karkin ja Peetun kanssa ja ollut kaiken aikaa hurjan ylpeä ja onnellinen upeasta lakin saaneesta kummityttärestäni!
Ja ihan ihan pikkuisen olen ollut nostalginen. Ajatellut sitä, miten vähän aikaa oikeastaan tuntuu olevan siitä, kun kummityttöni äidin kanssa poseerasimme lakit päässä, poski poskea vasten Rellun edessä…

Lapsistahan sen ajan kulun vain huomaa, itse emme ole muuttuneet yhtään. Ehe ehe… Piti tehdä replica meidän lakkiaispäivänä otetusta kuvasta, mutta täytyy sanoa, että vaikka muuten kaikki onkin ihan yks-yhteen, tuoreen ylioppilaan Master of the Universe -hymyä on kyllä äärimmäisen vaikea toisintaa milloinkaan tuon päivän jälkeen.

Odotellaan juhlakalua saapuvaksi koulun juhlista kukitettavaksi pihamaalle. Karkki ja Peetu poussaa äidinkin ex-koulun, Rellun, edessä. Taas tässäkin kohtaa piti vähän vetistellä… (Karkilla Filippa K:n mekko, H&M:n jakku ja Acnen nilkkurit, Peetulla Nelly.comista tilattu mekko, BLK DNM nahkarotsi ja Marc Jacobsin ballerinat)

Onnea, onnea rakas kummityttö!!! (Juhlamekko tilattu Asokselta)

Hunaja-soijamarinoitua tofua seesaminsiemenien kanssa, fetajuusto-pinaattipiirakkaa, paahdetuilla pinjansiemenillä, aurajuuston muruilla ja tuoreella ananaksella pimpattua raikasta vihersalaattia.

Kuvaushetkellä pöydästä puuttuu valitettavasti vielä kummilapsen isän itse tekemä jääkellarin lohi, aivan mielettömän herkulliset sitruunaiset kalapullat, oliiveilla höystetty sipulipiirakka ja kapriskastike. Allekirjoittanut kun luuli, että tässä tämä nyt jo alkaa olla.

Peetun taivaallista tsatsikia, appelsiinimarinoidut porkkanat ja yrttinen couscous-salaatti marinoitujen kesäkurpitsojen, munakoisojen, aurinkokuivattujen tomaattien ja papujen kanssa.

Sitruunahyytelökakku raparperipohjalla ja mansikoilla, ganache-kuorrutettu suklaakakku (to die for!).

Suklaamousse-viininmarjahyytelökakku, tummat ja vaaleat suklaapikkuleivät, appelsiinilastuset ja minttu-suklaamarenkeja.
Kaikki ruuat, niin suolaiset kuin makeatkin, oli itse alusta loppuun asti rakkaudella (ja pienellä määrällä hikeä sekä aivan satunnaisten ärräpäiden siivittämänä) valmistettu!

Niin – mainitsinko jo – että kummitäti täällä on aika reteenä kummilapsen huikeasta menestyksestä!

Peetun kanssa valmistaudutaan päivän juhlallisuuksiin.

Vielä kotona kun sovittelin tuota jo pari vuotta vanhaa Diane von Furstenbergin mekkoa, se tuntui poikkeuksellisen väljältä. Juhlapäiväksi oli tapahtunut jotain kummallista turpoamista, mutta en sitten kuitenkaan päätynyt mihinkään mukana olevista b-vaihtoehdoista. Sovin ainakin värin puolesta mainiosti ihanan juhlakodin sisustukseen tummassa violetinviininpunaisessa mekossani.

Puheen jälkeen. Lääketieteelliseen matkalla oleva tuore ylioppilas, kummitäti, äiti ja joukko haltijakummeja.
Nyt on tiedossa reilu viikko lomailua Tampereella, pieni visiitti Helsinkiin, retki Saarikyliin ja kauan odotettu akvarellikurssi. Blogi kuitenkin päivittyy säännöllisesti, yksi kiva kilpailu on tulossa ja varmaan laitan sen eiliselle lauantaille suunnitellun “viikon drinksu” -ohjeen ilmoille joskus tässä lähiaikoina. Ja hei – huomiselle on luvattu aurinkoa! Ei paha!