Kaksi kokonaista päivää putkeen SAP-koulutusta takana. Kouluttajana murtaen englantia puhuva pedagogiikaltaan tyylisuuntausta “ajatuksenvirta” toteuttava saksalaisherra (erittäin charmantti kylläkin!). Voin kertoa, että Mintun kovalevy on aika lujilla juuri nyt!

Miten sitä aikoinaan jaksoi päivät päästään istua luennoilla ja päntätä tenttiin? Nyt jo nämä kaksi päivää laukaisivat spontaanin tarpeen käydä kirjakaupassa hamstraamassa tsemppi-kyniä, kannustus-viivoittimia ja jaksaa-jaksaa-post-it-lappuja…

Koulutuspäivän asuna toimi Henkan alesta bongaamani mekko. Musta, reikäbrodeerattu leninki on kokonaan, vaalean hiekan väristä vuoria myöten, 100 % puuvillaa, mikä tekee siitä tosi miellyttävän toimistomekon. Malliltaan se on H&M:n peruskaavalla tehty; mielestäni olen nähnyt tismalleen saman mallin toteutettuna about ziljoonasta eri materiaalista ja vaikka minkälaisella kuosilla. Sikäli hyvä, jos malli tuntuu sopivan, voi mekon vastaisuudessa hankkia sovittamatta, mikäli miellyttävä materiaali-kuosi-väri -yhdistelmä sattuu ilmestymään valikoimiin.

Mekko oli tänään ensimmäistä kertaa päälläni, että sikäli kai se olisi tämän päivän asun suurin “uutinen”. (Kyllä, olen tietoinen, että se on pikkuisen juhlavan oloinen toimistolle, vaikka onkin valmistettu arkisesta puuvillasta. Tästä syystä en ole oikein saanut pistettyä sitä päälleni. Super-arkinen neuletakki daun greidaa kokonaisuutta mielestäni kuitenkin ihan tarpeeksi.)

Itseäni tämän päivän asussa ilahdutti kuitenkin takaisin käyttöön ottamani Diane von Furstenbergin saapikkaat. Kaivoin ne jo jokin aika sitten kellarista esiin, mutta ajattelin, että odotan vähän talvisempia kelejä ennenkuin pistän ne jalkaani. Noh, edelleenkin mittari näyttää vaikka kuinka paljon plussaa ja karvavuorisina saappaat ovat kieltämättä vähän lämpimät. Enää en kuitenkaan jaksanut säästellä ja tänään korkattiin siis kolmas yhteinen talvisesonki rakkausbootsien kanssa!

• mekko, H&M
• neuletakki, H&M
• kaulakoru, MQ
• kengät, Diane von Furstenberg

Voipi olla, että nyt kävi niin, että meidän perheen jouluviettobudjetti taitaa ohentua aikas olennaisesti… Moneltakohan tuonne pitäisi mennä jonoon? Viimeksi oltiin yli tuntia ennen ovien aukaisemista ja silti jäätiin ratkaisevien parin-kolmenkymmenen hengen päähään kärjestä.

Tällä kertaa en aio päästää näpeistäni hopeisia, juuri sopivan kokoisia Pistoleita, jos sellaiset satun onnistuun nappaamaan!!

Tänään olen heittäytynyt hurjaksi ja irroitellut kampaukseni kanssa kaukana mukavuusrajojeni ulkopuolella. (haha!) Yleensä hiukseni ovat noin 99 % ajasta yhdellä lenksulla kiinnitetyllä sykerösolmunutturalla. Viime aikoina olen yrittänyt tsempata ihan valtavasti ja pitää noin päivän viikossa hiuksia, voi hurjuus, ihan kokonaan auki. Yleensä kykenen sinnittelemään johonkin iltapäivään ja sitten karvat on jo ihan pakko laittaa  kuriin ja kiinni.

Peetun yllytyksestä päädyin kuitenkin jättämään sykerön tekemisen puolitiehen – ja kuljin ihan koko päivän hiukset ponnarilla. Huikeeta!

Yllättäen en tuntenutkaan itseäni wanna-be-teiniksi, väärään aikakauteen jumahtaneeksi tai epäuskottavaksi ja tahattoman lapsekkaaksi. Ponnari tuntui ihan aikuiselta, siistiltäkin jopa siinä mittakaavassa kuin se tämän kurittoman ja itsepäisen karvakasan kanssa ylipäätään on mahdollista, niin, siis kampaus tuntui suorastaan klassiselta. Eikä fiilis romuttunut edes siitä, että jalassa oli tennarit!

• paita, Matthew Williamson for Lindex
• housut, COS
• tennarit, Karhu

Käsi ylös, kuinka moni katsoo parhaillaan Grey’s Anatomyn kymmenettä tuotantokautta!? Ei nyt varmaan ole mikään erityinen spoileri niillekään, jotka eivät ole vielä tuonne asti päässeet, jos paljastan, että tällä sesongilla Dr. Grey tekee omaa tutkimusta, aiheenaan kolmiulotteisina tulosteina tehdyt implantaatit. Olen pitänyt tuota aivan täydellisenä sci-finä ja sarjan juonkäänteitä mainiosti palvelevana juttuna (nyt en paljasta enempää!!), jolla ei ole mitään tekemistä ihan oikean todellisuuden kanssa.

Kunnes tässä muutama päivä sitten törmäsin yhdessä tapahtumassa tuttuuni, So Stockholm gallerian pitäjään, joka kertoi, että heillä on juurikin meneillään näyttely 3 D -tulostetuista koruista! Lähdimme Peetun kanssa saman tien tutustumaan kyseiseen ihmeeseen.

Paikanpäältä löysimme LUMITORO -nimisen korubrandin ja huikeita hopeasta, teräksestä ja titaanista tulostettuja koruja.

Aika uskomattomia ja jotenkin karuntyylikkäitä koruja. Erityisesti tämä viimeisen kuvan upea kiillotetuista ja himmeistä hopeatikuista kasattu kääty olisi niin upea!

Hauska anekdootti tähän vielä. Lumitoron suunnittelija Roberto Chaves on puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen (vaikkakin Ruotsissa syntynyt ja kasvanut) ja siitä tulee myös korumerkin nimi Lumi = lumi ja toro = härkä.

Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan kuulemma nimellä “Black Friday”. Peetun mukaan nimitys ei mitenkään viittaa mahdollisiin edellisillan kalkkunanautintojen aiheuttamiin morkkiksiin vaan ihan raa’asti kaupalliseen supershoppailukamikaze-hetkeen. No, jos taivutetaan hiukan Go 4 it vol. 2 -henkeen tuota mustan perjantain ajatusta, voidaan kai ajatella, että tämän päivän asuni oli pääosin sävytetty teeman mukaan.

Muuten ei kyllä ollut mitenkään mustat fiilikset – päinvastoin. Töissä oli kiva ja yllättävänkin paljon positiivista energiaa sisältänyt päivä. Perjantain ilta tarjoaa hiukan nostalgisromanttisesti finnevetoa Suomi-instituutissa. (Olen mummo. Tiedetään.) Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, ketkä tulee valituksi vuoden ruotsinsuomalaisiksi, mutta tottapuhuen odotan tällä kertaa eniten itse ohjelmaa, josta vastaa gaalabändi Eskilstuna Boys (Hannu Kiviaho/Fatboy, Heikki Kiviaho/Sator, Harri Mänty/ex-Kent) ja solisti Markus Fagervall. Ruotsinsuomalaiset 2013 gaalassa soi elokuvamusiikki Mika Ronkaisen elokuvasta “Laulu koti-ikävästä”. Suureksi harmikseni en ole onnistunut edelleenkään näkemään tuota loistavaksi kehuttua dokumenttia. Toivottavasti se on tänään illalla myynnissä DVD:nä.

Neulepaita on ihan uusi hankinta Lindexistä. Poikkesin ostamaan parit sukkikset tässä muutama päivä sitten ja kassan vierestä bongasin tuon. Ensin en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sen verran kyllästynyt olen kaikkiin halpoihin polyesterivirityksiin. Kassajono mateli kuitenkin sen verran rauhallisesti, että ehdin hyvin tarkistaan paidan materiaalit. Yllätyksekseni neule on pääosin puuvillaa, villaa ja viskoosia, keinokuituja on vain about 25 %, elikkä ostettavahan tuo oli!

Himpun pariisilaishenkinen neulepaita vaati kaverikseen korkoja, helmikorviksia ja valkoisia kauluksia.

• neule, Lindex
• kauluspaita, Cheap Monday
• housut, frk
• nilkkurit, H&M
• helmikorvikset, Snö of Sweden (vanhat!)

Joku ehkä vielä muistaa, kun vasta viime keväänä esittelin uusia Tiger of Swedenin pokilla varustettuja silmälasejani ylpeänä siitä, että vihdoinkin noin about ziljoonan vuoden jahkaamisen jälkeen sain hankittua uudet lasit. Nyt kyllä sekä kirvelee, että hävettää tunnustaa, että resepti, jolla kakkulat tuli tuolloin teetettyä oli melkein kaksi (lue: yli kolme) vuotta vanha. Ja siis näkönihän ei ole oikeastaan huonontunut, tavallaan ehkä jopa parantunut, mutta jotain pientä, jonka ehkä kuiskaten kehtaan tässä tunnustaa, oli tuona aikana ehtinyt tapahtua.

Taidan nimittäin tarvita ne… uuuuh (tekee kipeetä!!)… moniteholinssit!

Itselleni tyypilliseen tyyliin päätin siirtää kyseisen ongelman taka-alalle odottelemaan, kunhan aika olisi kypsä sen kanssa diilaamiseen. Yllättäen tuo hetki tupsahti kohdalle äkemmin kuin olisin voinut kuvitella. Indiedaysin järkkäämän Bloggers’ Inspiration Day’s näytteilleasettajien joukossa oli nimittäin Instrumentarium – ja heidän osastolla ehdin pyörähtää juuri ennen tapahtuman sulkeutumista. Onneksi!

Instrumentariumin näyttelyosastolla saattoi kuvauttaa itsensä lempparipokien kanssa, mikä on aivan mahtavaa, koska vasta silloin saa realistisen kuvan, miltä kakkulat oikeasti näyttää päässä. Kuvausnurkka oli tosin aivan hämärä ja ihmettelin kovasti, että mitenkä siellä ylipäätään voi saada mitään kuvia. Nooh.. salaman kanssa kaikki onnistuu tavalla tai toisella. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vaaleat silmäni näyttää vähintäänkin kajahtaneelta salamalla otetuissa kuvissa.. Pahoittelen, jos herkemmiltä menee yöunet. Haha!

Ylemmässä kuvassa Guccin melko maskuliiniset, mutta kuitenkin klassiset pokat. Tykkäsin kovasti erityisesti tuosta sankojen signature-raidoituksesta, joka pikkuisen pilkistää hiusten välistä. Muutenkin melko äijämäinen malli on mielestäni tosi kiva. En nyt äkkiseltään löytänyt noita samoja pokia Instrumentariumin naisten pokavalikoimasta. Ehkä nuo olikin miesten puolelta. Ei kyllä olisi eka kerta…

Tässä kuvassa on vähintään yhtä crazyt silmät kuin edellisessäkin, mutta pokista pitää kyllä kertoa yksi juttu. Ja se menee näin: tuolla Bloggers’ Inspiration Day:ssä Mintulla oli tärkeä tehtävä toimia ruotsalaisten huippuvieraittemme tulkkina ja hostina. Tästä syystä olin siis tavallistakin enemmän bizi ja etenkin aivan liian spiidattu keskittymään yhtään mihinkään muuhun kuin vaihtamaan kuulumisia kohdalle osuneitten bloggari-kollegoitten kanssa.

Instrumentariumin osastolle osuin, koska se oli siinä vieressä, mistä kävin hakemassa ihanat Kalevala Korun käädyt illaksi lainaksi. Kakkulatarve oli jäytänyt takaraivossa jo siitä lähtien, kun tajusin, että niitten viime keväänä hankittujen Tigereitten olisi pitänyt olla ne… monitehot. Marssin siis tiskille ja sanoin, että: “tykkään yleensä vähän maskuliinisista laseista, mitkä olis mulle hyvät“. Käteeni – tai pikemminkin nokalleni – iskettiin mustat BOSSin kehykset, jotka ovat juuri sopivan räyhäkkäät, mutta sitten kuitenkin kivasti vähän naisellisen kissamaisen vinksallaan. Rakastuin samantien ja haluan nämä. Heti.

Eli siis jos nyt joku haluaa äänestää edellisten Guccien puolesta – siitä vaan – minä olen päätökseni tehnyt. Suosittelen kaikille kakkulahankintojen kanssa painivien ensinnäkin tsekkaamaan Instrumetariumin pokavalikoiman, mutta varsinkin suuntaamaan palvelevaan optikoliikeeseen. Kyllä ei ole ostavan asiakkaan mielestä mitään niin hienoa kuin asiansa osaava myyjä ja ammattitaitoinen asiakaspalvelija!

Ja kaikkien super-piilomainontaa estävien disclaimereitten nimessä kerrottakoon, että tulen ilmeisesti saamaan tämän pokaesittelypostauksen myötä lahjakortin Instrumentariumille, mutta koska en sitä täällä Tukholmassa kuitenkaan pysty käyttämään, etu on aika teoreettinen tällä kertaa…