Thanksgivingin jälkeistä perjantaita kutsutaan kuulemma nimellä “Black Friday”. Peetun mukaan nimitys ei mitenkään viittaa mahdollisiin edellisillan kalkkunanautintojen aiheuttamiin morkkiksiin vaan ihan raa’asti kaupalliseen supershoppailukamikaze-hetkeen. No, jos taivutetaan hiukan Go 4 it vol. 2 -henkeen tuota mustan perjantain ajatusta, voidaan kai ajatella, että tämän päivän asuni oli pääosin sävytetty teeman mukaan.

Muuten ei kyllä ollut mitenkään mustat fiilikset – päinvastoin. Töissä oli kiva ja yllättävänkin paljon positiivista energiaa sisältänyt päivä. Perjantain ilta tarjoaa hiukan nostalgisromanttisesti finnevetoa Suomi-instituutissa. (Olen mummo. Tiedetään.) Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, ketkä tulee valituksi vuoden ruotsinsuomalaisiksi, mutta tottapuhuen odotan tällä kertaa eniten itse ohjelmaa, josta vastaa gaalabändi Eskilstuna Boys (Hannu Kiviaho/Fatboy, Heikki Kiviaho/Sator, Harri Mänty/ex-Kent) ja solisti Markus Fagervall. Ruotsinsuomalaiset 2013 gaalassa soi elokuvamusiikki Mika Ronkaisen elokuvasta “Laulu koti-ikävästä”. Suureksi harmikseni en ole onnistunut edelleenkään näkemään tuota loistavaksi kehuttua dokumenttia. Toivottavasti se on tänään illalla myynnissä DVD:nä.

Neulepaita on ihan uusi hankinta Lindexistä. Poikkesin ostamaan parit sukkikset tässä muutama päivä sitten ja kassan vierestä bongasin tuon. Ensin en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, sen verran kyllästynyt olen kaikkiin halpoihin polyesterivirityksiin. Kassajono mateli kuitenkin sen verran rauhallisesti, että ehdin hyvin tarkistaan paidan materiaalit. Yllätyksekseni neule on pääosin puuvillaa, villaa ja viskoosia, keinokuituja on vain about 25 %, elikkä ostettavahan tuo oli!

Himpun pariisilaishenkinen neulepaita vaati kaverikseen korkoja, helmikorviksia ja valkoisia kauluksia.

• neule, Lindex
• kauluspaita, Cheap Monday
• housut, frk
• nilkkurit, H&M
• helmikorvikset, Snö of Sweden (vanhat!)

Joku ehkä vielä muistaa, kun vasta viime keväänä esittelin uusia Tiger of Swedenin pokilla varustettuja silmälasejani ylpeänä siitä, että vihdoinkin noin about ziljoonan vuoden jahkaamisen jälkeen sain hankittua uudet lasit. Nyt kyllä sekä kirvelee, että hävettää tunnustaa, että resepti, jolla kakkulat tuli tuolloin teetettyä oli melkein kaksi (lue: yli kolme) vuotta vanha. Ja siis näkönihän ei ole oikeastaan huonontunut, tavallaan ehkä jopa parantunut, mutta jotain pientä, jonka ehkä kuiskaten kehtaan tässä tunnustaa, oli tuona aikana ehtinyt tapahtua.

Taidan nimittäin tarvita ne… uuuuh (tekee kipeetä!!)… moniteholinssit!

Itselleni tyypilliseen tyyliin päätin siirtää kyseisen ongelman taka-alalle odottelemaan, kunhan aika olisi kypsä sen kanssa diilaamiseen. Yllättäen tuo hetki tupsahti kohdalle äkemmin kuin olisin voinut kuvitella. Indiedaysin järkkäämän Bloggers’ Inspiration Day’s näytteilleasettajien joukossa oli nimittäin Instrumentarium – ja heidän osastolla ehdin pyörähtää juuri ennen tapahtuman sulkeutumista. Onneksi!

Instrumentariumin näyttelyosastolla saattoi kuvauttaa itsensä lempparipokien kanssa, mikä on aivan mahtavaa, koska vasta silloin saa realistisen kuvan, miltä kakkulat oikeasti näyttää päässä. Kuvausnurkka oli tosin aivan hämärä ja ihmettelin kovasti, että mitenkä siellä ylipäätään voi saada mitään kuvia. Nooh.. salaman kanssa kaikki onnistuu tavalla tai toisella. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vaaleat silmäni näyttää vähintäänkin kajahtaneelta salamalla otetuissa kuvissa.. Pahoittelen, jos herkemmiltä menee yöunet. Haha!

Ylemmässä kuvassa Guccin melko maskuliiniset, mutta kuitenkin klassiset pokat. Tykkäsin kovasti erityisesti tuosta sankojen signature-raidoituksesta, joka pikkuisen pilkistää hiusten välistä. Muutenkin melko äijämäinen malli on mielestäni tosi kiva. En nyt äkkiseltään löytänyt noita samoja pokia Instrumentariumin naisten pokavalikoimasta. Ehkä nuo olikin miesten puolelta. Ei kyllä olisi eka kerta…

Tässä kuvassa on vähintään yhtä crazyt silmät kuin edellisessäkin, mutta pokista pitää kyllä kertoa yksi juttu. Ja se menee näin: tuolla Bloggers’ Inspiration Day:ssä Mintulla oli tärkeä tehtävä toimia ruotsalaisten huippuvieraittemme tulkkina ja hostina. Tästä syystä olin siis tavallistakin enemmän bizi ja etenkin aivan liian spiidattu keskittymään yhtään mihinkään muuhun kuin vaihtamaan kuulumisia kohdalle osuneitten bloggari-kollegoitten kanssa.

Instrumentariumin osastolle osuin, koska se oli siinä vieressä, mistä kävin hakemassa ihanat Kalevala Korun käädyt illaksi lainaksi. Kakkulatarve oli jäytänyt takaraivossa jo siitä lähtien, kun tajusin, että niitten viime keväänä hankittujen Tigereitten olisi pitänyt olla ne… monitehot. Marssin siis tiskille ja sanoin, että: “tykkään yleensä vähän maskuliinisista laseista, mitkä olis mulle hyvät“. Käteeni – tai pikemminkin nokalleni – iskettiin mustat BOSSin kehykset, jotka ovat juuri sopivan räyhäkkäät, mutta sitten kuitenkin kivasti vähän naisellisen kissamaisen vinksallaan. Rakastuin samantien ja haluan nämä. Heti.

Eli siis jos nyt joku haluaa äänestää edellisten Guccien puolesta – siitä vaan – minä olen päätökseni tehnyt. Suosittelen kaikille kakkulahankintojen kanssa painivien ensinnäkin tsekkaamaan Instrumetariumin pokavalikoiman, mutta varsinkin suuntaamaan palvelevaan optikoliikeeseen. Kyllä ei ole ostavan asiakkaan mielestä mitään niin hienoa kuin asiansa osaava myyjä ja ammattitaitoinen asiakaspalvelija!

Ja kaikkien super-piilomainontaa estävien disclaimereitten nimessä kerrottakoon, että tulen ilmeisesti saamaan tämän pokaesittelypostauksen myötä lahjakortin Instrumentariumille, mutta koska en sitä täällä Tukholmassa kuitenkaan pysty käyttämään, etu on aika teoreettinen tällä kertaa…