Lupasin ja vannoin itselleni, että yritän päästä nukkumaan arki-iltaisin vähän aikaisemmin. On muuten aivan mielettömän ihana tunne herätä työaamuinakin sellaiseen fiilikseen, että kyllähän sitä unta jo tulikin tarpeeksi. Tuhatkertainen energiapiikki jo ennenkuin on edes noussut ylös sängystä! Ihan mieletöntä – ja saavutettavissa varsin yksinkertaisesti.
Eli toisin sanoen kukkuminen tietsan kanssa puolille öin on k i e l l e t t y !
Jotta olisin edes muodollisesti itselleni antamani lupauksen mittainen, yritän pitää höpinät vähän vähemmällä. Lyhyestä siis virsi… jne.
Tässä esittelyssä eilinen toimistoasuni ja kaksikin siihen liittyvää dilemmaa: näyttävät hiuspinnit -trendi ja villaponcho sisäkäytössä.

Ensinnäkin: mitä mieltä olette hiuspinneistä? Ja siis tarkoitan tietty tuollaisia näyttäviä, näkyviä hiussolkia, joita käytetään koristelemaan kampausta, enkä niitä näkymättömiä metallisia jutskia, joiden tehtävänä on pitää kampaus paikallaan.
Oma mielipiteeni on kaksijakoinen. Toisaalta tykkään kaikista hiusjutuista ja vaihtelu virkistää (plus pinnin saa viritettyä hiuksiin myös pelkällä vasurilla). Toisaalta koristeellisesta soljesta tulee helposti vähän lapsekas olo. Etenkään toimistolla en ensisijaisesti hae asuvalinnoillani assosiaatioita päiväkoti-ikäisten lemppari-outfiteihin.

Tuo kuvissa näkyvä hiuspinni on itselleni erityisen rakas, vaikka onkin ihan muovinen ja varmasti alunperin ostettu jostain edullisesti. Löysin sen äitini tavaroiden seasta tyhjentäessäni viime talvena lapsuudenkotiani. Muistan hyvin, miten äiti käytti sitä kesäisin uimarannalla pitämässä hiukset pois kasvoilta.
Ja kyllä tuo mielestäni ihan hyvin toimii vähän uimapukua virallisemmankin asun kanssa. Ehkä en koristaisi kutrejani näyttävällä kukkasoljella, jossa on kaiken lisäksi vähän glitteriä, sellaisena työpäivänä, jolloin ohjelmassa on tärkeitä palavereita tai asiakastapaamisia, mutta muuten kyllä.

Toinen kysymysmerkki on tuo poncho.
Hankin sen alunperin kesällä tuumaten, että se varmasti riittää ainoaksi robocop-ajan lämpimäksi vaatteeksi. No, niinkuin tiedätte, käsihärveli onkin nyt ilonani aika paljon pidempään, joten koko “miten pysyä lämpimänä” -konsepti on pitänyt ajatella uudelleen.
Pelkkä poncho ei enää säiden viilennyttyä riitä päällysvaatteeksi (vaikka siis sivuhuomautuksena, että aivan poskettoman upeita rapisevan kirpeän raikkaita, aurinkoisia syyspäiviä tässä on ollut jo useampi putkeen!) ja niinpä tämä yksilö onkin päätynyt toimittamaan villapaidan/neuletakin virkaa sisäkäytössä.
Ensin ajattelin, että se näyttää ihan liian selkeästi ulkovaatteelta, mutta nyt olen jo tottunut ajatukseen ja mielestäni poncho toimii ihan ok toimistolla. Tai sitten robocop-käsivarteni on sulattanut pois viimeisetkin tyylitajuni rippeet! Haha!!

• poncho, b-young
• kauluspaita, Kiomi
• toppi, Åhléns
• hame, Lindex
• kengät, Acne

Aaargh, nyt täytyy kyllä painua salamana höyhensaarille!! Pahoittelen jo etukäteen mahdollisia lyöntivirheitä, korjailen niitä sitten aamulla työmatkalla. Hyvää yötä! Muistakaa pitää huolta itsestänne!!

Tämä ei ole jälleen yksi voi voi, Mintun käsi on rikki -postaus, mutta sen verran siihen liittyen, että tässä menee nyt vähän kauemmin kuin luulin. Kyynärpäässä on yksi osanen irti (auts!) ja se ei parane itsestään. Tarvitsen siis uuden leikkauksen, jonka ajankohta on “joskus alkuvuodesta”. Siihen asti mennään robocop-härvelin kanssa, joka ystävällisesti pitää kasassa kaikki käsivarteni irtonaiset osaset.
Halusin kuitenkin palata tekemään klassisia “päivän asu” -postauksia. Ongelmat pukeutumisen kanssa ovat nyt osa arkipäivääni, koska niin toimistolle kuin vapaa-aikaankin on pitänyt kehittää rajoitteideni kanssa toimivia asuja. Käsihärvelin (toim. huom. “ortoosi”) kiinnityssoljet, ja saranaosa varsinkin, on sen verran kookkaat, että laitos ei ihan tuosta vaan solahda normiväljänkään hihan sisään. Lisäksi kyynärpään irtonaisuus tekee sen, että en pysty työntämään, vetämään tai painamaan ilman, että … no, menemättä ällöihin yksityiskohtiin sanon vain, ilman että tekee kipeää. Samasta syystä ei myöskään sormien toimivuus ole palautunut.
Eli luvassa on siis lepakko- ja kimonohihoja, oversize-neuleita, ponchoja ja alaosia, jotka ovat joko väljiä tai resori vyötäröllä. Ei vetoketjuja, solmittavia nauhoja tai pukeutumisakrobatiaa vaativia leikkauksia. Vain kaikkea kivaa, mitä pystyy pukemaan päälle yhdellä kädellä toisin sanoen!

Tässä esittelyssä eilinen toimistoasuni.
Monessa tilanteessa palvelleen kimonojakun ostin jo kesällä. Silloin ajattelin, että se käy robocop-periodin ainokaisesta pitkähihaisesta. Nyt tilanteen pitkittyessä, se on lähes ainoa jakkumainen asia, jonka saan puettua päälleni.
Kimonon materiaali on 100 % viskoosi, mikä tekee siitä tosi miellyttävän käyttää. On toki tosiasia, että viskoosi rypistyy helposti – ja niin se tekee myös tässä. Onneksi materiaali on laadukasta ja rypyt oikenevat itsestään varsin nopeasti, joten hyväksyttävä office-siisteystaso tulee saavutettua varsin nopeasti, vaikka kimono olisikin matkustanut laukussa toimistolle.

Meikkaaminen ja hiusten laitto yhdellä – vasemmalla – kädellä on edelleenkin haaste. Kuontalo kulkee stailattuna tyyliin “Curly Girl goes kesämökki” ja meikiksi saa riittää CC-voide, puuteri, aurinkopuuteri, kulmakynä (kyllä! Olen opetellut piirtämään kulmat vasurilla!!) ja huulikiilto (värillinen toki… haha!).
Tuota hiusten “kiharuutta” olen kyllä tässä hiukan kummastellut. Aikaisemmin kutrini vetäytyivät mukavalle surffilaineelle ja usein jopa ihan kikkuralle, vaikka käytin ihan mitä sattuu hiustuotteita. Ainoa CG-metodi, mitä olen toteuttanut koko aikuisikäni on, että pesen hiukseni vain kerran viikossa.
Kesällä aloin pikkuhiljaa, tuote tuotteelta, siirtyä nonchalantista kyllä se siitä -asenteesta kohti CG-hyväksyttyjä aineita ja metodeja. Tällä hetkellä kaiken hiuskosmetiikkani pitäisi olla erittäin tiukasti CG:n säännösten mukaisia, mutta tukka on edelleen söhryä eikä mitään erityisiä kiharoita ole näkynyt. Kun on viettänyt päivän kuivassa toimistoilmassa, tilanne on jo aikas karsea.
Mutta näillä mennään. Kyllä mahtaa tuntua mahtavalta, kun taas pystyn käymään kaksin käsin kiinni tilanteeseen!

Päällysvaatteiden löytäminen on sekin ollut varsinainen seikkailu. Onneksi täällä meillä lämpötilat on vielä toistaiseksi useimmiten jopa aamulla huidellut siinä kymmenen plus-asteen tietämillä. Siinä vielä tarkenee poncholla. Tykkään muuten ihan hurjasti tuosta liehusta, jonka löysin asoksen miesten osastolta! Sitä tulee aivan varmasti käytettyä vielä tämän hässäkän jälkeenkin.
Positiivista robocop-elämässä on tosiaankin se, että pakon edessä tulee testattua vaatteita, joita muuten en harkitsisikaan. Kuten nyt esimerkikisi tuota torkkupeittoa muistuttavaa liehuketta.

• kauluspaita, Lindex
• toppi, Åhléns
• kimonojakku, Lindex
• farkut, Ellos
• poncho, asos
• tennarit, Puma

Edellisistä asukuvista taitaa tällä palstalla olla jo yli puoli vuotta! Huh huh!! Vieläkään ei pääse ihan perinteiseen meininkiin, sillä ajattelin esitellä Karkin elokuisten hääjuhlallisuuksien asuni, mutta mitään “virallisia” asukuvia ei tullut otettua. Varmasti joku olisi ihan mielellään outfittiani esittelevät otokset näpsäissyt, mutta olin itse niin häähuumassa, että unohdin ihan totaalisesti pyytää.
Haluan kuitenkin ihan jo vain arkistoihin tallentamistarkoituksessa esitellä häissä käyttämäni asut. Juhlallisuuksia oli alunperin kolme: perjantaina drinksut, lauantaina itse hääjuhla ja sunnuntaina yhteinen brunssi. Viimeksi mainittu peruutettiin hääparin pyynnöstä. Halusivat viettää sunnuntain kaikessa rauhassa kaksin, ilman edustusvelvollisuuksia, mikä on erittäin ymmärrettävää. Tämä ostoslakkolainen oli tosin ehtinyt jo hankkia siihenkin asun, mutta palataan lakkokysymyksiin vähän myöhemmin.
Tässä ensimmäisenä esittelyssä pre-Wedding drinks -asuni.

Perjantaina, päivää ennen Karkin ja Cissin häitä, oli siis sovittu, että nähdään kaikkien kynnelle kykenevien häävieraiden kanssa epämuodollisten drinksujen merkeissä. Idea lähti alunperin siitä, että tiesimme monien pitkänmatkalaisten saapuvan Tukholmaan jo päivää ennen h-hetkeä. On myös aika klassista, että varsinkaan hääpari ei ehdi kunnolla rauhassa jutella kaikkien vieraiden kanssa varsinaisessa juhlassa, joten näin saatiin enemmän aikaa yhdessäoloon.
Juhlapäivän lähestyessä tajusin, että drinksut olivat myös aikatauluttamisen kannalta täydellinen nappiveto. Siinä vaiheessa, kun Karkki maanantaina alkoi stressata, että miten ihmeessä me ehditään koristella koko juhlatila perjantain aikana ja pitäiskö drinksutapaaminen peruuttaa, tiesin, että siitä on ehdottomasti pidettävä kiinni. Muuten olisi suuri riski, että morsiuspari kuhkii koko yön viilaamassa kattauksen ja kukka-asetelmien yksityiskohtia perfektionistityttäreni toiveesta.

No kiirehän siinä tuli – ei sitä voi kieltää! Ilmoitin jo heti aamulla, että tulen julistamaan juhlatilan valmiiksi klo 18.00. Silloin meillä olisi teoreettinen tunnin väliaika siistiytyä ja laittautua sekä suoriutua paikalle klo 19.00 alkavaksi ilmoitettuun tilaisuuteen. Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa kello on kutakuinkin kuusi – ja yours truly fiksailee hikipäässä vielä kukkia maljakoihin.
Ihan älyttömästi ei siis jäänyt laittautumiselle aikaa (eikä oltu ihan ajoissa…), mutta tässä nyt kuitenkin asun osaset esittelyssä:



Rakastuin Stine Goyan karttakuvioiseen kimonomekkoon aivan välittömästi, kun bongasin sen jostain nettiputiikista! Fanitan muutenkin karttoja ja jotenkin näin häissä se tuntui ihanan monimerkitykselliseltä valinnalta. Yhteinen polku eteenpäin, tulevaisuuden karttamerkit… ja sellaista runollista höttöilyä. Haha!

Korvissa killui eripariset I’MMany-korvikset – värimaailmaltaan täydelliset kimonon kanssa. Olen aina ollut heikkona korviksiin, joissa pari on yhtenäinen, mutta korut keskenään erilaiset.

Kaulassa Maria Nilsdotterin yksisarvinen. Havaitsen nyt tässä toistelevani ilmaisua “olen aina tykännyt” jokaikisen asuni osasen kohdalla, mutta niin se vaan on. Ihastuin Maria Nilsdotteriin aikoinaan Tukholman muotiviikkojen yhteydessä (tässä mm. juttua näytöksestä, joka on edelleen yksi hienoimmista, jota olen milloinkaa saanut seurata livenä ja tässä yksi varhaisimmista rakkaudentunnustuksista quilty pleasure tunnustusten saattelemana).
Ja siis onhan se nyt selviö, että olen halunnut kerätä ihanimmat asiat tällaiseen tärkeään asuun!

Asukokonaisuuden laukku, Mulberryn mauve mini zipped Bayswater, tuli hankittua kesällä, kun kiukkupäissäni lohtushoppailin hääjuhlien asujen osia. Olin itseasiassa hankkinut jo toisen ihanan laukun Natalie Schutermanin alesta, mutta se sai nyt jäädä kotiin, koska sitä voi kantaa vain kädessä. Näin yksikätisenä ei tullut mieleenikään, että olisin sitonut ainoan käteni laukun kantamiseen – siispä tarvitsin jotakin sievää, jota voi kantaa olalla.

Jalkaan oli tarkoitus vetäistä sandaalit, mutta koska olimme jo valmiiksi myöhässä (ja koska rakastan kulkea lipsuissa!), iskin jalkaani tummanruskeat Havaianakset. Sopivat ihan hyvin sekä asuun että drinksutapaamisen mutkattomaan tunnelmaan.
Ehostusta en ehtinyt siinä hässäkässä juurikaan miettiä – kulmiin ja huuliin laitoin vähän väriä, puuteria t-alueen kiiltoa himmentämään. Eipä sitä pelkällä vasurilla juuri sen kummempiin taidonnäytteisiin kykenekään. Kulmista olen jo näköjään ehtinyt hikoilla kaiken värin pois kuvienottohetkeen mennessä. Oh well.
Hiukset on sinänsä hauka juttu, että kävin drinksuja edeltävänä päivänä eli torstaina kampaajalla. Tarkoitus oli ottaa vain väriä, mutta ihana kampaajani sanoi tekevänsä päähäni kaupanpäälle kiharat, jotka kestävät lauantain h-hetkeen asti. Sain ohjeeksi olla koskematta hiuksiin torstaina (en koskenut) ja haroa kiharat auki vasta, kun olen perjantaina lähdössä drinksuille. Tarkoituksena oli, että tähän asuun olisi ollut villit kikkurat, jotka olisi sitten lauantaiksi laantuneet eleganteiksi laineiksi.

No näistä muutamista kuvista näkee jo ihan selvästi, että suunnitelma ei toiminut mitenkään täydellisesti – tai edes puoliksi… Mitään “auki harottavia kiharoita” ei näkynyt edes perjantaina aamulla. Siihen kun päälle vielä vietettiin intensiivinen ja hikinen talkoopäivä ei ole ihme, että kampaus oli pikkuisen koetuksella. Hiukseni ovat mielestäni ihan kivat, mutta eivät tosiaankaan kiharat. Ehkä korkeintaan vähän taipuisat.
Ilta oli eniveis erittäin onnistunut. Vieraita tuli yllättävän paljon paikalle ja morsiuspari sai hyvän irtioton häiden järjestelyvaiheesta itse juhlavaiheeseen!
Seuraavaksi haravoin kaikki biljardi hääpäivänä otettua kuvaa ja yritän saada leikkaa-liimaa -periaatteella toteutetun esittelyn varsinaisesta juhla-asustani.

Jokunen hetki sitten jaettiin rapakon takana tämän vuoden Emmyt. Kuka minkäkin pystin kävi pokkaamassa on kylläkin sivuseikka, sillä tapahtuman kiinnostavinta antia on mitä niillä oikein oli päällä.
Parasta huvitusta syysdebbiksen loitolla pitämiseksi on nautiskella energisoivista väreistä ja ehkä jopa alkaa pikkuhiljaa suunnitella omaakin pikkujouluasua. Ei nyt niin, että tässä varsinaisesti olisi ehtinyt vielä mikään paha kaamos-blues iskeä, mutta juhla-asujen suunnittelu on ainakin omasta mielestäni aina mukavaa – ja tätä nykyä tuntuu, että se on usein yksi juhlien hauskimmista vaiheista. Riippuu tietty kovasti juhlista, mutta ainakin, jos kyseessä on randomit “firman pikkujoulut”.
Puhdas punainen, fuchsia ja syvemmät viininpunaisen sävyt ovat klassisia syyskauden juhlavärejä. Tämän sesongin uutuus ja trendihitti näyttää olevan vanhan säännön, jonka mukaan pinkkiä ja punaista ei saisi yhdistää samaan asuun, rikkominen. Kaveriksi kelpaa mainiosti metallinkiiltävät asusteet tai klassikkosyntinen hohtava musta.
Yläkuvassa Kendal Jennerin tyrmäävän upeassa kokonaisuudessa yhdistyy kaikki trendikkäät detaljit. Plussaa mustaksi lakatuista kynsistä ja sileästä kampauksesta.

Mandy Mooren asussa yhdistyy värin lisäksi kaksi muutakin trendiä: muhkeat hihat ja koko kintun paljastava halkio.

Marisa Tomein peilihopeat avokkaat on aivan ykkösvalinta pinkki-punaisen unelmapuvun kaveriksi.

Taraji P. Hanson väläyttelee hänkin jalkaa koko pituudeltaan. Harsoinen versio Superwoman viitasta ei ehkä ihan joka pikkujouluihin istu, mutta hauska idea kuitenkin!

Zoe Kazan toteuttaa pinkki + punainen yhtälön vähän murretummilla roosan ja viininpunaisen sävyillä.
Nyt vaan sitten odottelemaan, että postiluukusta alkaa tulvia kutsuja pikkujouluihin ja muihin loppuvuoden kissanristiäisiin!
Kuvat: Popsugar

Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että jonain päivänä olen sitä mieltä, että Victoria Beckham on paitsi hurmaava, huumorintajuinen ja kaikin puolin fiksulta vaikuttava bisnesnainen myös kertakaikkiaan loistava designer, olisin nauranut itseni tärviölle. Näin on kuitenkin käynyt ja tänä päivänä olen sitä mieltä, että VB on yksi niistä  ajankohtaisista kiinnostavista suunnittelijoista, jonka malliston jokainen asu olisi enemmän kuin tervetullut garderobiini.
Tiedän, että aika moni on edelleen sitä mieltä, että tiukin ilmein, posket lommolla poseeraava ex-spaissari vaikuttaa synkeältä tiukkikselta. Ei tarvitse kuitenkaan kuin vilkaista rouva Beckhamin YouTube-kanavaa tai Instagram-filmejä, niin huomaa välittömästi, että Victoria ei todellakaan suhtaudu itseensä kuolemanvakavasti. Ihastuttavaa kuivaa brittihuumoria ja herkullista itseironiaa on tarjolla yllin kyllin.

Lisähohtoa VB:n persoonaan antaa koko ihana Beckhamin perhe. Kaikki neljä lasta vaikuttaa mukavilta, maanläheisiltä ja hyväkäytöksisiltä. Eikä tuosta Mr. Beckhamistakaan ole mitään pahaa sanottavana…
Designerina ja omaa nimeään kantavan muotitalon taiteellisena johtajana Victoria Beckham seisoo kuitenkin tukevasti omillaan. Ehkä kuuluisuudesta oli ihan alussa jotain hyötyä, kontakteja ja pääomaa ainakin löytyi. Muuten kyllä tuntuu, että taustasta saattoi olla enemmänkin haittaa. Onhan maailma täynnä kaikenmaailman celebrityä ja vaikuttajaa, jotka lanseeraavat “oman malliston” ties missä yhteydessä. Kun tavoitteena on vakavasti otettava muotitalo, tuollaiset mielleyhtymät eivät erityisesti auta asiaa.
Vuosikausien määrätietoinen ja kunnianhimoinen työ on kannattanut. Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä Victoria Beckham -brändi on ollut jo pitkään arvostettu toimija kansainvälisessä muotimaailmassa.
En voi sanoa, että olisin ollut ihan aivan alusta asti VB:n kannustusjoukoissa, mutta nyt jo ties miten monen vuoden ajan olen ollut hurmaantunut klassisen kauniista, mutta silti erittäin ajankohtaisesta, feminiinisen sensuellista, mutta kuitenkin muotokieleltään  raikkaasta ja tunnistettavasta signature-tyylistä. Victoria Beckham nainen on vahva ja tietää, mitä tahtoo – ja uskaltaa myös näyttää pehmeän puolensa.
Tässä kavalkadi kuvia pari päivää sitten Lontoon muotiviikolla esitellystä kevät/kesä 2020 -mallistosta. Kuten sanottu, haluaisin omaan garderobiini tyyliin aivan kaiken alkaen kengistä aurinkolaseihin, jakkuihin ja päätyen ihaniin, yllättävän rouheisiin röyhelöihin. Onneksi aina voi kuitenkin inspiroitua ja laittaa toteutukseen sen, minkä jo valmiiksi vaatekaapista löytyvillä vetimillä pystyy!












Kuvat: Victoria Beckham, Victoria Beckhamin Twitter-tili ja Elle.se

Trendien kanssa on sellainen hassu juttu, että vaikka ei olisi pisaraakaan kiinnostunut muodista, trendien vaihtelu vaikuttaa siihen, mikä tuntuu ”normaalilta”, ”tavalliselta” ja jopa ”klassiselta”. Tuo alitajuinen silmä muuttuu luonnollisesti huomattavasti hitaammin kuin huippumuodin pintatrendit, mutta se ei ole mikään staattinen juttu niilläkään, jotka eivät tietoisella tasolla ole lainkaan kiinnostuneita pukeutumisesta tai tyylikysymyksistä.
Aivan selkeästi ilmiön huomaa, kun katselee vanhoja valokuvia. Etenkin, jos kysymyksessä on ajanjakso, joka ei vielä ole pyörähtänyt täyttä kierrosta trendikartalla, tulee helposti olo, että mitähän ihmettä oikein ajattelin, kun lähdin ihmisten ilmoille tuon näköisenä!

Miksi moinen alustus?
Ihan siitä syystä, että olin tikahtua riemuuni, kun luin Voguesta, että kesän trendikkäimmät jalkineet on lipsut!
Ei niin, että tarvitsisin tai kaipaisin mitään yleistä siunausta tyylivalinnoilleni. Totuus on kuitenkin se, että parina viime kesänä olen vain äärimmäisen pitkin hampain laittanut jalkaani mitään muita kengän tapaisia kuin lipsuja. Kaikki muut jalkineet tuntuvat vain hiertävän ja puristavan ja ovat kaikin puolin hankalat.
Dilemma on se, että ihan kaikissa yhteyksissä en kuitenkaan halua antaa ylikasvaneen rantahipin vaikutelmaa, ja silloin lipsut vaan ei kertakaikkiaan käy. Paitsi ehkä nyt, jos ”yleinen silmä” alkaa nähdä nuo ihan varteenotettavina kesäjalkinevaihtoehtoina!
On sitä trendikartalla hullumpaakin nähty!

Vogue Parisin lisäksi myös Ruotsin Elle listaa lipsut yhdeksi tämän kesän tärkeimmistä trendeistä. Ihan bonuksena Elle mainitsee, että nyt ei tarvitse kaivaa aivan poskettomasti kuvetta pysyäkseen aallon harjalla, sillä kaikkein kuumimmat ovat klassiset, varsin siedettävän hintaiset Havaianakset.
Ostoslakkolainen täällä ruudun tällä puolella kiittää, että kaapista löytyy jo yhdet ruskeat perinteiset sekä mustat että violetit slimit.

Mitäs sanotte? Tuleeko pysyvämpi trendi vai onko vain tämän kesän villitys?
Kaikki kuvat: Vogue.fr