Joka vuosi noin 8 kiloa vaatteita/henkilö päätyy roskiin. Siis kahdeksan kiloa vaatteita roskiin!
Tilasto on toki ruotsalainen, mutta enpä usko, että suomalaiset olisivat merkittävästi parempia kierrättämään ja käyttämään uudelleen tekstiilejään. 2nd hand -boomi vintage-innostuksineen ja toisaalta jätteen ympäristövaikutusten ymmärrys on molemmissa maissa mutu-tuntumalla pääteltynä melkolailla samalla tasolla.
Kahdeksan kiloa vaatteita – ei siis ympäripyöreästi tekstiilejä, vaan ihan pelkästään vaatteita – päätyy kaikesta tietoisuuden lisääntymisestä ja kierrätyksestä huolimatta silti roskikseen. Se on mielestäni aika paljon.

Ympäristöajattelu, ympäristövastuu ja sosiaalinen vastuu on koko fashion-bisneksessä ajankohtainen ja monin paikoin vaikea kysymys. Muodin paradoksi on, että samalla kun pyritään ostamaan vähemmän ja harvemmin, itse ilmiön luonteeseen kuuluu uudistuminen ja muutos. Ja kun nyt oikein peiliin katsotaan, niin eipä taida löytyä sellaista maailmanparantajaakaan, joka ei jollain tasolla haluaisi näyttää viehkolta myös ulkoisesti. Se on inhimillistä ja universaalia.
Olin about viikko sitten melkein koko päivän kestäneessä H&M:n ja Elle-lehden emännöimässä Fashion Transormation Talks -seminaarissa, jossa pääaiheena oli juurikin muotibisneksen vastuu monestakin eri näkökulmasta katsottuna. Tapahtuma oli mielestäni supermielenkiintoinen ja silläkin uhalla, että kuullostan kuivanderilta tylsimykseltä, aion esitellä pääasialliset oivallukseni.
Ihan liian usein, kun puhutaan muodin kuluttamisen aiheuttamista ongelmista, lähdetään siitä, että syyllistetään meidät tavalliset ostajat. “Ei saa ostaa niin paljon”, “Ei saa ostaa halpaa, koska työolot ja ompelijoiden palkka”, “Ei saa olla vaihtelunhaluinen ja koreilla vaatteilla”, “Ei saa ostaa mitään miltään suurelta kansainväliseltä valmistajalta”. Ja niin edelleen.
Fashion Transormation Talks -seminaarissa ratkaisevaa roolia ei sälytetty ostajille. Muodin kuluttaja ei ole syyllinen, sillä on yritysten velvollisuus tarjota vaihtoehtoja, jotka takaavat kestävän kehityksen niin ympäristön kuin sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna.

Ensimmäisen ahaa-elämykseni koin, kun Åhlénsin edustaja kertoi käyneensä tutustumis- ja tarkastuskäynnillä heidän paljon käyttämässä tehtaassa Bangladeshissa. Hän oli todennut, että samassa ompelusalissa valmistetaan heidän tilaamien vaatteiden lisäksi sekä H&M:n tuotteita että Saint Laurentin pret a porter -sarjaa. Periaatteessa tuo ei ole mikään yllätys, mutta vasta nyt oikeasti palikat putosi kohdalleen. Miten vähän tuotteen loppuhinnalla on tekemistä sen kanssa, mitä ompelija tienaa.
Ei ole myöskään mitään järkeä vaatia, että esim. H&M:n t-paidat olisivat euron nykyistä kalliimpia – ja olettaa, että ompelija saisi näin enemmän palkkaa. Suuretkaan valmistajat eivät omista halvan tuotannon maissa tehtaita, joten vaikka yhden erän ompelusta vaadittaisiinkin maksettavaksi parempaa liksaa tekijöille, se ei vielä vaikuta yleiseen palkkatasoon eikä tuntuisi naapurikonetta polkevan kollegan tilipussissa.
En tietenkään puolusta kaikkia halpismerkkejä, mutta suuret, etabloituneet brändit tuntuvat kantavan myös sosiaalisen vastuunsa (eli ainakin tältä osin voi ihan vapaasti lakata sheimaamasta Henkan vetimiin pukeutuvia kanssamatkustajia!). Jopa H&M:n kokoiset, isolta tuntuvat yritykset ovat yksinään niin pieniä, ettei heillä juuri ole neuvotteluissa merkittävää painoarvoa. Olikin ilahduttavaa kuulla, että useammat isot eurooppalaiset valmistajat ovat perustaneet yhdessä yhdistyksen, jonka tavoiteena on parantaa työoloja, turvallisuutta, palkkatasoa etc. halvan tuotannon maissa.
Käytiin myös mielenkiintoista keskustelua siitä, mihin yrityksen vastuun raja tulee vetää. Lapsityövoiman kieltäminen tuntuu ihan automaattiselta, mutta mites lapset työpaikalla? Sehän on vaarallistakin, jos lapsia pyörii valtoimenaan tehdassalissa. Pitääkö H&M:n & kumppaneiden perustaa myös päiväkoteja ja avata kouluja? Entäs liikenneturvallisuus? Jos matka tehtaalle on vaarallinen ja onnettomuusaltis, kuuluuko yrityksen järjestää turvallinen kuljetus ja tehdä hyvät tiet? Missä menee sosiaalisen vastuun ja liiallisen yhteiskunnan toimintaan sekaantumisen raja?

Tulin seminaarissa varsin vakuuttuneeksi siitä, että ne yritykset ja valmistajat, jotka ovat ajatelleet olla pysyvästi markkinoilla, ovat varsin halukkaita kantamaan vastuunsa. Bisnes on kuitenkin bisnestä ja siksi aloitteen ja signaalin on tultava kuluttajilta.
Lompakolla äänestäminen ei ole ollenkaan merkityksetöntä -viestin välitti jokainen tapahtuman puhuja. Se, että jonkun yrityksen ideologialtaan vahva Sustainable Manager osaa ja haluaa tehdä sekä ympäristön että sosiaalisen ympäristön kannalta hyviä ja kestäviä valintoja ei riitä, jos kuluttajat eivät ole tuotteista kiinnostuneita. Eli sillä on ihan oikeasti merkitystä valitseeko ketjukaupan tavallisen t-paidan vai luomupuuvillaisen vaihtoehdon.
Mitä muuta sitä voi kuluttajana tehdä? Tässä kaksi seminaarista napattua vinkkiä, jotka ainakin itse aion ottaa välittömästi käyttöön:

1. Kysy myyjältä kaikkea mahdollista, kuten missä ja miten tuote on tehty, miten valmistuksessa on otettu huomioon ympäristönäkökulmat, onko vaatteen eri osat/materiaalit kierrätettäviä ja niin edelleen. On aika todennäköistä, että keskiverto ketjuputiikin myyjä ei osaa juurikaan antaa vastauksia. Se onkin koko jutun pointti! Jos kuluttaja ei kysy, ei yrityskään katso tarpeelliseksi kouluttaa henkilökuntaansa eikä myöskään saa viestiä siitä, että näillä asioilla on oikeasti merkitystä. Verrataan tätä nyt vaikka elintarvikekauppaan. Vielä joitakin vuosia sitten rivimyyjät harvoin tiesivät lihasta, mistä se on peräisin, mutta nykyään lähikaupassakin osaavat kertoa suunnilleen paistin entisen katuosoitteen. Ja tämä siksi, että kuluttajat ovat kysyneet ja kysyneet sekä kauan että sinnikkäästi.
2. Valita huonosta laadusta. Ympäristöystävällisen muodikkuuden perusopetus on aikojen alusta ollut, että pitää ostaa vähemmän, laadukkaampaa ja kestävämpää. Mutta pointti on se, että ei halpakaan saa olla huonolaatuista! Yritykset eivät kuitenkaan saa kimmoketta parantaa laatua, jos ei siitä valiteta. Eli jokaikisestä laatupettymyksestä pitää kertoa ja tuote palauttaa. Selitykseksi ei kelpaa, että “kun tää oli vaan viis euroo” tai “äsch, tää oli tällanen ale-löytö”. Myös edullisista vaatteista ja alennukseen päätyneistä pitää valittaa, jos laatu ei tyydytä. Muuten ei tule parannusta.

 

Toki puhuttiin myös kierrätyksestä, vaatteiden lainaamisesta, 2nd hand -shoppailusta ja innovoitiin erilaisia vaatteiden vaihtokeskuksia ja -tapahtumia. Itselleni niissä aiheissa ei ollut mitään uutta. Ensimmäiset vaatteidenvaihtopäivät järkättiin ystävättärien kanssa jo ysärin puolella. Samoin kirpputorihommat sekä myyjänä että ostajana, 2nd hand -shoppailu ja vaateiden lahjottaminen kierrätykseen on ihan arkipäivää.
Tähän liittyen oli mukava kuulla, että Filippa K:n pari vuotta sitten aloittama vaatteiden vuokraus on mennyt niin hyvin, että toimintaa on laajennettu jo useaan kertaan.
Tulevaisuutta on tietty mahdotonta täysin varmuudella ennustaa, mutta paikalla olleiden trendigurujen mukaan ympäristöystävällisyydestä ja sosiaalisesta vastuusta on tulossa “hygieniatekijä” muotibisneksessä. Eli ei niin, että erikseen mainostettaisiin ja merkittäisiin tuotteisiin, mitkä on ekoa ja mitkä fair tradea, vaan niin, että se on oletusarvo ja lähtökohta, että nuo asiat ovat kunnossa. Vähän samaan tapaan kuin pidetään itsestäänselvyytenä, että jäätelö ei sisällä elohopeaa – ei sitä erikseen tarvitse pakkaukseen kirjoittaa.

Saa nyt sitten nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Itse aion jatkaa valitsemallani linjalla – eli pyrin ostamaan vain harkitusti ja asioita, jotka sopivat yhteen nykyisen garderobini kanssa sekä käytän kaiken mahdollisimman loppuun – mutta pientä justeeraamista ja petraamista sitä aina löytyy.
Huonoa omatuntoa en aio edelleenkään ostoksistani potea. Nyt osaan taas kuitenkin olla piirun verran tietoisempi ostopäätöksiä tehdessäni!

Joskus kohdalle osuu sellainen vaate, että kun sen on kerran laittanut päällensä, ei enää mitään muuta haluaisi pitääkään. Melkein täytyy laittaa kalenteriin ruksi niille päiville, jolloin se on ollut toimistolla, ettei nyt sentään ihan kovin monena päivänä viikossa ilmestyisi paikalle samoissa vetimissä. Lempparivaate tuntuu aina hyvältä valinnalta. Toisaalta se on turvavaate, mutta toisaalta se päällä olo on sen verran fiksu, ettei ole tarvetta kadota täysin kulisseihin.
Ihan aina ostohetkellä ei voi olla täysin varma, tuleeko vaatteesta lemppari vai ei. Ihastuin H&M x Kenzo -malliston mustaan, postimerkkimäisillä aplikaatioilla koristeltuun neulepaitaan jo valikoimaa netissä selaillessani. Silloin en vielä voinut aavistaa, että hankinnasta tulee niin rakastettu, että mielelläni pistäisin sen päälle vaikka joka päivä!

Asu on tosin eiliseltä.
Yritin saada postauksen valmiiksi jo eilen, mutta armas tietokoneeni päätti lopettaa yhteistyön täysin. Nyt, yön ja päivän levättyään, se päättikin jälleen herätä henkiin. Tosin kovalla metelillä tässä hommia tehdään, ja koneosasto käy niin kuumana, että kädellä ei kärsi koskea.
Sen verran pitkään nyt jo eläkeikäinen työjuhtani on osoittanut uupumisen merkkejä, että kai tässä pitää alkaa harkita uuden koneen hankintaa. Ei kyllä mitään käsitystä, millaisella tietsalla bloggari nykypäivänä pärjää. Mac Book Air himottaisi, mutta mahtaako siinä riittää vääntöä ja kapasiteettia kuvien ja videoiden kanssa touhuamiseen?
Toisaalta konevalikoimastani löytyy myös iPad Air 2, mutta sillä pidempien höpötyksien kirjoitteleminen on kyllä hiukan työlästä, vaikka muuten pätevä kaveri onkin. Eli joku kunnollinen Mac pitäisi saada pikapuoliin hankittua.

Jotta pidetään tämän postauksen aihepiiri kunnolla sillisalaattina, voin antaa vielä hyvän elokuvavinkin!
Kävin tänään illalla katsomassa Moonlight-elokuvan ja olen todella vaikuttunut! Hieno ja koskettava kasvutarina, upeaa kuvausta, uskottavia, monisyisiä henkilöhahmoja ja universaaleja tunteita. Vaikka tarina ei todellakaan ole mikään mukavuuden huipentuma, päällimmäinen fiilis leffan jälkeen on kuitenkin toivo ja luottamus siihen, että kaikesta voi selvitä. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan!

• neulepaita, H&M x Kenzo
• neulemekko, H&M
• kengät, Acne
• laukku, Rebecca Minkoff

Tukholman muotiviikolla tuli ikuistettua niin paljon upeita ja inspiroivia tyylejä, että oli ihan pakko tehdä vielä toinen kuvakavalkadi (edellinen löytyy täältä: Tyyli-inspiraatiota Tukholman muotiviikolta) tänne blogiinkin. Itse ainakin kaipaan hiukan uusia ideoita – tuntuu, että nyt on ollut niin harmaata jo niin pitkään, että pukeutuminenkin alkaa olla pliisua ja mitäänsanomatonta. Tosin tänään kyllä paistoi päivällä aurinko, joten ei pitäisi aina olla valittamassa.. 😀
Vahvimmat muotiviikolta bongatut trendit tiivistettynä:

• Polvesta alaspäin levenevät lahkeet housuissa, näyttävimmillään kunnon trumpetit.
• Erittäin kirkasväriset aksenttiyksityiskohdat musta-harmaa-valkoinen -akselilla liikkuvissa asukokonaisuuksissa.
• Tunikat ja mekot housujen kanssa.
• Etniset yksityiskohdat.
• Laukku joko säkkimäinen pussukka tai pieni ja napakka.
• Punk-henkisyydellä leikittely.

 

Trumpettilahkeista en nyt niin tiedä, mutta tunika-housut -yhdistelmää tulen varmasti testailemaan ihan lähiaikoina. Samoin hankintalistalla on jo jonkin aikaa keikkunut pussukkalaukku, joka pitänee tässä kevätsesongin lähestyessä hankkia garderobia täydentämään.
Tosin varsinaisen merkkilaukun sijaan ajattelin investoida Olympuksen pussukkamalliseen Bucket Bag -kameralaukkuun. Olen sitä jo livenäkin hiplaillut ja se vaikuttaa ihan täydelliseltä valinnalta mm. ensi kesän lomareissuja ajatellen.

Kansainvälisessä työyhteisössä on puolensa ja puolensa. Sosiaaliset latinot eivät aina ole samalla aaltopituudella suorapuheisen suomalaisen kanssa – ja välillä menee hermo, kun ruotsalaisten kanssa mikään ei etene salamavauhtia.
Toisaalta olosuhteiden pakosta johtuva kulttuurivaihto avartaa. Oman suun avaaminen ei tunnu niin isolta asialta, kun toiset hölisee tauotta niitä näitä. Ja kun kaikki on saatu keskustelujen, palaverien ja mielipiteiden kuulemisen jälkeen sitoutettua johonkin asiaan tai projektiin, sen takana seistään yhtenä rintamana.
Ihastuttava puoli monikansallisessa kollegalaumassa on myös kaikki mielettömät herkut, joita olemme eri tilaisuuksissa päässeet maistelemaan. Portugalilaisten vaalea sangria on kaikkien toimiston aw-iltojen takuuvarma hitti. Enkä ikinä unohda sitä, kun tiimimme espanjalainen pomo toi kokonaisen eläimen koiven erityisessä telineessä workshop-iltapäivää piristämään. Siitä sitten vuolimme ohuita lastuja, joita söimme pannulla oliiviöljyssä paahdetun, valkosipulilla ja tomaatilla hierotun leivän kanssa. Oih nam!

Tänä iltana makumatka suuntautuu kuitenkin vähän pidemmälle. Kiinasta kotoisin oleva, vasta muutaman vuoden Ruotsissa asunut kollegamme, on kutsunut koko tiimin kotiinsa juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Luvassa on kuulemma aitoja perinneruokia, jotka kuuluvat nimenomaan tähän juhlakauteen. Jos siis olen käsittänyt aivan oikein, Kiinassa vuoden vaihtumista saatetaan helposti juhlistaa viikko tai kaksikin. Vähän rennompaa kuin latautunut sekunttien laskeminen keskiyöllä.
Kysymyksessä on siis ihan rento illallinen kollegojen kesken, joten mitään erityisen spesiaalia asua en halunnut laittaa. Hiukan kyllä harmittaa, että Singaporesta rapiat 15 vuotta sitten ostamani silkkinen “Kiina-paita” ei mene päälle. Se olisi ollut mustien farkkujen kanssa ihan täydellinen valinta.
Punainen t-paita on drapeeratun pääntiensä ansiosta aavistuksen vähemmän arkinen kuin perusteeppari ja eikös punainen ole ihan kiinalaisen uuden vuoden väri? Toimii mielestäni ihan mukavasti. Roikkuvat korvikset tuovat vähän hajurakoa tavalliseen toimistopukeutumiseen.

Täytyy tunnustaa, että odotan jännityksellä illan tarjoiluja. Kollega kyseli silmät varsin veikeästi vilkkuen, että kuinka tulista ruokaa me kestetään! Haha! No, uskoisin, että en ole ensimmäinen, joka valittaa – sen verran jämäkästi tässä viimeaikoina on tullut heiluteltua chili flake -purkkia ruokaa laittaessa.
Ajattelin napata kameran mukaan ja yrittää kiristää illan hostilta suvussa sukupolvelta toiselle siirtyneitä salaisia perinneruokien reseptejä. Jos käy hyvä tsägä, voin raportoida sitten tänne teillekin!

• neuletakki, H&M
• t-paita, Minimarket
• farkut, Primark
• avokkaat, H&M
• laukku, Mulberry
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Talvipukeutumisen ei tarvitse olla ollenkaan harmaata ja tylsää. Nappailin juuri päättyneillä muotiviikoilla muutamia kuvia, jotka todistavat värikkyyden ja vaaleiden sävyjen paluuta.
Itse en ehkä ensimmäiseksi valitsisi kovin vaaleaa – tai ihan valkoista – villakangastakkia kurasesongin käyttövaatteeksi. Sen verran lahjakkaasti onnistun itseni aina sotkemaan johonkin tai vähintäänkin ohi ajava auto roiskauttaa kurat kintuille. Siihen on syynsä, miksi talvinen katukuva täällä Pohjolassa on kovin monokrominen musta-harmaa-tummansininen -linjalla.
Toisaalta voisihan sitä pikkuhiljaa alkaa laajentaa talvista päällysvaatevarastoaan, joka tällä hetkellä käsittää tasan kaksi takkia, ulkoiluun ja liikuntaan tarkoitettujen lisäksi. Silloin voisi kietoutua ylellisen vaaleaan villakankaaseen aina, kun keli on tarpeeksi kuiva.
Muotiviikolla käytännöllisyys ei ole mikään pointti monien pukeutumisessa. Sinänsä hyvä, sillä näin me konservatiivisemminkin pukeutuvat voimme ammentaa roppakaupalla inspiraatiota!

Pikkuisia bandana-huiveja näkyi kaulaan sidottuina todella paljon. Vaikuttaa myös siltä, että tyylikikka on läpäissyt kaikenlaiset muotikerrostumat. Tiukasti kaulan ympärille sitaistut huivit vilahtelivat niin rajuissa rock-henkisissä kokonaisuuksissa, city-sport -tyylissä kuin klassisissakin lookeissa, kuten kuvassa.
Käärmekuosit näyttävät edelleenkin pitävän pintansa. Varsinkin liskohenkisiä kenkiä tuli bongattua useampia.

Turkiksistakaan ei olla vielä luovuttu. Ajankohtaisimmillaan karvat on värjätty, eikä luonnollisuutta ole tosiaankaan haettu. Myös kikkurakarvaisia, vintage-henkisiä krimiturkkeja näkyi jonkin verran.

Kultanyörinen orkesteritakki ja kiiltävä hopea on hyvä valinta, jos kaipaa näyttävyyttä. Itse en ehkä hankkisi kumpaakaan varsinaiseksi päällystakiksi, mutta juhla- ja bilekäyttöön molemmat olisivat kyllä mitä passelimmat. Peilikiiltävää hopeaa näkyi muutenkin tosi paljon. Bongasin ainakin ihanan vekkihameen, muutamatkin kengät ja laukun tuon farkkutakin mallisen jakun lisäksi.
Takkisuunnitelmien lisäksi huomaan, että mieleni tekisi kovasti vajaamittaisia trumpettihousuja. Sitä se inspiroituminen teettää! 😀

Tänä vuonna päätin, että en juokse ihan kaikissa muotiviikon näytöksissä. Osaltaan päätökseen vaikutti se, että oikeissa töissä sattuu olemaan juuri nyt sen verran hektinen vaihe, että vapaiden pitäminen ei oikein tullut kysymykseen. Kaikkein tärkeimmät näytökset on toki tullut nähtyä ja tänään illalla on ohjelmassa suosikki-Idat, Ida Sjöstedt ja Ida Klamborn.
Tämän päivän asun piti siis sopia sekä officelle että fashion weekin tunnelmaan. Ei nyt niin, että muutenkaan pukeutuisin jotenkin huomiotaherättävän eksentrisesti muotiviikoille, mutta vähän oli kuitenkin takaraivossa päivän molemmat ohjelmat.

Mustaan mekkoon voi luottaa aina. Se sopii niin toimistolle kuin muihinkin menoihin. Olen ollut aivan supertyytyväinen loppukesästä Lindexiltä hankkimaani valekietaisumekkoon. Se on erinomaisesti laskeutuvaa ja päällä mukavaa jerseytä, joka ei edes pakkasilla ala kiipeillä sukkahousuja pitkin.
Täysmusta asu olisi tietty tosi fashion, mutta jostain syystä en ole viimeaikoina kokenut enää oloani kotoisaksi ihan kokonaan mustissa. Niinpä hain hiukan vaihtelua värimaailmaan kahdella suursuosikillani: Filippa K:n harmaalla merinovillaneuletakilla ja Peetulta joululahjaksi saamallani fantastisella smaragdinvihreällä pashmina-huivilla.

Huivi on tässä nyt ensimmäistä kertaa asukuvissa, mutta työkaverit voi todistaa, että se on ollut koko alkuvuoden turvahuitulani toimistolla.  Office-AC:n vuoksi pieni lisälämpö on töissä tarpeen ympäri vuoden, varsinkin isommat palaverihuoneet on välillä varsinaisia jääkaappeja. Kevyt ja pehmoisesti lämmittävä pashmina on juuri sopiva karkoittamaan hyiset fiilikset.
Lisäksi olen sitä mieltä, että shaalin kaunis vihreä sävy on armollinen myös niinä bad-face-day -aamuina.
Nyt täytyy lähteä kipittämään muotiviikkohulinoihin! Raporttia ja street style kuvia on tulossa vielä vähän myöhemmin tällä viikolla. Reaaliaikaista matskua löytyy instatililtäni @minnapaakkulainen.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• huivi, saatu lahjaksi (Peetulta)
• kengät, Acne