Tänään testasin viime tiistaina pikapikaa ompelemaani maksihametta käytössä. Halusin yhdistää hameen kanssa jotain skarppia ja jotain särmää – niinpä outfittiin valikoitui uusi kaulukseton jakku (=skarppi) ja ikivanha printtitoppi sekä prätkäbootsihenkiset nilkkurit (=särmät). Näin kokonaisessa oikeassa asussa nuo liikkumista helpottamaan tarkoitetut laskokset ei oikeastaan näytä yhtään hassummalta. Valitettavasti vain ne eivät todellakaan toimineet ihan niinkuin olin ajatellut… Myöhästyin aamulla Tvärbanasta, koska hameen kanssa ei voinutkaan kipitellä normaalia marssihölkkää. Haha! Kyllä se vaan niin on, että vaatteiden tulee sopia elämäntyyliin – eikä päinvastoin.

Koska muuten kuitenkin tykkään hameesta kovasti, viikonlopun ohjelmaan kuuluu laskoksien poistaminen ja kunnon halkion tuunaaminen. Ihan vesirajaan (á la Balmain) sitä tuskin tarvitsee tehdä, mutta sen verran reilun kuitenkin, että normaali harppominen sujuu kivutta. Ajattelin, että halkio voisi olla reilusti polven yläpuolelle, sellaiseen keskimääräiseen minihamepituuteen. Ja saumakohdan (johon halkio istahtaa vaivatta) voi kääntää vinosti eteen toisen (vasemman) jalan kohdalle. Luulisi, että näillä konsteilla saisi sekä kivan maksihameen että normaalin liikkumisvapauden.

• jakku, H&M
• toppi, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Vagabond
• korvikset, Marni for H&M

Oletteko huomanneet, miten facebook-statuspäivitykset ovat aina hehkutusta timanttisen mahtavasta meiningistä maailman parhaiden ihmisten seurassa? Tai ainakin aina silloin, milloin eivät ole sairauspäivityksiä “oi ei, taas kaktus kurkussa – eikö tästä flunssasta pääse ikinä eroon!” – tai jotain siihen tyyliin…

No Minttu on viettänyt koko päivän teeman mukaisessa timanttisessa tunnelmassa. Henkan neuletakin napit kimalsivat passelisti nettishoppailun kanssa sävy-sävyyn. Ja jotta voitaisiin jatkaa facebookin viitoittamalla linjalla, voin paljastaa, että iltaohjelmassa on VIP-shoppailua Tommy Hilfigerin flag ship storessa täydellisessä parhausseurassa! Tosin tarkoitukseni on tyytyä toimimaan shoppailuassistenttina ja jättää varsinaisten hankintojen teko Karkille.

Päivän asuna siis timanttinappinen merinovillaneuletakki ja joskus muinoin Mintun ompelimosta valmistunut villahame. Tsemppasin myös oikein kovasti hiusten kanssa tänään ja onnistuin kuin onnistuinkin välttämään iänikuisen yhdellä hiuskumilenksulla väsätyn superpikanutturan ja viihtymään koko päivän sivupalmikon kanssa.

• neuletakki, H&M
• hame, Mintun ompelimosta
• nilkkurit, DonDonna 

Taidan olla kyllä aika sucker näiden yhteistyöhommeleitten kanssa. En vaan nyt mitenkään voinut jättää väliin edes tätä Henkan asusteyhteistyötä Anna Dello Russon kanssa. Ihan hillittömästi en kaikesta överikimalluksesta innostunut. Sinänsä aika omituista – yleensä ei tarvitse olla kuin vähän bling bling ja sisäinen harakkani herää eloon.

Kaupoille asti en tänäaamuna lähtenyt – niin perusteelliset järjestelyt töissä olisi ollut totaalinen overkill. Mutta noin vartin päästä siitä, kun nettimyynti oli alkanut, kärkyin jo sisäänpääsyä putiikkiin refresh-nappi kuumana. About vartin odottamisen jälkeen olin sisällä.
Vihreät dimangit kiinnostivat etukäteen. Olin jo näkevinäni itseni tuon kuninkaallisen kaulakorun ja vanhan virttyneen farkkupaidan yhdistelmässä toimistolla. Pohdin päätöstä sen verran kauan, että nopeammat ehtivät nappaamaan kaikki kaulakorut. Ja parempi varmaan niin.

 Matsaavat korvikset kokivat saman kohtalon. Onhan nuo kieltämättä aika ihanat – ja voipi olla, että poikkean vielä toivorikkaana jossain keskustan putiikissa katsomassa, josko kävisi tuuri. En kuitenkaan itke, jos ei…Huikea oranssi statement-kaulakoru oli alunperin ostoslistallani. Sitten näin siitä realistisia kuvia jossain ja vasta oikein tajusin, miten hurjan massiivinen viritys tuo on.. Varmasti voisin keksiä asuja, joihin enemmän pyörökaulusta kuin korua muistuttava hässäkkä sopisi oikein hyvin, mutta nyt en kyllä edes katsonut, olisiko niitä riittänyt omaan ostoskoriin…
A-korvikset ovat mielestäni Anna Dello Russon -asustemalliston cooleimpia koruja. Oikeastaan olisin halunnut ostaa nuo itselleni, mutta sitten alkoi vaivata tuo A. Siis miten perustelen itselleni, että korvissa roikkuu A?? En fanita Anna dello Russoa mitenkään erityisesti, kukaan läheinen tai rakas ei ole A-alkuinen miltään nimeltään, eikä mielleyhtymät “parhaaseen A-luokkaan” tuo mitään, ainakaan koruyhteyksissä positiivisia assosiaatioita. (Siis A-luokan makkara??). Eli siis niin jäivät A-korviksetkin klikkaamatta ostoskoriin.Kultaiset ballerinat ovat aika herkulliset ja kokemuksesta tiedän, että tulee hetkiä, jolloin olisi valmis antamaan vaikka mitä siitä hyvästä, että laukusta löytyisi pehmoiset tasapohjaiset vaihtokengät. Sen verran olen kuitenkin niuho, että kultaisiin en kyennyt. Olisi ollut tarjolla mustia ballerinoja myös, niin olisi tullut kaupat heti.

Muuten laukut ja kengät eivät niin kovin innostaneet.
Timangikorvikset ehdin jo klikkailla iloisena ostoskoriin. Nuo ovat mielestäni koko malliston helmi! Onnistuin sitten kuitenkin tunaamaan ennen kassalle asti pääsyä sen verran, että onnettomat ehtivät tuossa välissä loppumaan. Blääh.

Koska olin kuitenkin kaiken tämän säätämisen kanssa onnistunut aikaansaamaan itseni kunnon pakko-saada-jotain-blingiä -moodiin poimin mukaan kärmeksenpäärinkulat.

Pikkuisen noissa on sellainen aina yhtä viehättävä white trash -fiilis, mutta sehän se vaan sopii tulevalle pikkujoulukaudelle hyvin.

Samaan tilaukseen lähti vähän muutakin, lähinnä asiallisia toimistovetimiä. Laitan niistä esittelyä sitten, kun paketti saapuu. Siis jos sisältö vastaa mielikuvia ja päätyy pidettäväksi.

Kaikki siellä ruudun toisella puolellakin on varmasti tosi jännässä, että mitähän sille Peetulle mahtaa kuulua! No, voin kertoa sen verran, että aamupäivällä tuli viesti, että tytöt ovat saapuneet Singaporeen ja nyt facebook-päivitysten perusteella ovat hyvällä fiiliksellä jatkamassa Balille. Eli so far so good… 😀

Eilisen, Peetun reissuun lähdölle omistetun vapaapäivän jälkeen, oli tänään sitten taas paluu normiarkeen. Päätin ulkoiluttaa viimeviikolla hankkimaani kaulakorua vihreäsävyisen Twenty8Twelve-hameen kanssa. Just tämä hamonen oli mielessäni kaulakoruostoksilla ja aivan ihanasti ne sopivatkin samaan asuun. Sen sijaan en ole ihan sataprosenttisen varma tuosta Monkin harmaameleeratusta paidasta. Peilistä katsottuna se oli kyllä ihan hyvä, mutta näitä kuvia katsellessa se näyttää ehkä vähän liian väljälinjaiselta tuohon kokonaisuuteen. Oh well. Asun värit ovat kuitenkin tosi kauniit ja harmoniset yhdessä.

• paita, Monki
• hame, Twenty8Twelve
• kengät, Vagabond
• kaulakoru, H&M

Tässä ohjeet supersimppelin maksihameen ompelemista varten! Toteutukseen meni aika tasan tarkkaan tunti – ja tuo aika sisältää myös ompelukoneen kaivelemisen esiin vaatehuoneesta, silityskeskuksen pystyttämisen ja yleisen ompelutarvikelaatikoiden penkomisen (kyllä täällä jossain piti olla mustaa leveään kuminauhaa…).

Innostus hameeseen lähti oikeastaan tästä Balmainin mustasta samettisesta maksihameesta. Ihan esikuvan mukaiseen, ylös vesirajaan nousevaan halkioon en taipunut.  Sen sijaan virittelin muutamalla pistolla tuollaisen laskoshässäkän liikkumista helpottamaan.  Toinen inspiraatiokuva löytyi net-a-porterista.

Halusin maksihameeseen aavistuksen kiiltoa, joten (loppumattoman tuntuisesta) kangasvarastostani löytynyt musta, kiiltävänmustin kuvioraidoin koristeltu kangas sopi tarkoitukseen oikein hyvin. Oikeastaan raidat ovat vaakasuunnassa, mutta leikkasin hameen kuitenkin niin, että kuviot tulevat pystyyn.

Kankaan materiaalista en osaa varmaksi sanoa, koska tuo on niin vanha palanen, että en muista – ja mitään lappuja ei tietenkään ole kiinni missään. Laskeutuvuuden ja “tunnun” perusteella uskoisin kuitenkin, että kysymyksessä on 100 % viskoosi.

Maksihametta varten tarvitaan kankaanpala, jonka pituus on haluttu hameen pituus + noin 15 cm kuminauhakujaa ja helman käännettä varten. Laitoin omaan hameeseeni 4,5 cm leveän kuminauhan vyötärölle – se tuntuu jotenkin “vaatteemmalta” kuin kapea. Jos käytät kapeampaa kuminauhaa, pituusvaraa ei tarvita yhtä paljon.

Hameen leveys on hiukan makuasia. Itse halusin aika kapean hameen ilman, että kysymyksessä on varsinaisesti kapea hame. Nyrkkisääntö on se, että mitataan levein kohta lantion/pepun ympäriltä ja lisätään siihen noin 10 – 15 cm. Tämä on yhtäkuin hameen leveys. Tosin etenkin hyvin kapealanteisten kannattaa muistaa, että kovin kapean maksihameen kanssa käveleminen voi muuttua aika haasteelliseksi.

Leikkuun jälkeen ommellaan ensin pystysauma ja huolitellaan se saumurilla tai siksakilla.

Seuraavaksi ommellaan vyötärökuminauha sopivan mittaiseksi rinkulaksi. Sopiva mitta vaihtelee sen mukaan, miten napakkaa nauha on. Eli kannattaa mitata sopiva pituus oman vyötärön ympärillä. 

Kapealle kuminauhalle voi ommella ensin oman kujan hameputkilon yläpäähän. Muista jättää aukko kuminauhan pujotusta varten!

Leveä kuminauha istahtaa helpoiten paikoilleen, kun sen ompelee suoraan kuminauhakujan sisään. 

Sormilla kyllä tuntee, missä kuminauha kulkee, joten ei pitäisi olla pelkoa siitä, että sen ompelee vahingossa kiinni kankaaseen. Loppuvaiheessa rypytystä pitää vähän pyörittää, että nauhakujan saa ommeltua loppuun asti, mutta ainakaan tällaisten maksihameeseen sopivien ohuiden materiaalien kanssa ei pitäisi tulla ongelmia.  

Lopuksi ommellaan vielä päärme helmaan.

 Tadaa! Maksihame on pientä tuunausta vaille valmis! Jos olisi halunnut hameeseen Balmain-tyylisen halkion, sen olisi voinut tehdä helposti jättämällä osa (taka-)saumasta ompelematta ja tikkaamalla halkion reunat.

Itse päädyin halkion sijasta luovaan laskosteluratkaisuun.

Kolmen poikittaislaskoksen on tarkoitus ensinnäkin vähän rikkoa putkilomaista yleisvaikutelmaa ja toisekseen helpottaa liikkumista. Ensimmäinen laskos on noin 10 cm  helmasta. Laskosten syvyys on noin 2 cm ja etäisyys toisistaan n. 8 cm.

Laskokset on kiinnitetty käsin vain parilla hassulla pistolla – eli ne saa helposti myös auki, jos alkaa tuntua, että tämä ei nyt ollutkaan ihan niin hyvä ratkaisu.

Valmis hame näyttää tältä! Yritän vielä tällä viikolla rakennella kunnon asun maksihelmojen ympärille. Täytyy nyt pikkuisen makustella noita laskoksia… Jotenkin olin livenä niihin ihan tyytyväinen, mutta kuvissa ratkaisu näyttää oikeastaan vähän erikoiselta.

Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen hameeseen! Kerrankin ei ole pelkoa, että homma jää ajan puutteen vuoksi kesken – sen verran nopeasti tuo valmistui. Taidanpa lähteä tästä penkomaan kangasvarastoja, jos vaikka löytyisi joku toinenkin maksimekoksi muuntautumishalukas kangas.

Tässä vihdoin esittelyssä viime keskiviikon shoppailuterapian tulokset. Oikeastaan lähdin toivorikkaana tutkailemaan, josko tuolta meidän lähiostarin Lindexiltä olisi vielä löytynyt Missoni-kamppeita. Aika sitkeässä asuu näköjään meikäläisessä sekä toivorikkaus että positiivinen ajattelu, kun kaikkien tuon päivän vastoinkäymisten jälkeen vielä jaksoin ajatella, että eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka siellä vielä yksi zikzak-neulemekko Minttua odottelisi. No, ei odotellut.

Pingoin siis bonuskuponki ja 20 % jäsenalennuslappu ojossa H&M:lle.

Ensimmäisenä kalastin haaviini kauniin hennon korallinvärisen merinovillaisen neuletakin. Sisäinen harakkani rakastui timanginappeihin jo syyskatalogia selaillessa. Vasta nyt pääsin toteamaan, että ohut merinovilla on pehmoista ja hyvälaatuisen oloista. Eli siis hintaansa nähden suorastaan löytö!

Musta kaulukseton jakku on järkiostos, jos mikä. Simppeli, kauniisti vartalonmyötäiseksi leikattu malli miellyttää silmääni. Pääntietä kiertää ripsikankainen kantti, joka antaa kivasti vähän jujua jakulle. Muuten tuollainen kaulukseton ja härpäkevapaa esitys on paljon iisimpi ahtaa talvitakin alle kuin perinteinen bleiseri kauluskäänteineen ja napituksineen.

Vihreäsävyinen statement-kaulakoru suorastaan vaati päästä mukaani. Tykkään ihan valtavasti korun väreistä, veden- ja metsänvihreästä. En ole ihan varma, löytyykö garderobistani tuohon matsaavia vaatteita, mutta silmät nyt ainakin on ihan sävy sävyyn. Haha!