Shopbopin paketti saapui jälleen ajatustakin nopeammin. Välillä oikein ihmetyttää, että miten jenkkilässä sijaitseva nettiputiikki voi toimittaa paketin perille noin vuorokauden kuluessa tilauksen tekemisestä? Pieni kiitos toimitusvarmuudesta kuuluu tietty täkäläisellekin kuljetusliikkeelle – eivät tunnu jäävän tilaukset heidänkään hyllyille turhaan makoilemaan.

En tosiaankaan kuulu niihin, jotka kutsuvat puhelintaan ällöillä lempinimillä (*otsikko* ;P), mutta Shopbopin alesta tilaamani hopeiset kuoret ovat niin makoisat, etten voinut vastustaa kiusausta.

“Jotkut kivat kuoret” on ollut hankintalistallani koko tämän vuoden, jonka olen ollut onnellinen iPhonen käyttäjä. Jotenkin vaan mitkään eivät ole oikein iskeneet…

Pari kertaa olen pudottanut puhelimen, mutta kaikki osapuolet ovat selvinneet pelkällä säikähdyksellä. Vasta kun Karkki onnistui pudottamaan oman iPhonensa niin, että koko takakannen lasi meni aivan säpäleiksi, tajusin, että nyt on ihan pakko hankkia edes jonkunlaiset kuoret puhelimen turvaksi.

Oikeastaan en ollut ajatellut tehdä mitään Shopbop-tilausta, mutta täytyy sanoa, että kun näin alessa nämä hopeiset kuoret lime-vihreillä kirjaimilla varustettuna, oli aivan pakko alkaa penkoa muitakin alennettuja juttuja, jos vaikka löytyisi pakettiin vähän täytettä.. Ja löytyihän sieltä, joten tilaukseen meni myös ihana asu iPhonelle.

On se niin hieno!

Tosin täytyy kyllä sanoa, että pikkuisen suorastaan alkoi naurattaa, kun huomasin tämän tekstin pakkauksen nurjalla puolella:

Siis että oikein Oh-So-Scratch-Free!! Voin kyllä kertoa, että nyt – parin päivän käytön jälkeen – kuoressa on jo havaittavat elämisen jäljet näkyvissä. No, en kyllä muuta olettanutkaan, joten en voi esittää olevani pettynyt. Kulutustavarahan tuo on – ja ehkä nyt on sitten henkisesti helpompi hankkia ne seuraavat kuoret, kun ensimmäisetkin on saatu käyttöön asti.

Suosittelen kuitenkin vilpittömästi välttämään Shopbopin alea. Siellä on niin älytön määrä kaikkea kivaa hyvällä alennuksella, että pahinkin shoppailunvieroksuja joutuu todella tsemppaamaan, ettei tulisi ostaneeksi mitään…

Merkillinen I wish… -olo on vaivannut koko päivän. Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on periaatteessa ihan ookoo, mutta silti on jokin selittämätön halu tai kaipuu johonkin tai jotakin? Joku fb-kavereistani totesi statuksessaan hetki sitten, että siitä tietää, että on tulossa kipeäksi, kun v******aa, vaikka kaikki olisi hyvin. En usko, että olen tulossa kipeäksi kuitenkaan. Olo on lähinnä haikea ja kaipaava… Ehkä tuo oma aikaisempi postaus on osittain syynä näihin tunnelmiin.

Onneksi tapanani ei ole täyttää fiiliksessä esiintyviä mustia aukkoja shoppailemalla. Tänään nimittäin olisi lähtenyt lapasesta. Sen sijaa kävin venymässä BodyBalancessa ja päätin, että hengittelemällä sisään ja ulos tästäkin päästään taas eteenpäin.

Toimistopäivä meni valkoisissa kauluksissa ja Henkan graafisessa jakussa. Keskimmäisen kuvan pinkki possunassu johtuu siitä, että sytytin olohuoneen kattolampun. Tietääpähän nyt, että niin ei kannata tehdä. Siinä näkyy kuitenkin tuon jakun materiaali sen verran hyvin, että laitoin senkin kuvan nyt kuitenkin tänne ihmeteltäväksi.

• kauluspaita, H&M
• hame, H&M
• jakku, H&M
• nilkkurit, Ril’s

(Olipas taas vaihteeksi varsinainen H&M-asu… Pitäis varmaan yrittää vähän ryhdistäytyä!)

Tänä talvena ei olekaan tullut paljoa käytettyä viime talvena Shopbopin alesta hankittuja Diane von Furstenbergin mokkasaappaita. Sen verran olen pihi, että en raatsi mokkaa ulkoiluttaa kovin kosteilla keleillä – vaikka miten olisinkin suihkutellut pinnan kaikella mahdollisella suoja-aineella. Ja räntää, tai ainakin vakavaa loskakelin lupausta, on ollut täälläpäin ilmassa siitä lähtien, kun ensimmäiset lumet pölähti niskaan joskus jo aivan tajuttoman kauan aikaa sitten. No, nyt on ollut jo pari päivää mukavat muutaman asteen pakkaskelit, joten päätin ilahduttaa itseäni tänä toimistomaanantaina kiskomalla raksusaappaat jalkaan.

Sain Karkilta käyttöön/lainaksi tomaatinpunaisen 3/4-hihaisen puuvillaneuletakin. Tyttö oli sen innostunut tilaamaan, ku halavalla sai, mutta ei sitten oikein osannutkaan sitä käyttää. Oma H&M-hankintani, vetskarihame tweedin näköisestä jerseystä, sopii neuletakin kanssa mielestäni tosi hyvin. Kankaassa on nimittäin pikkuriikkisiä punaisia ripsuja – vaikkei ne kuvassa oikein näykään.

Se verran voisin vielä keventää sydäntäni ja kertoa päivän kuulumisista, että kävin tänään otattamassa kuvat ajokortin uusimista varten. Täkäläiset ajokortit on voimassa vain kymmenen vuotta ja se meni umpeen tuossa syksyllä. Kuvista tuli aivan järkyttävän kamalat. Ei mulla muuta.

• poolo, Oasis
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)

Täällä on päästy aikas muhevaan shopping-modeen. Karkki varsinkin. Tänään tyttö aivan villiintyi Marc by Marc Jacobsin putiinkin alessa. Tosin taisi sitä eilen illalla lähteä pikkuruinen tilaus-HUPS Mintullekin tuonne Shopbopin suuntaan… Niistä lisää myöhemmin, sillä nyt on aika esitellä Karkin kaksi uutta hienoa mekkohankintaa.

Ensimmäinen mekko on musta kevyesti kellotetulla helmalla varustettu jersey-versio Åhlénsilta.

Hyvä perusmekko taipuu asusteiden avulla moneen. Napakka jersey pysyy toivottavasti pitkään siistinä ja lisää pitkillä luennoilla istumisen mukavuutta. Pashmina on Mintun vanha – joskus 90-luvulla hankittu – ja alkaa olla jo hippasen kulahtaneen oloinen. Vetoisissa luentosaleissa isoon huiviin kääriytyminen on kuitenkin melkein pakollista.

Varsin suoralinjaiseen perusmekkoon tulee heti huomattavasti enemmän draivia, kun helma heiluu hiukan kellotettuna. Kapea musta vyö on tullut jonkun H&M-hamosen mukana.

Mummilta saatu ihana Kalevalakorun sormus on aina Karkin sormessa.

Kultaheloilla koristellut ballerinat ovat viime syksyn hankintoja ja peräisin Rizzosta. Tykkään tosi paljon tuosta, että kenkien kärjet ovat kiiltonahkaa!

Karkin lähdenpä-tästä-kaupungille-shoppailemaan -meikki. Muuten hyvin hillityn ehostuksen jujuna on punaisena hehkuvat huulet.

Huulipuna tulee MACiltä ja sävyn nimi on Chili.

Toinen mekkolöytö olikin sitten hiukan tyyriimpi. (Tuo musta on siis Åhlénsin omaa mallistoa, joka on hintatasoltaan varsin kohtuullinen). Karkki kuitenkin ihastui Max Maran ihanaan musta-valkoiseen jersey-mekkoon niin totaalisesti, että sitä ei voinut mitenkään jättää kauppaan.

Tämän mekon Karkki osti jo ennen joulua – ja sille on ehtinyt jo nyt tulla vaikka miten monta käyttökertaa!

Sirot satiinikorkkarit ovat Biancosta.

Valouskuvausassistetti tehtäviensä tasalla. Huolestuneille voin kertoa, että sekä kissa että sukkikset selvisivät ilman näkyviä vahinkoja!

Tukholmassa paistoi tänään aurinko. Siniseltä, pilvettömältä taivaalta.

Ihana valoilmiö ei toki kestänyt kauaa. Jo siinä vaiheessa, kun läksin toimistolta kotia kohti, oli auringonpaiste muuttunut kivasti syvenevän siniseksi hohteeksi. Lounasaikaan pistäydyin sattumalta (=alkuvuoden häilähteleväinen elämäntyyli on aiheuttanut sen, että edes pakastimesta ei löytynyt lunch lådaa mukaan otettavaksi…) ulkosalla ja olin suorastaan tikahtua, kun tajusin, että AURINKO paistaa suoraan silmiin! Ihanaa!

Tai no. Ihanaa ja ihanaa. Yllättävä ja odottamaton kohtaaminen auringon kanssa herätti henkiin monenlaisia tunteita, toiveita, ajatuksia ja haaveita.

Auringon lämmittämä kuiva asfaltti ilman jäätä, lumi- tai räntäkasoja = vaivatonta käpsyttelyä stiletoilla. Paljaana vilkkuvat nilkat, eikä muistoakaan ärsyttävän tiukasta piposta tai arkielämän vaiheissa yhtenään hukkaan joutuvista sormikkaista. Ja kyllä, tuon kuvan asukokonaisuuden adoptoisin erittäin mielelläni. Etenkin, jos se sattuisi olemaan jumpsuit. Mitä se ei kyllä taida olla…

Se tunne, kun lämmin tuuli hivelee paljaita sääriä. Se tunne, kun vielä iltasellakin on kiva pitää aurinkolaseja. Se tunne, kun sifonki lämmittää ihan tarpeeksi. Voisiko jostain ostaa tuon kuvan fiiliksen??

No, ihan hyvä, että saatiin tänään edes pientä esimakua ja lupausta aurinkoisista päivistä. Oikeastaan en kyllä voisi kuvitella elämää ilman vuodenaikojen vaihteluja ja tykkään talvesta ihan paljonkin, vaikka pimeydestä en olekaan oppinut nauttimaan.

Nyt jatketaan Karkin kanssa perjantai-tunnelmointia ja katsotaan teemaan sopvasti leffa Little Miss Sunshine.

Kuvista kiitos: aina yhtä ihana Stockholm Street Style

Muodin ja kestävän kehityksen välillä tuntuu olevan ylittämätön kuilu. Samaan soppaan kuuluu aika väistämättä ympäristöystävällisyys. Tosin siinä missä kestävä kehitys on jo ajatuksena aika kaukana muodin kiertokulusta, tuntuu valmistajien olevan helpompi löytää markkinoinninkin kannalta relevantteja ympäristöpointteja tuotteisiinsa.

Aihe kiinnostaa itseäni kovasti (olin mm. viime keväänä Hanasaaren kultturikeskuksessa puhumassa aiheesta Vihreää vaatteissa – kestävä kehitys muotibisneksessä -seminaarissa) ja olin tietty paikalla eturivissä, kun Grandpa järjesti keskustelutilaisuuden otsikolla EKO – EKO – EKO.

Keskustelun johtajana toimi bloggarina ja toimittajana tunnettu Cecilia Blankens ja osallistujat edustivat sellaisia muoti- ja vaatetusalan yrityksiä kuin Kavat, Uniforms for the Dedicated ja Nudie Jeans.

Kuluttamisen lopettaminen ihan kokonaan olisi kai teoriassa sitä kaikkein kestävintä kehitystä – tosin tuskin linkolalaisetkaan enää tosissaan pitävät sitä oikeana vaihtoehtona. Muotibisneksen tehtävänä on tasapainoilla haluttavien tuotteiden markkinoinnin ja shoppailuhaluja hillitsevän kestävän kehityksen välimaastossa.

Uniforms for the Dedicated on sitä mieltä, että kehityksen kannalta parasta on, jos pystyy tuottamaan vaatteita, joita kuluttajat rakastavat trendeistä riippumatta. Lempivaatteet pysyvät käytössä vuosikausia eikä niitä heitetä pois hetken mielijohteesta. Tällöin tietysti vaatteiden laadun pitää olla myös kestävää, mutta harva kai menettää sydäntään huonolaatuiselle akryyli-rievulle.

Nudie Jeans lisäsi tuohon edelliseen vielä, että vaatteiden pitkäikäisyyttä ja näin ollen myös kestävää kehitystä edistää, mikäli tuotteen ulkonäkö paranee käytön myötä. Tuosta olen niin samaa mieltä! Kauniisti kuluvat farkut, nahkavaatteet ja esimerkiksi laukut ovat oikeastaan parhaimmillaan vasta muutaman käyttövuoden jälkeen.

Keskustelussa pohdittiin myös tulevaisuuden shoppailua. Aika yhtä mieltä oltiin siitä, että vanhemmilla on varsin suuri vastuu siitä, millaisia kuluttajia he lapsistaan kasvattavat. Optimistisesti ajateltuna toivottiin, että seuraavat sukupolvet olisivat harkitsevaisempia ja valistuneempia kuluttajia. Mutta toisaalta vaikuttaa siltä, että mitä pirstaleisemmaksi elämä muuttuu, sitä enemmän ja voimakkaammin rakennetaan identiteettiä juuri kuluttamalla…