Tukholmassa paistoi tänään aurinko. Siniseltä, pilvettömältä taivaalta.
Ihana valoilmiö ei toki kestänyt kauaa. Jo siinä vaiheessa, kun läksin toimistolta kotia kohti, oli auringonpaiste muuttunut kivasti syvenevän siniseksi hohteeksi. Lounasaikaan pistäydyin sattumalta (=alkuvuoden häilähteleväinen elämäntyyli on aiheuttanut sen, että edes pakastimesta ei löytynyt lunch lådaa mukaan otettavaksi…) ulkosalla ja olin suorastaan tikahtua, kun tajusin, että AURINKO paistaa suoraan silmiin! Ihanaa!
Tai no. Ihanaa ja ihanaa. Yllättävä ja odottamaton kohtaaminen auringon kanssa herätti henkiin monenlaisia tunteita, toiveita, ajatuksia ja haaveita.
Auringon lämmittämä kuiva asfaltti ilman jäätä, lumi- tai räntäkasoja = vaivatonta käpsyttelyä stiletoilla. Paljaana vilkkuvat nilkat, eikä muistoakaan ärsyttävän tiukasta piposta tai arkielämän vaiheissa yhtenään hukkaan joutuvista sormikkaista. Ja kyllä, tuon kuvan asukokonaisuuden adoptoisin erittäin mielelläni. Etenkin, jos se sattuisi olemaan jumpsuit. Mitä se ei kyllä taida olla…
Se tunne, kun lämmin tuuli hivelee paljaita sääriä. Se tunne, kun vielä iltasellakin on kiva pitää aurinkolaseja. Se tunne, kun sifonki lämmittää ihan tarpeeksi. Voisiko jostain ostaa tuon kuvan fiiliksen??
No, ihan hyvä, että saatiin tänään edes pientä esimakua ja lupausta aurinkoisista päivistä. Oikeastaan en kyllä voisi kuvitella elämää ilman vuodenaikojen vaihteluja ja tykkään talvesta ihan paljonkin, vaikka pimeydestä en olekaan oppinut nauttimaan.
Nyt jatketaan Karkin kanssa perjantai-tunnelmointia ja katsotaan teemaan sopvasti leffa Little Miss Sunshine.
Kuvista kiitos: aina yhtä ihana Stockholm Street Style
2 Comments
Ihanasti kuvasit tuota tunnetta. Voikun se kevät jo ois täällä. Mä vähän jo säikähdin, että onko Tukholmaan tullut kevät kun aamu-unisena postausta luin. Mutta ei nyt sentään. 😀 Täällä Helsingissä herättiin kirkkaaseen päivään ja toivottavasti aurinko paistaisikin koko päivän. Kylmä tosin on, että ihan tohon sun kuvaukseen ei voi samaistua 😉 mutta toivotaan, että se kevät tulee PIAN! 😀
Mä pidän myös vuodenaikojen vaihtelusta. Mutta vaihtaisin tän talven kyllä sellaseen, joka kestää vain kuukauden tai kaksi. Syksy ja kevät vois olla parin kolmen kuukauden mittaisia ja kunnon kuuma kesä sitten sen neljä viisi kuukautta. Missäköhän päin maailmaa tällaista olisi tarjolla. ;D
Ihanaa uutta vuotta!
Ihanaa uutta vuotta sullekin Laura! Olen joskus tuumaillut, että Kanadasta saattaisi löytyä tuon tyylisiä alueita – siis lyhyt, mutta “oikea” talvi ja pitkät kuumat kesät… :DD