Viikonloppuna mietin, että nyt varmaan olisi hyvä aika alkaa laitella kesävaatteita talvisäilöön. Pyykkäsin shortsit ja rantahuitulat, keräilin sandaalit kenkälaatikoihin, siirsin sitten kaiken vaatehuoneeseen ja kellariin odottamaan seuraavaa sesonkia. Pientä järjestystä sain aikaiseksi ja varsinkin kenkien kohdalla homma tuntui helpolta.
Vaateosastolla olikin sitten hankalampaa. Valkoiset farkut on kesähousut kyllä, mutta siinä puuhaillessani näin kuitenkin itseni yhdistelemässä niitä hiekan väriseen muhkeaan neuleeseen ja ruskeisiin nilkkureihin. En tiedä tulenko koskaan kyseistä asua testaamaan, mutta farkut saivat toistaiseksi jäädä käyttövaatteiden pinoon.
Toinen kesävaate, joka ei ainakaan ihan vielä päätynyt talvisäilöön, on kuvan sininen liuhuhihainen mekko.

Koko kevään ja kesän ehdottomaksi suosikkivaatteeksi muodostunut mekko on alunperin peräisin tästä Elloksen kanssa keväällä tekemästäni kampanjasta. Tiesin heti, että tuo ei tule pölyyntymään henkarilla, mutta enpä arvannut, miten moneen tilaisuuteen se taipuu. Kaikenlaisten menojen lisäksi mekko on ollut kirjaimellisesti vakipelastaja, kun olen pähkäillyt, mitä ihmettä laittaisin toimistolle.
Ei siis varsinaisesti mikään ihme, että mieluusti venytän monesta pukeutumiskriisistä pelastaneen kesämekon käyttösesonkia.

Huivi on peräisin Henkkamaukan Conscious-collectionista. Tykkään hurjasti sen värisävyistä, jotka on tavallaan tosi raikkaat, mutta sitten kuitenkin myös syksyyn sopivan muhevat. Sen täytyy olla tuo pihlajanmarjan punainen, joka sen tekee!

Tässä lähärissä viimeaikojen lemppariharrastukseni tuloksia: Olen viettänyt iltoja ja viikonloppuja näpräten luonnonkristalleista voimakoruja ranteeseen ja korviin.
Alunperin ajatus lähti siitä, että pidin aina joitain kristalleja taskussa voimaa, suojaa ja energiaa tuomassa. Sitten tuli kesä ja asut, joissa ei välttämättä ollutkaan taskuja. Pähkäilin, että miten ihmeessä pidän mukanani tarvittavat kivet, kunnes päädyin keksimään pyörän uudelleen: koruina tietenkin. Niinkuin ihmiskunta on tehnyt läpi historiansa. 😀

Tsekkasin juuri Elloksen sivuilta, ja näyttäisi siltä, että sinistä suosikkimekkoani on siellä vielä jäljellä – ja nyt peräti -40% alennuksella. Ja näköjään siitä löytyy myös musta kukallinen versio myös.
Nyt alkoikin kova kamppailu itsensä kanssa, että mitenkäs tämän ostolakkolaisen kanssa käy… Toisaalta, ihan paras mekko voisi kyllä mielellään löytyä omasta garderobista myös kukallisena. Ei se ainakaan käyttämättä jäisi. (Kaupalliset linkit)

• mekko, Ellos
• farkkutakki, Levi’s
• kengät, Vagabond
• huivi, H&M

Tai jatkuu ja jatkuu – kaikki on tietty suhteellista. Jotenkin pääkoppa on jo sitä mieltä, että on kovastikin syksy – ja sanoohan kalenterikin niin. Mutta toisaalta viime viikonloppuna oli vielä niin hurjan lämmintä, että mitään kesähepeniä kummempaa ei voinut kuvitellakaan käyttävänsä. Uimarantakelit suorastaan, varsinkin lauantaina.
Sama ristiriita pätee toimistopukeutumiseen. Periaatteessa tuntuu hullulta, suorastaan luonnonvastaiselta, lähteä officelle kovin kesäisessä outfitissa. Mutta kun lämpötilat huitelevat parinkympin päälle, ei tunnelmalliset tweedit ja muhkeat neuleetkaan vaikuta oikein järkevältä vaihtoehdolta. Vallan pulmallista!

Kun sitten soppaan vielä lisää sellaiset päivät, jolloin aamulla töihin lähtöä tehdessä aurinko paistelee pilvettömältä sinitaivaalta ja lämpöä on aamuksi lupaavat 18 astetta, mutta iltapäivällä pilvistyy, viilenee reippaasti ja sataa ihan syksyisen uskottavasti. Meillä on täällä ollut nyt kaksi sellaista päivää peräkkäin, mikä tuntuu hiukan skitsolta suoraan sanottuna. Miten voi olla, että eilen illalla satoi ja oli tosi syksyistä ja aika viileää, aamuksi vaihtui sama suloinen loppukesämäinen auringonpaiste, jolla eilinenkin alkoi, mutta nyt taas on pimeää, harmaata ja sateista. Eihän tässä ole mitään logiikkaa!
No, pienethän ne on murheet silloin, kun päänvaivana on säänmukainen pukeutuminen. Haha!
Tässä asussa olin eniveis toimistolla viime perjantaina, kun oli vähän loogisemmin aurinkoista ja lämmintä. Tuumasin, että kauluspaita fiksuunnuttaa city-mittaisia shortseja sen verran, että niissä voi casual Fridayn hengessä mennä töihin. En kyllä yleensä enkä helposti pidä shortseja toimistovaatteena, mutta suurelta lahjalta tuntunut intiaanikesän lämpö ja perjantain aiheuttama rennompi fiilis sai kokonaisuuden vaikuttamaan ihan passelilta.

Minä kun olen sellainen vaatteiden (ja etenkin asusteiden!) puhkikäyttäjä, ei blogin asukuvissa useinkaan ole mitään muuta uutta kuin yhdistely ja “stailaus”. Nyt on luvassa poikkeus, sillä tällä kertaa asussa on peräti kaksi kesällä hankittua juttua.
Toinen niistä on Ray Banin aivan mielettömän ihanat muovipokaiset aurinkolasit. Olen ostanut ne tästä Instrun kampiksesta saamallani lahjakortilla – eli oikeastaan en ole varsinaisesti saanut niitä, vaan ostanut ne saamallani palkkiolla. Sitä on vaan ollut nyt viimeaikoina ollut niin paljon keskustelua blogien piilomainonnasta, joten parempi kai olla yliselkeä asian kanssa.
Olin ihan varma, että voin laittaa linkin Instrun sivuille, mistä löytyy selkeä tuotekuva aurinkolasikaunokaisista, mutta en ainakaan nyt pikaisesti löytänyt tuota mallia sieltä enää. Pokat on nimittäin erittäin kiva yhdistelmä läpinäkyvää muovia ja vaaleaa alumiininväristä metallia. Sangat on juuri tuota metallia ja ne on muotoiltu normaalia Ray Ban -metallisankaa leveämmiksi, ihanasti vähän retro-henkisiksi.
Aurinkolasivalikoimani on jotenkin salavihkaa paisunut varsin kattavaksi, mutta sen jälkeen, kun hankin nuo uutukaiset, en ole muita blehoja nenälleni laittanut. Muistinko sanoa, että ne on vielä kaiken lisäksi aivan untuvaisen unelmankevyet nenällä?


Toinen uutuus on asun sandaalit, poikkeuksellisen erinomaisesta käyttömukavuudesta tunnettua Mephisto-merkkiä. Nekin ostettu kesäiseltä Tampereen reissultani. Sokkarin takakulman vieressä Hallituskadulla sijaitseva pikkuputiikki on juuri sellainen, missä saa niin erinomaista ja asiantuntevaa palvelua, että ex tempore -hankinta tuntuu hyvältä ja kestävältä ratkaisulta.
Tinni on luottanut Mephiston kenkiin jo vuosikaudet ja yrittänyt tolkuttaa allekirjoittaneelle, miten mukavat ja hyvät ne on jalassa. Konkreettisin esimerkki oli taannoisella Riminin reissullamme (mitä, onko siitä jo kolme vuotta??), kun päivän kävelyn saldona allekirjoittaneella oli koko päkiän levyiset rakot molemmissa jaloissa huolimatta hyvin sisäänajetuista sandaaleista – ja Tinnillä vain 20 000 askeleen saldo iPhonen askelmittarissa, kiitos Mephiston mukavuuden.
Siitä huolimatta olen suhtautunut pikkuisen tuhahdellen Tinnin suosituksiin; “varmaan joo hyvät, mutta miten hyvät sitä nyt kengät ylipäätään oikein voi olla”? No, nyt voin itse ihan käytännössä todeta, että aivan kertakaikkiaan poikkeuksellisen hyvät! Kiitos vaan rakkaalle bestikselleni, että on jaksanut kaikki nämä vuodet valaista pänköä ystäväänsä. Nyt vihdoin ymmärrän, mistä hän on puhunut!

En tietenkään voi mitenkään hyljätä kaikkia ihania, suloisia, sieviä ja mageita kenkiäni, jotka mukavuudeltaan eivät yllä lähimainkaan näiden uutukaisten tasolle. Mutta kyllä naisihmisen kenkägarderobissa on aika vakava aukko, jos ei sieltä löydy yhtään paria katseita kestäviä sandaaleita, jotka jalassa voi kepeästi viettää tuntitolkulla kävelyä sisältävän kaupunkipäivän. Mintun valikoimassa oli tätä ennen lähinnä muutama pari Havaianaksia ja sitten niitä, joilla ei paria korttelia pidemmälle kävellä.
Tinni on käyttänyt omia Mephiston- sandaaleitaan jo vaikka miten kauan ja itsekin laskiskelen, että näiden hinta/käyttökerta -indeksi tulee varmasti olemaan mitä parhain. Juuri sellaiset hankinnat on mielestäni ihan ookoo, vaikka varsinainen ostopäätös tulisikin täysin ex tempore ja periaatteessa oli sopimus itsensä kanssa, että nyt voisi vähän hillitä sitä ostiskelua.

• kauluspaita, Forever21
• toppi, Primark
• shortsit, Lindex
• sandaalit, Mephisto
• arskat, Ray Ban
• laukku, Mulberry

Ja jos joku ihmettelee uusia talismaani-rannekorujani, niin ne olen tehnyt itse!

Viimeinen virallinen kesäkuukausi vetelee viimeisiään. Olen moneen kertaan tunnustanut, että en varsinaisesti ole mikään syksyihminen. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin toinen. Tai no, en nyt voi väittää, että olen varsinaisesti löytänyt sisältäni mitään synkän ja kylmän vuodenajan rakastajaa, mutta kesän loppuminen ei tunnu ihan niin raskaalta kuin monena aikaisempana vuonna.
Voisin aivan mainiosti viettää vielä vaikka miten monta päivää (tai viikkoa!) helteessä hikoillen ja laiskasti auringossa kellien – ei siinä mitään – mutta toisaalta ajatus kirpeistä syysaamuista, raikkaasta tuulesta kasvoilla, pimenevistä illoista, tuntuu tänä vuonna suorastaan houkuttelevalta. Kuuma ja kuiva kesä teki tehtävänsä siinä määrin, että toivotan tervetulleeksi jopa virkistävät syyssateet!
(Joo, olen täysin tietoinen, että kuukauden kuluttua on aivan varmasti toinen ääni kellossa).


Yksi syy positiiviseen asenteeseen sadekuuroja kohtaan on jo viime keväänä Heidi Klumin Lidl-mallistosta hankkimani iiiihana läpinäkyvä sadetakki. En ole päässyt käyttämään sitä vielä kertaakaan, mutta Peetu pysyi kuivana sen ansiosta viimeksi Gröna Lundin ulkoilmakonsertissa.
No, ei tarvitse olla mikään oman elämänsä Pekka Pouta ennustaakseen, että sadetta on tulossa aivan riittävästi ja todennäköisesti pikemmin kuin arvaakaan.

Lievää haikeutta, sentimentaalisuutta ja luopumisen tuskaa kesän loppuminen kuitenkin aiheuttaa. Vaikka en oikeastaan voi vilpittömästi sanoa, että jotain, mitä halusin tehdä, jäi tekemättä tai ettenkö olisi saanut enemmän kuin osaani auringonpaisteesta, akkujen lataamisesta ja uuden löytämisestä, kohtaamisista sekä kokemuksista. Päinvastoin. Tämä kesä on ollut monin tavoin täydempi kuin moni edeltäjänsä.
Siksi tuntuukin hiukan hassulta jopa kummalliselta, että en voi tuntea pelkästään kiitollisuutta ja tyytyväisyyttä. Ehkä se on vain sitä, että en haluaisi päästää irti kesän ajatuksesta?


Ratkaisu on varmasti yrittää pitää kesäinen mielenvire tietoisesti pinnalla ja jatkaa kaikkien niiden kesä-asioiden tekemistä, joka on yhä vielä kelien viilennyttyäkin mahdollisia. Toivottavasti parvekkeella tarkenee fikata vielä pitkälle syksyyn.
Ja onneksi on kaikki kesän muistot, valokuvat ja jutut, jotka vievät takaisin koettuihin hetkiin.
Niinkuin esimerkiksi Peetun alkukesästä Barcelonan reissulta ostama ihana mekko. Espanjan mekko.

• mekko, Peetun matkamuisto Barcelonasta
• sadetakki (Mintun), Heidi Klumin Lidl-mallistosta
• tennarit (Mintun), Nike
• laukku, Filippa K

Olin tänään ensimmästä päivää takaisin töissä ihanan, lukuisia ikimuistoisia lomapyrähdyksiä sisältäneen kesän jälkeen. Tai siis kesä todellakin jatkuu vielä, mutta lomat on nyt lusittu (ehe, ehe). Fiilis on nyt tosiaankin aivan toinen, kun seuraavat suunnitellut vapaat on vasta jouluna. Tosin pieni pyrähdys Tampereelle tullee ajankohtaiseksi joskus syksyn puolivälissä.
Näin ensimmäisenä virallisena lomakauden jälkeisenä töihinpaluupäivänä on hyvä hetki luoda kiitollinen silmäys ihan sinne kesän alkuun. Varsin kuvaavaa, että kesäkuun puolivälistä, jolloin olimme Karkin kanssa ikimuistoisella ja upealla Los Angelesin reissullamme, tuntuu olevan kokonainen ikuisuus.
Jonkinlainen “ekakertalaisen L.A.” -tyyppinen postauskin on työn alla, mutta ongelma ja viivästyksen syy on sama kuin kaikkien muidenkin huikeiden ekakertareissujen: kuvia, joista pitäisi valita, on ziljoona ja kerrottavaa senkin edestä. Tuntuu, että parhaimmat matkapostaukset tulee kohteista, joissa on tullut käytyä aikaisemminkin, mieluiten useamman kerran. Silloin sitä on vähemmän yleistäpinöissään (Karkki, Karkki, KARKKI KATO NYT NOITA PALMUJA!!! – joka päivä ainakin viidesti…) ja tarinasta tulee ehkä aavistuksen lukijaystävällisempi. Mutta koska yhä edelleen kirjoitan blogia osittain siksi, että se on myös päiväkirja ja muistojen albumi itselleni, L.A. -juttu on tulossa!

Viime kesänä päätin, että sai sitten olla viimeinen kerta, kun ripottelen kesälomani sinne tänne noin viikon mittaisiin pätkiin. En edes muista, milloin olisin ollut enemmän kuin kaksi viikkoa putkeen lomalla – taisi olla viimeksi silloin, kun pikkukisu Sailor Moon liittyi perheeseen melko tasan neljä vuotta sitten. Tosiaan viime kesänä sitten tunsin, että ihanaan rentoutuneeseen kesäfiilikseen ei voi päästä, jos ei ole officelta poissa yli kahta viikkoa putkeen.
Ongelma taisi sittenkin olla viime kesä, joka ei ulkoisilta puitteiltaan muistuttanut juurikaan kesää kuin häviävän lyhyinä hetkinä (jolloin useimmiten satuin olemaan töissä). Tänä kesänä olen nauttinut aivan tolkuttomasti siitä, että lomaa on aina vaan jäljellä, vaikka aloitin holiday-hommat tosiaan jo kesäkuun alkupuolella, jolloin oli vielä ihan satalasissa bisnesmeininki töissä. Varmasti iso kiitos siitä, että lunki, iloinen, hyväksyvä ja valoisa lomafiilis on säilynyt läpi lomaviikkojen väliin osuvien toimistoperiodien, on tämä käsittämättömän upea kesäsää.
Tänä kesänä päätän, että ehdottomasti en ota lomiani putkeen myöskään ensi vuonna. Viikkorytmittelemällä tunne on kuin olisi lomalla koko ajan! Etenkin, kun pitää huolen siitä, että arki-iltanakin tulee pulahdettua järveen ja istuttua parvekkeella trooppisen kuumassa yössä nukkumaanmenoaikaan asti. Vietettyä kesää, vaikkei lomalla olisikaan.

Viimeaikoina Karkkia ei ole enää juurikaan näkynyt blogin asukuvaosastolla (tarkistin, edellinen on syyskuulta 2014). Sellaista se on, kun lapset kasvavat ja alkavat elää omaa elämäänsä. Yhteisellä lomalla aikaa kuvienkin ottamiseen on tietty paremmin, mutta täytyy tunnustaa, että me oltiin reissussa pääasiassa erittäin epäkuvauksellisissa shortsit + t-paita -turistivetimissä, joten inspiraatio muihin kuin ihaniin muistojen lomakuviin oli aika nollassa.
L.A. reissun maanantaiksi Karkki oli varannut meille pöydän Michelintähtiravintolaan Nobuun. Onneksi valittiin mennä sinne lounaalle, sillä jetlag veroitti sen verran fiiliksiä iltariekkumiseen, että parikin kivaksi ja hyväksi paikaksi kehuttua ravintolaa piti jättää väliin pöytävarauksesta huolimatta. Kuka sitä nyt haluaisi kuluttaa pientä omaisuutta illalliseen, josta päällimmäinen muistikuva on se, miten kovasti piti taistella, ettei nukahtaisi ravintolan pöytään.

Ruoka Malibun Nobussa oli aivan tähtitieteellisen ihanaa! Samaan ketjuun kuuluvia ravintoloita on muuallakin, mutta olen monesta paikasta lukenut, että tuo Malibun ravintola on yksi parhaista.
Muuten Malibu itse jäi meille aika ohueksi tuttavuudeksi. Autoilimme lounaan jälkeen kuuluisalle – ja erittäin fotogeeniselle – rannalle. Paikka on erityisen suosittu häävalokuvien ottopaikka. Vain parisen tuntia kestäneen visiittimme aikana ehdimme todistaa kolmen eri hääparin kuvauksia. Muuten se ei ehkä ollut meidän mielestä se kaikkein paras paikka hengailuun. Hiekkainen ranta-alue on varsin kapea ja kivikkoinen (kuvauksellinen) vesiraja ei juuri houkutellut uimaan.
Silti ei voinut mitenkään olla näkemättä, miten hurjan kaunista kaikkialla oli.

• mekko, TopShop
• jakku, Asos
• laukku, vintage/2nd hand -löytö
• aurinkolasit, Gucci
• tennarit, Nilsson (luulisin… Karkki on lomareissulla Kreikassa, joten en pysty tarkistamaan)

Heeeei!! Mites siellä voidaan? Joko alkaa lämpö käydä hermon päälle vai vieläkö helletyttää?
Mintun blogilomat saapuvat nykyään näköjään vähän suunnittelematta. Aikaoptimistin elämä on välillä semmoista. Vietin viime viikon jooga/midfullness/self-care -leirillä. Olin valmistellut muutamat blogipostaukset melkein valmiiksi ja ajattelin, että naputtelen ne sitten siellä maaseudun rauhassa iltateetä hörppiessäni valmiiksi. Ha ha! Eihän leirillä mitään wi-fiä ollut. Ei tietenkään. Eihän siellä saanut käyttää edes puhelinta!
Some-loma ja blogiloma tuntuivat kyllä oikein mukavalta. Paikka, missä leiri pidettiin, oli aivan supersuloinen – kuin tehty Instagramia varten. Jotenkin äärimmäisen rentouttavaa (mutta kieltämättä hiukan myös turhauttavaa), että sai ihan kaikessa rauhassa nauttia ympäristön kauneudesta ilman, että koko ajan olisi tarvinnut miettiä Instaan sopivia kuvakulmia. Vetäjät lupasivat nettiin järjestäjien puolesta otettuja kuvia, joten ehkä saan niistä sitten tänne teillekin esittelyn viimeviikkoisesta seikkailustani.
Pahoitteluni, että en ilmoitellut lomastani teille etukäteen – tarotitkin olivat paussilla peräti kaksi torstaita!! Nyt olen taas takaisin ruodussa ja vaikka hässäkkä pikasen koti-pitstopin jälkeen jatkuukin huomenna aamulla Tampereen reissulla, laitan nyt ainakin tarot postauksen torstaina ja varmaan pitäisi taas kriiseillä vähän hiusten kanssa myös…


Tässä silmien iloksi vähän harvinaisempaa herkkua osastolta Peetun vetimet. Neitokainen on taas kesäduunibluesissa täällä kotikulmilla, joten ehkä pääsen ikuistamaan vielä jonkun toisenkin outfitin ennenkuin opinnot kutsuvat takaisin Uumajaan.
Kuvien back drop jo paljastaakin, että kuvauspaikka ei ole klassinen takapihamme tai kotikadunpätkä. Peetu täytti keväällä huimat 25 vuotta ja juhlistimme sitä yhdessä Karkin kanssa menemällä Beyoncen ja Jay-Z:n konserttiin. Areenan ulkopuolella asukuvien nappaaminen oli aavistuksen haastavaa puuhaa. Ihmisiä oli liikkeellä niin tajuttomasti (loppuunmyyty Friends Arena = 50 000 katsojaa!), että melkein joka kuvaan osui jonkun käsi tai jalka eteen.

Peetun konserttiasu koostui vilpoisana liehuvista viskoosihousuista, ribbi-puolipoolosta (joka tosin vahtui sisällä välittömästi kiertuepaitaan), kermanvalkoisesta bomber jacketista, ja uusista tennareista. Aksenttina Mintun vanha sininen pikkulaukku ja sitruunakuvioinen huivi hiuksissa. Sneakersien tummanvihreä sävy toistuu sitruunahuivin yksityiskohdissa ja sinisen skaala rimmaa niin New Balance “N”:ssä, laukussa kuin huivin pohjasävyssäkin.

Peetu kertoi käyttäneensä ennenkin erityisesti bomberin, puolipoolon ja liuhuhousujen yhdistelmää, koska “se on kaikkein coolein asuni”. Olen kyllä niin samaa mieltä, että yhdistelmä on tosi onnistunut! Harmi, että Peetu on niin paljon pidempi kuin minä. Ei ole mitään realistista mahdollisuutta, että voisin lainata housuja. Puntit laahaisivat niin pitkällä maassa!
Itse konsertti jäi mieleen todella mahtavana, vaikuttavana elämyksenä. Taidettiin kaikki kolme olla menossa niin Beyoncen konserttiin, että melkein unohdettiin koko Jay-Z -osuus. Olin aivan yllättynyt, miten paljon tuttuja biisejä ja rytmejä siltäkin saralta löytyi! Kaikkea se passiivinen kuuntelu teettää!

Koko show oli niin huikea, että olin vielä koko seuraavan päivänkin töissä ihan puolipökerryksissä ihastuksesta ja ihmetyksestä. En ole mikään musiikkikriitikko tai -toimittaja, mutta tajusin konsertin juonen niin, että siinä tavallaan kerrottiin Beyoncen ja Jay-Z:n rakkaustarina biisien, tanssien, valojen, videonpätkien ja muun shown avulla. Siksi myös lopun sokerinen duettokin tuntui ihan hyvältä, vaikka vanha rokkitäti onkin tottunut siihen, että loppua kohden vauhti vain kiihtyy.
Ei mutta hei, kyllä mun nyt pitää alkaa pakata huomisaamuista Tampereen reissua varten, että ehdin hetken nukkuakin tänä yönä! Eikös sinnekin ole luvattu hellettä? Taidan jättää farkut kokonaan kotiin…

• housut, Indiska
• paita, Primark
• jakku, Minimarket
• laukku, Rebecka Minkoff
• huivi, Banana Rebuplic
• tennarit, New Balance

Mitenkäs teillä siellä on jussit sujunut? Ainakin kaikkien ihanien some-kuvien perusteella hiukan koleahkosta säästä huolimatta suloisen tunnelmallisia perinteitä juhlaherkkuineen on nautittu molemmin puolin Pohjanlahtea.
Täällä meillä juhannusaattoaamu “valkeni” railakkaan sateen ja riepottelevan tuulen merkeissä. Päätin skipata hyvällä omallatunnolla nekin vähät suunnitelmat, joita olin tehnyt ja loikoilin häpeämättä sängyssä puolille päivin asti. Sitten alkoikin pikkuhiljaa ilma seljetä ja iltapäivällä sitä pääsi tekemään piiitkän kävelylenkin puolityhjillä kotinurkilla auringon pilkistellessä pilvien takaa.
Tavallisesti lähiympäristöni kadut ja polut on ihan tukossa lenkkeilijöitä, koiran ulkoiluttajia, vauvanvaunuja, lapsiperheitä, pariskuntia ja kaikenlaista muutakin irtoväkeä, kuten (meitä) säännöllisesti kesken kaiken yhtäkkiä pysähteleviä loosereita, jotka edelleen pelaavat Pokémon GO:ta. Tosi himmeä fiilis olla liikkellä lauantai-iltapäivällä ja törmätä vain muutamaan hassuun muuhun ulkoilijaan.
Merkillisyyttä lisäsi se, että vaikka muuten oli tosi hiljaista, sieltä täältä kuului iloisien city-juhannusta viettämään jääneiden juhlaseurueiden äänet. Jotenkin epälooginen äänimaisema, mutta silti tuntui kivalta, ettei ollut aivan totaalisen kuollutta ja hiljaista.

Omistin oman juhannukseni jet lagista toipumiseen (siis miten kauan tämä oikein kestää!?) ja kaikenlaiseen muuhunkin elpymiseen. Kuvailin vähän uusia, reissusta hankkimiani kristalleja (joista yhden takia jouduin melkein kiinni turvallisuustarkastuksessa kaksi kertaa…), mutta muuten suloiset suvikuvat jäivät Mintun juhannuksesta ottamatta.
Tässä kuitenkin asu, jossa oli syömässä yhden elämäni parhaimmista aterioista Malibun ravintola Nobussa taannoisella Los Angelesin reissulla. Ei voi mitenkään uskoa, että tuostakin hetkestä on jo kohta kaksi viikkoa!

Joku voisi väittää, että eihän asussa ole mitään uutta ja ihmeellisesti – mikä pitää toki varsin pitkälle paikkansa. Fifth Avenue Shoe Repairin paita on ollut lempparini jo niin monta kesäsesonkia, että olen jo seonnut laskuista. Sandaalitkin olen jo kertaalleen hyllyttänyt loppuunkäytettyinä, mutta sitten en oppinutkaan elämään seuraajaksi hankittujen Hasbeensien kanssa, joten Clark’sit palasivat takaisin palvelukseen.
Laukku ja sanikat ovat niinikään vanhoja uskollisia palvelijoita.

Ymmärrän hyvin, jos hamekin näyttää vanhalta tutulta. Kesägarderobissani on useampiakin raidallisia jersey- tai neulehameita – ja monesti korvaan loppuunkäytetyn uudella samanlaisella.
Tämä on nyt kuitenkin vähän erilainen, sillä nilkkoja hivelevää maksipituista raitahametta en ole aikaisemmin omistanut!

• paita, Fifht Avenue Shoe Repair
• hame, Lindex
• sandaalit, Clark’s
• laukku, Botkier
• aurinkolasit, Tiger of Sweden