Rentoa, laskeutuvaa, boho-eleganttia ja helposti yhdisteltävää – sitähän taisin ennustaa ja toivoa Isabel Marantin H&M-malliston olevan. Bongasin netistä kuvan, jossa suunnittelija itse poseeraa yhdessä yhteistyömalliston outfitissä ja täytyy kyllä sanoa, että tämän perusteella taidan tiukentaa aika oleellisesti marant-shoppailubudjetin kartuttamiseen tarkoitettuja säästötoimia. Juuri tismalleen tuollaisia siistejä mutta rentoja, boheemeja mutta tyyylikkäitä vetimiä edelleenkin aika vajavainen työvaategarderobini suorastaan vaatii täydennyksekseen!

Kuva on lähdetietojen perusteella alunperin H&M:n itsensä twitterin kautta julkistama, joten sikäli tämän postaaminen pitäisi olla ookoo. Jutun ja kuvan bongasin täältä.

Tänä keväänä perinteinen rantakunnon metsästys on tuntunut jääneen monilla vähemmälle. Tuon klassisen kevätaktiviteetin on jättänyt varjoonsa selkeästi hurtimmalta kuullostavat erityppiset kuntoremontti-projektit. Ainakin mikäli facebookin (ja nykyisin myös hör-och-häpna Instagramin) antamaan uutisvirtaan on luottaminen. Toivottavasti kaikki muutkin, joiden kuntoremontti ei ehtinyt tuottamaan upeaa hikisuolaista six-packia biitsillä esiteltäväksi, bongasivat fb:ssä ahkerasti kiertäneen “How to get a bikini body” -ohjeistuksen. Niille, jotka sen onnistuivat missaamaan, tulee ohjeet tässä vielä kertaalleen kokonaisuudessaan:

How to get a bikini body?

1. Have a body

2. Put on a bikini

Jos sitten haluaa vielä maksimoida rantsutyylinä, suosittelen mm. seuraavia asioita: tuulessa kuivuneita sotkuisia hiuksia, mukavasti hikiselläkin nenällä istuvia aurinkolaseja, iisiä hippiprinsessamekkoa, kantovälineeksi hiekkaa sietävää kangaskassia, kauniit rusketusraidat jättäviä lipsuja ja aurinkosuojan sisältävää huulikiiltoa. Lisätarvikkeiksi suosittelen nautinnollisella aaltopituudella olevaa ihanaa seuraa, retkivoileipiä, yllättäen järven keskeltä löytyviä huilauskiviä ja Peetun tekemiä soittolistoja.

Sanoinko jo, että rakastan olla lomalla, rakastan auringonpaistetta, rakastan hengailla Karkin ja Peetun kanssa ja rakastan sitä, että edes välillä, edes hetken, kaikki tuntuu aika yksinkertaiselta. Bara det.

• mekko, Peetun maailmanympärysreissun saalista
• aurinkolasit, Polaroid
• lipsut, Havaianas (saatu Aussielta vuosi-pari sitten)
• kangaskassi, Tukholman muotiviikoilta saatu, ei mitään hajua, minä vuonna… 🙂

Peetu on tänään nautiskellut laivakeikkojen välissä olevista vapaista mm. rynnimmällä pitkin Kungens Kurvan Ikeaa Karkin kanssa. Monenmoista tarvekalua puuttuu vielä Karkin uudesta kodista, vaikka äiskä nimpparilahjaksi hankkikin oikein kunnolliset Fiskarsin keittiösakset ja matsaavan juustohöylän. Paistinpannu, pop-corn-kattila, keittiötikkaat, vessaharja ja kaikenlaista muuta sekalaista sälää nyt ainakin. Olivat kuulemma katselleet Mintulle aurinkopetiäkin, mutta se oli painanut ihan liikaa. Mieltäni kuitenkin lämmittää kummasti, että kuitenkin edes harkitsivat asiaa!

Ikeareissulle Peetu pukeutui Karkin vanhasta kauniin koralliraitaisesta Zara-mekosta tuunattuun puolihameeseen ja kahta eritahtista raitaa yhdistelevään Monkin toppiin. Kaupan AC-viileydessä hartioita lämmittää just sopivasti ystävältä omittu farkkutakki ja jalkaan päätyi Mintun puukenkäsandaalit. “No, kun ne on niin hirveen mukavat jalassa!!” No, niin varmaan joo… 😀

• toppi, Monki
• hame, Zara (tuunattu mekosta)
• farkkutakki, 2nd hand (JC)
• sandaalit, Moheda

Nyt meillä alkaa täällä ihan mahottomat tonnikalabileet – arvatkaas miksi!? No siksi, koska ihana karvaruipelo Sunshine täyttää tänään huikeat 4 vuotta!

Pitkästä aikaa sain kuvattua asuni. Jotenkin hirmu takkusta, kun ei ole ketään, ketä nakittaa kameran toiselle puolelle. Talvisin valitan valon vähyyttä, keväällä ja syksyllä homma toimii itselaukaisijan ja jalustan varassa. Näin kesän ollessa hienoimmillaan tympii kuvata asuja sitä samaa keittiönseinää vasten kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina.

Lauantain Sebastian-kekkereissä nappasin Karkin sen verran sivuun, että hän ehti ikuistamaan kesäisen kukkahameasuni. Tosin tuon kankaan nimi on perhonen. Siispä kysymyksessä lienee perhoskukkahame?

Näitä kuvia katsellessa en oikein tiedä, mitä ajattelisin kauniista lettikampauksestani. Livenä se oli mielestäni todella kiva, mutta jostain tuli mieleeni uimahattu – ja nyt en pysty ajattelemaan muuta. Oh well.

• t-paita, H&M
• hame, Mintun ompelimosta (kangas, Marimekko)
• kaulakoru, Marni for H&M
• sandaalit, Lacoste
• aurinkolasit, Tiger of Sweden
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• nahkatakki, Acne

Viikonloppuna on pitkästä aikaa yksi valokuvaamiseen positiivisesti suhtautuva perheenjäsen kotona. Täytyypi toivoa, että ehdittäisiin nappaamaan edes jonain päivänä asukuva taas.

Ja kiinnostuneille tiedoksi: Sebastian Head Couture Closing Partysta löytyy lisää kuvia täältä (mm. Karkin mekko kokonaan ja Minttu mallailemassa megakorviksia, jotka kylläkin jäi lunastamatta…)

Aivan ihanan nopea toimitus jälleen kerran Brandokselta! Tuskin ehdin haikailla, että varmaan ja ehkä ja toivottavasti saan tilaamani sandaalit juhannukseksi kotiin, kun jo iPhonen tekstariäänimerkki plingahtaa ilmoittaakseen, että kenkulit on noudettavissa lähikiskalta. Ihan mahtavaa!

Pikkuisen aina jännittää nettitilailut. En voi väittää, että ihan aina olisi ollut mennyt täysin putkeen, mutta toisaalta aavistuksen kalliimmat – ja siksi perusteellisemmin harkitut – ovat kyllä aina olleet todella mieluisia hankintoja. Vähän olin kuitenkin jänskässä, kun kiikuttelin santsuja kotiin. Eikä vähiten sen vuoksi, että edelleenkin alitajunta soimaa siitä, että menin tilaamaan Lacosten sandaalit.

Itseeni ja omaan päätöksentekooni kohdistuneet epäilykset  alkoivat kuitenkin hälvetä heti, kun sain laatikon auki. Sandaalit ovat sopivan jämerästi notkealla, mutta melkein äijämäisellä nahkalla remmitetyt; silti olemukseltaan mielummin linjakkaat kuin liian traktorit. Laatunörtti nuuski tietysti about ensimmäisenä kaikki saumat, liimaukset, kanttaukset ja muut mahdollisesta fuskaamisesta juoruilevat yksityiskohdat. Ilokseni saatoin antaa kiitetyn arvosanan okuläärisen tutkimuksen jälkeen.

Mielihyvä vain lisääntyi, kun kiskoin sandaalit jalkaan. Lesti on aivan älyttömän hyvän tuntuinen jalkaan, pohjan kumipinnoite pitää varmasti pystyssä myös sateen liukastamilla rappusilla ja kiinnitysremelit pitävät menon sen verran napakkana, että on vaikea kuvitella näiden edes hiertävän mistään.

Myös ulkonäkö sinänsä, ihan ilman mitään käytännöllisyys- tai käyttönäkökohtia on juuri se mitä kaipasin. Eli ei mitään liian siroa ja herkkää – vaan aavistuksen rokut arkisandaalit, jotka sopivat hame-teeppari-neuletakki -univormuuni.

Aina kysytään, että eikö ole mitään miinusta sanottavana. Ja harva asia kai nyt ihan niin täydellistä on, että ei mitään… Eli tunnustan ja tiedostan heti näin alkuunsa, että niinä erityisen kiireisinä aamuina saattaa kyllä joskus mennä hermo siihen, että kenkiä ei pystykään tuosta noin vaan sujauttamaan jalkaan. Peräti kaksi solkea/sandaali voi katkaista kamelin selän… Toisaalta seesteisempää ja onnellisempaa elämä kohti tässä ollaan matkalla eniveis. Enkä tosiaankaan voisi valita mitään jalkineita vain sen perusteella, miten nopeasti ne saa puettua. Siinä tapauksessa kulkisin varmasti crocseissa päivät päästään! Haha!

Juu, kyllä ne on merkiltään Lacoste, mutta olen päättänyt, että en anna sen kyllä yhtään häiritä. Sitä paitsi jopa Cucci oli about samaa kastia aikanaan ennen Tom Fordia, joten tässähän ollaan melkein samassa veneessä. Hirmu tiukassa tuollaiset tuotemerkkimielikuvat näköjään on jopa tällaisen muka tiedostavan kuluttajan korvien välissä.

Nyt me kuitenkin sandaalieni kanssa toivotaan oikein pitkää ja kuumaa kesää!

Ihmeellinen, vuoroin heleän auringonpaisteinen, vuoroin pikimustan pimeä, ukkoskuuroinen sunnuntai sai pitkästä aikaa ompelumoodin päälle. Pikkiriikkinen inspiraationpoikanen taisi tarttua myös omasta eilisestä jutustani. Diorin kevätmalliston hamoset tulivat kirjaimellisesti myös uniini. Sekava keli ei oikein innostanut laajempiin ulkoiluhommiin, joten puolentoistatunnin power walk -lenkin (jonka aikana kastuin litimäräksi kaksi kertaa…) jälkeen sukelsin penkomaan kangasvarastoani.

Muistelin, että minulta piti löytyä vielä kaunista helmenvalkoista pehmeäpintaiseksi hiottua viskoosikangasta, mutta sitä ei kyllä etsinnöistäni huolimatta löytynyt. Sen sijaan käsiini osui parin metrin pätkä Marimekon lähes harsomaista, mustalla ja teräksenharmaalla kuvioitua pellavakangasta. Kuosin nimi on “Perhonen” ja suunnittelija lempparini Fujiwo Ishimoto.

Mietin kyllä hetken, että onko isokuvioinen kangas vähän too much, mutta päätin sitten, että ei. Läpinäkyvähän tuo on kuin mikä, eikä loppumattomilta tuntuvista varastoistani löytynyt lainkaan vaaleaa vuorikangasta. No, ajattelin poiketa huomenna Lindexillä ja hankkia simppelin alushameen. Sellaiselle on varmaan käyttöä myöhemminkin.

Kaikki kunnia äiskältä perimälleni ziljoona vuotta vanhalle ompelukoneelle, mutta kun se lottovoitto vihdoin osuu kohdalle, yksi ostoslistan ensimmäisistä hankinnoista on kunnollinen jämerä ompelukone! (…pitäisi varmaan ihan oikeasti alkaa lotota. Voittomahdollisuudet kasvaisivat heti aika huikeasti!)

Jännä nähdä, miten tuohon konservatiivisen pituiseen helmaan tottuu. Ajattelin, että laitan juhannuksena uudet sandaalini (ovat jo Brandoksen mukaan matkalla, joten ovat varmasti täällä ennen pyhiä…) ja Dior-henkisen mustan topin tuon hameen kanssa. Ihan täysin fiftarihenkiseen stailaukseen terävine pumpseineen ja fritsuliinoineen en nyt ainakaan ihan heti taivu. Katotaan uudelleen sitten loppukesästä! Haha!!