Ihmeellinen, vuoroin heleän auringonpaisteinen, vuoroin pikimustan pimeä, ukkoskuuroinen sunnuntai sai pitkästä aikaa ompelumoodin päälle. Pikkiriikkinen inspiraationpoikanen taisi tarttua myös omasta eilisestä jutustani. Diorin kevätmalliston hamoset tulivat kirjaimellisesti myös uniini. Sekava keli ei oikein innostanut laajempiin ulkoiluhommiin, joten puolentoistatunnin power walk -lenkin (jonka aikana kastuin litimäräksi kaksi kertaa…) jälkeen sukelsin penkomaan kangasvarastoani.

Muistelin, että minulta piti löytyä vielä kaunista helmenvalkoista pehmeäpintaiseksi hiottua viskoosikangasta, mutta sitä ei kyllä etsinnöistäni huolimatta löytynyt. Sen sijaan käsiini osui parin metrin pätkä Marimekon lähes harsomaista, mustalla ja teräksenharmaalla kuvioitua pellavakangasta. Kuosin nimi on “Perhonen” ja suunnittelija lempparini Fujiwo Ishimoto.

Mietin kyllä hetken, että onko isokuvioinen kangas vähän too much, mutta päätin sitten, että ei. Läpinäkyvähän tuo on kuin mikä, eikä loppumattomilta tuntuvista varastoistani löytynyt lainkaan vaaleaa vuorikangasta. No, ajattelin poiketa huomenna Lindexillä ja hankkia simppelin alushameen. Sellaiselle on varmaan käyttöä myöhemminkin.

Kaikki kunnia äiskältä perimälleni ziljoona vuotta vanhalle ompelukoneelle, mutta kun se lottovoitto vihdoin osuu kohdalle, yksi ostoslistan ensimmäisistä hankinnoista on kunnollinen jämerä ompelukone! (…pitäisi varmaan ihan oikeasti alkaa lotota. Voittomahdollisuudet kasvaisivat heti aika huikeasti!)

Jännä nähdä, miten tuohon konservatiivisen pituiseen helmaan tottuu. Ajattelin, että laitan juhannuksena uudet sandaalini (ovat jo Brandoksen mukaan matkalla, joten ovat varmasti täällä ennen pyhiä…) ja Dior-henkisen mustan topin tuon hameen kanssa. Ihan täysin fiftarihenkiseen stailaukseen terävine pumpseineen ja fritsuliinoineen en nyt ainakaan ihan heti taivu. Katotaan uudelleen sitten loppukesästä! Haha!!