En jotenkin mitenkään malttaisi vielä irroittautua viikonlopun Inspiration -fiiliksistä. Olen kertaillut mielessäni tapaamiani ihmisiä, keskusteluja, kohtaamisia, elämyksiä ja ihanaa juhlafiilistä. Harmitellut ainoastaan sitä, että sekä Inspiration Day -päivätapahtumassa että illan gaalassa onnistuin missamaan tarjotut ruuat. En vain malttanut pysähtyä syömään, ennenkuin herkkupalat olivat loppuneet. Oma vika. Haha!

Olin toivonut, että voisin tänään julkaista juhlaviikonlopun tunnelmissa edelleen kupliessani, valokuvaseinällä otettuja kuvia. Niitä ei nyt näköjään ole vielä missään esillä (eikä mikään kyllä takaa, että olisin onnistunut yhdessäkään kuvassa…), joten tässä yksi normi toimistopäivän asu reilun viikon takaa.

Alunperin en tykännyt kuvista mitenkään kovasti. Jostain syystä kokonaisuus ei miellytä, vaikka periaatteessa neulepaidan, kauluspaidan, prässihousujen ja Dr. Martensien muodostama kombo on kovasti mieleeni. Etenkin nuo housut on viihtynyt päälläni maihinnousukenkien kanssa jo monet kerrat.

Pikkuisen on viikonlopun huikentelevaisuudet väsyttänyt vielä tänään. Nyt Karkki on tulossa tänne koti-kotiin syömään Peetun laittamaa taivaallista juustopastaa ja sitten olisi tarkoitus töllätä vähän Vampire Diariesia ja Originalseja. Aivan täydellinen maanantai-ilta toisin sanoen!

• neulepaita, H&M
• kauluspaita, Whyred
• housut, frk
• kengät, Dr. Martens

Täällä on nyt vallalla aivan megalomaaninen paniikki. Upeasta, ihanasta ja niin jo raksusta Michael Korsin pikkulaukusta hajosi lukko!! Aaaargh!

Laukku ei ole edes vielä vuodenkaan vanha (ostettu Net-a-porterin talvialesta viime talvena) ja käyttökertoja on kertynyt ehdottomasti maksimissaan kymmenen! Ottaa ihan järkyttävän hillittömästi päähän! Siis ymmärrän kyllä, että mikä tahansa voi mennä rikki, mutta juuri siitä syystä a) pyrin aina ostamaan laatua ja b) kohtelen hankkimiani tavaroita kauniisti ja kunnioittaen ja toivon niiden pysyvän menossa mukana mahdollisimman pitkään.

Laukun lukko on siis tuollainen, että toinen nappula on vähän niinkuin koristeena ja tukena, kun taas toista liikutetaan sisäänpäin niin, että lukko aukeaa. Ja tietty se on se liikuteltava, tärkeämpi nappula, joka irtosi.

Tarkoitus oli ottaa tuo, omasta mielestäni kaikkein hienoin (ja kätevin) laukkuni mukaan ensi viikonlopun Inspiration -meininkeihin, mutta näköjään tämän(kin) kohdalla pitää tehdä uusia suunnitelmia. Niin tylsää!! On mulla tietty se ikivanha Bossin clutch, mutta olisin ihan täysillä halunnut just tämän laukun asuni (josta ei vielä toistaiseksi ole aavistustakaan…) täydennykseksi.

Nyt juuri tällä hetkellä ehdottomasti pahin ongelma on, että mitä ihmettä mä teen??

Laukku on ostettu Net-a-porterin alesta. Kannattaakohan sinne ottaa yhteyttä ongelman kanssa? Tuntuu, että jos lähetän laukun sinne, voin sanoa hyvästit koko jutulle. Todella harmi, että Tukholmassa ei ole Michael Korsin putiikkia. He varmasti korjaisivat laukun – ainakin uskon niin.

Sen verran tutkin asiaa, että varsinaisesti tuossa ei ole mennyt mikään rikki. Lukkonappula on kiinni itse mekanismissa pikkuisen ruuvin avulla. Ruuvi on todennäköisesti jäänyt kiristämättä kunnolla valmistusvaiheessa (tai sitten se löystyy käytössä, mikä on huonompi homma). Uskoisin että tuo on periaatteessa aika helppo korjata. Nappula ruuvataan takaisin lukkoon kiinni ja kaikki on hyvin. Ongelmalliseksi asian tekee se, että laukku on tietty vuoritettu ja lukkomekanismi on laukun ja vuorin välissä.

Itse en pysty nappulaa ruuvaamaan takaisin paikalleen vuoria hajottamatta. Mietin jo, että liimaisin varovaisesti tuon pikaliimalla paikalleen, mutta en nyt ole ihan varma, miten hyvä idea sekään on. Lukon pitää pysyä toimintakuntoisena, muuten laukkua ei pysty käyttämään, koska läppä jää höröttämään pystyyn.

Nyt vaan en tosiaankaan tiedä, mitä ihmettä mun pitäisi tehdä… Onko joku törmännyt samaan ongelmaan Michael Korsin laukkujen kanssa? Onko kellään kokemuksia Net-a-porterista ostettujen tavaroiden korjaamisesta?

Odotettu ja himoittu H&M:n Isabel Marant -mallisto lanseerataan (ja myydään todennäköisesti loppuun) ensi viikon torstaina. Ainakin blogosfäärin hyrinästä päätellen tästä yhteistyömallistosta on tulossa yksi historian ehdottomasti suosituimpia. Siksi – ja muutenkin – on hyvä miettiä tarkasti etukäteen, mitä ihanuuksia sitä haluaa kaapata itselleen.

Mintun ostoslistan ykkösenä keikkuu järkyttävän ihanat hapsubootsit. Ehkä yksi syy siihen, että nämä olisi niinku ihan pakko saada, on se, että puoli blogosfääriä hypettää ko. bootsien perään. Eikä se tosiasia, että nuo ovat lähes yks-yhteen Isabel Marantin varsinaisen malliston hapsubootsien kanssa, tee kenkiä yhtään sen vähemmän haluttavaksi.

Lähinnä tässä olen nyt miettinyt kahta asiaa. Toinen on se, että tuleeko ko. hapsubootsi-ihanuudet vastaan jokaisessa kadunkulmassa, koska ne on niin himoitut? (vastaus: ei tule, koska ei niitä edes valmisteta niin paljon – eikä koskaan aikaisemminkaan ole käynyt niin. Siis hyvä, jos olen nähnyt livenä niitä MMM-yhteistyömalliston pleksipohjaisia kenkiä. Ja niitä oli kuiteskin saappaat, nilkkurit ja avokkaat ainakin parissa eri värissä).

Toinenkin asia, mitä olen miettinyt on se, että nuo varmaankin kyllä vaatisi kaverikseen sellaiset – you know – ruipelokintut. Löysävartiset nilkkurit eivät voi olla edulliset tällaisten… krhm… urheilullisten pohkeitten kanssa.

Hapsunilkkurit on luku sinänsä – ja varsinaista päätöstä niiden suhteen en ole tehnyt. Pakko saada -osastoon ostoslistalle on päätynyt kaksi asiaa.

Silkkinen drapeerattu puolihame on niin kaunis ja monikäyttöisen oloinen, että tuo on ihan pakko saada. Rrrakastan ohuen sifonkimaisen silkin printtiä ja voin niin kuvitella, miten tämä tulee olemaan yksi tärkeimpiä toimistopukeutumispalapelini kulmapaloja. Shaalikauluksellinen jakku  päätyi “pakko saada” -listalle, kun hoksasin, että haaveideni täydellisestä garderobista puuttuu totaalisesti vähän juhlavampi jakku.

Pakko saada -listan b-osan muodostavat kauniit hapsuiset korvikset ja – hör och häpna – valkoiset koristebrodeeratut housut/farkut. Korviksien himotusta tarvitsee tuskin selittää. Oikeastaan nuo ei ole kovinkaan kummoiset teoriassa, joten voisihan ne hankkia ilman Isabel Marant pour H&M -leimaa. Mutta toisaalta en kuitenkaan jaksa haravoida kaikenmaailman asoksia niin tarkkaan, että voisin ehkä säästää 5 euroa noiden hankinnassa. Ja tuollaisesta metallihapsutyylistä tykkään kyllä kovasti.

Valkoisten farkkujen pakkomiellettä on pikkuisen vaikeampi ymmärtää. Selitykseksi voin kertoa, että siitä lähtien, kun hankin Acnen vaalean ihanan neuleen, olen himoinnut neuleen pariksi valkoisia farkkuja. Eihän niiden nyt välttämättä tarvise olla juuri tästä yhteistyömallistosta, mutta toisaalta miksi ei?

Best runner ups:

Jos olisi käytössä kaikki maailman rahat (tai edes aavistuksen rennompi budjetti) ostaisin ehdottomasti malliston supermakean bf-bleiserin ja superkauniin helmikirjaillun vetoketjujakun. Nyt todennäköisesti joudun budjettisyistä jättämään nämä väliin, mutta kaikille teille, joilla on garderobissa hyvien jakkujen mentäviä aukkoja: kannattaa testata näitä kahta!

Asioita, joita kaikki haluavat, mutta minä en:

Hapsuinen villapaita on tavallaan aivan hillittömän hurmaava. Jotenkin kuitenkin koen, että tuo olisi vähän too much itselleni juuri nyt. Privaatisti sille tuskin olisi tarpeeksi käyttöä, vietänhän about 96,5 % yksityisestä ajastani pukeutuneena tyylikkäästi kotiverkkareihin. Toimistolle 100 % villaa oleva upea hapsupaita olisi varmasti aivan loistava teoriassa, mutta käytännössä yritän ehkä nykyisessä asemassani korostaa aavistuksen vähemmän persoonani rönsyilevää ja räiskyvää puolta – ja siksi tulee valittua vähän vähemmän tilaa vieviä vaatteita töihin.

Paras ja salaisin vinkkini:

Isabel Marant pour H&M -mallisto käsittää myös tytöt ja pojat. (Onko ehkä eka kerta evö?).  Poikien puolelta löytyy aivan hillittömän makeat tennarit – kokoja 39 asti.

Tyttöjen puolelta ajattelin testata pariakin juttua.

Minimalisti-ystäväni saavat varmasti kohtauksen, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että tyttöjen malliston Smile-college on paljon hienompi kuin aikuisten malliston perus-harmaa. Toivon todellakin, että koko 170 cm sopii! Tyttöjen mallistoon kuuluu myös muutamia tosi kivoja koruja. Tuon rannekoruparin haluaisin todella mielelläni talvi-asujani piristämään. Rannekorun pituus on noin 16 cm, joten normi-kapearanteiselle tuo käy ihan hyvin.

Kantsii tsekata lastenmallistoja myös muuten.

Nyt jo pari sesonkia trendikärjessä viihtyneet city-college-pökät ovat saaneet omat versionsa kaikissa Isabel Marantin H&M -alamallistoissa. Tässä vasemmalla naisten malliston pökät ja oikealla poikien malliston vastaavat. Tiedän, että trendiaallon huipulla surffaaville on tosi olennaista, että fashion-collegepökien lahkeensuissa on kunnon resorit. Me vähän laimeammin vaatimuksiin suhtautuvat voisimme olla kovastikin tyytyväisiä poikien malliston 170 cm -kokoon…

Kuvat: Isabel Marant pour H&M

Tämän pimeän, sateisen, kylmänkalsean marraskuisen tiistain pelastaja oli kivat ja intiimit Decades: A Century of Fashion -kirjan lanseerausbileet. Kirjan tekijä, charmatti Cameron Silver oli myös paikalla. Peetu yritti yllyttää, että olisin käynyt kysymässä, onko hän jotain sukua upealle bloggarikollegalle Vesa Silverille. En mennyt. Haha!

Hieno, kovakantinen, noin about A3-kokoinen kirja on hiukaisevan kattava katsaus koko viime vuosisadan keskeisimmistä tyyleistä. Jokainen vuosikymmen on esitelty omassa kappaleessaan ja jotenkin ilmiselvän helposti Cameron Silver onnistuu nostamaan esiin juuri ne olennaisimmat tyylit ja aina yhtä vaikeasti vangittavan “ajan hengen”.

Etenkin 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet, jotka jollain tapaa tuntuvat edelleen olevan niin lähellä, on kokeneemmallekin fashion editorille aikamoinen haaste. Lähihistorian kirjoa on vaikea kiteyttää sortumatta suosimaan omia suosikkivirtauksiaan. En toki ehtinyt kirjaa vielä syvätutkimaan, mutta päällisin puolin näyttäisi siltä, että Silver on tehnyt herkullisen analyyttistä työtä – ja fiksun päätöksen jättää 2000 -luku seuraavaan kirjaan.

Oivaltava kiteyttäminen ei ole kirjan ainoa hyve. Ikonisten, mutta ei liiaksi mediassa kuluneiden kuvien haalimiseen ja valintaan on pakko ollut mennä mittaamaton määrä työtunteja. Itse olisin ollut valmis hankkimaan kirjan jo pelkästään sen kuvamateriaalin ansiosta (vaikkei nyt silti mistään valokuvataidekirjasta ole kysymys – vaan enemmänkin upeasti toteutetusta historian kirjasta).

Valokuvien lisäksi kirjasta löytyy harvinaisia muotisuunnittelijoiden luonnoksia ja mallipiirroksia – todellinen aarreaitta alasta kiinnostuneelle!

Kauniin ulkomuotonsa vuoksi Decades: A Century of Fashion on aivan loistava joululahjaidea oikeastaan ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut muodista muutenkin kuin shoppailemalla uusia kamppeita itselleen.

Lanseerausjuhlat pidettiin Stockholm Market -nimisessä putiikissa Östermalmilla. Ohi kulkiessa olen kyllä jollain tapaa rekisteröinyt kivan oloisen putiikin, mutta nyt taisin olla ensimmäistä kertaa sisällä. Ihan vakipaikkaa tästä ei taida kyllä tulla, sen verran hintahaitarin yläpäästä valikoima meidän budjetille näytti olevan. Sen sijaan  hyviä “investointivetimiä” Stockholm Market on pullollaan. Nyt tsiigailtiin mekkoa Uuden Vuoden juhliin ja taitaa Mintulla olla tulossa yhdet toisetkin tärkeät juhlat ennen sitä.

Ida Sjöstedtin yönsininen paljettimekko pikkuruisista paljeteista on saanut pääntielle upean kristalliketjun.

Peetu rakastui niin täysillä tähän Valentinon Red -malliston täyteläisen kukkaiseen taftimekkoon, että Minttu taisi mennä lupaamaan, että sellainen kyllä ompelimosta ennen vuoden vaihdetta valmistuu. Seuraava ongelma onkin sitten, että mistä löytyisi kangasta, jossa olisi edes aavistus samaa fiilistä.

MSGM oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Täytyy kyllä tehdä mitä pikimmin vähän tarkempaa tutkimustyötä, sillä huomasin hyvin monen vaatteen, johon ihastuen tartuin, edustavan juuri tätä merkkiä. Yksi esimerkki on tuo kuvan hennon vaaleanpunainen neopreenipaita upeine koristeluineen. Kirkkaanpunaisesta neopreenimekosta ei nyt tullut kuvaa, mutta se oli yksi niistä jutuista, joita varten täytyy palata Stockholm Market -putiikkiin vähän paremmalla ajalla.

Juhlapukuhaaveilujen jälkeen päädyttiin sopivasti erinomaisen hyvin varustellun Spanx-hyllyn luokse. Haaveilemaani kokovartalo-Spanxia ei kyllä löytynyt, mutta luulenpa, että tuollaiset korkeavyötäröiset shortsit voisivat ajaa saman asian. Juhlakausi – täältä tullaan!

Tiedättekö sen tunteen, kun ei oikeastaan ole kipeä, mutta kurkkua kutittaa, väsyttää ja on vetämätön olo? Vielä ei ole kuitenkaan aika julistaa syysflunssan invaasiota, vaikka eilinen kurkun karheus ei sitten näköjään johtunutkaan laivan kuivasta ilmastointi-ilmasta ja tanssilattialla tyylillä hoilatuista i-was-made-for-loving-you -tyyppisistä klassikoista. Päinvastoin aavistuksen käheä ääni on tehnyt tänään totaalisia – joskin onneksi vain hetkittäisiä – katoamistemppuja.

En usko, että peli on vielä kuitenkaan täysin menetetty. Töissä kiskoin ziljoona litraa mausteista rooibos-teetä ja illalliseksi kaksi lautasellista höyryävän kuumaa yrttistä peruna-kurpitsasosekeittoa. Seuraavaksi kääriydyn Pentikiltä hankittuun paksuun villavilttiin ja töllään pari jaksoa Grey’s Anatomya. Eiköhän sillä pienet flunssan alut saada taltutettua.

Peetu on sen sijaan ollut pirteänä kivasti fiiliksiinsä rimmaavassa raitaneulepaidassa. Enemmän tuo on kyllä korallinpunainen kuin otsikon mukainen kurpitsan värinen raidoitukseltaan, mutta kurpitsa nyt kuullostaa jotenkin huomattavasti paremmpin sesonkiin sopivalta!

Ainiin, yksi asia vielä. Tekisi ihan älyttömän hirveästi mieleni hankkia iPhone 5S. Kantsiiko vai ei? Nääs-nääs…

• neulepaita, Part Two
• hame, H&M
• tennarit, H&M
• kisusormus, Monki

Ette ikinä usko, mitä minulla on suunnitelmissa tänä iltana!! En pidä sen pidempään jännitystä yllä – vaan paljastan huikaisevan lauantai-ohjelmani samantien. Olen nimittäin lähdössä risteilylle! Haha! Kyllä, siis minä, joka aikoinaan sain laivareissaamisesta niin kyllikseni, että en kuvitellut ikinä vapaaehtoisesti astuvani laivaan – olen nyt menossa aivan täysin vapaaehtoisesti Viking Cinderellan 22 tunnin risteilylle!!

Kysymyksessä ei ole edes mikään blogireissu – vaan olemme ihan itse ystäväni Camillan kanssa varanneet meille risteilyn, hytin ja, mikä itseasiassa on koko matkan päätarkoitus, mereneläviä lautasella -illallisen. (Illallinen on siis Skaldjursplateau, mutta koska en tiennyt, miksikä sitä suomeksi kutsutaan, laitoin sanan google translationiin. Vastaukseksi sain “merenelävien lautanen”… Ei ehkä ihan tismalleen oikein sekään?). Kysymyksessä on siis hillitön vati kaikkea ihanaa katkaravuista hummeriin. Omnomnomnom!

Ennenkuin lähden tästä tallustelemaan kohti satamaa, ajattelin laittaa eetteriin Peetun viime torstain toimistoasun. Tuo piti postata jo silloin torstaina, mutta sitten kaikenlaiset tärkeät asiat, kuten esmes kissan kanssa leikkiminen, vei voiton.

Peetu onnistui jälleen yhdistelemään ehkä hiukan yllättäviäkin vaatekappaleita todella kivaksi ja raikkaaksi kokonaisuudeksi. Ja mikä parasta – kauluspaitaa saa kuulemma lainata!

• kauluspaita, Monki
  
• college-paita, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• kengät, Vagabond