Olen jo jonkin aikaa suunnitellut lomamatkaa Pohjois-Italiaan, tarkemmin sanottuna jonnekin Milanon tietämille. Tykkään oikein kovasti Italiasta matkakohteena, olen turisteillut siellä selkeästi useammin kuin missään muussa maassa. (Näitä nykyisen ja entisen kotimaani välisiä matkoja, vaikka lomille osuisivatkin, en oikein osaa laskea ulkomaanmatkoiksi). Tällä kertaa Italianmatkakuume johtuu kuitenkin ihan muusta kuin maan rikkaasta kulttuurista, ihanista kulinaarisista elämyksistä, kiehtovasta luonnosta tai hauskoista kohtaamisista ihmisten kanssa. Haluan matkustaa Italiaan, koska haluan Milanon ulkopuolella sijaitsevaan Prada-outlettiin laukkuostoksille!
No, matkakuumetta voi lieventää esimerkiksi viettämällä yhden harmaan lauantain pyörimällä Tukholman ulkopuolella sijaitsevassa outlet-paratiisissa. Stockholm Quality Outlet oli aikoinaan, kaupungin pohjoispuolella asustellessamme, ihan vakishoppailupaikka. Monipuolinen tarjonta sporttimuodista fashion merkkeihin ja kodin sisustuksesta farkku- ja kenkäkauppoihin sekä hyvät hinnat olivat vähintäänkin riittävät syyt lähteä penkomaan tankoja. Nykyisin outletissa tulee vierailtua huomattavasti harvemmin. Keskustan tuntumassa asuvalle matka esikaupunkialueelle on tuntunut pitkältä, mutta lauantainen reissu todisti, että eihän siihen kauaa mene edes julkisilla liikennevälineillä.

Lauantaisen retken päämissio oli hankkia Karkille opiskeluedustukseen ja työnhakuun sopiva jakkupuku. Tukholman yliopiston lakiopiskelijat pukeutuvat neulepaitoihin ja farkkuihin – niinkuin kai opiskelijat kaikilla muillakin alueilla – mutta työtyyppisissä tilaisuuksissa asun pitäisi olla astetta skarpimpi.

Ihan pelkkää jakkupuvun metsästystä shoppailukierros ei kuitenkaan ollut. Kaikista lemppariputiikeista piti tietty tarkistaa heidän extra-alet. Outlet-hinnat ovat yleensä noin 50 % alkuperäisestä kaupan hinnasta. Eli ihan hyvä ale, jos löytää jotain, mitä oikeasti tarvitsee ja mitä on tullut hakemaan. Heräteostoslöytöjä voi tehdä erilaisista kampanjoista, näytekappaletangoista ja muista supertarjouksista, joita melkein kaikilla outlet-myymälöillä on.

Outletissa menee helposti koko päivä – eikä siltikään ehdi kiertää kuin ne omat lempparit. Lauantaina oltiin Karkin kanssa tosi tsemppimielellä liikkeellä ja kolkuteltiin putiikkien ovia vain hetki avaamisen jälkeen. Suosittelen samaa strategiaa muillekin, sillä puolilta päivin iskee jo pieni ryysis.

Jakkupukumekka Boss ja toiveikas Karkki.

Vagabondin liikkeessä on yleensä edellinen sesonki puoleen hintaan suositushinnasta ja vanhempia malleja saa ihan reilulla alella. Valikoimaa ja kokoja riittää…

Hope ja kaunis liukuvärjätty palmikkoneule miesten mallistosta. Hetken jo mietin, että ostan tuon neulekaunokaisen ja alan etsiä siihen sopivaa poikaystävää. En sit kuitenkaan… Haha!

Hopen kenkähylly ja viime kevään kevätmallistoa.

Karkki löysi Hopelta aivan upean, tismalleen silmiensä värisen harmaanvihreän kevyttikkitakin. Tyytyväinen tyttö halusi uuden takin heti käyttöön. Mikäs siinä. 🙂

Itse olin mennä aivan pähkinöiksi Acnen outletissa. Miten voi olla, että heillä oli yksi ainokainen turkoosinsininen mokka-biker juuri minun kokoani!? Muutenkin varsinkin kaikki ihanat kevätpastellit kuiskuttelivat nimeäni lähes vastustamattomalla tavalla.

Acne-outletin kenkähyllylle täytyy palata vielä… Yllättävän paljon valikoimaa ja hyvin kokoja tarjolla. Hinnat about puolet alkuperäisistä myyntihinnoista.

Karkki osti yhdet.

Melkein kotiutin tämän Acnen kivan kellohameen. Joku nynnyys sitten iski kuitenkin ja tuumasin, että hienoudestaan huolimatta helma vie ehkä vähän turhankin paljon tilaa.

Lisää Acnea… Erilaisia versioita prätkärotsista ja muista Acnen upeista nahkatakeista oli vaikka miten paljon. Tosin nahkatakkeja oli yleensä vain yksi per malli – eli koko oli joko sopiva tai sitten ei.

Onnellinen vaaleanpunaisen paperikassin kantaja.

Alueella on tosiaan siis varsin paljon putiikkeja ja yleensä löytö-faktori on melkoisen korkea. Kantsii tsekata kaikki myymälät täältä.

Mitään huikaisevia kulinaarisia elämyksiä ei ostoreissulta kannata odottaa. Itse outlet-alueella on Pizza Hut, makkarakioski ja Waynes Coffee. Kerran joskus sata vuotta sitten taidettiin käydä Pizza Hutissa shoppailulounaalla, nykyään ollaan yhtä mieltä siitä, että Waynes Coffeen hinta/laatu/tarjonta/nopeus/helppous antaa parhaimman lisäarvon.

Le Creusetin myymälä on aika uusi tulokas alueella. Melkein pitää sanoa, että onneksi Peetu ei ollut mukana… Muuten oltaisiin varmasti päädytty kantamaan valurautapannuja kotiin selkä vääränä. Haha!
En nyt väitä, että tuo Tukholman outlet olisi ihan yksinään matkan arvoinen (niinkuin en nyt varmasti ihan oikeasti menisi Milanoon vain Prada-outletin vuoksi!). Jos nyt kuitenkin on tänne tulossa ja edulliset shoppailut kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti pistäytymistä Stockholm Quality Outletissa.
Julkisilla paikalle pääsee kätevästi noin puolessa tunnissa keskustasta. Ensin paikallisjunalla Barkarby-nimiselle asemalle ja sitten sieltä 567-numeron bussilla. Bussi lähtee heti paikallisjuna-aseman uloskäynnin ulkopuolelta ja outlet sijaitsee bussin päätepysäkillä. Eksymisvaara on toisin sanoen lähes olematon.

Aina ulkomailla ollessani toivon, että tuntisin jonkun paikallisen foodien, jolta voisi kysellä ravintolavinkkejä. Etenkin vähän suuremmista kaupungeista löytyy aina niitä uskomattomia helmiä, joissa ruuan, palvelun, tunnelman ja hintojen taso on uskomattomalla tavalla kohdallaan. Valitettavasti visiitillä oleva, turisti, osuu äärimmäisen harvoin sattumalta kyseisiin huippupaikkoihin. Yhteistä niille on konstailematon kunnianhimo, rakkaus ruokaan, asiakkaiden kunnioitus ja kiva fiilis. Yhteistä on myös matalan profiilin ilme ilman neon-valoja tai turistikartan reunasta löytyviä mainoksia.
Kerron teille nyt paikallisen vinkin: tuollainen huippuravintola Tukholmassa juuri nyt on Nytorget 6.

Käytiin Karkin ja Peetun kanssa viikko sitten juhlistamassa Mintun synttäreitä tuolla. Peetu oli jo testannut Nytorget 6 -menuta kavereittensa kanssa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja hyväksi todennut.
Ihastuin heti ensimmäisenä paikan lämpimään tunnelmaan. Nytorget 6 on vähemmän posh ja enemmän ravintolamainen kuin naapurissa sijaitseva Urban Deli, joka sekin toki on edelleenkin ihan suosikkilistalla. Väkeä oli lähes tungokseksi asti, mutta mitään stressaavaa kaaoksen tunnetta ei ollut. Henkilökunta oli erittäin hyvin tehtäviensä tasalla, eikä meidän Karkin kanssa tarvinnut tungeksia lainkaan saadaksemme odotteluviinilasilliset kouraamme.

Karkki Instagrammaa kivassa ruukussa tulleita savustettuja manteleita ja meidän viinilasillisia.

Aidosti ystävälliseltä tuntuva henkilökunta on kyllä sellainen etu ravintolalle, että sitä on mahdotonta mitata rahassa. Asiakaspalvelijoiden soisi laajemminkin tajuavan, että asiakas ei ole tyhmä, feikkihymy ei fuulaa ketään. Nytorget 6 -ravintolassa tuli sellainen olo, kuin olisi oikeasti ollut vieraana – siis erittäin positiivisella tavalla.
En ole ihan varma olenko henkilökohtaisesti sitä mieltä, että haluan nähdä ravintolan keittiöön. Se tuntuu nyt kuitenkin olla tapana tasan kaikissa uusissa täkäläisissä mestoissa. Toisaalta, jos kauhan varresta löytyy kiherryttäviä söpöläisiä, niin mikä ettei…

Samppanjaa Mintun synttäreitten kunniaksi. Mmmm.

Gratinoitua mozzarellaa, tonnikalaa (se oli fair trade ja muutenkin reilusti tuotettu – muuten en olisi tilannut!), friteerattua fetajuustoa, itse tehtyä salsiccaa, perunoista tehtyjä “ranskalaisia”… En edes muista, mitä kaikkea ihanaa syötiin, mutta tajuttoman hyvää oli! Ja hintataso vähintäänkin inhimillinen.

Kannattaa siis tosiaan laittaa muistiin Nytorget 6 -ravintola. Tämä on nyt se “paikallisen vinkki”, mitä aina toivoisi kuulevansa.
(PS. Tietokone toimii taas! Varmaan pitäisi kyllä viedä kaveri Mac-huoltoon tutkittavaksi…)

Tiedän olevani patologinen säätilojen raportoija, mutta näin lomilla se kuuluu jotenkin erityisesti asiaan. Tällä lyhyellä hiihtolomallani olen kokenut sekä vesisadetta, pilvipoutaa, kirkasta auringonpaistetta, posketonta sumua, huikeana puhaltavaa pohjoistuulta että pieniltä kiviltä tuntuvaa miniraesadetta. Oikeastaan ainoa hiihtolomakeli, mitä ei ole ollut tämän lyhyen Branäs-visiitin aikana tarjolla, on käsittämättömiin miinuslukuihin vajoava pakkanen (terkuin yksi, joka on viettänyt kokonaisen viikon laskettelureissun kolmenkympin kieppeissä pyörivässä pakkasessa..).
Säätilojen ei itseasiassa tarvitse edes olla mitenkään ekstreme-hurjat tällaisella ulkoilulomalla. Jo pelkästään se, että ylipäätään 90 % hereilläoloajasta tulee vietettyä ulkosalla, asettaa etenkin kasvojen ihon ihan toisenlaiseen rasitukseen kuin normaali toimistoarkihässäkkä.

Tässä hiukan osviittaa, millainen keli täksi viimeiseksi mäkipäiväksi osui. Kuva on otettu parin ensimmäisen laskun jälkeen, joskus kymmenen aikaan aamupäivällä. Jokainen aamu täällä on ollut varsin sumuinen, mutta viimeistään puolilta päivin on kirkastunut.
Tänään oli toisin. Aamupäivällä sumu istui tiukasti ylärinteillä, mutta kun ensimmäiset vaiheet selvitti hengissä, alkoi alempana olla vähän selkeämpää. Lounaspaussin jälkeen matkaseurueeni jäi loikoilemaan ja katsomaan leffaa, mutta itse päätin lähteä katsomaan, että etteikö se näkyvyys olisi sitten kuitenkin hiukan parantunut. Ei ollut. Sen sijaan oli alkanut vihmoa alijäähtynyttä vettä/rakeita, jotka piiskasivat kivasti nassua. Sumun takia en voinut pitää laskettelulaseja, joten naatiskelin siinä sitten muutamat rinteet veden valuessa valtoimenaan silmistä. Mahdan olla upea näky tomaattisilmineni juuri nyt… Haha!
Silmät saattavat muistuttaa lähinnä jotain punakkaa vihannesta, mutta ihoni voi kaikesta rääkkäyksestä huolimatta yllättävän hyvin. Uskon vakaasti, että voin kiittää siitä kolmea loistavaa voidetta.

Vanha palvelija: Vitalis, mielletään helposti vain pakkassuojaksi. Voin kertoa, että ei ole parempaa voidetta turhaa ahavoitumista estämään, vaikkei miinusasteita olisi edes nimeksi. Kylmä tuuli, laskettelussa syntyvä viima ja ylipäätään runsas ulkoilu on koettelemus etenkin kasvojen iholle. Vitalis toimii kuin ohut Gore Tex -kuoritakki. Iho alla voi hyvin, kun voide pitää liialliset sään vaikutukset loitolla.

Huulivoide, kynsinauhavoide, hiertymävoide etc. Karkin Espanjan reissultaan viime kesänä tuoma Biopel näyttää, tuoksuu ja tuntuu aivan 8 Hour Creamilta. Ilmeisesti kuitenkin tuo on aikas paljon edullisempaa. Tuhannen taalan vinkki kaikille Espanjaan matkustaville: Biopel – best buy!

Uusin ihonpelastuskosmetiikkani on Lumenen SOS -voide. Sain ko. voiteesta vinkin lukijoiltani – ja sittemmin Lumenelta testiin tuon putelin. Hiihtolomakamppeita pakatessani tiesin heti, että SOS-voide on pakko ottaa mukaan. Ehdin vakuuttua sen tehokkuudesta jo tässä pari viikkoa sitten ikävässä talviflunssassa kipuillessani. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on nuhassa ja niistänyt niin monta kertaa, että ajatus siitä, että proseduuri pitäisi vielä toistaa, tekee kipeää?
Juuri sellaisessa tilanteessa otin käyttöön tuon SOS-voiteen. Sen lisäksi, että olo nenänpielissä helpottui lähes välittömästi, koko hökötys (siis nenä) näytti aamulla, illan rasvaamisen jälkeen, ihan ihmismäiseltä. Mikä siis voisi olla parempi suositus hiihtolomakasvovoiteelle? Olen käyttänyt Lumenen SOS-voidetta joka ilta saunan jälkeen poskipäissä, leuassa ja nenässä – eli kaikkein ärtsymmin ahavoituvimmissa kohdissa. Ja täytyy sanoa, että ihoni ei ole millään aikaisemmalla hiihtolomalla voinut yhtä hyvin!

 
Tässä vielä virallinen päivän rinne-selfie. (Lupaan, että ilman meikinhiventäkään esiintyvästä bloggarista ei tule mitään tapaa… :P). Kuvassa ei ole käytetty mitään filttereitä tai pehmennyksiä. Takanani aukeaa ihan normaali laskettelurinne, mutta sumun takia näyttää kuin seisoisin jossakin pilvessä.
Tämän päivän kokemuksista vielä sen verran, että eilinen vitsi-oon-hyvä-snoukkaan -euforia laskeutui tänään aika hyvin sille huomattavasti realistisemmalle tasolle. Äärimmäisen rajallinen näkyvyys ja eilisen jälkeen pistaamatta jätetetyt mäet (=kumparemäen ja off-pisteen sekoituselämys…) olivat sen verran haasteellinen yhdistelmä, että tänään on tullut kynnettyä rinnettä sekä takaraivolla että leualla. Useasti. Saunassa tuossa katselin myös, että onpas se hyvä, ettei kesän ja avoimien vaatteiden aika ole ihan vielä – sen verran on muija mustelmilla. Haha!
Ihan mahtava reissu on ollut kaikin puolin. Nyt aletaan paistaa pizzaa illalliseksi ja sitten vielä ehkä hetki chillailua jonkun tarpeeksi kevyen leffan kanssa. Huomenna kotimatkalle ja perjantaina takaisin sorvin ääreen. No, loppuu ne pitkätkin lomat.

Hiihtolomailija tarvitsee tietty teemaan sopivat kynsilakkaukset – eikö vain? No täytyy tunnustaa, että vaikka fantsut kynnet on aina paikallaan, halusin myös tällätä kunnon tuen harvinaisen haperossa kunnossa oleville kynsilleni. Kimallelakalla tiukennettu peruslakka toimii kuin korsetti – vaikka joku paikka pyrkisikin repsottamaan, hyvä tuki pitää senkin kohdan kuosissa.
Ihan ensin pitää kyllä heittää pieni recap tämänpäiväiseen snoukkameininkiin.

Tai eipä tässä oikeastaan muuta kuin, että poskettoman sumuisen aamun jälkeen läpitunkemattomalta tuntunut pilvikerros alkoi rakoilla jo joskus siinä kymmenen aikoihin ja pikkuhiljaa kurkisti jopa aurinko esiin. Eikä siinä vielä kaikki. Lopulta lounasaikaan mennessä taivas oli aivan sininen ja aurinko paisteli iloisesti koko iltapäivän! Uskomatonta ja ihanaa – etenkin, kun kaikki säätiedotukset on luvannut vain sumua, tihkusadetta tai positiivisimmillaankin vain pilvistä mutta poutaa.
Rinteet ovat olleet erinomaisessa kunnossa ja muutamista mehevistä pannuista huolimatta olen tuntenut olevani varsinaisen ässä snoukkakissa tänään. Haha! (Lue: loman aiheuttamaa positiivis-utopistista vääristymää minäkuvassa.. :P).
Tosin noin ziljoona vuotta vanhan lautani toinen etuside kämähti tänään kesken laskun. Ehdin jo olla hiukan kauhuissani, että pitääkö tässä nyt ihan kokonaan uusia siteitä ryhtyä hankkimaan. Eikö mitä! Suksivuokraamon superystävällinen (ja superkuuma…) ruutupaitapoitsu vaihtoi rikkoontuneen tilalle odottaessa uuden lukon. Lysti maksoi naurettavat 20 kruunua (noin 2 euroa). Melkein toivoisin, että huomenna toinenkin side menisi rikki… Haha!

Lumihommiin sopivat kynnet fiksautuivat Ciatén minilakkojen sävyjen “ferris wheel” (vaaleansininen) ja kaikissa sateenkaaren väreissä välkkyvän isohileisen glitterilakan “snow globe” avulla.
Tykkään kovasti kombosta ja jos totta puhutaan, tämä ei ollut mikään spontaani yhdistelmä. Sillä hetkellä, kun sain tietää tästä hiihtolomastani, oli virallisten lumilautailukynsien sävyvalikoima tiedossa.

 
Nyt täytyy pinkoa auttamaan keittiöhommissa ja myöhemmin illalla, jos ei koko porukka ole jo siinä vaiheessa (eli klo ysiltä) unten mailla, olisi tarkoitus katsoa virallinen ruotsalainen hiihtolomareissuleffa, Sällskapsresan 2… I say no more! 😀

Aivan kesken kaiken työkiireen päätin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja karkasin hiihtolomalle. Miten olisin voinut valita toisin, kun kuulin kaverilta, että heidän porukka on lähdössä, mutta sekä mökissä, autossa että suksiboksissa on hyvin tilaa vielä yhdelle Mintulle. I mean… muutama päivä laudalla ja olen ziljoona kertaa tehokkaampi, takaisin henkiin elvytetty työntekijä.
Tänään oli ensimmäinen mäkipäivä. Aamupäivä oli aavistuksen kostea niinkuin tuosta stylestä kypärä-selfiestä voi päätellä. Tukholmassa ei tänä talvena ollut käytännössä talvea ollenkaan ja nyt lämpötilat huitelevat siellä jo kymmenen plusasteen tuntumassa. Täällä Branäsissä on ihan reilusti lunta, mutta plussan puolella taitaa kelit tämän viikon pysyä, ainakin ennustusten perusteella. Vaikka eipä tuo haittaa. Kyllä kuivauskaappi kuivaa sen, minkä mäkipäivä kastelee…

Mökkiin kuuluu suksivarasto, mutta saamastamme avainnipusta ei löytynyt siihen tarvittavaa avainta. No, nyt asia on korjaantunut, mutta aikas mehevän näköinen kasa talviurheiluvälineitä majaili eteisessä siihen asti. Eikä tuossa tainnut olla edes kaikki…

Tämän päivän säätilat. Kuvat on otettu tismalleen samasta kohdasta, vasemmanpuoleinen noin klo. 9.12 ja oikealla oleva 13.47. Yleensä haluan aina olla hikarina roikkumassa hiihtohissin kahvassa, kun homma lähtee pyörimään klo ysiltä. Tänään olisi kyllä ollut viisaampaa valita teiniaikataulu, sillä keli kirkastui siinä puolenpäivän jälkeen ja hyvää laskua olisi riittänyt pitkälle iltaan. Tai riittikin niillä, joiden reidet ja pohkeet eivät täriseet väsymyksestä jo neljän aikaan. Haha!

Gondoli-hissi, lumilautailijan pelastus! On Branäsissä yksi tuolihissikin, mutta sillä puolella mäkeä oli niin järjetön tuuli, että se oli vähän väliä pois käytöstä. Ja suoraan sanottuna, ylösmenon jäätävyys hirveän puhurin hyytäessä, ei ole välttämättä mikään huippuelämys.

Going up! Feeling good!

Tässä olisin nyt piirtänyt sellaisen havainnollisen nuolen osoittamaan, missä meidän mökki on. En nyt äkkiseltään löytänyt Picasasta toimintoa, jolla sen voisi tehdä, mutta tuo punaisella rinkuloitu möykky on asuinpaikkani seuraavat päivät. Ihan rinteen vieressä! Miten siistii!! 🙂

Meillä piti kai olla tuollainen ulkopaljukin käytössä. Matkaseuralaiset kävivät hiukan kyselemässä, että whassup, mutta kuulemma hiihtomavieraat voivat ihan itse lapioida paljun tyhjäksi ja lämmittää veden etcetera. Ainoa mitä vuokradiiliin kuuluu, on numeroyhdistelmä, mistä pääsee siihen luukkuun, jossa on paljun veden lämmityssysteemi. Ja siis kuvasta ei edes näy, että matka ulko-ovelta paljulle on noin 3 metriä alamäkeen ja noin 2 metrisen lumipeitteen alla. Tuumasimme, että pitäkööt paljunsa.

Sauna tönöstä löytyy ja itseasiassa naputtelen tätä juttua aikasmoisessa saunakoomassa. Varmasti se illalliseksi nautittu herkullinen pasta bolognese-vuori auttaa myös hieman asiaa. Hiukan kyllä ihmetyttää siitä huolimatta, että miten voin jo taas olla aivan valmis unten maille. Viime yönä tuli vedettyä suvereenit yhdeksän tunnin yöunet ja tänään lounaan päälle puolen tunnin tirsat. Mutta ei, kello on täällä nippa nappa puoli yhdeksän ja ainoa, mitä jaksan ajatella on: “joko saa mennä nukkumaan”. Haha!

Taisin mainita, että matkaseurueemme on kahdeksan henkeä. Hissilipun lunastaneita on tuo määrä, mutta lisäksi muonavahvuuteen kuuluu kaksi nelijalkaista söpöliiniä: Cowboy ja Cleo.

 
Kello on kaksi minuuttia yli puoli yhdeksän, joko saa mennä nukkumaan?

Dear Santa,

Olen ollut tosi tosi tooooosi kiltti koko vuoden ja siksi joululahjatoivelistaltani löytyy…

Ei vais tähän väliin haluaisin siteerata (vapaasti) hyvän ystäväni kymmenvuotiasta poikaa, jonka joulutoiveena on löhöillä, viettää aikaa perheen kanssa ja syödä hyvin. Mitään muuta tältä joululta en odota niin paljoa, kuin laiskoja, pyjamassa ja villasukissa vietettyjä vapaita päiviä, yhdessäoloa Karkin ja Peetun kanssa, jouluherkkuja (osin klassisia kuten rosolli tai perunalaatikko, osin ihan uusia suosikkeja kuten esmes fried rice).

Sen verran ajateltiin “ryhdistäytyä”, että tapanina vaihdetaan OnePiecet farkkuihin ja käydään katsomassa lähileffateatterissa Catching Fire sekä sen jälkeen syömässä lemppariravintolassani Urban Delissä – tai heidän uudessa filiaalissa tuossa ihan meidän lähellä.

Haaveiden joululahjatoivelistalla on toteutuvan suunnitelman linjassa olevia toiveita. Matka Lontooseen, shop-till-you-drop -päivä, ihana hemmotteluviikonloppu hoitoineen jossakin ylellisessä SPA:ssa – kaikki tämä yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Yhdessäolo on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Ihan oikeasti ja konkreettisesti toivomuslistaltani löytyy tasan neljä asiaa:

1. Iso, kaunis juomalasi. Unohdan aina juoda vettä töissä, mikä toimiston kuivan ilman kanssa yhdistettynä ei ole mitenkään hyväksi mielialalle, kropalle tai iholle. Lasin tilavuus saisi olla vähintään puoli litraa. Ilokseni huomasin, että tuota Iittalan uutta viinilasisarjaa löytyy todella isolla kuupalla.
2. Ripsien kiharrin. (en edes tiedä, miksi tuota vekotinta kutsutaan..) Naisellisten kykyjen arsenaalistani puuttuu täysin ripsien taivuttamisen jalo taito. Ainoa uuden vuoden lupaus about ikinä, jonka olen oikeasti pitänyt, on noin 8 vuotta sitten tehty päätös opetella kävelemään tosi korkeilla koroilla. Tänä vuonna aion luvata opetella ripsienkiharrussaksien käytön.
3. Iso, kaunis kahvikuppi. Olen parantumaton esteetikko ja siksi yksi niistä harvoista asioista, jotka työpaikalla ihan oikeasti rasittaa, on se, että tarjolla oleva kahvikuppivalikoima on joko Ikean kulahtaneita halpiksia tai firman vähintään yhtä kulahtaneita mainoskuppeja. Eikä ne edes ole tarpeeksi suuria. Pah. Kahvia kun pitää aina saada kerralla vähintään se puoli litraa…
4. Meikkipeili. Nykyinen meikkipeilini on peräisin omilta lukioajoiltani. Vuosikausien hiuslakat sun muut ajan tuomat korroosiot ovat samentaneet rakkaan peilini käytännössä käyttökelvottomaksi. Uusi peili olisi siis todella tarpeen. Enkä panisi pahakseni, vaikka siinä olisi toinen puoli suurentava. (mitään jalkaa en kyllä tarvitse – ei sille paikkaa kuitenkaan löytyisi).

Perinteisiä dekkaripokkareita on aina kiva saada, mutta muutaman vuoden kestänyt ahmimisikä taitaa olla tältä erää ohitse ja  juuri nyt lukemattomien pino alkaa jälleen hipoa taivaita. Eli joulunpyhiksi riittää kyllä luettavaa, vaikkei pukinkontista uutta kirjaa löytyisikään. Suklaavarastoista aion pitää henkilkohtaisesti huolen, mutta en toki pane pahakseni, vaikka paketista kuoriutuisi vielä toinen mokoma lisää.

Mutta paketteja tai ei – ihanaa, että tulee vapaat ja leppoisat pyhät. Uuden vuoden suunnitelmatkin selkiytyivät juuri eilen, joten siitäkään ei tarvitse enää ottaa paineita. (Uusi vuosi ei ole mikään leikin asia täällä Svennelässä… ;D)

Kuvat: Visit London, NK, Style.com, Yasuragi, Iittala, Sephora, Indiska