Muutama päivä sitten laitettiin herätyskello poikkeuksellisen aikaisin soittamaan ja lähdettiin katselemaan Tukholmaa vähän uudesta vinkkelistä. Ja kyllä kannatti! Aamu-usva oli juuri hälvenemässä peilityynen järven päältä, kun meloimme pitkin peilityynen järven pintaa.

Tukholma on erittäin kiitollinen paikka melomiselle. Vesistöä riittää ja oman maun mukaan voi kajakkinsa suunnata joko merelle tai järvelle. Merelläkään ei tarvitse olla mikään ammattilainen, jos keli on edes suhteellisen säällinen. Saaristo suojaa sen verran hyvin, että ainakaan lähialueilla ei yleensä ole mitään mahotonta merenkäyntiä tai virtauksia.

Tykkään ihan hillittömästi lipua vaivattomasti ja lähes äänettömästi pitkin kauniita maisemia. Kajakilla pääsee helposti matalista ja kapeistakin paikoista. Kaupan päälle saa loistavan hartioiden ja yläselän treenin ihan huomaamattaan. Ja kyllä keskivartalokin saa ihan mukavasti kyytiä, kun lisää vähän tempoa.

Peaceful mindfulness… 🙂

Silkkiuikut on ihan suosikkeja! Hauskan ja aina jotenkin iloisen oloinen vesilintunen on aika yleinen täälläpäin. Melontareissulla törmättiin huippusuloiseen silkkiuikkuperheeseen. Äiskä ja kaksi beibiuikkua osuivat kuvaan, iskäuikku onnistui juuri livahtamaan linssin ulkopuolelle. <3

Viimeiset aamu-usvan huituvat ja vuosisadan vaihteen huvimaja…

Mikäli melontaretki Tukholmassa kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä paikkaan nimeltä Sjövillan Motion. Monet kanoottiklubit vaativat, että ennen välineiden vuokrausta liitytään heidän melontayhdistyksensä jäseneksi, mutta Sjövillan Motion vuokraa ihan kelvollisia kajakkeja tunti- tai päiväperiaatteella. Varusteet eivät ole ihan viimeisintä huutoa, mutta tavallinen retkimeloja pärjää niillä kyllä ihan mainiosti. Lisäksi etuna on, että kajakit sijaitsevat mukavasti niin, että voi valita haluaako meloskella järvessä tai merellä. Sjövillan Motion järkkää myös  melontakursseja sekä alottelijoille että edistyneille. Hinnasto ja yhteystiedot löytyvät täältä.

Ai että, mikä upea, ihana, rentouttava Suomen-loma! Rillattu on niin Saarikylissä kuin Mariankadullakin. Aamu-uinille pulahdettu sekä Roineeseen että Rauhaniemessä. Kunnon Suomi-saunasta on saanut nauttia ja herkistävän nostalgisia kulmia kierrelty Tampereella.

Ja kaiken ihanan päälle nautittu vähintään päivittäinen annos maailman parasta jäätelöä!! 🙂

Leikkipuku on Karkin ja ostettu alunperin Bershkasta Barcelonasta viime kesänä. 🙂

En vedä kovinkaan helposti hernerokkaa hengityselimiin kohdatessani pikkumaisia sääntöjä ja totaalisen turhilta tuntuvia määräyksiä. Voin tarvittaessa olla määrättömän joustava vain siksi, että asiat yleensä sujuvat kuitenkin noileemmin siten kuin, jos alkaisi rettelöidä jokaista terveen järjen vastaista sääntöä vastaan.

Mutta siis oikeesti… Miksi, kertokaa nyt hyvänen aika, miksi lentomatkustamisesta on tehty niin käsittämättömän hankalaa??

Juu, kyllä ymmärrän, että kauhistuttavat syyskuun 11. terrori-iskut muuttivat totaalisesti lentomatkailun sääntöjä ja perusteelliset turvatarkastukset ovat meidän kaikkien ilo. Kaikki aseeksi kelpaavat teräesineet olivat toki kiellettyjä käsimatkatavaroissa jo ennen, mutta jotenkin tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta, kun määrätietoisen näköinen tullivirkailija lennättää laadukkaat monen sadan kruunun arvoiset pinsettini roskikseen. Samanaikaisesti kuitenkin edessä kulkeva bisnesmies saa pitää metalliset kuulakärkikynänsä.

Nesteiden mukana kuljettamista koskevat säännöt muistuttavat monimutkaisuudessaan ja irrationaalisuudessaan lapsuuden barbie-leikkejä. Sillä sais olla vaan litra nesteitä mukana, mut sit niin, et isoin pullo olis maksimissaan viiskyt millii ja sit sen pitäs kuljettaa niit läpinäkyvässä pussissa.. Okei, läpinäkyvän muovipussin ymmärrän. Jos säännöt ovat nämä, pitää olla jokin järkevä keino a) tarkistaa, että suurin sallittu määrä ei ylity ja b) välttää ziljoonan pienen purnukan pyöriminen läpivalaisulinjastolla. Mutta voisko joku ystävällisesti selittää, miksi upouusi 8 Hour Creamini lensi roskikseen vain siksi, että se ei ollut minigrip-pussissa?? Kyseinen pikkutuubi oli tasan ainoa “neste” käsimatkatavaroissani, ja sillä hetkellä en löytänyt yleensä aina käsilaukussani majailevaa pakastepussia. En usko mitenkään, että 8 Hour Cream muuttuisi siinä silmänräpäyksessä vähemmän pommiksi, kun se suljetaan läpinäkyvään muovipussiin. Kysymys on selkeästi puhtaasta simputuksesta. Ei kenekään turvallisuudesta.

Koko nestekysymys on muutenkin vähintäänkin huvittava. Miten monta kertaa sitä on nähnyt ihmisiä kittaamassa silmät mullistellen Evian-pullojensa pohjia tiukan turvatarkastushenkilön tapittaessa vieressä? Muodostaako siis vesi uhkan juuri turvatarkastuksen yhteydessä? Saman pullon voi nimittäin kuljettaa turvatarkastuksen läpi tyhjänä ja täyttää halutessaan heti uudelleen. Ja jos vesi tuntuu liian laimealta, voi tax freestä shoppailla vapaavalintaisen määrän esimerkiksi äärimmäisen tulenarkaa vodkaa. Se toki pakataan muovikassiin, jossa lukee määräävään äänensävyyn, että sen saa avata vasta kotona. Siitä huolimatta en voi olla ajattelematta, että pari pulloa vodkaa ja se yksi sytkä, joka on sallittua ottaa mukaan käsimatkatavaroihin, on merkittävästi suurempi uhka turvallisuudelle kuin Mintun pinsetit tai voideputkilo…

Loppukevennykseksi voisin kertoa Rufus Roo -nimisestä yrityksestä, joka on kehittänyt keinon kiertää etenkin halpalentoyhtiöiden äärimmäisen tiukkoja käsimatkatavarasäännöksiä. Jokseenkin järkyttävän näköiseen liiviin voi pakata kaikkea mahdollista kivaa vuoden dekkariuutuuksista vaihtokenkiin ja välttää näin käsimatkatavaroiden ylipainon.

Tavallaan idea on ihan käytännöllinen. Onhan siinä aina omat riskinsä, kun laittaa matkalaukun ruumaan. Laukku voi kadota tai hajota matkan aikana – tai yllättävät ongelmat voi viivästyttää purkamista ja matkatavaroitten odottelu kentällä voi venyä tuntikausiksi. Mutta silti. Jos kamat eivät mahdu sopivan kokoiseen laukkuun, eikö olisi kuitenkin parasta joko vähentää mukaan otettavan tavaran määrää tai laittaa suosiolla matkalaukku koneen ruumaan? Itse en ainakaan haluaisi päätyä istumaan moisen matkalaukkutakin kanssa matkustavan ihmisen viereen…

Ehkäpä lähden tässä nyt jatkamaan pakkaamista seuraavaa Tampereen reissua varten. Ensin täytyy vain löytää sopivan kokoinen minigrip-pussi…

Mistä on Mintun kesäloma tehty?

Ystävistä, kikatuksesta, auringonpaisteesta, kajakki-retkistä, aamukahveista torilla, saunomisesta, kutkuttavista korviksista, pikkutunneille venyvistä keskusteluista, musiikista, rillauksesta (sateessa :)), autoilusta, ylisuurista jätskiannoksista, uintiretkistä aamu-usvassa, mansikoista, dekkareista riippumatossa, hiekasta varpaiden välissä, pehmeistä pusuista, hattarapilvistä, kärpäsestä pöhkööntyvästä kissasta, parvekkeella kypsyvistä tomaateista ja kalenterista, joka antaa tilaa unelmille…

I’m a lucky girl!!

Päivän soundtrack:

Tukholma -> Helsinki -> Tampere -> Saarikylät -> Tampere -> Visuvesi -> Tampere -> Helsinki -> Tukholma.

Minttu ja bf on heittänyt pienen Suomi-turneen kesäloman kunniaksi. Viimeiset etapit on vielä edessä. Ihan kohtsillään hypätään junaan ja lähdetään kohti Helsinkiä (kuka muu on menossa katsoon FOO FIGHTERSIA??? Jeee!!).

Matkustelu on mukavaa – ja nyt tämä viimeisin reissu on ollut myös teknisesti harvinaisen kivuton. Sain testattavakseni Samsoniten Cubelite-matkalaukun.

Laukku on ihan tajuttoman kevyt ja joka suuntaan likkuvat pyörät toimivat kuin unelma. Ihan ehdottomia ominaisuuksia etenkin tällaisella reissulla, jossa matkustetaan paikasta toiseen vähän väliä. Nyt olisi tarkoitus testata myös laukun kestävyys. Ihan uudenlaisen materiaalin ansiosta sen pitäisi olla huomattavasti kestävämpi kuin perinteiset kovat matkalaukut. Suhtaudun hiukan skeptisesti tuohon, sillä tähän mennessä matkalaukkujeni keskimääräinen elinikä on ollut noin vuosi – hinnasta, valmistajasta ja materiaalista riippumatta.

Raporttia seuraa, kunhan saadaan Samsonitelle vähän lentomaileja taakse..

… tai ehkä oikeastaan olisi pitänyt laittaa otsikoksi Karl Lagerfeld <3 Diet Coke. Legendaarinen Karl Lagerfeld on suunnitellut kolme erilaista limited  edition kuosia Cokis-pulloille. Design pullot eivät ole myynnissä ollenkaan. Toisaalta ihan hyvä, säästyypähän pohtimasta sitä ankaraa ongelmaa, että voiko pulloja tyhjentää kitusiinsa vai ei. Keisarilla itsellään ei taida olla moisia ongelmia, koska omien sanojensa mukaan: everybody knows, I drink Diet Coke day and night.

Yhteistyöllä on oma sivusto, joka löytyy täältä: Karl Lagerfeld for Coca Cola Light.  Suosittelen ainakin kaikkia Karl Lagerfeld -faneja tsekkaamaan “kulissien takana” -videon – ihan mieletöntä, miten mr Lagerfeld voi olla niin tajuttoman coool.. 🙂

Samalla sivustolla on käynnissä kisa, jossa on mahdollisuus voittaa Karl Lagerfeldin laitti kokikselle suunnittelemia asusteita. Olen pelannut ihan simona periaatteessa aika simppelin oloista palapelipeliä. Haluaisin niin hillittömästi saada edes jonkun asusteista itselleni (no, okei, mieluiten ehkä tuon paidan kuitenkin…)! Olen onnistunut parantamaan aikaani vähän alle kahdesta minuutista 52 sekuntiin erittäin ankaralla harjoittelulla. Valjastin palkintojahtiin myös suhteellisen myötämielisen bf:n. Sinnikkään nakuttamisen jälkeen paras tulos hänellä on huikeat 34 sekuntia. Valitettavasti kummallakaan tuloksella ei ole vielä mitään asiaa voittolistoille… Jos joku keksii, miten näihin alle 20 sekunnin tuloksiin oikein pääsee, saa kyllä pistää vinkkiä tännekin päin! :))