Aika monilla on tapana vaihdella käsilaukkua aina asun mukaan. Aktiivikäytössä on useita erilaisia ja laukkuja matsaillaan kenkiin/takkiin/fiilikseen… Minttu ei kuulu tähän ihmisryhmään.

Käytössäni on aina kerrallaan yksi arkilaukku. Tuo matkalaukkunakin tunnettu kantoväline nielee sisäänsä puoli elämää. Kalenteri, lompakko, avaimet kotiin ja töihin, kirja, pankkitunnarit, sateenvarjo, aurinkolasit, hiuslakka, epälukuinen määrä huulikiiltoja ja pari muuta elintärkeää asiaa kuuluvat vakiovarusteisiin. Olennaista on se, että tiedän aina kaiken tarvittavan olevan mukana. Jos vaihtelisin laukkua yhtenään, en varmasti pääsisi ikinä toimistolle omilla avaimillani.

Koska suhtautuminen arkilaukkuun on mikä on, tuntuu laukun vaihtaminen melkein samalta kuin muuttaisi ihan oikeasti. Vanhan “kämpän” tyhjentäminen, siivous ja kuntoon laittaminen on oma projektinsa, joka paljastaa kaikenlaisia sedimenttejä eletystä elämästä. Kyllähän sen käsittää, että laukun pohjalle kertyy tonnikaupalla vanhoja kassakuitteja, neljä avattua nenäliinapakettia ja yhdeksän kuulakärkikynää (kaksi toimivaa). Sen sijaan en ole aivan vakuuttunut siitä, miksi olen kantanut mukanani neljää eri kynsilakkaa, kahta Helsingin karttaa, saippuakuplaputkiloa tai sydämen muotoisia kalvosinnappeja. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, milloin iskee aivan vastustamaton halu puhallella saippuakuplia. Onhan se hyvä olla varautunut kaikkeen…

Ruskea Marc by Marc Jacobsin laukku on ollut käytössä nyt reilun vuoden, joten päätin, että on aika muuttaa arkielämä mustaan Botkierin laukkuun. Yksi tärkeimmistä päätöksistä uuden “kämpän” sisustamisessa on kirjaston valinta. Sain kaveriltani vähän aikaa sitten nipun suomalaisia pokkareita. Kylläpäs olikin kiva lukea välillä omalla äidinkielellä, mutta nyt nuo on luettu. Uusi laukkuvaihe vaatii siis myös uudet kirjat.

Seuraavana jonossa olisi The Hunger Games -trilogia, mutta toisaalta sormia syyhyttäisi lukemattomien svenne-kirjojen pinokin…

Tämän kolmikon ainoa ongelma on se, että ovat onnettomat kovakantisia. Nuo ovat jääneet tosi pitkäksi aikaa lukematta, kun en millään viitsisi raahata muita kuin pokkareita mukanani. (Neljä kynsilakkaa on sen sijaan ilmeisesti ihan ookoo…).

Siivous- ja järkkäilyurakan lopputuloksena “uuteen” laukkuun siirtyi kompakti henkinen ja fyysinen survival kit.

Kalenteri ja lompakko, Mulberry, sateenvarjo Marc by Marc Jacobs, muistivihko, Bookbinders Design plus kaikenlaista muuta sälää… Kuten kuvasta näkyy, päädyin lukemaan seuraavaksi Mari Jungstedtiä. Ehtiihän sen The Hunger Gamesin sitten myöhemminkin.

Muuttourakan päätteeksi lepoon pääsevä laukku sai pintaansa kunnon rasvakerroksen ennen dust bagiin hyppäämistä. Näin se on toivottavasti taas loistokunnossa seuraavan muuttopäivän koittaessa.  

Botkier valmiina duuniin. Sen verran sain karsittua laukun perusvarustusta, että tilaa jäi mainiosti vielä vapaavalintaiselle lounaslaatikolle, varaneuleelle, järkkärille – tai mitä sitä nyt kulloinkin on aivan kertakaikkisen pakko raahata mukanaan. 🙂

Kolmas päivä menossa aivan jäätävän migreenin kanssa… Ei ole hauskaa. Varsinkin, kun “to do” -lista on lähestulkoon loputon ja normaalisti ihan hyvin tehoavat lääkkeet ei tunnu tuovan minkäänlaista helpotusta tilanteeseen. Vali vali. Pitäis varmaan mennä akupunktioon. Ainakin Karkki sai siitä hyvän avun muutama vuosi sitten, kun ihan liian tiuhaan toisiaan seuraavat migreenikohtaukset panivat koko elämän sekaisin.

Jotain lääkettä pitäisi kyllä saada ja sassiin!

Louboutinin pillerilaukku ei ehkä ihan fyysisesti ratkaise ongelmaa, mutta olishan tuo aika makea. Sitä voisi käyttää migreenipäivinä, jos on ihan pakko lähteä neljän seinän ulkopuolelle. Toimisi hyvin varoituskylttinä kanssaihmisille, että tuolle ei voi nyt puhua… 😀

Särkyhuuruisena aamupäivänä ilahdutti myös uutinen H&M:n seuraavasta suunnittelija yhteistyöstä. Viime syksynä spekuloitiin mm. Tom Fordista, mutta tämän aamuinen lehdistötiedote paljasti, että mallistosta vastaa muotimaailman toisinajattelija Maison Martin Margiela! Tosi makeeta, että H&M:llä on niin paljon itseluottamusta, että ryhtyvät tällaiseen – selkeästi vaikeammin suureen yleisöön uppoavaan, yhteistyöhön.

Jaaha. Jos sitä vaikka seuraavaksi yrittäisi lääkitä itseään vaikka kupillisella kahvia…

Käytiin tänään aamupäivällä Åresta palanneiden Karkin ja Peetun kanssa treenaamassa. Kylläpäs on ihan mielettömän mukava pitää vähän extra-vapaata ja nautiskella sellaisesta viikonlopputyyppisestä hengailusta monta ihanaa päivää! Aamupäivä-jumppa = harvinaista luksusta. Treenin jälkeen Karkki lähti jatkamaan tenttiin lukua ja me suunnattiin Peetun kanssa kaupungille. Ilma oli itseasiassa aikas mälsä, harmaa ja sateinen, joten päädyttiin oikeastaan pyörimään vain Gallerianissa ja NK:lla.

NK:lla kuolattiin pääasiassa mielettömän ihania ballerinoja, mutta jotain  upeita laukkujakin päätyi sille päättymättömälle toivonhaluan-listalle.

Jimmy Choon Aivan Täydellisen Suloiset klassisen nudet mokkaballerinat. Periaatteessa kyllä ex-wanna-be-tanssijana tykkään  siitä, että baltsujen virallinen narurusetti on oikeasti sellainen, millä pystyy kiristämään istuvuutta. Nuo pienet, nyt ah-niin-trendikkäästä punametallista tehdyt pienet pompulat sulattivat kuitenkin sydämeni. Aika tasan tarkkaan 400 euron hinta tosin pitää huolen siitä, että ihan heti ainakaan ei tarvitse alkaa pohtia kompromissia kiristettävyyden ja pompuloiden välillä.

Olen jo pidempään kaipaillut varastoihini vaaleaa hyvää nahkalaukkua. Sävy saisi olla mieluiten jotain luonnonvalkoisen ja nuden (suomeksi beige) välillä. Oikeastaan olen himoinnut yhtä klassista Miu Miuta, mutta siitä ei näköjään löydy luonnonvalkoisena edes linkitettäviä sivuja enää mistään, joten pitäisi varmaan löytää joku uusi kohde haaveille. Ja itseasiassa yksi suuri syy siihen, että tuo Miu Miu ei ole päätynyt omistukseeni on se, että olen sen verran hyperventiloiva stressikimppu väkijoukoissa – tai esim täpötäydessä tunnelbanassa, että laukussani on ihan ihan pakko olla vetoketjukiinnitys. Sen takia tuo kaunokainen Mulberrykään tuskin tulee muuttamaan meille. Vaikka muuten se olisi kyllä täydellinen mittasuhteiltaan, väriltään, olkaremmin pituudeltaan etc.

Sitten onnistuin ihastumaan tällaiseen pikkuiseen Michael Korsin laukkuun. Väri on oikeasti kaunis puhdas pinkki, mutta en saanut sävyjä osumaan, vaikka kuinka säädin… Koko on oikeastaan aika täydellinen – sen tiedän jo ennestään, sillä käytännöllisesti katsoen aina, kun vaihdan isomman päivittäismatkalaukkuni pienempään, osuu valinta Filippa K:n mustaan mokkaiseen pikkulaukkuun. Ja tuo pinkki herkullisuus olisi tismalleen saman kokoinen…

Michael Kors on saanut oman, ihan vaikuttavan kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Kivoja laukkuja oikeastaan koko osasto täynnä. Tykkään siitä, että periaatteessa saman laukun voi saada joko hopeisilla tai kultaisilla metalliosilla. Harmittavan harvassa vaan on tuo vaatimani vetoketjukiinnitys, muuten voisin hyvinkin valita seuraavaksi jonkun näistä kivan massiivisilla metalliosilla varustetuista, mutta muuten klassisen mallisista laukuista. Tuolla hyllyssä BTW näkyy tuo edellisen  kuvan pikkulaukku vähän oikeamman sävyisenä kuin lähikuvassa.

Mutta juu, ballerinojahan me siellä oikeastaan kaikkein eniten käytiin kuolaamassa. Voidaan sysätä syy Karkin niskaan, joka kertoi, kun jumpassa tavattiin, että oli käynyt sovittamassa NK:lla maailman hienoimpia Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Ja että boyfriend Eric on lähdössä kohtapian New Yorkiin, missä Marc Jacobs on tunnetusti vähintään 30 % halvempaa kuin täällä. Ja kun Ericin matkalaukkuun paluumatkalle mahtuu  kuulemma ihan hyvin useampikin kenkälaatikko…

Mutta täytyy sanoa, että jumahdin ihan totaalisesti vasta-avatulle Repetton osastolle. Hei, voisinko saada nuo kaikki?? Tai no, en halua olla ahne, ne korolliset ballerinan näköiset voitte kyllä antaa muille, muuten kyllä haluaisin Aivan Kaiken. Niinkuin nyt esimerkiksi nuo iso-kissa-täplälliset täydellisyysballerinat. Jotka tulisin rakastamaan puhki. Vaikken edes tykkää elänkuoseista pukeutumisessa. Enkä ainakaan ole siinä iässä. (Täpläkaunokaisten hinta 290 euroa noinabout)

Mutta ihan aikuistenoikeasti aloitan varmasti Repetto-kirjastoni kokoamisen näistä klassikoista. Perusmalliset pintanahkaiset tuntuivat suorastaan “edullisilta” – noin 180 euroa nykyisellä kurssilla ja mokkanahkaiset pari-kolkyt euroa enemmän. Tästä kuvasta kuitenkin näkee erittäin selvästi, että nämä ovat sukua niille oikeille ballerinoille kiristettävine nauhoineen ja pehmeine muotoineen.

Nojoo, ja sit mä haluaisin tuollaiset tummanpunaiset lakeribaltsut ja ainakin parit erilaiset kaksväriset.

Olen käynyt kahdessa eri Repetton putiikissa Pariisissa joskus about 5 vuotta sitten. Niissä valikoima oli ihan hurjan suuri – ja yhä edelleen näki, että samat myymälät ovat olleet alunperin tanssijoiden “ammattikaupat”. Eli myynnissä oli kaikenlaista rekvisiittaa irtopaljeteista sukkahousuihin ja lampaanvillaan, mitä tanssijoiden voi kuvitella käyttävän. NK:n putiikissa  valikoima ei ole ihan samaa tasoa, mutta tavallisen ballerina-fanin on kyllä vaikea olla vaikuttumatta väri- ja mallivalikoimasta.

Ja voin kertoa, että NK:lla myydään yhä sitä ballerina-mallia, jonka jätin ostamatta aikoinaan Pariisissa, vaikka kävin sovittamassa sitä kertaalleen toisessa silloisesta kahdesta putiikista ja kahteen kertaan siinä putiikissa, joka oli pikkuisen lähempänä hotelliani. Syy siihen, että en ostanut ko. ballerinaparia on se, että tilini kirkui tyhjyyttään reissun jäljiltä, enkä kehdannut kysyä käykö sinne amex. Kavereille sanoin, että 37 oli liian pieni ja 38 oli liian iso. Eräät ne tekevät mitä tahansa säilyttääkseen kasvonsa. 😀

Mutta se “Mintun” malli on se klassisella leikkauksella (ei syvä ts.), kokomusta, ballerina pehmeää pintanahkaa ja “Chanel”-leikattu kärki mustaa mokkaa. <3

Oikeastaan piti katsella eniten näitä Marc by Marc Jacobsin ballerinoja. Karkki kertoi jumpassa, että aikoo tilata Ericiltä sellaiset oikein kivat perusbaltsut, joissa on pieni metallisolki edessä. Sanoin heti, että tarvitsen just ne samanlaiset, mutta se ei kuulemma käy, koska ne on nyt Karkin.

Karkki ehdotti, että voisin tilata Marc by Marc Jacobsin nyt jo kai klassikoiksi laskettavat hiiriballerinat. Ihan spontaanisti olin sitä mieltä, että kiitos mutta ei kiitos. Mutta sitten törmäsin näihin niittihiirulaisiin NK:lla. Yhtäkkiä ja jotenkin alkoi tuntua siltä, että tyyliini voisi ihan mainiostikin sopia pari asenennehiiriballerinoja. Hetken pitää nyt kuitenkin vielä miettiä (ja onneksi ehtiikin), että haluanko nuo nyt vain haluamisen vuoksi – siksi, että ne on niin kauniit tavarat – vai onko niille iha oikeasti käyttöä…

Marc by Marc Jacobs on muuten saanut aika massiivisen kokoisen shop-in-shopin NK:lle. Puolikas seinä pelkkiä iPhonen, iPadin ja tietokoneen suojakuoria – aikamoista! Lisäksi laukkuja, koruja, lompakkoja, huiveja ja oikeastaan kaikkea muuta paitsi vaatteita löytyy nykyään myös NK:lta. Peetu päätyi anyways haluamaan mielummin Urban Earsin kuulokkeet syntymäpäivälahjaksi, vaikka Marcilla olisi ollut useampaakin mallia tarjolla. Niistä kuitenkin lisää huomenna.

Mutta se haaveista.

Vähän vajaa viikko sitten pistin eetteriin viimeisen kuulutuksen nimimerkille lavvra liittyen Gillette-arvonnan voittoon. Lavvrasta ei ole kuitenkaan kuulunut pihahdustakaan, joten arvoin uuden voittajan kolmannelle Gillette-paketille. Uuden voittajan nimimerkki on Pirkko ja kilpailuvastaus kuuluu näin:

“Jalkajumppa on kaiken peruslähtökohta 🙂
Yksi hyvä liike noustaan varpaille ja takaisin useita toistoja päivittäin ja ravistellaan sen jälkeen rentouttavasti.
Höyläys kuorinta ja kosteutus siinä se on ja sääresi kiittävät sinua.”

Olen laittanut uudelle voittajalla viestiä myös sähköpostilla. Toivottavasti hän vastaa pikaisesti, että saadaan palkinnot jakoon!

… meidän Marc by Marc Jacobs -tietsansuojapussukkaperheeseen!

Peetu totesi, että viime keväänä synttärilahjaksi saatu 13″ Mac Book Pro ei voi kovin hyvin, jos sitä kanniskelee sellaisenaan kassissa kaiken muun romun seassa. Kesätyörahoja lojui tilillä vielä sen verran, että pinkin M by MJ -sleeven houkutukselle oli varaa antaa periksi.

Ostos ei ollut mikään hetken päähänpistos. Tarkkoja hintavertailuja tehtiin lukuisten nettikauppojen ja Tukholman oman Marc Jacobs -putiikin välillä. Tavallaan ajatus marssia ihan oikeaan putiikkiin ja ostaa himoittu sleeve viehätti kyllä. Ainoa ongelma vain oli se, että Tukholman putiikista oli 13″ näytölle tarkoitetut sleevet ihan koko ajan loppu (aina niitä oli tulossa ensi tai seuraavalla viikolla kuitenkin…) ja NK:lla oli tarjolla vain niitä tikkikankaisia.

Lopulta Peetu päätti Mintun tavoin (tai tarkemmin sanottuna Mintun bf:n tavoin ;D) tilata sleeven Shopobista. Ja nyt kyllä tuntuu, että superlatiivit loppuvat… Siis Peetu näpytteli tilauksen Shopobiin sunnuntai-iltana (siis sunnuntai-iltana) ja DHL:n lähetti seisoi oven takana tiistaina puolilta päivin. Oikeesti! Ja koko lysti rahteineen, tulleineen etsetera tuli edullisemmaksi kuin saman sleeven hakeminen Norrmalmstorgetin putiikista. Jotenkin tuntuu, että se virhe, mikä universumissa joskus on, on tällä kertaa jotenkin ihan hassulla tavalla ostajan puolella. 🙂

Siis ymmärrän kyllä, että netistä voi tehdä löytöjä, jos jaksaa haravoida eBaytä etc. Mutta, että jenkkiläisestä nettikaupasta ostaminen on halvempaa, helpompaa ja miellyttävämpää kuin merkin omasta paikallisesta putiikista… Se kuullostaa vähintäänkin uskomattomalta. En missään tapauksessa halua, että kaikki pienet kivat putiikit kuolevat, mutta oikeesti, miten sitä viitsii näin positiivisen kokemuksen jälkeen shoppailla muualla?

No, kaikkialla ei tietenkään ole yhtä edullista. Ainakin net-a-porterin kamppeet on hinnoiteltu sen verran yläkanttiin, että täkäläisissä putiikeissa hinnat on poikkeuksetta halvempia. Siis jos ko. tuotetta sattuu täältä löytymään. Ja kun lisäksi tulee vielä aikas suolaiset postituskulut, pitää todella haluta sitä, minkä n-a-p:sta tilaa. Tosin palvelu on kyllä aivan totaalisen huippuluokkaa.

No mutta nyt meillä on uusi hieno pinkki sleeve perheessä. Ja kaikille huolestuneille voin kertoa, että Mintun pikkuisen vanhempi 17″ musta sleeve suhtautuu uuteen tulokkaaseen ihan mukavasti. Mitään pahempaa mustasukkaisuutta ei ole ollut havaittavissa (onhan molemilla kuitenkin omat maccinsä huolehdittavana), vaikka Mintun musta sleeve pyrkiikin aina välilä vähän päsmäröimään. Molemmat suojaavat tietokonetta kiitettävällä reippaudella, neopreenin toimiessa erinomaisena törmäyssuojana ja lyhytkarvainen sisus hivelee omistajan aistien lisäksi Mac Bookin pintoja.

🙂

Tässä taannoin ehtikin jo vilahtaa yhdessä päivän asu -kuvassa Lontoosta löytynyt pikkuinen konjakinruskea laukku. Ehkä ihanin pikkulaukkulöytö evö! Rrrrakastan nahkan lämpimän pehmoista sävyä, kätevää kokoa, patinoitunutta ketjuolkahihnaa ja söpöjä sydämenmuotoisia vetskarin vetimiä.

Laukkuihanuus löytyi taannoiselta Lontoon reissulta. TopShopin Oxford Streetillä sijaitsevassa myymälässä on katutasossa pieni Etui-niminen shop-in-shop, jossa myydään pelkästään käsin tehtyjä vintage-henkisiä laukkuja. Ymmärsin niin, että laukkujen nahka on “vintagea” eli tässä tapauksessa siis uusiokäytettyä, mutta laukut sinänsä ovat uusia. Malleja ei ole kovin montaa, pääasiassa erilaisia kirjekuori- ja clutch -tyyppisiä virityksiä, mutta värejä ja erilaisia nahkoja sitäkin enemmän.

Oli ihan käsittämättömän vaikea päättää haluaisinko shokkipinkin nupukkinahkaisen, pehmeän turkoosin “strutsi-nyppyisen”, vaalean beigen pintanahkaisen vai kenties syvän violetin kiiltonahkaisen version.  Kokoja oli tarjolla pikkuisesta kukkarosta aina aa-nelosen nielevään kirjekuorilaukkuun asti. Kaikille väri- ja muotovaihtoehdoille keksin heti ziljoona käyttötarkoitusta ja asuyhdistelmää. Päädyin kuitenkin krokokuvioituun konjakinväriseen pikkulaukkuun, johon iskin silmäni ihan ensimmäisenä. Enkä ole katunut hetkeäkään!

Tukholma -> Helsinki -> Tampere -> Saarikylät -> Tampere -> Visuvesi -> Tampere -> Helsinki -> Tukholma.

Minttu ja bf on heittänyt pienen Suomi-turneen kesäloman kunniaksi. Viimeiset etapit on vielä edessä. Ihan kohtsillään hypätään junaan ja lähdetään kohti Helsinkiä (kuka muu on menossa katsoon FOO FIGHTERSIA??? Jeee!!).

Matkustelu on mukavaa – ja nyt tämä viimeisin reissu on ollut myös teknisesti harvinaisen kivuton. Sain testattavakseni Samsoniten Cubelite-matkalaukun.

Laukku on ihan tajuttoman kevyt ja joka suuntaan likkuvat pyörät toimivat kuin unelma. Ihan ehdottomia ominaisuuksia etenkin tällaisella reissulla, jossa matkustetaan paikasta toiseen vähän väliä. Nyt olisi tarkoitus testata myös laukun kestävyys. Ihan uudenlaisen materiaalin ansiosta sen pitäisi olla huomattavasti kestävämpi kuin perinteiset kovat matkalaukut. Suhtaudun hiukan skeptisesti tuohon, sillä tähän mennessä matkalaukkujeni keskimääräinen elinikä on ollut noin vuosi – hinnasta, valmistajasta ja materiaalista riippumatta.

Raporttia seuraa, kunhan saadaan Samsonitelle vähän lentomaileja taakse..