Aika moni tuntuu jo huokailevan ihastuneesti teekupposten, villavilttien ja syksyisten kynttilätunnelmointien perään. Kaikille heille haluaisin ystävällismielisesti ilmoittaa, että elokuu on vielä aivan täysi kesäkuukausi! Tämän tajuamista edistää kyllä aika huomattavasti se, että olen töissä yrityksessä, jonka emoyhtiö on saksalainen. Pääkonttorin kollegat nimittäin lähtivät sankoin joukoin vasta viime viikolla ansaituille kesälomilleen. Vaikka oman toimiston pulssi onkin palautunut jo käytännöllisesti katsoen sille normaalille tasolle, on hienoista lomahankausta asioiden sujumisessa kuitenkin havaittavissa.
Onhan sitä kieltämättä pieniä loppukesämäisiä fiiliksiä ilmassa. Uimavesi on edelleen reilu kaksikymmentäasteista, mutta aamusella mereltä tuleva viima nipistää jo pienen aavistuksen paljaita sääriä ja illat pimenevät jo ihan selkeästi aikaisemmin. Asukuvat pitää napsia taas nykyisin varsin noileasti työpäivän jälkeen, muuten valo ei riitä.

Ja sitten vielä sellainen tärkeä syksyn merkki kuin koulujen alkaminen. Parin viime vuoden ajan koulukalenterin mukaan meillä on elänyt vain Karkki, mutta tänä syksynä myös Peetu aloittaa opiskelut. Tunnustetaan nyt tässä koko blogeja lukevalle maailmalle, että Peetua kieltämättä otti (ja ottaa edelleen) aika raskaasti päähän se, että unelmien opiskelupaikka Umeån yliopistossa ei nyt heti auennut. Kolmannelta varasijalta saattaa toki vielä päästä opiskelemaan, mutta kun arkkitehtiopintoihin otetaan vain kolmisenkymmentä uutta opiskelijaa vuosittain, voi sisäänpääsyn kanssa tässä vaiheessa olla kyllä aika hankalaa.
Peetun suunnitelma B on aloittaa diplomi-insinööriopinnot KTH:lla, mutta kuten sanottu, ihan hurjaa innostusta tämä vaihtoehto ei herätä.

Hiukan kuitenkin ilahduttaa uusi hieno Michael Korsin “Large Gilmor” Leather Tote -laukku. Upea, pehmeä nahka, kaunis lämmin keskiruskea sävy ja erittäin näppärästi sijoitetut monet taskut ovat erityisesti mieluiset. Hiukan Peetua arvelutti kultaosien runsaus ja bling-bling -henkisyys, mutta se rauhoittui aika tavalla, kun hihnasta roikkuva branditunnus, kultainen MK-“kolikko”, muutti dust bagin suojiin. Hihnat voisivat myös olla hiukan pidemmät, koska Peetu ei ole niin ihastunut mukana seuranneeseen olkahihnaan, mutta muuten laukku on ihan täydellinen!

Onhan sitä kaikenlaisia stereotyyppisiä ajatuksia siitä, miltä teknillisien korkeakoulujen opiskelijat näyttävät. Siistit tummansiniset hahmot metallisankaisissa huomaamattomissa silmälaseissaan ja Asicsin lenkkareissaan kestävät varmasti mainiosti yhden tolppakorkoihin ja leopardimekkoon pukeutuneen opiskelijakollegan joukossaan. Sitäpaitsi Peetu oli eilen aloittavien opiskelijoiden tutustumisillassa ja kurssikaveriksi paljastui mm. tyttö, joka on tehnyt kanditutkielman Konstfackille selfieistä! Vähänkö siistiä!?
No, vielä voi tietty tapahtua mitä tahansa Umeån yliopiston ja minkä tahansa muunkin kanssa. Enkä suinkaan ole sitä mieltä, että pitää väkisin pysyä opinnoissa, jotka ei yhtään tunnu omalta. Parempi kai nyt kuitenkin käydä katsomassa tilanne omin silmin ja tehdä päätös vasta sitten. Töitä varmasti löytyy aina, jos siltä tuntuu, eikä se hullumpi vaihtoehto olisi viettää hetki taas ulkomaillakaan.
Päätösten tekeminen ei vain aina ole niin kovin helppoa. Kenellekään.

 

• mekko, H&M
• kengät, H&M
• laukku, Michel Kors
• kaulakoru, MQ

EDIT: Peetu tuli pieneltä kaupunkikierrokselta kotiin juuri, kun olin saanut tämän postauksen julkistettua. Jo eteisestä kuului iloinen huuto: Äiti ne soitti sieltä Umeån yliopistosta ja MÄ OON SAANUT PAIKAN!! Elikkä meillä meni täällä elämänkuviot justiinsa aikaslailla uusiksi. Kahden viikon päästä mun pikkubeibi muuttaa melkein seitsemänsadan kilometrin päähän ja aloittaa ihan uuden elämänvaiheen arkkitehtiopiskelijana. Niin hianoo ja jännää ja hurjaa ja upeeta ja kaikkee niin paljon, että mitenkä sitä saa ensi yönä edes nukuttua!

Kesäalesesonki taitaa olla juuri nyt ihan parhaimmillaan. Ainakin, jos tilannetta mitataan nettikauppojen tarjonta/aleprosentti -suhteella. Juhannuksen kieppeillä aleen päätyvät vain ne kaikkein ilmeisimmät sisäänostajien virheostokset yleensä varsin vaatimattomalla aleprossalla. Jos ihan suoraan sanon, 30 % alennus ei ole mielestäni vielä mikään oikea alennusmyynti. Vasta 40% kohdalla alan kiinnostua ja 50% tuntuu jo melkolailla hyvältä diililtä. Näin pari viikkoa juhannuksen jälkeen on aleen tullut kaikki ne jostain syystä pihdatutkin tuotteet ja aleprosentit alkaa pikkuhiljaa nousta hyväksyttäville tasoille.
Monestakin syystä (=kevään shoppailuinnostus, kesän lomasuunnitelmat ja tulossa oleva sisustusremontti) olen yrittänyt pitää itseni todella tiukasti aisoissa tämän sesongin nettialen kanssa. “Näyteikkunashoppailu” on onneksi ilmaista myös interwebsissä, joten ihan hyvällä omatunnolla tässä esittelen kesäalehimotuksiani, joista ehkä jonkun saatan jopa hankkia, jos kesälomille varatusta budjetista jää jotain yli…

Ensi syksynä ja alkutalvesta on tulossa itseasiassa aika monta juhla-/cocktail-dress coden tapahtumaa sekä blogi- että privaattityöelämään liittyen. Hauska juhla-clutch ei ehkä ole se maailman tärkein hankinta, mutta tuo Stella McCartneyn helmibrodeerauksin koristeltu laukku on kyllä juuri sellainen, johon voisin kuvitella satsaavani. Klassinen malli ja perinteinen väritys yhdistettynä filosofiaan, jonka takana voi seistä (kaikki Stella McCarteny -tuotteet on vegaanisia) ja tyyliin, joka on persoonallinen mutta klassinen. Net-a-Porterin 30% alessa unelma-clutcin hinta on edelleen just ja just sen verran yli budejttini, että voin ihan rauhassa jatkaa päiväunelmointia.
Olen tässä viimeviikkoina miettinyt aika paljon nykyistä toimistogarderobiani. Melkein kirjoitin, että nyt “kesähelteillä”, kun tarkoitin loma-ajaksi hiljentyvää toimistomaailmaa, mutta juuri tämä aika on työpukeutumisen kannalta oudosti virallisen ja vapaan, työn ja loma-ajan väillä. Periaatteessa voisi töihin siis pukeutua melkein miten tahansa. Asiakaspalaverit ja viralliset palaverit palaavat ohjelmaan aikaisintaan vasta elokuun puolessa välissä. Tällaisiin välivaihehetkiin toivoisin garderobistani löytyvän jotain mukavaa, mutta tyylikästä. Kuten esmes tuon musta-valko-keltaisen French Connectionin mekon, jonka bongasin Asoksen alesta.

Olen vasta ihan vähän aikaa sitten tajunnut huivien voiman asusteena. Aikaisemmin tuo kaulan ympärille ekstrana käärittävä juttu oli vain lisälämmike tai korkeintaan väriläikkä tumman talvitakin kanssa. Vasta viimeaikoina olen alkanut ymmärtää, että kauniilla, hyvälaatuisella huivilla voi muuttaa koko outfitin fiiliksen vähän samaan tapaan kuin upeilla kengillä. Shopbopin alesta bongasin tuon mielettömän hienon Diane von Furstenbergin silkki-/puuvillahuivin 50 % alessa. Se on varmasti loppuunmyyty siinä vaiheessa, kun teen kesäbudjetin lopputilitystä keskenäni, mutta vinkkinä teille muille…
Hiukan todennäköisemmältä hankinnalta tuntuu H&M:n valkoinen, mustaruutuinen kauluspaita. Jos jotain “uuden vuoden päätöksiä” tulee tehtyä syyskauden alkuun, niin yksi niistä on aivan varmasti se, että yritän käyttää vähän enemmän oikeita paitoja toimistolla ja paljon vähemmän t-paitoja. Mielestäni Henkalla on itseasiassa tosi paljon kivoja toimisto-/työpaitatyyppisiä juttuja, mutta muutamia positiivishenkisellä asenteella testanneena voin kertoa, että ei, polyesteri ei toimi edelleenkään. Valitettavasti. Tuo kiva ruudukkokauluspaita on poikkeuksellisesti 100 % viskoosia – eli pisteet siitä!

Laitetaan tähän loppuun vielä ihan ne ykkösunelmat. Tosin ekaksi pitää sanoa, että kai olette huomanneet, että Aplacen alessa kaikki on – 50 %? Viiskytprossaa on kuitenkin ihan ookoo ale – silloin tuntuu, että tekee hyvän diilin. Paitsi, jos näkee, että alessa on sekin Acnen t-paita, joka tuli ostettua täyteen hintaan… Oh well. Oikeasti haluaisin Aplacen alesta about kaiken, mutta ihan eniten himottaisi Dagmarin elegantinrokut nahkahousut. Kivaan paitaan/neuleeseen/jakkuun yhdistettynä nuo olis juuri tismalleen se, mitä toivoisin uuden, paremman toimistogarderobini täydennykseksi.
En edes tiedä, mitä sanoisin viimeisen kuvan lättänäpohjaisista sandaaleista – tuntuu vain, että ne siellä interwebsissä huutelevat “Minttuu, Minttuuuuu..” koti-ikävissään.
Nyt olen ollut jo monta tuntia kesälomalla ja vain haaveillut aleshoppailuista. Ehkä nyt, kun tilanne on edelleen sama, pitäisi vain mennä nukkumaan… (säästyisi ainakin rahat – haha!).

Minttu on juurikin tismalleen tällä hetkellä matkalla Suomeen, Tampereelle, rakastakin rakkaamman kummityttären lakkiaisiin. Jos en olisi, tietäisin todellakin, mitä tekisin huomenna. Huomenna heräisisin poikkeuksellisen aikaisin, vaikka on lauantai, söisin maratoonarille sopivan hiilihydraattipitoisen aamiaisen ja läksisin kohti Vasastania ja Acnen Sample Salea. Itse en siis pääse, mutta kaikille muille, jotka sattuvat olemaan kulmilla lauantaina: kannattaa todellakin! Viimeksi Acnen Salessa eniten juhli pieniä mallikokoja käyttävät (tytöillä 36 tai alle, pojilla about 48), mutta tosi paljon oli kampetta myös meille ei-mallikokoisille ja aivan loistavaan hintaan. Me oltiin Karkin kanssa jonossa reilu puoli tuntia ennen ovien aukaisua (vaikka VIP-porukka näytti siellä kyllä shoppailevan jo aikaisemmin) ja päästiin ensimmäisten joukossa sisään. Hinnat on noin 50 % – 70 % kaupan vastaavista – eli mistään kirppishinnoista ei tietty puhuta edelleenkään, mutta valikoimaa on paljon ja vetimet on ihan viimeisimmästä mallistosta – eli todella hintansa väärti!
Edelleenkin harmittaa, että jätin ne hopeiset, 700,- kruunua maksaneet Pistolit edellisessä Sample Salessa, muka järkevyyksissäni, sinne ikkunalaudalle jotain toista Acne-fania odottamaan. No, eipä ne samaiset varmastikaan siellä enää huomenna olisi, mutta mitä kaikkia muita löytöja siellä voisikaan tehdä… Acnen Sample Sale löytyy täältä: Torsgatan 53

Helatorstain kunniaksi ajattelin esitellä viimeisimmänkin Shopbop-laukkushoppailupahisteluni. iPhonen “Siri” ei vaihteeksi ollut yhtään yhteistyöhaluinen (“Do you mean Canada?”, “Which holiday in England you mean”), kun yritin kevytselvittää sitä, miksi tänään ollaan vapailla. Tietty google olisi tuon kertonut, mutta ajattelin, että pääsisin taustatyöstä helpolla, koska pääasia on kuitenkin esitellä vielä yksi laukku, joka tuli tilattua samassa Shopbopin 25 % -alehötäkässä kuin Kate Spaden shopperi ja Rebecca Minkoffin pikkulaukkukin.
Botkier on merkkinä vähän tuntemattomampi. Tukholmassa kuitenkin ainakin NK:sta on yleensä löytynyt ihan hyvä valikoima niiden laukkuja. Itse tutustuin Botkieriin jo bloggaajaurani alussa, kun silloin vielä aika ruohonjuuritasolla vaikuttanut Elin Kling diggasi ko. merkin laukkuaan.

Musta-valko-nuden -pikkulaukun hankinta oli ihan pakko toteuttaa, kun Shopbopissa oli pahasti Minttuun iskenyt “kaikesta 25 % alennusta” – ale. Ihan en kyllä ollut lopullisesti ostohetkellä päättänyt, että tällaisenkin tarvitsen, mutta sen verran tuo aleprosentti tuntuu, että näistä ei ihan “high-end” -merkeistä tulee suorastaan edullisia.
Enkä voisi olla tyytyväisempi! Pikkulaukku on niin hurjan ihana, kaunista pehmeää nahkaa ja kaikin puolin muutenkin täydellinen.

 

Laukun takapuolella on diskreetisti yksi pieni tasku. Toivoisin, että myös Rebecca Minkoffissa olisi samanlainen. Ei nimittäin ole kätevämpää paikkaa pitää (aina mukana olevaa) junalippua kuin juuri tuollaisessa taskussa! Se on kätevästi ja suojaisasti kropan puolella mutta helposti saatavilla. Ihan parasta!

 
Nyt pitää alkaa kiireesti pakata huomisaamun Suomen reissulle lähtöä varten. Voin luvata, että tämä elegantti Botkier on yksi matkakumppaneistani!

Saanko esitellä: laukkuvarastoni uusin tulokas ja garderobini tuorein väripilkku, Rebecca Minkoffin taivaansininen pikkulaukku! Jäljet johtavat tässäkin kohtaa Shopbopin kolmen päivän aleen, jolloin koko nettiputiikin valikoimasta sai 25 % alennuksen. Mistään heräteostoksesta ei tälläkään kertaa ollut kyse. Olin väijynyt laukkukaunokaista jo siitä lähtien, kun kevätmallistot alkoivat ilmestyä saitille.
Shopbopilla on kätevä, mutta aivan liian koukuttava My Hearts -toiminto. Sen avulla voi merkata pikkuisella suloisella sydämellä omat suosikkinsa, jotka sitten kaikki päätyvät omalle sivullensa tarkasteltavaksi. Sähköpostiin kolahtaa ilmoitus, jos jokin My Hearts -listalla oleva tuote on loppumassa varastosta tai tullut aleen. Hengenvaarallista sanoisin…

My Hearts -toiminto auttaa myös esimerkiksi juuri tällaisissa tilanteissa, kun yhtäkkiä tulee vain pari hassua päivää kestävä suhteellisen hyvä ale. Yleensä selailen nettikauppojen valikoimaa lähinnä silloin, kun ei ole muuta tekemistä (tai paremminkin, kun välttelen jonkun vähemmän kivan asian, kuten siivouksen, tekemistä…). Täsmäalessa en todennäköisesti jaksaisi tai ehtisi tehdä mitään perusteellista valikoimatutkimusta, mutta My Hearts -listalta löytyy helposti kaikki vanhat himotuksen kohteet. Sinne voi myös aina palata kuolaamaan, kun kaipaa “ikkunaostos”-fiilistä.

Lyhyen yhteselomme jälkeen en voi muuta sanoa kuin, että en voisi olla tyytyväisempi! Kaiken tämän viimeaikaisen värihulluttelun jälkeen tuo sinänsä aikas kirkas sininen tuntuu suorastaan rauhalliselta. Kooltaan laukku on aavistuksen peruspikkulaukkua suurempi. Varsinaiseksi arkilaukuksi siitä ei ole – sen verran kaikenlaista ehdottoman tärkeää romua pitää aina olla mukana. Pari kertaa olen kuitenkin selvinnyt jopa työpäivästä – ja siihen liittyvästä iltamenosta – pelkästään taivaansinisen Rebecca Minkoffini kanssa. Erinomainen vähän kookkaampi pikkulaukkukoko toisin sanoen!

En oikein tiedä, mitä ihmettä on tapahtunut. Saattaa olla, että tämä on jokin ohimenevä vaihe, mutta tunnustettava se on: olen täydellisesti rakastunut väreihin! Aikaisemmin koin revitteleväni ihan totaalisesti, jos asussa oli esmes sinistä muuallakin kuin farkuissa. Sittemmin olen toki oppinut käyttämään kokonaisia vaatekappaleita, jotka ovat ihan selkeästi kirkasvärisiä. Asusteet – etenkin kegät ja laukut – ovat sen sijaan olleet käytännössä yhtä sitruunankeltaista Marc by Marc Jacobs -poikkeusta lukuunottamatta – aina mustia tai luonnonruskeita.
Nyt hulluus on edennyt niin pitkälle, että hankin syvän korallinpinkin Kate Spade New York -toten ihan arkilaukuksi. Päätöksenteossa avitti toki hiukan Shopbopista bongaamani ale (kolmen päivän ajan koko valikoimasta -25 %), mutta olin kyllä kaunokaista väijynyt jo talvesta alkaen.

Olen itse ensimmäisenä myöntämässä, että laukku ei ole varsinaisesti “tyyliseni”. En voi selittää ostopäätöstä millään muulla kuin, että alitajunta yrittää nyt kertoa, että on uuden, kepeämmän suunnan aika. Olen edelleenkin ihan rakastunut kaunokaiseen, joten mistään ohimenevästä netti-ihastuksesta ei ole kysymys.
Aavistuksen olen tosin joutunut miettimään pukeutumisjuttuja uudelleen. Aikaisemmin kun vakiona oli se, että käytössäni on yksi perusvärinen, kaikkeen sopiva arkilaukku ja vain vapaalla vaihtelen niitä muutamia varastosta löytyviä pikkulaukkuja. Ihana Kate Spade on sen verran heleä jännässä pinkin ja korallin sävyisessä punaisuudessaan, että pikkuisen enemmän on tarvinnut käyttää ajatusenergiaa siihen, ettei nyt ihan älytöntä ristiriitaa pukisi työaamuinakaan päällensä.

Tiedän, ettei Kate Spade ole niitä kaikkein ihkuttavimpia superluksusbrändeja. Paremminkin sanoisin, että se kuuluu hyvälaatuiseen ylempään keskiluokkaan Rebecca Minkoffin, Karen Millenin ja muutaman muun kanssa. Varsinaisesti tämä laukkuhankinta ei siis sammuttanut sitä takaraivossa vaanivaa Chanelin, Pradan, Saint Laurentin tai Célinen himoa, mutta niitä aikoja odotellessa en panisi vastaan, vaikka yhä vieläkin varsin vaatimaton laukkuvarastoni kasvaisi vielä joillakin tarkkaan harkituilla Kate Spade -yksilöillä. Jo pelkästään dust bag on niin suloinen, että tekee mieli olla vaan ihan, että awwww.

Kesälaukkukaunokainen! 
Laukun värin lisäksi myös tote-malli on käytössäni uusi. Täytyy kyllä tunnustaa, että tunnen itseni aika neitimäiseksi ja paljon naisellisemmaksi tuon laukkumallin kanssa kuin aikaisempien reilujen hobojen kanssa. Jostain syystä tunnen oloni kuitenkin ihan kotoisaksi – ja siitähän ei tingitä, että koko elämä matkustaa mukana myös uudessa laukussa. Oli miten neitimäinen hyvänsä, varustelutasosta ei tingitä!