Materiaalinörtin taivas voi näyttää aika monenlaiselta. Yksi niistä tuli vastaan jokin aika sitten Eccon pressitilaisuudessa nimeltä Ecco Leather Factory. Hauskasti rouheisiin metallisiin teollisuusputkiin oli laitettu esille toinen toistaan upeampia nahkavuotia, joita sai – tai suorastaan piti – hypistellä ja kosketella. Tarkoitus oli nimittäin uusien mallistojen lisäksi tutustua eri nahkalaatuihin, valmistusprosessiin, viimeistelyihin ja pikkuisen myös kenkien valmistukseen.
Onneksi nahkavuodat olivat vain esittelyä varten. Jos niitä olisi saanut ostaa, olisin varmasti hankkinut kasan kaikissa sateenkaaren väreissä – vaikka en enää omista edes ompelukonetta, jolla nahkaa voi ommella. Ihanat materiaalit ovat jotain, mitä en kertakaikkiaan pysty vastustamaan!

Hurmaavan kouluttajamme nimi on valitettavasti päässyt unohtumaan, mutta niin se vaan on, että jos joku on totaalisesti liekeissä omasta aiheestaan, häntä voi kuunnella vaikka miten pitkään! Nyt tiedän ainakin perusteet siitä, että minkälaista nahkaa käytetään eri tyyppisiin kenkiin, mistä kohtaa vuotaa eri kengän osat leikataan ja että teollisestikin tuotettujen laatukenkien valmistuksessa on hyvin paljon perinteisiä käsityövaiheita jäljellä.
Toki kuulimme myös hiukan kehuskelua siitä, miten Eccon nahkatehtaat ovat maailman ykkösiä, mitä tuotekehitykseen ja laatuun tulee.


Toisaalta kehuskeluissa on varmasti perääkin. Sen verran vaikuttava rivi luksusmerkkejä ostaa kaiken nahkansa Eccon tehtailta. Muistaakseni meille sanottiin, että muut asiakkaat on liikesalaisuus (miksi se sitten kerrottiin toimittajille??), mutta sanon nyt kuitenkin sen verran, että oli ihan hilkulla, että ostin viime syksynä Shopbopista Alexanr Wangin clutchin, jossa oli käytetty coolia lämmön vaikutuksesta väriä vaihtavaa nahkaa. Ihan samanlaista kuin tuo, johon olen painanut kämmeneni jäljen…
Varsinaista nahan valmistusprosessia meille ei konkreettisesti näytetty, mutta aika kemikaalipitoista puuhaa tuo näyttää olevan. Sikäli ymmärrän hyvin, että luonnonmukaisin menetelmin parkitulle, muokatulle ja värjätylle nahalle on tilausta.

Unelmieni ateljeen konekantaan tuli yksi toivomus lisää! Pitäähän sitä ihmisellä kunnon nahka-Singer olla!

Tuoteuutuuksista ihastuin erityisesti staileihin reppuihin. Tukholman muotiviikoilla erilaiset reput tuntui olevan aivan vakiovaruste ja ylivoimaisesti silmiinpistävin uusi katumuotitrendi. Molemmat ylläolevista Ecco-repuista olisi tosi kiva ja tyylikäs vaihtoehto tuohon tarpeeseen.
Myös Eccon uudet sneakersit tuntuivat freesiltä uudelta aluevaltaukselta.

Suureksi ilokseni pääsimme vielä lopuksi itsekin askartelemaan! Tavoitteena oli saada aikaiseksi simppeli clutch muutaman niitin avulla. Tai olisi siellä saanut tehtailla jotain muutakin pientä, matkalaukku-tagin ja sen sellaista, mutta itse valitsin clutchin.
Siinä näperrellessä tuli mieleen, että pitäisi taas alkaa väsätä enemmän DIY-juttuja. Tykkään hommasta ihan älyttömästi ja aina parempi, jos lopputuloksena on jotain käyttökelpoista! (Jos nyt jollakin on heti spontaanisti antaa vinkkejä inspiroivista DIY-blogeista, omasta tai muiden, laita ihmeessä linkki kommenttilootaan!)

Näin hienon clutchin sain aikaiseksi! Valkkasin tuollaisen tosi rouhean bootsi-nahan, jossa on selkeästi erottuva “raskausarpi” keskellä. Aavistuksen harmittaa, etten hoksannut, että siellä olisi ollut patinoituja messingin värisiä niittejä myös, ennenkuin olin jo hakannut hopeanväriset paikoilleen. No toisaalta, eihän tuo niitti kovasti näy – ja toisaalta patinoitu olisi saattanut näyttää vähän liiankin sterotyyppiseltä tuon valitsemani nahan kanssa.
Kertaakaan en ole clutchia vielä ulkoiluttanut, mutta jonkin rennomman baari-asun kanssa se varmaan toimisi ihan kivasti.

Laukkuvarastoni on kasvanut juuri uudella yksilöllä! Muutaman päivän yhteiselon jälkeen voin kertoa, että olen aivan totaalisen ihastunut uuteen tulokkaaseen. Kaunis keskiruskea sävy, kermaisen pehmeä nahka ja just sopiva isohko, muttei jättisuuri koko, tekee laukusta aivan täydellisen arkilaukun. Ja mikä parasta, hankkiminen ei verottanut yhtään tämän vuoden sallitusta viidestätoista muotiostoksesta.
Peetu oli viettämässä pääsiäistä kotona ja päätimme toteuttaa vaihtokaupan, josta olemme puhuneet jo jonkin aikaa. Michael Korsin tote on neidon ostos viime kesältä. Se oli sitten kuitenkin Peetun makuun liian bling-bling kultaisine yksityiskohtineen ja oli jäänyt lähinnä täysin käyttämättä. Vähän saman kohtalon kokivat syksyllä hankkimani mustat Niken Air Force 1 -tennarit. En oikein edes kunnolla ymmärrä, mikä niissä sitten mätti, jotenkin ne ei vain tuntuneet istahtavan asuihin, vaikka kovasti yritin stailailla klassikkotennareita useampiin eri tyylisiin asuihin.
Lopulta päätimme tehdä vahtarit. Peetu sai AF 1:t ja Minttu laukun.

Käytännöllisyydessään Michael Kors on ihan huippuluokkaa. Rakastan sen monia taskuja, joihin voi järjestellä kaikki elämän pikku tarveasiat omiin lokeroihinsa. Tapanani on muuttaa asumaan arkilaukkuun ja hyvältä kumppanilta odotan ennenkaikkea toimivuutta kaikissa käänteistä. Taskujen lisäksi pitkä olkahihna kantokahvojen lisäksi auttaa, kun kannettavana on tietokonelaukkua ja treenikassia etsetera. Ihanaa, kun voi vaihdella kantaako laukkua kädessä vai messenger-tyyliin olan yli.
Tosin kivasta ulkonäöstäkään ei ole haittaa.

Peetu oli ottanut pois lajityypillisen MK-kolikon killumasta – kultaa oli hänen mielestään muutenkin ihan liikaa. Itse laitoin sen takaisin, mutta laukun päätyyn, enkä eteen, mihin se kai oikeasti kuuluisi.
Ihan mahtavaa, että voi astella kevääseen uuden laukun kanssa ja ihan ilman shoppailuongelmia! Ja se täytyy vielä lisätä, että Peetu on vähintään yhtä tyytyväinen uusiin tennareihinsa.

Persoonallisella tavalla karismaattisen kaunis Georgia May Jagger tämän kevään Mulberry kampanjassa. En tiedä johtuuko kampiskuvien ihanasta, hiukan boheemista moderni-kukkaistyttöhengestä vai mistä, mutta jotenkin ysärillä saatu yliannostus käsilaukun korvaavista city-repuista on haihtunut totaalisesti!
Klassisen keskiruskea, käsittelemätön nahka ja tyypillinen Mulberry-design tekee Mini Cara Delevigne -pikkurepusta samanaikaisesti klassisen ja trendikkään.  Ja malli on siinäkin mielessä kätsy, että siitä saa viritettyä halutessaan myös olka- tai käsilaukun.

 
Mutta joo… Toisilla on ollut kyllä onnea geeniarpajaisissa. Jerry Hallin ja Mick Jaggerin jälkikasvulta ei kai muuta voisi odottaakaan. Kantsii myös katsoa Mulberryn kevätkampiksen video – löytyy täältä – viimeistään sormien välistä kihertelevä Georgia May hurmaa ihanalla persoonallisella tyylillään.
Kuvat: Mulberry

Dear Santa,
Olen ollut taas tänä vuonna yhtä tuhma kuin aina aikaisemminkin. Olen lykännyt hommia viimetippaan ja ärsyyntynyt työkaveriin, vaikka sydämen pitäisi aina olla täynnä rakkautta, valoa ja ymmärtämystä. En ole kierrättänyt viitseliäästi kaikkia talousjätteitäni ja kissoillekin on tullut kivahdeltua ihan turhan päiten.
Laitan nyt kuitenkin nämä joululahjatoiveeni tähän, jos vaikka se, että annan muille istumapaikkani tunnelbanassa (seisominen on kuulemma terveellistä, sanovat) laskettaisiin joksikin. Ja olen myös tsempannut tosi, tosi hyvin ruuanlaiton kanssa – take away -sapuskaan on tullut turvauduttua Peetun muutonkin jälkeen vain muutaman hassun kerran. No ei ainakaan useammin kuin viisi kertaa.

1. Peetu vei mennessään Uumajaan keittiömme yhden käytetyimmän laitteen: Soda Streamin. Tokihan se oli Peetun oma ja ihan ensimmäisestä palkasta omilla rahoillaan ostama, joten ei siinä mikään. Autottomalle kuplavesifanille hiilihapotuslaite olisi kyllä aivan must! Eihän niiden vissypullojen raahaamisessa ole mitään järkeä. Nyt Soda Streamista on näköjään tullut vielä sellaisia superkapeita versioita, jotka istahtaisivat keittiön työpöydälle varsin kivuttomasti.
2. En ole vieläkään saanut hankittua The Laukkua, vaikka olen siitä puhunut jo koko syksyn. Alunperin hankinnan piti ehdottomasti olla musta, mutta nyt olen melko varmasti muuttanut mieleni. Unelmien täyttymys olisi Mulberryn uusi versio Bayswater klassikosta: Bayswater Double Zip Tote.
3. Varsinkin nyt, kun aamiaisseuranani on yleensä aamun lehti ja kaksi karvakuonoa, olen taas palannut tapaani nauttia brunssiksi kääntyvää aamupalaa sängyssä loikoillen. Pikkuruinen yöpöytäni on välillä lastattu niin täyteen, että ei tarvita kuin huomaamaton kissan hännän heilautus ja kahvikatastrofi on valmis. Tukevasti peittokasan päälle asettuva tarjotin olisi loistava ratkaisu tähän teknisluontoiseen laiskotteluongelmaan.
4. Silloin, kun Karkki ja Peetu olivat pieniä, sain heiltä usein jouluna, synttäreillä ja äitienpäivänä lahjaksi erilaisia lahjakortteja. Niillä saatoin sitten lunastaa kaikenlaisia hemmotteluja. Karkki oli erikoistunut niskahierontaan ja aromaattisten kylpyjen järjestämiseen, Peetun lahjakorteilla sai useimmiten meikkausta, kampausta tai kynsien laittoa. Juuri nyt tuntuu, että voisin mielelläni haluta useammankin erilaisen hemmottelulahjakortin, jolla pääsisi ihaniin itse toteutettuihin kotihoitoihin!

 
5. Mason Jar -lasipurkeista onkin tullut jauhettua jo täällä blogissakin. Tiedän aivan mainiosti, että lasit, purkit tai mitkään astioihin viittaavat asiat ei todellakaan ole jotain, mitä välttämättä tarvitsisin. Silti vain olen sitä mieltä, että vaikka 6x paketti olisi tosi ihana. Niistä voisi sitten välipäivinä hörppiä kuumaa omenatotia sohvannurkassa pehmoiseen vilttiin kääriytyneenä ja töllätä hömppäfilmejä Netflixiltä.
6. Apropoo vilteistä puheenollen. Meillä on vain yksi kunnollinen, pehmoinen ja ihanan lämmin villahuopa ja usein sekin on kissalauman itselleen kaappaama. Entistä monimutkaisemmaksi laskutoimitus menee, kun koko perhe kokoontuu sohvalle. Niinpä tuntuu, että suorastaan todella kovasti tarvitsisin ihanan vedevihreän Lapuan Kankureitten villaviltin.
7. Mockingjay Part 1 leffateatterissa yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Kyllä, tämä on yksi niistä lahjoista, joiden saamisesta taidan pitää ihan itse huolen.
8. Ja sitten, siltä varalta jos Dear Santa sattuisi vaikka voittamaan lotossa: keittiöremontti olisi ihana! Ei mikään sellainen kohennellaan-vähän-kulmia -tyyppinen ulkomuodon ehostus – vaan ihan kunnollinen kaikki-sileäksi-ja-alusta-asti-uusiksi -tyyppinen total makeover! Kiitos!
Ja kissoille niitä pieniä kuution muotoisia eri värisiin hopeapapereihin käärittyjä kisunameja. Ne ei oikein tykkää muista.
Kiitos kauheesti jo etukäteen! Pian nähdään!
PoK,
Minttu
Kuvat: Gigantti, Stockmann x2, Mulberry, Americana, Wikipedia, Me Naiset ja keittiöremontti

Syksy on väistämättä täällä, vaikka miten yrittäisi roikkua kynsin hampain kesäfiiliksissä. Se tarkoittaa käytännössä myös sitä, että koko kesäkauden erinomaisesti palvellut Kate Spaden karamellikorallinpunainen shopperi on pikapuoliin aika siirtää hyvin ansaitulle talvilomalle. Rakas musta Botkierini hajosi viime syksynä ja sen jälkeen en ole omistanut mustaa arkilaukkua. Sellaiselle olisi nyt armoton tarve!
Ankaran nettiharavoinnin jälkeen mieleni on jäänyt jumiin mustaan Tory Burch Robinson Triple Zip Satchel:iin. Vastaavan tyylisiä on kyllä tosi monella valmistajalla, mutta viehätyin tässä erityisesti kolmeen vetoketjutaskuun ja pehmeälinjaiseen mummo Ankka -tyyliin. En mitenkään hillittömästi fanita niitä Tory Burch -juttuja, joissa logo on tosi isolla ja kultakruusailu nousee kurkkuun asti, mutta tässä laukussa on jotenkin kiva, vähän simppelimpi ote.

Aika monet bloggarit vaikuttavat käyttävän ainakin Tory Burch -merkkisiä kenkiä, ballerinat on (oli?) miltei blogi-ilmiö. Laukuista en niin ole kuullut puhuttavan, mutta oletettavasti ovat laadultaan ihan ookoo. Tai siis luulisi ainakin, että osaavat valmistaa kestäviä laukkuja, jos kerran kenkiäkin.
Itselleni tyypillisesti mietin varmasti asiaa vielä hetken. En tosiaankaan ole mikään herätysostosten tekijä… Ehkä on syytä tehdä (vielä yksi) varmistuskierros nettiputiikeissa, että voi olla varma valinnasta.

 
Mutta onhan tuo aikas suloinen! Varmasti tulisimme hyvin toimeen keskenämme, vaikka koskaan ei ollakaan oikeassa elämässä tavattu!
Kuvista kiitos: Tory Burch

Suhteeni käsilaukkuihin on vähän sama kuin omaan kotiin. Haluan, että arkilaukkuni on tilava, hyvässä järjestyksessä, kaikella on oma paikkansa ja lokeronsa. Lisäksi vaihdan “kotia” hyvin harvoin, muutto on aina vaivalloinen ja suuri operaatio. Näin siis tähän asti.
Sain jo joskus viime keväänä Polhemilta testiin kotimaisen Insjö-merkkisen laukunjärjestelijän. Aikani tietenkin kyräilin tulokasta – laukkukonservatiivi kun olen. Mutta sitten satuin rakastumaan tilavaan ja kauniiseen pinkinkoralliin ihanuuteen, jossa yhden vetoketjutaskun ja pakollisen “kännykkälokeron” lisäksi ei ollut lainkaan muita järjestelymahdollisuuksia.
Hetken jo kuvittelin, että meille tulee uuden laukun kanssa paha kriisi jo ennenkuin suhteemme on kunnolla edes alkanut, mutta sitten muistin ihanan auringonkeltaisen laukujärjestelijän.

Idea on aivan mahottoman loistava etenkin juuri kaltaiselleni “laukussa asujalle”. Olen joskus etsinyt ihan hermoromahduksen partaalla isosta taskuttomasta laukusta kaikenlaista kampetta avaimista kännykkään, silmälasehin ja huulirasvaan. Jopa vesipullo osaa kätkeytyä täysin tavoittamattomaksi. Laukunjärjestelijässä on lukuisia, selkeästi käytännön kokemuksella harkittuja taskuja ja lokeroita kaikkea mahdollista kampetta varten. Eri kokoisiin lokeroihin on helppo sovitella isompia ja pienempiä käsilaukkuvälttämättömyyksiä.
Arvostan myös erittäin suuresti sitä, että laukunjärjestelijän voi sulkea vetoketjulla. Olen nimittäin aavistuksen paranoidi tunnelbana-tungoksessa ja pelkään, että joku tunkee kätensä laukkuuni, jos sitä ei voi sulkea vetoketjulla. Olen yleensä aina liikkeellä ruuhka-aikoihin, jolloin väkeä on todella paljon, mikä on tietty myös taskuvarkaille ihanteellinen “työskentelyolosuhde”. Monissa kivoissa laukuissa on vain magneettikiinnitys, mutta niitä en ole voinut aikaisemmin harkitakaan.

Yritä nyt sitten löytää tuolta kaaoksesta jotain kissaa pienempää. Monena aamuna melkein tuli itku toimiston ovella, kun en löytänyt sotkun seasta kulkukorttiani. Onneksi, onneksi tajusin ottaa laukunjärjestelijän käyttöön!

Laukunjärjestelijässä on taskujen lisäksi useampikin avainrengas, joista yksi hirmu kätevästi klipsulla kiinnitettävä. Ainakin itselläni on juuri avaimet se juttu, joka on säännöllisimmin hukassa laukun uumenissa. Kaikkia eri malleja voi käydä tutkailemassa täällä. Tuo on mielestäni niin kätevä ihan sellaisenaankin, että olen hiukan harkinnut hankkivani toisen ihan vain nesessääriksi…

Ah ihanaa – järjestys! Kate Spade -laukkuun jää vielä mukavasti tilaa isommille jutuille, kuten vesipullolle tai A4-kansiolle, ihan hillittömän kätevää. Ja voi, miten rauhoittaakaan hermoja, kun tietää tismalleen, missä avaimet, kulkukortti, aurinkolasit ja muut elämän pikkuiset välttämättömyydet asuvat.

Ja ei siinä vielä kaikki! Laukunjärjestelijässä on pikkuiset kahvat, joiden avulla koko hässäkän saa helposti siirrettyä toiseen kantovälineeseen. Tässä olen työnjohdon tarkkailun alaisena pakkaamassa Berliinin reissulle. Eipä muuta kuin nappaan laukujärjestelijän sisuksineen ja siirrän sen käsimatkatavaran virkaa toimittavaan kassiini, lisään virallisen lentsikkakosmetiikkaa sisältävän mini grip -pussin ja tietsan ja olen valmis matkaan! Vitsi, miten kätsyä!