Tiedättekö sen tunteen, kun on kiireisen viikon jälkeen viettänyt kivan vapaapäivän ulkoillen ja treenaten. Kotiin tultua on käynyt pitkässä rentouttavassa suihkussa, pessyt hiukset ja lopulta löhähtänyt sohvannurkkaan XXXL-kokoisen pop corn -kulhon kanssa tölläämään vanhoja Sinkkuelämää jaksoja. Sitten soi puhelin ja bestis esittää tarjouksen, josta, vastusteluista huolimatta, ei voi kieltäytyä.

Pääsin mukaan Indiedaysin ja OBH Nordican kampanjaan, jossa bloggareille heitettiin haaste laittaa kampaus edustuskuosiin vain yhdeksässä minuutissa. Sohvaperunasta bilehileeksi -muodonmuutos ei vaadi välttämättä tuntikausien valmistautumista, jos asenne ja välineet ovat kohdallaan. Voin todistaa, sillä tämä tarina on tosi.

Pop corn -kulho, villasukat, Sinkkuelämää, vasta pestyt hiukset ja ikioma sohvan nurkka – mitä sitä muuta aikuinen sinkku kaipaisi tavallisena lauantai-iltana? Rehellisesti sanottuna olen aikas hillittömän laiska lähtemään yhtään minnekään, jos olen ottanut mukavan löhöasennon kotona – etenkin, jos Peetu ja/tai Karkki on kaverina.

Reilu viikko sitten lauantaina olin kuitenkin ihan yksin kotosalla, mutta tuumasin silti, että mikäs sen mukavampaa kuin kerrankin ottaa tosi iisisti ja töllätä vanhaa lempparisarjaa sata jaksoa putkeen. Mutta sitten soitti hyvä ystäväni Camilla ja selosti, että nyt olisi VIP-liput yhteen tosi eksklusiiviseen häppeningiin, joka alkaa tunnin päästä. Ja paikalla pitäisi olla hyvissä ajoin. Pienen vastustelun jälkeen annoin (tietty) periksi ja tuumasin, että nyt on kiihdytyksen nollasta sataan onnistuttava ennennäkemättömällä vauhdilla.

Puhelimessa jaaritteluun oli mennyt kallisarvoisesta valmistautumisajasta melkein kymmenen minuuttia, matkoihin piti laskea 35 minuuttia – eli suihkunraikkaasta OnePiece-Mintusta piti fiksata bile-Minttu vain vartissa. Hiukset ovat oman juhlafiilikseni kannalta tärkeimmät. Arkisemmatkin vaatteet tuntuvat kivoilta, kun tukka on nätisti. 9 minuuttia hiusten laittamiseen, 5 min meikkiin (tunnustan, ripsivärin laitoin vasta bussissa…) ja pukemiseen minuutti.

Pomppasin aika tehokkaasti sohvalta ylös ja aloin toimia. Hiukset kiinnitin ylös kahdella eri klipsillä (tai “kirahvilla” – niinkuin meillä sanotaan…). Yleensäkin, kun laitan hiuksia, kiinnitän jokaisen kerroksen erikseen ylös, että sitten kiharrusvehkeen kanssa sohiessa, ei enää tarvitse miettiä osioiden jakamista.

Näin kiireessä jaoin hiukset tosiaan vain kolmeen kerrokseen, jotka kaikki kiharsin OBH Nordican keskikokoisella (38 mm) harjakihartimella. Tuo kiharrin on aivan mieletön vekotin ja olen aivan rakastunut siihen sen jälkeen, kun sain sen tätä kampanjaa varten testattavakseni! Nykyään kykenen laittamaan hiuksiani jopa aamulla ennen töihin menoa!

Mutta takaisin tuohon katastrofi-kiireiseen lauantai-iltaan…

Tavoitteenani oli saada kevyesti suurille kiharoille asettuva, aavistuksen yllellisen oloinen kampaus. Hiukseni olivat alkuillan suihkun jäljiltä vielä hiukan kosteat, mutta se ei haitannut mitenkään erityisesti. Parhaiten olen kyllä huomannut tuon toimivan ihan kuivissa hiuksissa. Hyvän lämpösuojan ja harjan ioni-hommelin ansiosta hiuksista tulee niin kiiltävät, että olen käyttänyt tuota välillä ihan vain hiusten harjaamiseen ilman kihartamista.

Tein pikakampauksen varsin suurilla osioilla. Kiersin hiukset harjan kuumenevan keramiikkapohjan ympärille ja pidin, kunnes tunsin sormissani pientä lämpöä (n. 10 – 15 sek).

Avaamisvaihe on tärkeä, sillä tarkoitus on kieputtaa harjaa hiuskiehkuran ympäri niin, että se ei avaudu vaan jää kiharamuotoon jäähtymään. Kaikkein parhaiten avaaminen onnistuu, kun ottaa heti ensimmäisen kiepautuksen jälkeen kiinni läheltä osion tyveä ja sitten vasta kieputtaa harjaa. Näin ei pitkätkään hiukset jumitu vaan kiharasta tulee kaunis ja selkeä.

Jos tavoitteena on saada oikeasti kiharoita, on tärkeää antaa niiden jäähtyä ennenkuin hiuksia aletaan sen kummemmin haroa auki. Itsellenihän tämä sopi paremmin kuin hyvin, kaikki “jätetään sellaiselleen” -ratkaisut ovat kiireisen kannalta täydellinen ratkaisu!

Viimeistä viedään!

Tässä vielä kampauksen teko vaihe-vaiheelta:

1. laita harja lämpiämään (tässä käytetty koko 38 mm)
2. harjan lämmetessä kiinnitä päällikerrokset ylös joko yhdessä tai kahdessa kerroksessa
3. suihkuta kerrokseen lämpösuojaa
4. kierrä jokainen kerros harjan ympärille 3 – 4 eri osiossa
5. anna kiharoiden jäähtyä (tässä välissä voit meikata ja vaihtaa vaatteet)
6. suihkuta kiharoihin hyvää hiuslakka (myös alle!). Voit myös halutessasi haroa hiukset sormilla auki, jolloin kiharat näyttävät luonnollisemmilta ja enemmän laineilta

BEFORE    –    AFTER

Tässä vielä käyttämäni tuotteet. Schwarzkopfin Oil Miracle kuuluu rutiineihini – eli sitä laitan aina hiuksiini pesun jälkeen. Lämpökäsittelysuojana olen viime aikoina käyttänyt Sebastianin huikeaa kiiltoa ja hyvän suojan antavaa Trilliant-suihketta (saatu todennäköisesti blogin kautta). Erityisesti kiharakampausten kiinnitykseen sopii loistavasti täysin vedetön Schwarzkopfin Osis+ sarjan Glamour Queen -hiuslakka. Ja siis tietty tuo mahtava kuumeneva Magic Style Brush -harja, jota ilman en enää haluaisi pärjätäkään.

Uskoisin, että en todellakaan ole yksin sen fiiliksen kanssa, että kivasti laitetut hiukset on melkein puoli juhlafiilistä. Tottakai asulla on merkitystä ja meikilläkin, mutta varsinkin, kun täällä meillä svennelässä ollaan vähän yltiövarovaisia ylipukeutumisen kanssa (lue: farkut ja toppi on aina ookoo..), on kiva kampaus usein tärkein avain oikeaan juhlafiilikseen. On se onni, että ei tarvitse ainakaan pipa päässä lähteä juhlimaan… Ehkä OBH Nordican facebook -sivuilta löytyisi vähän parempia vinkkejä. Haha! No, ainakin sieltä näytää löytyvän paljon kaikkia arvontoja, joten itse ainaskin liketin. 🙂

Tässä tämä nyt sitten on. Pikakampaus, pikameikki, pikapukeutuminen, pikalähtö ja huippuhauska ilta. (sinkku tosin edelleen… että varmaan pitäis kehittää kampausta vielä jotenkin. Haha!)

Kun hiukset on käytännöllisesti katsoen tärkein osa kivaa outfitia, on aika itsestäänselvää, että just tänä samaisena iltana hiuskatastrofi olisi ollut todella katastrofi. Vähän toisenlaisista hiuskatastrofeista täällä on ollut juttua aikaisemminkin. Nyt olisi kuitenkin ihan mahtava tilaisuus voittaa tuo käyttämäni 38 mm Magic Style Brush kertomalla tämän postauksen kommenttiboksissa joko oma ihan oikea hiuskatastrofisi tai oma “läheltä piti” -tilanne ja miten siitä selvisit. Kaikkien viimeistään tiistaina 17.12. klo 21.00 vastauksensa tämän postauksen kommenttiboksiin jättäneiden kesken arvotaan tuo tismalleen sama harja. Ja se sopii kampauksen kuohkeuttamiseen sekä upean kiillon luomiseen myös lyhyemmille hiuksille, joten kantsii osallistua. Juttujen taso ei ratkaise. Haha!

Kannattaa käydä osallistumassa myöskin täällä Indiedaysin kampanjasivulla arvontaan – voit voittaa saman huippuhyvän harjan myös jossain muussa koossa.

Nyt kaivataan todella tehokkaita taikatemppuja, että tästä viikon flunssan kanssa tapelleesta Mintusta saadaan ensi lauantaiksi gaala-kelpoinen ilmestys. Muutenkin tähän aikaan vuodesta peilikuva alkaa jotenkin ikävästi nuhjaantua ja kaikki hehku katoaa jonnekin samaan tahtiin, kun päivät lyhenee. Flunssat sun muut syksyyn kuuluvat pikkujutut, kuten säännöllisesti kesän jälkeen päälle pamahtava työstressi, antavat lisäpotkua hehkeyden häviämiseen.

Aivan mieletömän mahtavaa, että kosmetiikkateollisuus on ollut niin ystävällinen ja kehittänyt iloksemme tuotteita, joiden avulla on mahdollista palauttaa jonnekin syyskaamokseen hävinnyttä ihon hyvinvointia ja sitä paljon kaivattua hehkua kasvoille.

Sain testiin Eucerinin Anti-Age -sarjan Hyaluron-Filler tehotipat, joiden vaikutuksen pitäisi olla kaksiosainen. Ensinnäkin seerumi luo välitöntä loistetta iholle (ilman tosin mitään helmiäishilehohtojuttua, onneksi) ja pidempään käytettynä parantaa ihon rakennetta, kimmoisuutta ja tasoittaa juonteita.

Olen aivan hulluna kaikkiin tehohoito-ampulleihin ja ihmeseerumeihin, joten ryhdyin tosi innoissani testauspuuhiin.

Paketissa on kuusi viiden millin ampullia ja jokaisen pikkuputelin olisi tarkoitus riittää noin viikon käyttöön. Kuuden viikon jälkeen olisi odotettavissa selkeitä tuloksia… Toivottavasti ainakin.

Olen nyt kolmannen ampullin puolivälissä, eli hiukan kokemusta ehti kertyä jo ajalta ennen syysflunssaa. Testikokemukset ovat pääasiassa positiivisia – vaikka tosiaan tässä nyt viime päivinä ei mikään erityisen hehkeä olo ole ollutkaan. Tehotipat ovat hyvin riittoisia, koostumus on merkillisen “liukas” eli tosi pienellä määrällä selviää tällainen läträäjäkin, joka yleensä kuluttaa tehoaineet tuplasti paketissa luvattua nopeammin.

En nyt mene tarkemmin Hyaluron-Fillerin kemialliseen kaavaan, mutta aine vaikuttaa sekä ihon pinnalla että syvemmällä korjaten rakennetta pidempivaikutteisesti. Tästä syystä Eucerinin seerumi on loistava juuri näin juhlakautena – kaikkia tuloksia ei tarvitse odottaa sinne kuurin loppuun, vaan jo muutaman päivän käytön jälkeen tulee huomattavasti heleämpi olo.

Tähän siis luotan nyt, kun flunssa on selätetty (knock-knock) ja lauantaiset juhlallisuuden ovat enää yhden mitä-mä-laitan-päälleni -kaaoksen päässä. Ja voisko maailmankaikkeus tai joku muu (ammattiyhdistys? eduskunta? poliisi?) olla niin kiva ja järkätä silleen, että kaikki lentoemot haluaisivat olla myös lauantai-aamuna töissä, niin että Minttu pääsisi lähtemään reissuun. PLZ??

Kaikki varmaan siellä ruudun toisella puolella jo malttamattomana odottaa “Mintun flunssa” ja “Go 4 it vol. 2 goes sairastupa” -tyyppisiä tilannetiedotuksia. Tiivistetysti voin kertoa, että maanantai-aamu tuntui tavanomaisen nahkealta, mutta olin olevinani kuitenkin viikonloppuista paljon reippaampi, joten hoidin normaalit aamutoimet, kahvinkeitot, suihkut, meikkaukset etsetera ihan normi auto-pilotilla. Jossain vaiheessa heräsi Peetu, jonka kanssa nykyään kuljemme aina samaa matkaa töihin. Ensimmäisenä tyttö sai kähistyä, että äiti-mun-kurkkuni-on-niin-kipee-etten-mä-pysty-oleen. Koska olen karski finne-mutsi ilmoitin vain, että kyllä se siitä teen avulla tokenee.

Pääsimme matkaan, mutta kahden aseman jälkeen Peetu ilmoitti, että maailma pyörii ja häntä huippaa ja heikottaa niin pahasti, että on pakko kääntyä takas kotiin. Itse taistelin duunissa pari tuntia, mutta jokamaanantaisen aamupalaverin jälkeen nappasin tietokoneen kainaloon ja siirryin kotitoimistolle etähommiin. Varmaan olisin pysynyt jalkeilla koko päivän, jos olisin oikein tsempannut, mutta siinä sivussa olisin varmasti tartuttanut puoli markkinointi-osastoa pärskimiselläni. Ihanaa, että on sellainen duuni, että sitä voi tarvittaessa tehdä myös kotoa käsin!

Sain (tai saimme taitaa olla huomattavasti lähempänä totuutta…) Lumenelta testiin uusia Gloss & Care Artic Sand -kynsilakkoja. Eilen, kun vielä ajattelin, että tästä starttaa skarppi työviikko, päätin kokeilla, miltä uutukaiset näyttävät.

Artic Sand -kynsilakkojen ideana on, että ne kuivuttuaan muistuttavat hiukan hiekkaista pintaa, tavallisen kiiltolakan sijaan. Yhteensä markkinoille on tullut kahdeksan eri sävyä; meille testattavaksi saapui niistä kolme, Hiekkaa purossa, Rantahiekassa ja Hiekkamyrsky.

Kokeilin ensimmäisenä harmaan-hopeista -hiekkamyrsky -sävyä. Aluksi se vaikutti heti lakkaamisen jälkeen aika tavanomaiselta hilelakalta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen pinta muuttui jännän röpyliäiseksi ja himmeän kiiltäväksi.

Laitoin lakkaa kaksi kerrosta, mutta yksikin tuntui antavan ihan kivasti struktuuria. Kimalluslakkojen tapaan tuo tuntuu myös pysyvän todella napakasti kynnellä. Hopeahiekka selvisi jopa käsin tiskaamisesta!

Tässä vielä superlähikuva aiheesta. Täytyy sanoa, että hilelakkojen suurkuluttajana olen todella innoissani tästä uudesta tulokkaasta, joka on kimaltava, mutta jotenkin sofistikoituneemmin kuin perinteiset glitterilakat.

Pohdiskelin tuossa joku aika sitten, että pitäisikö seuraavan kampaamokäynnin yhteydessä sävyttää hiuksia vähän tummemmaksi. Aikoinaan hiukseni ovat olleet näiden normiblondien lisäksi ihan mustat, syvän mahonginpunaiset, räiskyvän porkkananpunaiset (sekä tarkoituksella että vahingossa), hillityn pähkinänruskeat, super-Barbie-blondi -vaaleat, tylsän tummanruskeat, alta tummat ja päältä vaaleat sekä kolmella eri kirkaanpunaisen sävyllä epäsymmetrisesti raidoitetut. Periaatteessa en siis ole varsinaisesti mikään karvakonservatiivi, mutta nykyisin en tunne tarvetta mihinkään erityiseen eksperimentointiin.

Tänään puoliltapäivin raahauduin flunssaisena, nokka vuotaen, silmät punoittaen ja ääni kähisten kampaajalle. Olen todella pahoillani, mikäli tartutin ikävän syysflunssan kampaajaani. Ajan siirtäminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen, koska ensi viikonloppuna pitää kutrien olla kohallaan – eikä ensi viikolla ole aikaa yhtenäkään iltana istuskella puunattavana.

Tässä on lopputulos! Vasemmalla kuva parin viikon takaisesta tilanteesta ja oikealla tänään. Mitäs sanotte? Huikea muutos eikö vaan!? Haha!

No ei vais – eihän tuosta nyt oikeasti edes huomaa, että mitään on tapahtunut. Pyysin latvoille sävyhuuhtelun, joka tummentaisi hiuksia yhden tai kaksi astetta. Omaan silmään ja livenä eron huomaa kyllä ehkä vähään paremmin kuin kuvasta, mutta tosiaan, ero on kieltämättä aika mitätön.

En jaksanut laittaa edes auttavaa meikkiä flunssanaamaani, joten yleisen hyvinvoinnin vuoksi katsoin parhaimmaksi piiloutua käteni taakse.

Toinen asia, mitä mietin ennen kampaajalle menoa oli, että leikkaisinko taas sivuotsiksen, mutta sen jätin nyt tekemättä. Edelliskerrasta on jo sen verran aikaa, että otsishaituvatkin ovat venähtäneet kohtuullisen pitkiksi ja saan ne halutessani ponnariin kiinni. Mikä on tosi kätsyä sitten, kun jos tässä joskus taas olisi sellaisessa kunnossa, että pääsisi treenaamaan…

Terkkuja Viking Cinderellalta! En olisi ikinä uskonut, että minireissusta voisi tulla niin sellainen olo kuin olisi ollut ihan oikeasti matkoilla. Alunperin oli tarkoitus kuvata ahkerasti koko risteilyn ajan – ja tehdä sitten aiheesta ihan oma postaus. Ensimmäiset (ja ainoat) kuvat aivan mahtavan ihanasta merenelävävadista todistivat, että kuvausolosuhteet ja mukana oleva kalusto eivät todellakaan oleet suotuisat blogikuvien ottamiseen. Niinpä Instagramin skaldjursplateau-kuva on about ainoa, joka reissulta tuli otettua. (Mintun Instagram: minnapaakkulainen).

Mutta siis hauskaa oli! Vietimme vaatimattomat neljä tuntia merenelävistä nauttien. Haha! Sitten päätimme uhmata kohtaloa ja suuntasimme yökerhon tanssilattialle. Vanhat hitit Madonnasta ja Bon Jovista tuoreempiin Lady Gagaan ja Rihannaan pitivät meidät vauhdissa eikä ketään kännisiä urpoja onneksi jäänyt kimppuun ihan takkupalloksi asti. Ilta taittui yllättävän nopeasti aamuyöksi ja päädyimme nukkumaan vasta pikkutunneilla. Vaikka tosiaan piti siis vain käydä pikaisesti katsastamassa, mikä on meininki tanssilattialla.

Tänään aloitettiin aamu kiskomalla mahottomat aamiaisöverit buffeessa. En ole tainnut käydä laivan aamiaisella aikoihin. En nimittäin odottanut juuri bulkki-paahtoleipää, halpismuroja ja lauantaimakkaraa kummempaa, mutta siellähän oli tarjolla kaikkia fancyjä tuoreita leipiä ja maalaispatonkia, ihanaa munakokkelia ja freesejä vihanneksia. Valikoima ei ollut mikään mielettömän laaja, mutta hyvinkin keskivertohotellin aaminaisen veroinen kuitenkin.

Aamiaisen jälkeen chillattiin hetki hytissä ja hoidettiin pakolliset tax free -shoppailut. Loppupäivä lilluttiinkin Cinderellan SPA-osastolla saunassa, hierovissa poreammeissa ja avantoaltaassakin käytiin dippaamassa useamman kerran. Sisäänpääsymaksu SPA:han on aika korkea (about 25 euroa), mutta hintaan kuuluu ihana tuotepaketti, josta löytyy kaikkea kivaa kasvo- ja hiusnaamiosta vartalokuorintaan ja kuorintakintaaseen. Alunperin ajateltiin, että mitenkähän sunnuntain saa kulumaan, kun päivätanssit ei ehkä ole ihan meidän juttu, mutta SPA-osastolla olisi helposti viipynyt vieläkin pidempään.

Noniin – tulipas siinä varsinainen matkakertomus… Vähän kyllä harmi, että ei tullut otettua sitten yhtään kuvia, mutta joskus sitä kai on bloggarikin lomalla. Ja lomalta tuo reissu tosiaankin tuntui! Camillallakin on tapana olla enemmän tai vähemmän aina töissä, lukea työmeilejä ja olla tavoitettavissa. Kun oltiin kävelemässä ulos laivalta todettiin yhteen ääneen, miten yllättävän tehokkaalta tällainen miniloma tuntuu. Vapauttavaa, kun ei tosiaankaan voi tehdä töitä ja olla tehokas koko ajan.

Varsinaisesti oli kuitenkin tarkoitus puhua kuvattoman risteilyn sijaan Nivean uudesta, aikuiselle iholle tarkoitetusta Cellular Anti-Age -tuotesarjasta.

Sain jo jokin aika siten testattavakseni sarjan päivä- ja yövoiteet sekä ihoa elvyttävän seerumin ja silmänympärysvoiteen.

Ihan ensimmäiseksi pitää kertoa, että perinteisesti suosikkisarjani olivat Lumenen Vitamin C+ -ihonhoitotuotteet ja Nivea Q10 -sarja. Aikaisemmin testailin jo Lumenen uusia Time Freeze -tuotteita ja olin tosi innoissani, kun sain sitten testavaksi myös Nivean Cellular -sarjan voiteita.

Cellular yövoide on todella ihanan täyteläinen koostumukseltaan. Siihen nähden se imeytyy yllättävän nopeasti kuitenkin, eikä tarvitse olla huolissaan, että voide hyödyttäisi enemmän tyynyliinaa kuin omaa ihoa.. Ihosoluja uudistavan koostumuksen ansioista rypyt kuulemma madaltuvat ihan silminnähden. Noo, tuollaisen toteaminen on aina pikkuisen hankalaa, mutta todella hyvältä tuo kuitenkin tuntuu.

Cellular päivävoide edistää ihon uudistumista myös päiväsaikaan. Koostumus on jotenkin runsaan oloinen tässäkin, mutta fiilis iholla on melkeinpä kevyempi kuin Nivean Q10 -voiteen kanssa. Tuoksu on ihanan miellyttävän mieto (toisin kuin Q10:ssä, jonka tuoksu välillä oli ronkelille nenälleni liikaa).

Cellular-sarjan seerumi on yksi ihanimmista, joita olen ikinä testannut. Tuntuu, että väsymyksen merkit hälvenisivät ihan samantien – sen verran raikkaalta tuo tuntuu kasvojen iholla. Seerumin pitäisi myös tasoittaa merkittävästi ihoa ja pidämme peukkuja, että tuo pitää myös paikkansa! Ainakaan testiaika ei ole osoittanut mitään päinvastaista.

Cellular-sarjan silmänympärysvoide on ihan mainion oloinen tuote omassa hintaluokassaan. Samat vaikuttavat ainesosat kuin muissakin sarjan tuotteissa vähentävät juonteiden syntymistä ja siloittavat jo olemassaolevia. Tykkään silmänympärysvoiteesta myös – ja todennäköisesti tulen ostamaan sitä lisää, kun testiputeli on käytetty loppuun. Siitä huolimatta juuri ehkä tämä tuote ei ollut mitenkään mieleenjäävästi erityisesti parempi kuin jo monen monituista putkiloa käyttämäni Nivea Q10 -silmänympärysvoide.

Kokonaisuudessaan Nivea Cellular -tuotteet olivat kovasti mieleeni. Tykkään, kun konstailemattomasta päivittäiskosmetiikastakin tulee vähän edistyksellisempiä ja vaikuttavampia tuotteita. Ei ne ehkä ihan yhtä tehokkaita ole kuin ne yli sata euroa maksavat huipputuotteet, mutta ihan mainioita kuitenkin meille, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta kustantaa sitä sataa euroa yhdestä voidepurkista!

Meillä ramppasi jo eilen pikkuisia hirviöitä (ja jokunen prinsessa…) linkuttamassa ovikelloa ja mankumassa herkkupalleroita & uhkailemassa kiusanteolla.

Varsinainen Halloween taisi olla eilen, mutta juhlallisuudet jatkuvat varmasti koko viikonlopun. Niinpä ajattelin, että jollekulle voisi olla iloa tutoriaalista, jonka avulla tumpelo mämmikourakin loihtii hyytävän kamalat veriset vampyyrikynnet.

Jäljen ei tarvitse olla niin justiinsa – eihän sitä veriraapimat koskaan ihan tasaisesti asetu. Tietty epätasaisuus tuo vain lisää fiilistä, siksi tämä on oiva Halloween-versio niille, joiden taidot ja hermot eivät riitä pikkuisten kurpitsalyhtyjen tai monsterinaamojen maalaamiseen kynnen pinnalle.

Varusteiksi tarvitaan aluslakka, halutessa vaalea sävy verijälkien alle (myös pelkkä aluslakka, eli verijälkien maalaaminen naturellin kynnen kärkiin, toimii myös) ja sopivan tummanpunainen vereksi. Sävyillä voi hiukan vaikuttaa efektin asteeseen. Mitä aidomman sävyt sitä hyytävämpi lopputulos. Tärkein ylimääräinen apuväline on hammastikku!

Itse laitoin ensin alle puolipeittävää luonnonvaaleaa sävyä. Itseasiassa etsiskelin varastoistamme yhtä vanhaa Make Up Storen beige-harmaata nudelakkaa. Se olisi ollut mielestäni vähän tuota vaaleaa ärtsympi, mutta johonkin se oli nyt tehnyt katoamistempun eikä suostunut inkartoitumaan eteeni etsinnöistä huolimatta.

Vaalean lakan hiukan kuivahdettua vedetään punaisella rennot “ranskalaiset” kynsien kärkiin. Tosiaan ei ole mitään tarvetta yrittää olla liian siisti vetojen kanssa. Mikä helpotus kaikille meille, jotka olemme joskus epätoivoisesti yrittäneet saada oikeaa ranskalaista manikyyriä onnistumaan vapaalla kädellä!

Seuraavaksi pudotellaan kynnen puolivälin tietämille, vähän keskenään eri korkeuksille, kahdesta kolmeen pisaraa. Pisaroissa tulisi olla jonkun verran väriä – eli ihan pelkkä maalattu piste ei riitä.

Seuraavassa vaiheessa otetaan hammastikku apuvälineeksi ja vedetään pisara yhteen kynnen kärjen punaisen viirun kanssa. Suurin riski tässä vaiheessa on se, että pisara ehtii kuivahtaa ja verinoron vetäminen ei onnistu. Helpoiten tämän välttää sillä, että tekee aina yhden kynnen kerrallaan valmiiksi asti.

Toinen riski on, jos vaalea aluslakka ei ole ehtinyt kuivahtaa, värit saattaa sekoittua tässä vaiheessa. Suosittelen siis sekä kohtuullista malttia että kevyttä kättä.

Kuivattelu kestää aikansa, koska tuossa on melko monta kerrosta lakkaa, mutta siinä välissä ehtii hyvin vaikka lukemaan läpi kaikki lempibloginsa.

Voin kuvitella, että verinorot olisivat tosi makean näyttävät vähän pidemmissä kynsissä, mutta ihan hauskat nuo on näissä Mintun nysissäkin. Ei muuta kuin hyytävää Halloweenia kaikille!