Nyt seuraa kuva- ja fiilisreportaasia, highlightseja ja inspiraatiota tiistaina päättyneiltä Tukholman muotiviikoilta! Älyttömän määrän tavaraa onnistuin tallentamaan kameran muistikortille, vaikka poikkeuksellisesti en hillunutkaan ihan jokaikisessä näytöksessä ja häppeningissä.
Henkilökohtaiset tähtihetkeni koin ei-kovin-yllättäen lempparieni Dagmarin ja Ida Sjöstedtin näytöksissä. Dagmar oli valinnut näytöspaikaksi KTH:n arkkitehtikoulun veistoksellisen upean portaikon, joka muodosti näyttävän ja erilaisen taustan malliston esittelylle.
Sen kummempia trendianalyysejä en ole vielä ehtinyt muodostaa, mutta päällimmäisenä fiiliksenä on muutama asia. Ensinnäkin kirkas punainen on varsin suurella todennäköisyydellä ensi syys-talvisesongin “uusi musta”. Erityisesti monokromisia punaisia asuja näkyi eri suunnittelijoilla hyvin paljon. Kiireestä kantapäähän punaiseen pukeutuminen ei enää ole varattu yksinomaan pikkujouluihin ja muihin juhlallisuuksiin, vaan kokopunaisia asuja on tulossa myös arkikäyttöön sekä miehille että naisille.
Muutenkin värejä ja kuoseja näkyi näytöksissä niin paljon, että välillä sitä melkein unohti, että kysymyksessä on tosiaan ensi syksyn ja talven mallistot. Ihan vaaleat puuteriset talvivärit alkavat ilmeisesti tehdä pientä exitiä (juhlapukeutumista lukuunottamatta!), mutta army-vihreä ja univormumaiset räätälöidyt päällystakit valloittavat entistä enemmän alaa ainakin Tukholman catwalkeilla.
Epäsymmetrisyys, näyttävät statement-hihat ja pehmeät neuleet toimivat lempeänä vastapainona yhä räätälöidymmäksi muuttuvalle siluetille. Bomber jacket pitää pintansa – eli sitä ei vielä kannata heivata kirppikselle. Tosin moderneimmillaan bomber on kasari-tikkitakin kanssa fuusioitunut toppaversio.

Busnel on vaihtanut pääsuunnittelijaa ja lopputuloksena on klassisempi, vähemmän haastava, kaupallisempi ja enemmän Östermalmia kuikuileva mallisto. Eniten tykkäsin viittamaisista shaali-ponchoista, joissa diskreetisti julistetaan brandin nimeä. Kultanappiset klassikkotakit ovat toki edelleen mukana ja varsinkin pohjepituinen versio tuntui yllättävänkin freesiltä ja ajankohtaiselta.

Kuhinaa ja sometusta ykkösrivillä.

Musta liivihame yhdistettynä väljästi leikattuun valkoiseen organza-paitaan (huom. statement-hihat!) saa mukavasti särmää progressiivisesta punk-henkisestä korviksesta. Tuo roikkuva osuus on siis sellainen hakanen, jota kiipeilijät käyttää varmistamiseen. Se nyt vain sattui kääntymään kuvaan vähän epäedustavaan asentoon.

Lazoschmidl AW17 luottaa punaiseen.

Kuhinaa ennen näytöksen alkua.
Ovet saliin avataan yleensä puoli tuntia ennen näytöstä. Lähes poikkeuksetta silloin on ulkopuolelle jo ehtinyt muodostua aikamoinen jono. Sitä mukaa, kun ihmiset saapuvat saliin, yrittää pr-ihmiset parhaansa mukaan löytää heille tarkoitetut istumapaikat. Hommaa helpottaa huomattavasti se, että kaikki tietty haluavat seurustella, tavata tuttuja ja pörrätä näkösällä – eikä suinkaan istua paikallaan ennenkuin vasta ihan viimetipassa ennen näytöksen alkua.

Hunkydory AW17 on yhtä funky kuin aina ennenkin. Eniten tykkäsin kaikista jakuista, takeista ja muista päällysvaatteista. Erityisesti orkesterijakut ja military-henkiset takit ovat mielestäni upeita.

Poseerausta ennen näytöksen alkua…

Fashion details.

Tämän kuvan nimi voisi olla vaikka “mustien fashion-kenkien tuhannet kasvot” tai “sukilla on väliä”. 😀

Muotiviikon kuvatuimmaksi ei tällä kertaa päätynyt mikään asukokonaisuus tai yksittäinen tyylitaituri vaan KTH:n arkkitehtikoulun uuden rakennuksen upean veistoksellinen portaikko, jossa House of Dagmar esitteli AW17 mallistonsa.
Ja mallisto itse oli aivan kertakaikkiaan upea! Voisin mielihyvin kotiuttaa omaan garderobiini lähestulkoon jokaikisen outfitin.

Goodiebagsit odottavat noutajiaan.

Mitenköhän montaa tv-, youtube- ja verkko-ohjelmaa muotiviikolla mahdettiin kuvata? Tuntui, että mikrofonin ja kameraa kantavan kollegan kanssa pyöriviä parivaljakoita oli tällä kertaa liikkeellä jopa enemmän kuin tyylitaitureita kuvaavia street style -bongaajia.
Oih – Ida Sjöstedt on kyllä edelleenkin ihanin kaikista! Upeat keijukaisprinsessaluomukset täyttivät catwalkin. Näytös oli hillitympi ja sata astetta vähemmän trash-glam kuin joskus muinoin. Kai se hiukan velvoittaa, kun on päässyt puoliviralliseksi hovipukijaksi. Toisaalta kyllä mukana on edelleenkin kapinallisia yhdistelmiä ja ihoa paljastavia keskimääräistä edgympiä designeja.

Voisiko joku ystävällisesti kosia Minttua, että saisin syyn pukeutua johonkin tuollaiseen luomukseen? Tai ehkä teen niin kuin Carrie suunnitteli SATC:issa ja pidän hirmu sinkkuusbileet, pukeudun unelmieni hääpukuun ja ostan itselleni vähintään puolentoista karaatin kiven nimettömään. Haha!
Velour on ollut vuosikausia poissa muotiviikon näytöslavoilta. Nyt he esittelivät Velour by Nostalgia -malliston, joka on kokonaan Joutsen-merkitty – ensimmäisenä Pohjoismaissa.

Tykkäsin Velour by Nostalgia AW17 -mallistosta itseasiassa tosi paljon. Hauskinta (muotiviikon söpöimpien mallipoikien lisäksi) oli kasarisiniset farkut, “I’m with Svanen” -selkämerkit, räätälöidyn ja sporttisen tyylin yhdistelmät, stailaus valkoisten tennareitten kanssa ja hyvin istuvat bomber jacketit.

Varsinaisia kuvausseiniä on muotiviikolla yleensä aika vähän. Näytöstapahtumat on sen verran hektisiä, että poseeraukset on syytä hoitaa siinä, missä milloinkin sattuu olemaan. Poikkeuksena on tapahtumat, joilla on oma iltajuhla tai muu bile. Ehkä ihanin koskaan näkemäni kuvausseinä oli tuoreen Daisy Grace -merkin tapahtumassa, jossa mallisto esitettiin koskettavan ja hienon elokuvan muodossa. Tuosta valokuvasta ei ehkä oikein selvästi näy, mutta kuvausseinä on rakennettu ziljoonista tuoreista kukista. Niin ihana!
Yhteenvetona voin todeta, että kyllä oli taas antoisa ja mahtava kokemus. Tunnen olevani suoraan sanottuna aika etuoikeutettu, kun pääsen käymään näissä tilaisuuksissa. Yksi catwalk-näytös ei yleensä kestä kuin 10 – 15 minuuttia, ehkä joskus jopa 20 min. mutta takana on aina huomattavan paljon työtä. Monien eri alojen lahjakkaiden ihmisten panos, jonka tavoitteena on tulkita suunnittelijan näkemys niin, että me yleisössä emme näe vaan vaatteita, vaan ymmärrämme kokonaisuuden, kiteytyy juuri noihin muutamiin minuutteihin.
Aina aikaisemmin olen päättänyt sukeltaa fashion-maailmaan kokonaan muotiviikkojen ajaksi, mutta nyt valitsin (vähän kyllä pakon edessä… :D), että hellitän hiukan ja teen oikeita töitä päivisin ja käyn vaan niissä näytöksissä, joihin ehdin. Harmittiko?
No kyllä hiukan. Stylein oli kuulemma vahvempi kuin koskaan – ja heistä olen aina tykännyt muutenkin. J.Lindebergin malliston olisin tosiaankin halunnut nähdä, se kun on ensimmäinen sen jälkeen, kun brandille nimensä antanut Johan Lindeberg on palannut puikkoihin. Muutama muukin jäi vähän vaivaamaan, mutta ehkä se sitten kuitenkin on enemmän sitä, että kun ennen on tottunut näkemään kaiken livenä, on nyt vaikea tyytyä vain kuvien katselemiseen.

Ja kyllä kismittää aika kovasti myös se, että en onnistunut saamaan itsestäni yhteiskuvaa SKAM-Williamin kanssa!! Olin kuitenkin ainakin kolme kertaa samassa tapahtumassa, mutta en onnistunut nappaamaan tyypistä yhtään kuvaa, koska olin aina liian kaukana ja myöhässä (kuka haluaa kuvan vain hupparin hupusta. Takaapäin.). Sen kerran, kun olisin ollut tarpeeksi lähellä, hän oli selkeästi liikkeellä privaatisti hotellin ulkopuolella, enkä kehdannut alkaa tähtäillä kameran kanssa. Tapahtumat on erikseen, koska niissä ollaan työn puolesta, mutta rippunen yksityisyyttä pitää sallia jopa söpöille SKAM-tähdille.
Ihania teinityttölaumoja oli kyllä kertynnyt useampienkin tapahtumien ulkopuolelle. Tässä virallisen Fashion Week in Stockholm -instasta napattu kuva. I was there too!

Talvipukeutumisen ei tarvitse olla ollenkaan harmaata ja tylsää. Nappailin juuri päättyneillä muotiviikoilla muutamia kuvia, jotka todistavat värikkyyden ja vaaleiden sävyjen paluuta.
Itse en ehkä ensimmäiseksi valitsisi kovin vaaleaa – tai ihan valkoista – villakangastakkia kurasesongin käyttövaatteeksi. Sen verran lahjakkaasti onnistun itseni aina sotkemaan johonkin tai vähintäänkin ohi ajava auto roiskauttaa kurat kintuille. Siihen on syynsä, miksi talvinen katukuva täällä Pohjolassa on kovin monokrominen musta-harmaa-tummansininen -linjalla.
Toisaalta voisihan sitä pikkuhiljaa alkaa laajentaa talvista päällysvaatevarastoaan, joka tällä hetkellä käsittää tasan kaksi takkia, ulkoiluun ja liikuntaan tarkoitettujen lisäksi. Silloin voisi kietoutua ylellisen vaaleaan villakankaaseen aina, kun keli on tarpeeksi kuiva.
Muotiviikolla käytännöllisyys ei ole mikään pointti monien pukeutumisessa. Sinänsä hyvä, sillä näin me konservatiivisemminkin pukeutuvat voimme ammentaa roppakaupalla inspiraatiota!

Pikkuisia bandana-huiveja näkyi kaulaan sidottuina todella paljon. Vaikuttaa myös siltä, että tyylikikka on läpäissyt kaikenlaiset muotikerrostumat. Tiukasti kaulan ympärille sitaistut huivit vilahtelivat niin rajuissa rock-henkisissä kokonaisuuksissa, city-sport -tyylissä kuin klassisissakin lookeissa, kuten kuvassa.
Käärmekuosit näyttävät edelleenkin pitävän pintansa. Varsinkin liskohenkisiä kenkiä tuli bongattua useampia.

Turkiksistakaan ei olla vielä luovuttu. Ajankohtaisimmillaan karvat on värjätty, eikä luonnollisuutta ole tosiaankaan haettu. Myös kikkurakarvaisia, vintage-henkisiä krimiturkkeja näkyi jonkin verran.

Kultanyörinen orkesteritakki ja kiiltävä hopea on hyvä valinta, jos kaipaa näyttävyyttä. Itse en ehkä hankkisi kumpaakaan varsinaiseksi päällystakiksi, mutta juhla- ja bilekäyttöön molemmat olisivat kyllä mitä passelimmat. Peilikiiltävää hopeaa näkyi muutenkin tosi paljon. Bongasin ainakin ihanan vekkihameen, muutamatkin kengät ja laukun tuon farkkutakin mallisen jakun lisäksi.
Takkisuunnitelmien lisäksi huomaan, että mieleni tekisi kovasti vajaamittaisia trumpettihousuja. Sitä se inspiroituminen teettää! 😀

Viime perjantai meni tosiaan täkäläistä Elle-gaalaa suorana lähetyksenä netistä vahdatessa. Ihana ja inspiroiva tapahtuma kokonaisuudessaan – se täytyy sanoa! En voi uskoa, että sen ainokaisen kerran, kun sain kutsun tapahtumaan, en päässyt paikalle. Silloinen joululomareissuni Tampereelle oli sen verran pitkä, että en ollut ehtinyt kotiutua ennen tammikuista ruotsalaisen Ellen gaalaa. Sittemmin kutsuja ei ole kuulunut, joten tapahtumasta inspiroituminen on tapahtunut interwebsin välityksellä.
Mutta meneehän se näinkin ja erona suuren maailman red carpet -kuviin, näistä voi todella ihan konkreettisesti hakea inspiraatiota omaan pukeutumiseensa.
Elle Galan mukaan kaksi trendiä on yli muiden. Ensinnäkin keltainen väri ja toisekseen housupuvut (siis “puku”-puvut naisilla).

House of Dagmarin upeat ja menestyvät perustajasisarukset voisivat olla ainoat pukeutumisesikuvat, jotka tarvitsen. Aikuiset, coolit, tyylikkäät naiset, jotka pukeutuvat mielenkiintoisesti mutta pelleilemättä. Mustaa, valkoista, housupukuja ja maltillisia korkoja – siinä on hyvä lähtökohta.

Ihana Diana Orving valittiin vuoden suunnittelijaksi. Ei yllätä yhtään, mutta nyt kyllä hiukan harmittaa, että ainokainen omistamani Diana Orving -mekko alkaa kyllä vedellä jo viimesiään.

Hehkeät Fahrmanin sisarukset. Sofin keltainen mekko saa aikas monta trendikkyyspistettä: väri, röyhelöt, vino leikkaus ja paljaat olkapäät. Itse aion kopioida ainakin mekon perusmallin – ja ehkä myös värin. 🙂

Ida Sjöstedt on suosikkisuunnittelijani, se ei ole mikään salaisuus. Tässä yksi monista Elle Galan punaiselle matolle päätyneistä luomuksista. Mekon malli on melkein jopa konservatiivinen ollakseen Ida Sjöstedt, mutta vetoketjumainen pääntie ja guipure-pitsimäinen kangas tekee kokonaisuudesta ihanan näyttävän, juhlavan mutta silti edgyn,

Olen ajatellut, että vielä jonain päivänä menen jonkun blogitapahtuman punaisen maton valokuvausseinälle valkoisessa housupuvussa. Juuri nyt tuntuu siltä, että ihan lähitulevaisuudessa näin ei tule käymään, mutta kenties vielä joskus. On vaikea kuvitella, mikä olisi tyylikkäämpi vaihtoehto kuin valkoinen puku, jos mekkoon pukeutuminen ei kiinnosta. Kuvassa keskellä valkoinen housupuku Styleinin mallistosta.
Kuvat: Elle.se

Uhhuh, mikä työviikko takana! Tai eihän se periaatteessa vielä ole ihan kokonaan, kun torstaissa vasta mennään, mutta huominen on itselläni lomapäivä, joten nyt voi jo huokaista. Ihan pikkusen ainakin – tosin vielä on täysin pakkaamatta huomista Tampereen reissua varten ja koti on täysin hujan hajan.
Pientä savottaa on siis edessä vielä tänäiltana, mutta tsekataan nyt ihanat Nobel gaalan puvut ensin. Aina sitä nyt sen verran voi elvyttää aivojaan kauniiden asujen äärellä.
Huomattavan suuri osa Nobel gaalan merkittävistä vieraista oli valinnut yllensä ruotsalaista suunnittelua. Niin myös kruunuprisessa Victoria.

Illan ehkä kaunein asu on aavistuksen yllättäen peräisin H&M:ltä. Tosin ihan heti huomenna ei kantsi lähteä metsästämään lähi-Henkalta samaa kolttua uuden vuoden juhlia varten. Luomus on tietenkin erityisesti kruunuprinsessalle juuri tätä tapahtumaa varten suunniteltu ja ommeltu.

Kulttuuriministeri Alice Bah Kuhnke on aivan huikean upea Carin Rodebjerin suunnittelemassa mekossa. Trendipisteitä satelee röyhelöistä, pitkistä hihoista ja viktoriaanisesta korkeasta kauluksesta.

Alice Bah Kuhnken asu on hyvin avoin takaa, mikä tuo juuri sopivasti jännitettä muuten varsin peittävään malliin. Yksinketainen sileä nuttura hillityin helmikoristein täydentää kokonaisuuden.

Moderaterna-puolueen puoluejohtaja Anna Kinberg Batra ei yleensä kuulu suosikkeihini, mitä asuvalintoihin tulee. Tämä Ruotsin epävirallinen gaalacouture-kuninkaan, Lars Wallinin luomus on kuitenkin kerrassaan upea! Kiinostavaa, että yleensä yltiönaisellisia pitsiluomuksia suunnitteleva Wallin on valinnut näinkin graafisen kankaan puvun materiaaliksi.

Olen muutenkin aivan heikkona feminiinisiä ja maskuliinisia elementtejä yhdistelevään pukeutumiseen, joten ei kai ole mikään ihme, että rakastuin täysin suosikkisuunnittelijani Ida Sjöstedtin Ellen päätoimittajalle, Cia Janssonille suunnittelemaan kokonaisuuteen. Frakkityyliä mukaileva jakkuyläosa ja kapeat satiinihousut saavat seurakseen muhkean tyllihelman. Upeat statement-korvakorut ja teräväkärkiset mokkapumpsit täydentävät lookin.

Tässä vielä vähän lisää kruunuprinsessa Victorian tyyliä. Ihan mieletön tuo nutturakin!

Kuningatar Silvia sädehti upeampana kuin moneen vuoteen! Huikean hopeaisen paljettipuvun on signeerannut Yuki.

Trendiherkkä prinsessa Madeleine oli myöskin hokannut, että pitkät hihat on nyt se juttu. Yleensä saan helposti yliällön olon pastellinsävyisistä hörselöluomuksista. Ruotsalais-pakistanilaisen Fadi el Khouryn prinsessa Madeleinelle suunnittelema puku on kuitenkin niin upea, että eihän tuota voi kuin ihailla. Miehustan lempeä satiinisuus ja hillitty tasaisuus toimii oivasti tasapainottavana helman sokeriselle hörsöisyydelle.


Dagmar on ollut jo vaikka miten pitkään yksi suurimpia suosikkejani ruotsalaisessa muotiskenessä. Prinsessa Sofian smaragdinvihreä luomus on ensimmäinen kerta, kun bongasin heidät Nobel gaalassa.
Ihan superhypertäysiä pisteitä en kyllä kuitenkaan ole valmis antamaan. Leikkaus on sekä trendikäs että kaunis, mutta jotenkin miehusta ainakin kuvien perusteella tuntuu tönköttävän oudosti. Olkalinjasta on varmasti ihan tietoisesti tehty valuva, mutta valitettavasti muuten niin uljas prinsessa näyttää sen vuoksi melkeinpä huonoryhtiseltä.

Ruotsin akatemian pääsihteeri Sara Danius on tunnettu vahvasta ja näyttävästä tyylistään. Huippulahjakkaan Pär Engshedenin suunnittelema gaala-asu on sen verran voimakas muotokieleltään, että ihan kuka tahansa sitä ei pystyisi kantamaan. Linnan juhlien pukukavalkadia kommentoidessani taisin sanoa, että kukkakuosiset iltapuvut eivät vain jotenkin iske. No, nyt voi sanoa, että tässä on sellaista kukkaa, ettei Minttukaan pysty vastustamaan!
Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin idolini ja esikuvani since forever, Patti Smith.

Hän ei nyt ollut varsinaisesti vieraana, joten samat pukeutumissäännöt eivät päde. Silti sai taas kerran huomata, että kauniisti leikatulla tummalla bleiserillä ja hyvällä valkoisella kauluspaidalla pärjää pitkälle!
Kaikki kuvat: Elle.se

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’BOSSTheScent’ title=’Tuoksun viettelevä voima + mieletön BOSS arvonta!’]

Tiedän, että monet vaihtelevat käyttämiään tuoksuja tilanteen ja fiiliksen mukaan. Joillakin parfyymi vaihtuu vuodenaikojen tahdissa ja tiedän ainakin yhden, jonka mielestä tuoksun pullon tulee matsata asuun. Itse en ole mikään näistä tyypeistä. Vaihdan tuoksua vain harvoin ja silloinkin merkatakseni uutta elämänvaihetta tai ainakin pyrkimystä siihen. Tästä syystä jokainen käyttämäni tuoksu on täynnä muistoja, fiiliksiä ja tunteita. En tarvitse kuin pienen nuuhkaisun jotain aiemmin käyttämääni parfyymia, kun lennähdän välittömästi siihen elämänvaiheeseen, jolloin tuoksu oli käytössäni. Toteutettu yhteistyössä BOSSin kanssa.
Juuri nyt olen täynnä muutoksia olevassa elämänvaiheessa. Takana on pitkä raskas kausi, mutta nyt tunnen taas pikkuhiljaa olevani oma itseni. BOSSin uusi The Scent for Her -tuoksu on jännittävä, viettelevä ja puoleensavetävä – tismalleen juuri sellainen kuin haluan kuvitella olevani!
Taisin olla ihastunut The Scent for Her -tuoksuun jo ennenkuin ensimmäinenkään hurmaava nuuhkaisu oli ehtinyt nenääni asti. Päällimmäisenä siinä on naisellisen eleganttia hunajalla kuorrutettu persikkaa sekä raikasta freesia. Syvemmältä paljastuu osmanthuskukkaa ja paahdettua kaakaopapua. Täydellinen kombinaatio herkkyyttä ja vahvuutta – samoja asioita, joita arvostan myös pukeutumisessa.
Nyt olen käyttänyt The Scent for Her -tuoksua vähän reilun kuukauden ja olen niin tyytyväinen. Jotenkin tuntuu, että uusi elämäntilanteeni ja kaikki, mitä toivon saavuttavani, on tullut askeleen lähemmäksi vain siksi, että tuoksu antaa kepeää itsevarmuutta ja luottamusta siihen, että tiedän mitä teen.

Mitä tuoksua missäkin elämänvaiheessa käytän, ei ole todellakaan itselleni mikään pikkujuttu. Ja miten voisi ollakaan, sillä elämäni on vähintään kertaalleen mullistunut aivan totaalisesti vain käyttämäni parfyymin vuoksi. Haluatteko kuulla, miten kävi?
Tämä tarina on tosi.
Olin joskus lukioaikoina aivan hurjan ihastunut yhteen komeaan, hauskaan, ystävälliseen, tummaan kuntosaliohjaajaan. Kävin salilla treenaamassa melkein joka päivä, jotta saisin mahdollisuuden “törmätä sattumalta” ihastukseni kohteeseen – ja ehkä jopa vaihtaa muutaman sanan.
Jokaista kuntosalikäyntiä edelsi viimeisen päälle suunniteltu kaunistautumisprosessi. En missään tapauksessa halunnut näyttää miltään pakkelimisulta, joten tasapainoilu luonnollisen freesin olemuksen ja huomaamattoman ehostuksen kanssa oli tosi tärkeää. Kaikkein eniten panostin kuitenkin siihen, että tuoksuin hyvältä ja raikkaalta.
Tarkoin valikoitu EdP toimi mielestäni täydellisenä huomionherättäjänä muuten aika karun tuoksuisessa ympäristössä.

Ja kuinka oikeassa olinkaan! Yhtenä aurinkoisena alkusyksyn lauantaina olin treenaamassa melko aikaisin aamulla. Olin juuri täysin keskittynyt pinnistelemään jalkaprässissä, kun kuulin jonkun sanovan takaa “sinäkö se olet, joka täällä tuoksuu niin hyvälle?”. Kiemurtelin ulos laitteesta sydän tykyttäen ja ajattelin, että nyt se on se unelmieni kuntosaliohjaaja vihdoinkin. Mutta ei…
Painojen takaa vilkkui kaksi nauravaista sinistä silmää, joiden tunnistin kuuluvan puolitutulle, “siinä toisessa isossa lukiossa” koulua käyvälle pojalle. Olimme nähneet muutamia kertoja, mutta emme varsinaisesti tunteneet. Huomasin miettiväni, että edellisestä tapaamisestamme oli pakko olla aika kauan, sillä tyypistähän oli kuoriutunut sporttinen, hurmaavasti hymyilevä ja kaikin puolin puoleensavetävä nuori mies.
Aloimme jutella niitä näitä ja pian tajusimme, että kumpikaan ei oikein enää malttanut jatkaa treeniä. Totesimme melkein yhteen ääneen, että eiköhän lähdetä sen sijaan Pyynikille kävelemään, kun on niin upea ilmakin. Kävelylenkki muuttui munkkikahveiksi näkötornilla, leffaillaksi ja siitä kuukausiksi, jolloin olimme täysin erottamattomat.
Nuoruuden suurien rakkauksien ei kai ole tarkoituskaan kestää ikuisesti. Meidän tarinamme päättyi siihen, että hän muutti perheineen ja nauravine silmineen Jenkkeihin. Aluksi yritimme pitää yhteyttä, mutta silloin – aikana ennen sähköpostia ja Skypeä – se kävi sen verran työlääksi, että viestittely hiipui pikkuhiljaa ja loppui jossain vaiheessa kokonaan ilman mitään sen kummempaa dramatiikkaa.
Välillä yhä toisinaan mietin, että mitähän hänelle mahtaa kuulua.

Tuoksulla on valtava voima – se voi muuttaa koko elämän niinkuin minulle kävi. BOSSin The Scent for Her hehkuu ylellisen naisellista eleganssia ja lämpöä, joka vahvistuu tasaisesti, kuten parhain viettelys – viehätyksestä viettelyyn, päätyen lopulta koukuttavaan riippuvuuteen.
Olen miettinyt paljon, millaiseksi haluaisin ensi vuoden muodostuvan. Useimmat asiat kietoutuvat siihen, että mitä ikinä tapahtuukaan, haluan tuntea intohimoa, innostusta, huumaa ja miksei myös koukuttavaa riippuvuutta, mikäli tielleni osuu tarpeeksi hyviä juttuja. Jos haluat samoja asioita elämääsi, niin The Scent for Her -tuoksua on saatavilla tietoni mukaan ainakin Sokokselta.

 
Nyt on todella hyviä uutisia, sillä juuri tällä hetkellä avautuu:
UPEA ARVONTA!
Haluaisin kuulla teidän tuoksumuistojanne – aihe kiehtoo minua kovasti. Ja tiedättekö mitä!? Kaikkien tämän postauksen kommenteissa tuoksumuistonsa jakaneiden kesken arvotaan aivan mielettömän upea tuoksupaketti, joka sisältää BOSSin The Scent -tuoksun miehille ja The Scent for Her -tuoksun naisille.
Kilpailuun voi osallistua sunnuntaihin 18.12. klo 23.59 asti kertomalla oman tuoksumuistonsa. Tarkemmat kilpailuohjeet voi käydä tsekkaamassa täältä.

Yhteistyössä BOSS

Ai että mihin seuraan pääsinkään Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa otetussa kuvassa!
Testailtiin upeiden tyyppien Marian ja Emilian kanssa erilaisia silmälasikehyksiä Instrun TrendWalk -pisteellä ja päätimme sitten lopulta mekin ikuistaa lempparimme valokuvaseinällä. Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.
TrendWalkin idea on se, että eri kehystrendit on saanut vaikutteita eri muotipääkaupunkien, Milanon, Lontoon ja Pariisin tyyleistä. Inspiroivaa sinänsä, sillä kaikilla kaupungeilla on ihan tosiaankin oma henkensä ja tunnistettava tyylinsä. Vaikka olenkin vain satunnaisesti rillipää, kiehtoo ajatus, että ihan vain pokien avulla voi muuttaa koko outfitin olemuksen täysin toisenlaiseksi. Silmälasit kun nyt sattuvat istumaan varsin keskeisellä paikalla – ja ne huomaa sellainenkin, joka ei yleensä muuten asusteisiin niin kiinnitä huomiota.
Haaveilen tilanteesta, että kehysgarderobistani löytyisi monet erilaiset pokat, joita voisi vaihdella tilanteen ja fiiliksen mukaan. Ihan niin helppoa se ei kuitenkaan ole. Omia silmälasivalintojani säätelee tyylin ja trendien lisäksi erittäin paljon kasvojen muoto. Etenkin korkeat poskipäät rajoittavat valintaa tosi paljon. Monet ihanat pokat jäävät jumiin poskille viimeistään siinä vaiheessa, kun yritän vähän hymyillä. Eikä puheen tahdissa kasvoilla heiluvat rillit tunnu nekään kovin houkuttelevalta ajatukselta.
Koen myös, että oma väritykseni on niin kertakaikkiaan pliisu, että monet ihanat kehykset jäävät valitsematta vain niiden liiallisen hallitsevuuden vuoksi. Silmälasien kun olisi tarkoitus kirjaimellisesti kehystää katsetta, ei jättää käyttäjää kokonaan varjoonsa.

Ihastuin Instrun pisteellä moniin “laikukkaisiin” ja väritykseltään epäsymmetrisiin kehyksiin. Hippimäinen kukkaisuus ja kissamainen eläimellisyys olisi hauska lisä ilmeeseen. Jotenkin nuo myös tuntuivat hirmu ajankohtaisilta ja freeseiltä, mutta eivät valitettavasti näyttäneet ollenkaan samalta allekirjoittaneen nenällä.
Onneksi leikkisät, yksilölliset kehykset on vain yksi tämän sesongin päätrendeistä. Myös punasävyiset pokat on nyt in – ja siksi vältyin tuntemasta itseäni ihan täysin eilisen mummoksi, kun suosikeiksi nousi MaxMaran diskreeteillä dimangeilla pimpatut viininpunaiset pokat.
Kaikki syksyn ja talven kehystrendit löytyy täältä. Valinnanvaraa ja tyylejä on tarjolla niin paljon, että on ihan ihme, jos ei sieltä löydä mieleisiään.

Tapahtuman villi valaistus oli ihana paikanpäällä, mutta aiheutti hieman haasteita luonnollisten värisävyjen tallentamisen kanssa. Olen silti sitä mieltä, että yllättävän hyvin nuo tummanpunaiset pokat matsaavat omaan väritykseeni.
Onneksi tuli otettua mallin tuotenumero muistiin, jos tässä nyt vaikka ihan oikein saisi aikaiseksi hankkia kunnolliset silmälasit. Hiukan jo välillä nolottaa, kun kuljen kaupungilla tunnistamatta metrin päästä ohi kulkevia tuttuja ja busseihinkin hyppään vasta viime tingassa, kun ensin täytyy tihrustaa, että lukihan siinä nyt varmasti oikea numero.

Pitihän sitä vähän myös hullutella. Vaikka olin kieltämättä aika yllättynyt, miten hyvin voimakkaat turkoositkin kehykset sopivat. Ihan oikeasti en kyllä moisia harkitsisi – sen verran voimakkaan siniset silmälasit tuovat mieleen assosiaatioita pariinkin eri julkisuuden henkilöön, että en voisi ikinä katsoa itseäni peilistä tuntematta pieniä vilunväreitä. Haha!
Kuvaseinäkuva: valokuvaaja Sanni Riihimäki/Sannimaria Photography, kuvat Mintusta: Maria (kiitos, kiitos!!) ja loput yours truly