Kesäalesesonki taitaa olla juuri nyt ihan parhaimmillaan. Ainakin, jos tilannetta mitataan nettikauppojen tarjonta/aleprosentti -suhteella. Juhannuksen kieppeillä aleen päätyvät vain ne kaikkein ilmeisimmät sisäänostajien virheostokset yleensä varsin vaatimattomalla aleprossalla. Jos ihan suoraan sanon, 30 % alennus ei ole mielestäni vielä mikään oikea alennusmyynti. Vasta 40% kohdalla alan kiinnostua ja 50% tuntuu jo melkolailla hyvältä diililtä. Näin pari viikkoa juhannuksen jälkeen on aleen tullut kaikki ne jostain syystä pihdatutkin tuotteet ja aleprosentit alkaa pikkuhiljaa nousta hyväksyttäville tasoille.
Monestakin syystä (=kevään shoppailuinnostus, kesän lomasuunnitelmat ja tulossa oleva sisustusremontti) olen yrittänyt pitää itseni todella tiukasti aisoissa tämän sesongin nettialen kanssa. “Näyteikkunashoppailu” on onneksi ilmaista myös interwebsissä, joten ihan hyvällä omatunnolla tässä esittelen kesäalehimotuksiani, joista ehkä jonkun saatan jopa hankkia, jos kesälomille varatusta budjetista jää jotain yli…

Ensi syksynä ja alkutalvesta on tulossa itseasiassa aika monta juhla-/cocktail-dress coden tapahtumaa sekä blogi- että privaattityöelämään liittyen. Hauska juhla-clutch ei ehkä ole se maailman tärkein hankinta, mutta tuo Stella McCartneyn helmibrodeerauksin koristeltu laukku on kyllä juuri sellainen, johon voisin kuvitella satsaavani. Klassinen malli ja perinteinen väritys yhdistettynä filosofiaan, jonka takana voi seistä (kaikki Stella McCarteny -tuotteet on vegaanisia) ja tyyliin, joka on persoonallinen mutta klassinen. Net-a-Porterin 30% alessa unelma-clutcin hinta on edelleen just ja just sen verran yli budejttini, että voin ihan rauhassa jatkaa päiväunelmointia.
Olen tässä viimeviikkoina miettinyt aika paljon nykyistä toimistogarderobiani. Melkein kirjoitin, että nyt “kesähelteillä”, kun tarkoitin loma-ajaksi hiljentyvää toimistomaailmaa, mutta juuri tämä aika on työpukeutumisen kannalta oudosti virallisen ja vapaan, työn ja loma-ajan väillä. Periaatteessa voisi töihin siis pukeutua melkein miten tahansa. Asiakaspalaverit ja viralliset palaverit palaavat ohjelmaan aikaisintaan vasta elokuun puolessa välissä. Tällaisiin välivaihehetkiin toivoisin garderobistani löytyvän jotain mukavaa, mutta tyylikästä. Kuten esmes tuon musta-valko-keltaisen French Connectionin mekon, jonka bongasin Asoksen alesta.

Olen vasta ihan vähän aikaa sitten tajunnut huivien voiman asusteena. Aikaisemmin tuo kaulan ympärille ekstrana käärittävä juttu oli vain lisälämmike tai korkeintaan väriläikkä tumman talvitakin kanssa. Vasta viimeaikoina olen alkanut ymmärtää, että kauniilla, hyvälaatuisella huivilla voi muuttaa koko outfitin fiiliksen vähän samaan tapaan kuin upeilla kengillä. Shopbopin alesta bongasin tuon mielettömän hienon Diane von Furstenbergin silkki-/puuvillahuivin 50 % alessa. Se on varmasti loppuunmyyty siinä vaiheessa, kun teen kesäbudjetin lopputilitystä keskenäni, mutta vinkkinä teille muille…
Hiukan todennäköisemmältä hankinnalta tuntuu H&M:n valkoinen, mustaruutuinen kauluspaita. Jos jotain “uuden vuoden päätöksiä” tulee tehtyä syyskauden alkuun, niin yksi niistä on aivan varmasti se, että yritän käyttää vähän enemmän oikeita paitoja toimistolla ja paljon vähemmän t-paitoja. Mielestäni Henkalla on itseasiassa tosi paljon kivoja toimisto-/työpaitatyyppisiä juttuja, mutta muutamia positiivishenkisellä asenteella testanneena voin kertoa, että ei, polyesteri ei toimi edelleenkään. Valitettavasti. Tuo kiva ruudukkokauluspaita on poikkeuksellisesti 100 % viskoosia – eli pisteet siitä!

Laitetaan tähän loppuun vielä ihan ne ykkösunelmat. Tosin ekaksi pitää sanoa, että kai olette huomanneet, että Aplacen alessa kaikki on – 50 %? Viiskytprossaa on kuitenkin ihan ookoo ale – silloin tuntuu, että tekee hyvän diilin. Paitsi, jos näkee, että alessa on sekin Acnen t-paita, joka tuli ostettua täyteen hintaan… Oh well. Oikeasti haluaisin Aplacen alesta about kaiken, mutta ihan eniten himottaisi Dagmarin elegantinrokut nahkahousut. Kivaan paitaan/neuleeseen/jakkuun yhdistettynä nuo olis juuri tismalleen se, mitä toivoisin uuden, paremman toimistogarderobini täydennykseksi.
En edes tiedä, mitä sanoisin viimeisen kuvan lättänäpohjaisista sandaaleista – tuntuu vain, että ne siellä interwebsissä huutelevat “Minttuu, Minttuuuuu..” koti-ikävissään.
Nyt olen ollut jo monta tuntia kesälomalla ja vain haaveillut aleshoppailuista. Ehkä nyt, kun tilanne on edelleen sama, pitäisi vain mennä nukkumaan… (säästyisi ainakin rahat – haha!).

Koko tähänastisen 2000-luvun ajan ruotsalainen muoti on valloittanut maailmaa aivan uskomattomalla tavalla. Menestys on toki monen tekijän summa, pelkällä omaperäisyydellä ja lahjakkuudella ei vielä kovin pitkälle pötkitä. Edes kansainvälinen menestys ei valitettavasti takaa, että bisnes pyörisi taloudellisesti kantavalla tavalla. Siitä erittäin surullisena esimerkkinä mm. V AVE Shoe Repairin ja The Local Firmin (nyyyyyh!!) konkurssit ihan tämän kevään aikana.
Siitä huolimatta voidaan puhua poikkeuksellisen voimakkaasta ilmiöstä. “Ruotsalainen muoti-ihme” on jo melkein klisee talouslehtien otsikoinnissa. Lehtijuttuihin pääsevät kuitenkin vain ne kirkkaimmat tähdet – koko skenen muodostaa huomattavasti laajempi lahjakkaiden suunnittelijoiden joukko.

Elokuun viimeiseen päivään asti on Sven-Harrys Konstmuseumissa esillä Ruotsin Ellen muotijohtajan Cia Janssonin kuratoima näyttely Svenskt Mode 2000 – 2015. Näyttely kerää yhteen koko tämän vuosituhannen merkittävimmät ruotsalaiset muotisuunnittelijat ja esittelee kiinnostavan läpileikkauksen eri vuosien avainluomuksista. (Kyllä, olisin voinut antaa oikean korvani tuosta Ida Sjöstedtin AW 13 -näytöksen glittericollegesta. Sitä valitettavasti ei valmistettu tuotantoon ollenkaan ja myöhästyin minuutilla ystiksestä, jossa niitä oli kuulemma ollut pari kpl. myynnissä…)

En väitä, että näyttely olisi mikään aivan ehdoton “pakko nähdä” -juttu kaikille. Mutta muodista, muotiyrittämisestä, skandinaavisen tyylin kehittymisestä ja omasta ajankuvasta kiinnostuneille se on hyvin antoisa kokemus. Piirokset, kirjoitetut jutut ja videoesitykset täydentävät itse asukokonaisuuksien sanomaa. Itsestäni ainakin on todella kiehtovaa, kun pääsee vähän kurkistamaan ihailemansa suunnittelijan kulissien taakse.

Ymmärrän toki, että itse katselen näyttelyn asuja vähän toisin silmin kuin keskivertovierailija. Useimmat – tai ainakin todella monet asukokonaisuuksista, ovat itselleni tuttuja Tukholman muotiviikkojen catwalk-näytöksistä.
Yksi huikeimpia fashion-momenteja, joita olen ikinäkoskaan kokenut, on Fifth Avenue Shoe Repairin elokuun 2007 näytös, jossa esiteltiin kevätsesongin 2008 mallisto (vai sanotaanko nykyään ihan oikeasti “kokoelma”? Omaan korvaani se kuullostaa tosi oudolta, mutta monet kielipoliisibloggaritkin tuntuvat käyttävän sitä nykyään…). Koko sali oli aivan pimeä, näytöksen avasi punainen tylliunelma niin, että valot syttyivät sitä mukaa, kun malli käveli eteenpäin. Tunnelma oli niin maaginen, että pelkkä muisto saa aikaiseksi kylmiä väreitä.

Sven-Harrys Konstmuseum on ihan melkein keskustassa, vain parin korttelin päässä Odenplanin t-bana-asemalta. Svenskt Mode 2000 – 2015 näyttely on kattava ja kiinnostava, mutta siellä ei välttämättä tarvitse viettää koko päivää. Parissa tunnissa ehtii hyvin katsoa kaiken olennaisen ja syventyä vähän filmeihinkin. Omasta mielestäni tuo on siis positiivinen asia, koska huomaan, että joskus en saa aikaiseksi lähteä joihinkin kiinnostaviin näyttelyihin vain siksi, että tiedän, että siellä menee sitten niin monta tuntia. Ruotsalainen nykymuoti käy hyvin pienestä, herkullisesta iltapalasta!

 
Ja tosiaan, tuo näyttelyn nimi ei ole mikään virhe – vaan viimeiseksi museon katolla esitellään myös mahdollisia tulevaisuuden lupauksia.
Kattoterassille kannattaa kiivetä myös siksi, että sieltä on aika hillittömät näköalat muutamiin tosi makeisiin Vasastan-asuntoihin – tai lähinnä niiden terasseille. Karkki ilmoitti nyt vihdoinkin löytäneensä tulevaisuuden kämppänsä… Haha!

Jokaisen modernin naisen garderobista tulisi löytyä yksi veretseisauttava punainen mekko. Mikään muu vaate ei hengi samalla tavalla viehätysvoimaa, naisellisuutta, itsenäsyyttä ja omanarvontuntoa kuin se. Pikkumustalle toki kaikki kunnia joka paikkaan sopivana yleisvaatteena, mutta pikkupunainen – se on statement-klassikko, jolla on vähintään yhtä pitkä odotettavissa oleva elinikä kuin mustalla siskollaan.
Olin itseasiassa ajatellut, että toissalauantain kummitytön lakkiaisiin haluan ehdottomasti pukeutua kirkkaanpunaiseen mekkoon. Laitoin aika hillittömän rivin punaisia ja sen sukulaisia versioita aiheesta sekä Shopbopin sydänlistalle että Net-a-Porterin wish listille. Päätin, että hyvän mekon osuessa kohdalle, ostopäätös ei ole ensisijaisesti hintakysymys.

Voin kertoa, että kummastakaan suosikkinettikaupastani ei löytynyt yhtäkään punaista mekkoa, jota olisin halunnun vähääkään. Vanha tumman viininpunainen Diane von Furstenbergini palveli juhlissa oikein kivasti, enkä sitten ajatellut asiaa sen kummemmin.
Paitsi sitten, kun piti toimia makutuomarina Tinnin lauantaiselle häävieraspukeutumiselle.
Jostain rakkaan ja klassisen keski-eurooppalaisen tyylikkään BFF:ni garderobin perukoilta löytyi yhtäkkiä maailman täydellisin punainen mekko – kuulemma löytö joltain lukuisilta matkoilta.

Kauniisti ja todella vartaloa imartelevasti drapeerattu mekko on pääosin viskoosijerseytä ja lyckraa. Alkukesän iltoihin lämmikkeeksi valikoitui luonnonvalkoinen a-linjainen, shaalikauluksinen neulejakku. Asuun sopivasta laukusta käytiin kiivaita keskusteluja, mutta tietääkseni itse tapahtumaan päätyi myös tuo kaunis himmeästi kullanhohtoinen ja aavistuksen retro-henkinen clutch, joka oli oma suosikkini. (Stylisti-pisteitä keräilee tässä näin hän)

Seuraava missioni on ehdottomasti metsästää yhtä kaunis pikkupunainen kuin tuo Tinnin ihanasti drapeerattu mekko! Voin kertoa, että ainakaan juuri tällä hetkellä sen paremmin Shopbopissa kuin Net-a-Porterissakaan ei ole tarjolla mitään, mikä olisi lähimainkaan yhtä ihanan ja vartaloa kauniisti muokkaavan oloinen. Tinni on kyllä malliesimerkki siitä, että aina joskus tosiaankin kannattaa vain yhtäkkiä päätyä sisään siihen matkoilla bongattuun suloiseen putiikkiin – eikä vain ottaa kuvaa näyteikkunasta blogia varten. Haha!

 

• mekko, Hoss
• neuletakki, Repeat
• sandaalit, Geox
• korut, Lapponia
• laukku, Ulla-äidin varastoista 60-luvulta

Terkkuja Tampereelta!
Perjantai ja eilinen meni niin tiiviisti ensin kummitytön juhlia valmistellessa ja sitten itse juhlimisessa, että blogihommat (ja jopa Instagram!) on jäänyt ihan varjoon. Olen mm. silittänyt 7 metriä pöytäliinaa, roudannut yläkerran naapurilta lainaan pinon (jos toisenkin astioita), toiminut couscous-salaatin maun tarkistajana, pillittänyt onnesta, pillittänyt nostalgisuudessani, pillittänyt kaiken ihanuudesta, ommellut yllättäen irti paukahtaneita nappeja, täyttänyt ja tyhjentänyt astianpesukonetta, pelastanut sateessa räjähtämispisteeseen päätyneen nutturakampauksen, ollut pakahtua onnesta, kun käytännöllisesti kaikki rakkaat ihmiseni ovat ympärilläni, päivitellyt tätimäisesti hujopeiksi venähtäneiden nuorten ihmisten metamorfoosia, kaatanut ziljoona lasia kuohuviiniä (en kaikkia itselleni!), pitänyt puheen, jossa punainen lanka ei hävinnyt kuin pari kertaa, syönyt enemmän herkkuja kuin jouluna, uutena vuonna ja juhannuksena yhteensä, iloinnut siitä, että olen saanut häärätä Tukholman au pairina järkkäämässä näin hienoja ja tunnelmaltaan mukavia juhlia yhdessä Karkin ja Peetun kanssa ja ollut kaiken aikaa hurjan ylpeä ja onnellinen upeasta lakin saaneesta kummityttärestäni!
Ja ihan ihan pikkuisen olen ollut nostalginen. Ajatellut sitä, miten vähän aikaa oikeastaan tuntuu olevan siitä, kun kummityttöni äidin kanssa poseerasimme lakit päässä, poski poskea vasten Rellun edessä…

Lapsistahan sen ajan kulun vain huomaa, itse emme ole muuttuneet yhtään. Ehe ehe… Piti tehdä replica meidän lakkiaispäivänä otetusta kuvasta, mutta täytyy sanoa, että vaikka muuten kaikki onkin ihan yks-yhteen, tuoreen ylioppilaan Master of the Universe -hymyä on kyllä äärimmäisen vaikea toisintaa milloinkaan tuon päivän jälkeen.

Odotellaan juhlakalua saapuvaksi koulun juhlista kukitettavaksi pihamaalle. Karkki ja Peetu poussaa äidinkin ex-koulun, Rellun, edessä. Taas tässäkin kohtaa piti vähän vetistellä… (Karkilla Filippa K:n mekko, H&M:n jakku ja Acnen nilkkurit, Peetulla Nelly.comista tilattu mekko, BLK DNM nahkarotsi ja Marc Jacobsin ballerinat)

Onnea, onnea rakas kummityttö!!! (Juhlamekko tilattu Asokselta)

Hunaja-soijamarinoitua tofua seesaminsiemenien kanssa, fetajuusto-pinaattipiirakkaa, paahdetuilla pinjansiemenillä, aurajuuston muruilla ja tuoreella ananaksella pimpattua raikasta vihersalaattia.

Kuvaushetkellä pöydästä puuttuu valitettavasti vielä kummilapsen isän itse tekemä jääkellarin lohi, aivan mielettömän herkulliset sitruunaiset kalapullat, oliiveilla höystetty sipulipiirakka ja kapriskastike. Allekirjoittanut kun luuli, että tässä tämä nyt jo alkaa olla.

Peetun taivaallista tsatsikia, appelsiinimarinoidut porkkanat ja yrttinen couscous-salaatti marinoitujen kesäkurpitsojen, munakoisojen, aurinkokuivattujen tomaattien ja papujen kanssa.

Sitruunahyytelökakku raparperipohjalla ja mansikoilla, ganache-kuorrutettu suklaakakku (to die for!).

Suklaamousse-viininmarjahyytelökakku, tummat ja vaaleat suklaapikkuleivät, appelsiinilastuset ja minttu-suklaamarenkeja.
Kaikki ruuat, niin suolaiset kuin makeatkin, oli itse alusta loppuun asti rakkaudella (ja pienellä määrällä hikeä sekä aivan satunnaisten ärräpäiden siivittämänä) valmistettu!

Niin – mainitsinko jo – että kummitäti täällä on aika reteenä kummilapsen huikeasta menestyksestä!

Peetun kanssa valmistaudutaan päivän juhlallisuuksiin.

Vielä kotona kun sovittelin tuota jo pari vuotta vanhaa Diane von Furstenbergin mekkoa, se tuntui poikkeuksellisen väljältä. Juhlapäiväksi oli tapahtunut jotain kummallista turpoamista, mutta en sitten kuitenkaan päätynyt mihinkään mukana olevista b-vaihtoehdoista. Sovin ainakin värin puolesta mainiosti ihanan juhlakodin sisustukseen tummassa violetinviininpunaisessa mekossani.

Puheen jälkeen. Lääketieteelliseen matkalla oleva tuore ylioppilas, kummitäti, äiti ja joukko haltijakummeja.
Nyt on tiedossa reilu viikko lomailua Tampereella, pieni visiitti Helsinkiin, retki Saarikyliin ja kauan odotettu akvarellikurssi. Blogi kuitenkin päivittyy säännöllisesti, yksi kiva kilpailu on tulossa ja varmaan laitan sen eiliselle lauantaille suunnitellun “viikon drinksu” -ohjeen ilmoille joskus tässä lähiaikoina. Ja hei – huomiselle on luvattu aurinkoa! Ei paha!

Aurinkoisen perjantain kunniaksi paluu perusasioiden äärelle.

Toukokuun 16. – 17. järjestetään täällä Tukholmassa erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava Muotitieteen symposium teemalla Fashion Issues: Critical Fashion Studies.
Kaikille avoin tapahtuma on maksuton, mikä on aivan huikeaa, sillä paikalla on käytännöllisesti kaikki merkittävät alan asiantuntijat. Puhujalistalla on mm. Patrizia Calefato (Associate Professor in Semiotics, Dipartimento dei Lettere, Lingue, Arti. Italianistica e Culture comparate, Bari University, Italy), Christopher Breward (Professor of Fashion History and Principal of Edinburgh College of Art, UK) ja Fiona Dieffenbacher (Assistant Professor of Fashion Design and Director of the BFA Programme in Fashion Design, Parsons the New School, USA). Tapahtuman järjestää oma ex-opinahjoni Tukholman yliopiston Centre for Fashion Studies yhdessä italialaisen University IUAV of Venice kanssa.

Itse aion ehdottomasti rynnätä paikalle viimeistään perjantaina töitten jälkeen, sen verran mielenkiintoisilta vaikuttavat myös puheenvuorojen aiheet ja kysymyksenasettelu. Symposiumissa käsitellään mm. aiheita: “FASHION DESIGN SCHOOLS & CRITICAL THINKING: PRACTICES & PROCESSES” ja “THE BUSINESS MODEL: FASHION DESIGN SCHOOLS & THE INDUSTRY”. Itseäni kiinnostaa erityisesti tuo teorian ja muotiteollisuuden välinen vuorovaikutus. Jotenkin tuntuu, että muodin teoria on onnistunut pölyttymään muutamassa vuodessa varsin kauaksi todellisesta tekemisestä.
Koko ohjelman voi tsekata täältä. Tapahtumapaikka on Nordiska museet.