About puoli eteläistä Suomea vaikuttaa olleen jollain festareilla tänä viikonloppuna. Flow Helsingissä ja Porin Porispere on ainakin dominoinut Instagram-feediäni siihen malliin, että lukuunottamatta niitä muutamia onnellisia, jotka ovat saaneet nauttia perinteisestä mökkirauhasta, vaikuttaa jonkinlainen festarointi olleen tosi monien viikonlopun pääaktiviteetti.
Itse sain nauttia aurinkoisen lämpimästä ja inspiroivasta festivaalitunnelmasta viime viikonloppuna Karkin ja Peetun kanssa Stockholm Music & Arts -tapahtumassa. Kävin festarikuvia läpi ja huomasin, että sieltähän löytyy aineksia monenlaiseen inspiraatioon. Vähän kyllä noloa kuvata ihmisiä salaa ja takaapäin, mutta kivoja ja testaamisen arvoisia kampauksia tuli ikuistettua näiltä “festivaalinaapureiltani”.

Peetu yritti ylipuhua päähäni kukkapantaa, mutta en sitten tohtinut. Tässä tosi kivan nonchalantti ja rento tapa pukeutua hippikukkiin. Kokomusta asu tekee kokonaisuudesta vähemmän vaativan ja itseasiassa aika toteuttamiskelpoisen oloisen. Ei nyt niin, että harkitsisin kukkapantaa arkiasuni osaksi, mutta ehkä johonkin muuten simppeliin ja cooliin kokonaisuuten yhdistettynä ja juuri tuolleen kivasti kuminauhan ympäri kieputettuna, look voisi toimia hyvinkin jossain sopivassa tapahtumassa.

Ihanat palmikkokampaukset ovat olleet in ja hot ja cool vaikka miten kauan. Milloinkahan opettelisin tekemään edes sen yksinkertaisimman ranskanlettiversion? Vieruskaverin ponnari on tietty klassikko, mutta aina välillä pitää muistuttaa itseäänkin, että nätin boheemisti toteutettuna se on yksi parhaimpia tapoja pitää hiukset pois kasvoilta.

Suttunutturasta ei sen enempää – luullakseni kenellekään ei tule yllätyksenä, että hiukseni ovat pikaisella klassikkosykeröllä noin 90 % kaikesta ajasta. Toisaalta ihana kalanruotoletti ei ole kuulemma ollenkaan vaikea toteuttaa ja juuri tuollaisena “sivuversiona” se pitää ehdottomasti ottaa harjoittelulistalle.

Hattu ei nyt ole varsinaisesti mikään kampaus, mutta saman aihealueen inspiraatioon käy kyllä tämäkin. Kiva huopahattu ja hiukset pehmeän kiiltävänä putouksena toiselle olalle. Voisin kyllä hyvin ajatella toteuttavani tämän käytännössä. Pitäisi vain ensin löytää se hattu…

 
Karkki tässä näyttää, että paras kampaus sitten lopulta kuitenkin on kiiltävät, hyvinvoivat hiukset.

Olen saanut poikkeuksellisen paljon kysymyksiä sekä blogiin että meiliin Peetun uudesta kivasta retrohenkisestä kampauksesta. Tässä tulee – yleisön pyynnöstä – ohjeet puolipitkille hiuksille sopivaan helppoon tuunaukseen. Kesäaikaan Peetun Pin Up Curls -kampaus sopii paitsi tyylin takia, myös siksi, että tämä on äärimmäisen helposti toteutettavissa esim. mökkiolosuhteissa tai reissun päällä ja jopa ilman sähköä.

Alkutilanne on puhtaat, juuri pestyt, mielellään vielä aavistuksen kosteat hiukset. Peetun hiuslaatu on, niinkuin meillä tuppaa olemaan, paksu sekä hiuksiston että hiuslaadun suhteen, ja melko taipuisat jo alkujaan.
Tällä tekniikalla on silti täysin mahdollista saada taipuisat kiharat – tai ainakin kunnon surffilaineet – myös ihan piikkisuoraan tukkaan.

Tee näin:

1. Kostuta hiukan hiuksia puhtaalla vedellä sumutepullon avulla, jos tarvitsee (eli jos hiukset on pesun/uimisen jälkeen ehtinyt kuivahtaa kokonaan).
2. Suihkuta haluamaasi lämpösuojasuihketta. Luonnostaan ei-taipuisille hiuksille suosittelen tässä vaiheessa jotain hyvää muotovaahtoa.
3. Kierrä hiukset osio osiolta parin sormen ympäri kiekuralle ja kiinnitä pinnillä. (Parhaimmat pinnit tähän tarkoitukseen on niitä ysärin pieniä “kirahveja”, niistä jää vähiten jälkiä, mutta ihan tavalliset pinnit käy myös.)

Osioita ei tarvitse olla ihan älyttömän montaa. Liian pienistä kiekuroista tulee ei-niin-kivan -näköisiä söheroitä. Toisaalta kovin paksut osiot eivä jaksa kuivua – ja siksi tämä kampaus onkin parhaimmillaan puolipitkille hiuksille.

Kun hiukset on rullattu sopivan kokoisille kiekuroille, on hetki aikaa relata. Jos on käytettävissä sähköä ja mukana on fööni, kiharoiden syntymistä voi edistää puhaltamalla lämmintä ilmaa pinninyytteihin.
Mikäli mukana ei ole fööniä tai kiharoita ollaan luomassa täysin alkeellisissa oloissa, kampauksen syntymistä voi tehostaa sitaisemalla kiehkuranyytit tiiviin (mutta hengittävän) silkkihuivin alle. Näin saadaan hyötykäyttöön kaikki omasta kropasta höyryävä lämpö.

Juuri ennen h-hetkeä kiehkurat avataan. Tässä vaiheessa ei kannata kauhistua, sillä pinnikiharoiden idea on se, että vasta nyt kampausta aletaan oikeasti muokata.
Osa kiharoista kammataan kevyesti auki ja kiinnitetään hiuslakalla.

Peetun signature-look käsittää ainakin pinnillä kiinnitetyn otsatukkakiekuran. Muuten kiharat ovat aika helposti sormin muotoiltavissa.
Mökki- tai muissa retkeilyolosuhteissa kantsii siis pitää mukanaan noin 6-8 kpl ylimääräistä pinniä, suojasuihke/muotovaahto, silkkihuivi ja hiuslakka. Näillä varusteilla syntyy tosi kiva retrohenkinen kiharakampaus ilman mitään moderneja apuvälineitä.

Ihanat kiharat!
Tämän kuvan ottamisen jälkeen Peetu tosin painui vaihtamaan vaatteita ja meikkaamaan, ennen sheikkausiltaa tämän(kin) kesän ihanimmassa klubissa – eli Trädgårdenissa.

Tänään oli kampaajapäivä! Yleensä yritän venyttää tyvikasvun värjäystä niin pitkään, että en enää kehtaa edes itse katsoa peilikuvaani. Nyt kykenin kampaajalle ennenkuin hiuksistani muodostuu todellinen ympäristöhaitta, koska lauantaina on rakkaan kummityttäreni ylioppilasjuhlat ja tietäähän ne lakkiaiskuvat. Ehkä hää- ja ristiäiskuvat menevät edelle, mutta seuraavaksi eniten katsotut, jaetut ja kehystetyt on varmasti juuri ylioppilasjuhlissa otetut kuvat. Mitenkään en tietenkään halunnut riskeerata sitä, että päädyn johonkin ikimuistettavaan kuvaan kolmen sentin tyvikasvun kanssa. Vaikka siis olen täysin tietoinen, että juhlakalun kummitäti ei nyt ole se juhlien kuvatuin.
On kyllä muutenkin kiva aloittaa kesä ihan uudessa, freesissä hiuskuosissa.

Pituudesta lähti about kymmenen senttiä – ei tuosta taida sellaista megapitkää tulla koskaan. Ja toisaalta – enemmin pidän luonnollisten paksujen hiusten fiiliksen kuin kasvatan latvoista liuhuavaa kuontaloa ihan väkipakolla.
En tiedä näkyykö näistä kuvista, mutta pyysin tyveen yhden asteen tummemman sävyn. Sama sävy laitettiin sitten huuhteluna myös latvaan. Lopputulos on edelleen blondi, mutta aavistuksen luonnollisempi mielestäni. Jotenkin myös tuntuu, että on ihan pakko valmistautua pienellä tummennuksella kesän aurinkoisiin päiviin. Yleensä sitä on syksyllä ihan ihmeissään super-blondin, puoliksi palaneen kuontalon kanssa.

Olen niin onnellinen siitä, että kulmakampaamooni on palkattu (todella) nuori, mutta (todella) lahjakas kampaaja. Kaikkia megalomaanisen kuuluisia ja sikamaisen kalliita hiustaiteilijoita kiertäneenä tunnistan kyllä tyypin, joka tietää, mitä tekee. Tyyppi ei voi olla enempää kuin 19- vee, mutta otteet ja itsevarmuus on ihan huippuluokkaa. Ja että ihminen osaa sanoa: “tiedän, miten blondeja tehdään” ja “osaan pitkät hiukset” kertoo, että nyt ei todellakaan arvailla.
Eipä taida neito pysyä kauaa tässä korttelikampaamossa, mutta voinpahan sitten myöhemmin leuhkia olleeni hänen ensimmäisiä asiakkaitaan..

 
Tässä kuvassa on päälläni vielä ryppyinen kotipaita yhdistettynä fiksuun hameeseen. Tasan 25 minuutin päästä pitäisi olla Richessä tapaamassa yhtä ihanaa bloggarikaveria. Elikkä nyt tästä salamana paidan vaihtoon ja menoksi!!

Kyllä kai ne maanantaitkin on kivempia nyt, kun on jo selkeästi lämpimämpää ja aurinko paistaa? Aamulla tuntui silti aivan perusmaanantailta. Se tunne, kun hiukset märkinä, meikkaamatta ja vielä kylpytakki päällä vilkaisee sivusilmällä kelloa ja tajuaa, että raitiovaunu menee viiden minuutin päästä. Ensin sitä riipii vaatteita päälleen hirveällä tohinalla (sukkahousut ei mennyt rikki!) ja samalla laskiskelee, että lounaslaatikko on kyllä valmiina, mutta missä on työkännykkä ja toimiston avainkortti. Sitten tajuaa, että voi ihan yhtä hyvin päättää jo heti, että meneekin sillä seuraavalla raitiovaunulla, kun myöhästyisi sitä kuitenkin. 7 minuuttia lisäaikaa on sen verran, että ehtii heittää jopa pikaisen ehostuksen maanantaiväsynyttä ilmettä piristämään. Ja sitten se seuraava juna onkin peruutettu. Vagnfel tai personalbrist.
No päästiin töihin kukin ajallamme. Silleen nippanappa sivistyneen rajoissa.
Enpä olisi tänä aamuna muutenkaan ehtinyt paljoa hiuksiani fiksuksi väsäilemään. Todella pitkästä aikaa päätin antaa ihan luonnontilassa kuivuneitten karvojen liuhua vapaana. Tavallaan ehkä ihan kivankin kesäinen tuollainen huolimattomaksi itsekseen asettunut kiharasöherö. Vaikka toisaalta kyllä tuntuu, että ehkä look on toimistolle vähän turhankin surf-huoleton.

Muuten hiukset on pesun jälkeen jätetty ihan sellaisekseen, mutta suihkuttelin varsin reilulla kädellä Tony&Guy:n suoleavesisuihketta koko tukkaan. En ole testannut mitenkään erityisen monia vastaavia suihkeita, mutta koostumukseltaan tuo on ehdottomasti kevyin. Etuna on, että se ei todellakaan tee hiuksista raskaita (niinkuin esim aito merisuolavesi saattaa tehdä), mutta toisaalta kaipaisin ehkä aavistuksen enemmän tukea.
Jos jostain löytyisi sellainen ihmeaine hiuksille, joka tekisi luonnonkiharoista joustavat, silottaisi harotuksen, antaisi tukea ja tuuheutta olematta liian tahmainen tai paksu sekä lisäksi olisi vielä kevyt siinä mielessä, että hiuksia ei tarvisisi olla koko ajan pesemässä. Niin, jos jostain löytyisi sellainen supertuote, voisin kyllä kuvitella olevani useamminkin ihmisten ilmoilla lähes luonnontilaisissa hiuksissa.

Maanantaisen toimistopäivän työasun suurin uutinen on melko uusien hankintojen joukkoon kuuluva Samsøe & Samsøe -merkkinen viskoosisifonkipaita. Tykkään sen sini-vihreästä keltaisella kirkastetusta sävymaailmasta tosi kovasti ja jotenkin sifonki on materiaalina kivan rento.

 

• paita, Samsøe & Samsøe
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Muistatteko vielä reilu vuosi sitten kampausskeneä järisyttäneen sukkanutturan? Helppoudessaan ja rennon boheemissa tyylikkyydessään se oli aivan omaa luokkaansa. Varsinaisen sukan jälkeen bloggarit toki omaksuivat hiukan paremmin aiheeseen sopivan apuvälineen ja vähemmän pitkähiuksiset myös perinteisemmän tavan rakentaa ko. muhkea nuttura.
Itse kuulun siihen pitkähiuksisten lahkoon, jotka joutuvat ihan erikseen tsemppaamaan, että pitäisin hiuksiani auki arkisin. Tiedän, että jotkut kaverini suhtautuvat samoin stilettoihin – halu ja taitokin – käyttää korkeita korkoja on suuri, mutta jokin vain tökkii…
Itse kuljen kyllä suvereenisti missä tahansa koroissa ihan missä tahansa tilaisuudessa, mutta hiusten kanssa on hankalampaa. Vapaana roikkuvat kutrit rajoittavat henkilökohtaista vapauttani paljon enemmän kuin mitkään vaatekappaleet superlyhyet helmat ja superkorkeat korot mukaanluettuna. Silti olen tehnyt aktiivisen päätöksen pitää pitkät hiukseni (vaikka niistä viimeksi lähtikin yli 10 cm).
Yleensä runttaan kutrini arkisin vain auttavalle nutturantapaista muistuttavalle sykerölle. Silloin tällöin iskee halu olla piirun asiallisempi ja silloin hiuksetkin saavat olla vähän paremmin kuosissa. Se likilegendaarinen sukkanuttura oli teoriassa ihan ookoo, mutta jos nyt näin hypen jälkikäteen sanotaan asia niinkuin se on, niin voin kertoa, että erityisesti meillä, joilla on pitkähköt kerrostetut hiukset tuo sukkanutturan toteuttaminen ei ollut mitkää helppo homma.

Tässä nyt sitten superhelpoksi mainostetusta sukkanutturasta vielä kertaalleen helpotettu versio, joka sopii erityisesti kaikille niille, joilla on kerroksittain leikatut hiukset. Mitenkään erityisen pitkiä hiuksia tämän nutturan toteuttaminen ei todellakaan vaadi, mutta lyhyemmät kuin puolipitkät voi kokea ongelmia, joita en ole osannut tässä ottaa huomioon.
Sukkanutturan helppoversiota varten tarvitset: yhden nutturadonitsin (joo, rullattu sukka käy yhtä hyvin, jos nyt on ihan pakko… ;P), muutaman hengettömän ja yhden hiusten värisen ponnarilenksun.

Vaihe 1: kokoa hiuksen yhdeksi nipuksi about sille korkeudelle, mihin haluat nutturan asettuvan.

Vaihe 2: levitä hiuskarvat donitsin päälle ja vedä ponnarilenksu koko komeuden yli.

Vaihe 3: jaa yli jäänyt häntä kahtia, kiepauta kerran itsensä ympäri ja sitten nutturan ympäri eri puolilta kiertäen.

Vaihe 4: kiinnitä nutturan ympäri kierretyt hännät muutamalla hengettömällä. Suihkuttele koko komeuden päälle hyvää hiuslakkaa, jos siltä tuntuu.

Valmista tuli!
Sukkanutturan helppoversion tekemiseen ei mene sekuntiakaan kauempaa kuin pelkän ponnarilenksun avulla tehtyyn suttunutturaan. Lopputulos on kuitenkin aika selkeästi elegantimpi ja sivistyneempi. Win-win kaikin puolin!

Vielä tämän päivän – aina yhdeksään asti illalla – voit osallistua upeaan LivBox-arvontaan blogissani! Klikkaa itsesi tänne: Tammikuun LivBox ja huikea arvonta !!

Vastaamalla yksinkertaiseen kysymykseen: “viimeisin kosmetiikkasuosikkini” olet mukana arvonnassa, jonka palkintona on vuoden LivBox -tilaus!! Aivan uskomattoman hieno palkinto, jos minulta kysytään. Harmi vain, etten itse saa osallistua…
Mutta nyt kiireesti vastailemaan, koska vaikka minä en saakaa osallistua juuri SINÄ voit olla onnellinen voittaja. Kilpailu löytyy siis täältä!