Kauan kauan odotettu kampaaja oli vihdoin tänään! Ah onnea!!

Päätin siirtyä astetta blondimmaksi ja tavallisen, suht neutraalin, tyvivärin lisäksi koko helahoito raidoitettiin hillityn vaaleilla nougatin värisillä raidoilla. Pituudesta pätkäistiin myös toiveitteni mukaisesti lähemmäs kymmenen senttiä. Jotenkin alkoi tuntua, että sellainen pitkä reuhka on vaan… just niin, reuhka. Joku välähdys kävi päässä siellä kampaajalla leikkuvaiheessa, kun yhtäkkiä tajusinkin haluavani taas otsiksen. No, kasvaahan tuo… Eiks kasvakin??

Ekat kuvat muuten, jotka otin sikahienolla Nikonilla (automaattiasetukset. Heh heh;D). En ihan tajunnut, miten sen ajastuslaukaisimen saisi pysymään päällä niin, että sitä ei joka kuvan jälkeen tarvitsisi uudelleen hakea valikosta (okei, mä voin vilkaista sitä manuaalia!!). Ja ilmeisesti järkkärit ei “osaa” tarkentaa ajastimella pelkkään valkoiseen seinään? Itselaukaisin kieltäytyi itsepäisesti menemästä päälle paitsi, jos laitoin kuvauskohtaan tuolin tarkennusavuksi. Ei siinä mitään, sainpahan pienen iltajumpan samalla, kun otin hiuskuvia…

Uus tukka pääsee tänään ulkoilemaan Mosebackenille ja jorailemaan Magnus Carlssonin & Moon Ray Quintetin tahdissa. <3 (mitähän ihmettä sitä laittaisi päällensä??)

Mutta mitä tykkäätte – onks kiva tukka? Onko otsis ihan juntti? Onko blondeilla oikeesti hauskempaa??

Kuontalo keveni eilen kampaajalla lähes 15 cm! Olo on todella kevyt, vaikka varsinaisesti lyhyistä hiuksista ei edelleenkään voida puhua…

Varsinkin kokonaispituus lyheni huomattavasti. Hiuksia myös kerrostettiin enemmän kuin aikaisemmin. Halusin vähän ilmavamman ilmeen – ja jos totta puhutaan, latvat olivat jo sen verran kuluneet ja kuivat, että ne olisi ollut pakko leikata joka tapauksessa.

Otsistakin trimmattiin hiukan. Mietin hetken, josko pätkäisisin ihan kunnon otsatukan, mutta päädyin kuitenkin rispattuun versioon.

Vähän jännää, miten saan karvat ojennukseen perjantaina… Omat hiustenlaittotaitoni ovat totaalisen olemattomat ja tosiaan onnistuin säätämään perjantain aamupäivän täyteen kaikkea hässäkkää. Hyvä, että kerkiän hypätä juhlavetimiin, saatika sitten että ehtisin väsätä jotain glamouria kampausta!

Kampaamoreissulla poikkesin vielä hankkimassa viimeisen silauksen juhla-asuun. Tarkoitus oli ostaa ihan tavalliset sileät sukat, mutta varmaan tämä inspiroiva postaus oli jäänyt takaraivoon, koska huomasin kiikuttavani kassalle pinon verkkosukkia.

Alesta tarttui mukaan myös parit pitsisukkikset. Olen selkeästi saanut vaikutteita blogosfääriä vaivaavasta pitsileggarikuumeesta. Jotenkin vaan pitsiset legginssit eivät oikein iske. Kauniskuvioiset pitsisukat sen sijaan kyllä.

Tämä juttu tulee poikkeuksellisesti ajastettuna pari tuntia eteenpäin. Olen nimittäin menossa yllätysbileisiin, enkä halua, että juhlakalu aka yllätyksen kohde saa etukäteen vihiä suunnitelmista blogini kautta…

Juhlien teema on Thaimaa. Sillä aikaa, kun vieraat saapuvat ja juhlapaikka viritetään kunnon thai-tunnelmaan, saa synttärisankari nauttia ihanasta thai-hieronnasta. Hieronnan jälkeen hän kuvittelee menevänsä miehensä kanssa thai-ravintolaan syömään. Arvatkaapa oliko hippasen vaikeaa olla eilen ihan hissukseen, kun juttelimme puhelimessa ja yllätyksen kohde hehkutteli miehensä synttärilahjaksi järkkäämää kivaa “pikamatkaa” Thaimaahan! Tietäisipä vain!!

Vieraita pyydettiin pukeutumaan teemaan sopivasti, jos siltä tuntuu. Itse rrrrakastan teemajuhlia ja piti oikein pidätellä, ettei mopo olisi ihan karannut käsistä! Ha ha!

Hilpeä olen viettänyt koko päivän biitsillä surffaten -look on fuskattu kms:n suolavesisprayllä ja disp Coren Beach sprayllä. Lumisateen ja hillityn pakkaskelin keskellä varsin uskottavan oloinen lopputulos. Eikö?

• toppi (Peetun), H&M
• pöksyt, ostettu Thaimaasta
• bikinitoppi (alla), Panos Emporio
• lipsut, Havaianas

Päivän soundtrack:

Peetu kaipaili pientä uudistusta ulkonäköönsä. Joskus aikaisin keväällä hiuksiin laitettu tummanruskea sävy oli ajan ja kesäauringon yhteisvaikutuksella haalistanut värin lähelle omaa sinänsä kaunista, mutta varsin tavallista sävyä.

Päätimme testata uutta, noin 6 – 8 viikkoa hiuksissa pysyvää, HerbaShine kestosävytettä.

Sävyksi Peetu valitsi kullanhohtoisen mahongin nro 535 Golden Mahogany Brown. Tavoitteena oli saada vain pikkuisen lämmintä, melko luonnollista punasävyä.

Tuote lupaa mahtavaa kiiltoa, kauniin luonnollisen sävyn ja lisäksi vahvistaa hiuksia. Mutta eikös ne kaikki lupaile suunnilleen tuota samaa? Tehoaineena HerbaShine -värissä on bambu-uutetta.

Tilanne ennen värjäystä:

Ja värjäyksen jälkeen:

Peetu innostui myös raksimaan otsiksen minimittaan. Keittiösaksilla, kuinkas muuten!

Lopputulos on ehkä hiukan tummempi, mitä ajateltiin. Punaisuutta on kuitenkin sopivasti ja se vastaa hyvin pakkauksen kuvaa. Lisäksi Peetu on oikein tyytyväinen ja sehän on pääasia. Aivan mielettömän upea kiilto hiuksiin ainakin tuli.

Pakkauksessa kehuskeltiin myös uudenlaista valumatonta koostumusta. Mielestäni se ei kuitenkaan eronnut juurikaan vastaavista muista tuotteista. Ei parempi, mutta ei kyllä huonompikaan. Levitys on helppoa nokkapullon avulla, mutta en muista ikiaikoihin törmänneeni hiusväriin, jossa ei olisi nokkapulloa. Superplussat HerbaShine saa lyhyestä vaikutusajasta. Vain 10 minuuttia ja sitten voi ryhtyä huuhteluhommiin. Mömmö on myös tuoksultaan harvinaisen mieto, mistä tulee lisää plussia.

You likes?

Pitäisköhän joskus paneutua hiusten kanssa värkkäämiseen enemmän kuin perussöherötötterön verran? Tuskin ehkä kuitenkaan tuntisin oloani kotoisaksi 40-luvun tyylisessä pin up -kampauksessa, mutta tutorial-video on kerrassaan hurmaava:

Että sitä voi olla vähästä onnellinen!! Pari tuntia kampaamon tuolissa teki ihmeitä hiusangstille. Melkein kymmenen senttiä lähti pituudesta, mutta kyllähän nuo aikas pitkistä käyvät vieläkin. 🙂

Sävyä syvennettiin hiukan, mutta auringon-polttama-blondi -fiilis sai jäädä. Tällä kertaa toivottavasti kuitenkin positiivisena eikä kauhun vilunväreitä aiheuttamana määritelmänä.

Pelastustoimia jatketaan Björn Axenin repair serumilla.
Hennosti aavistuksen kookokselle tuoksuva väritön litku antaa pienellä sipaisulla luonnollista hehkua blondeihin latvoihin.

Nyt ainoa ongelma on, että kukakohan tulisi joka aamu föönaamaan hiukseni samanlaisille ihanille Barbie-kiharoille, kuin mitä kampaaja teki tänään?