Kauan kauan odotettu kampaaja oli vihdoin tänään! Ah onnea!!
Päätin siirtyä astetta blondimmaksi ja tavallisen, suht neutraalin, tyvivärin lisäksi koko helahoito raidoitettiin hillityn vaaleilla nougatin värisillä raidoilla. Pituudesta pätkäistiin myös toiveitteni mukaisesti lähemmäs kymmenen senttiä. Jotenkin alkoi tuntua, että sellainen pitkä reuhka on vaan… just niin, reuhka. Joku välähdys kävi päässä siellä kampaajalla leikkuvaiheessa, kun yhtäkkiä tajusinkin haluavani taas otsiksen. No, kasvaahan tuo… Eiks kasvakin??
Ekat kuvat muuten, jotka otin sikahienolla Nikonilla (automaattiasetukset. Heh heh;D). En ihan tajunnut, miten sen ajastuslaukaisimen saisi pysymään päällä niin, että sitä ei joka kuvan jälkeen tarvitsisi uudelleen hakea valikosta (okei, mä voin vilkaista sitä manuaalia!!). Ja ilmeisesti järkkärit ei “osaa” tarkentaa ajastimella pelkkään valkoiseen seinään? Itselaukaisin kieltäytyi itsepäisesti menemästä päälle paitsi, jos laitoin kuvauskohtaan tuolin tarkennusavuksi. Ei siinä mitään, sainpahan pienen iltajumpan samalla, kun otin hiuskuvia…
Uus tukka pääsee tänään ulkoilemaan Mosebackenille ja jorailemaan Magnus Carlssonin & Moon Ray Quintetin tahdissa. <3 (mitähän ihmettä sitä laittaisi päällensä??)
Mutta mitä tykkäätte – onks kiva tukka? Onko otsis ihan juntti? Onko blondeilla oikeesti hauskempaa??
