Se olisi sitten taas torstai ja Torstai Tarotin aika!
Ensikertalaisille tiedoksi, miten homma toimii:

1. Valitse yllä olevista korteista se, joka ihan fiilispohjalta tuntuu eniten oikealta.
2. Scrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle – alkaen huomisesta, perjantaista.

Tarot korttien kohdalla ei ole kyse varsinaisesta ennustamisesta. Tarkoitus on vain selvitellä, mitä energioita on liikkeellä, mitä haasteita tulee mahdollisesti eteen ja vähän vinkkejä, mihin kannattaa kiinnittää huomioita ja miten kohdata vaikeita tilanteita.

Ajattelin lisätä tähän väliin pienen tietoiskun korttien kaveriksi valikoituneista kristalleista. Sen yli voi hypätä, jos kiinnostaa vain korttien sanoma.
Kivet vasemmalta oikealle:
Musta turmaliini
Voimakkaasti suojeleva ja turvallisuudentunnetta lisäävä kivi, jota käytetään kilpenä kielteisiä energioita vastaan. Neutraloi negatiivisia ajatuksia ja riitoja kääntämällä niiden energian positiivikseksi. Auttaa näkemään selkeästi ja voittamaan pelot. Lisää läsnäoloa ja rohkeutta.
Jaspis
Positiivisuuden kivi, joka suojelee negatiivisuutta vastaan. Eheyttää, lisää tyyneyttä ja mielenrauhaa, lohduttaa. Auttaa päämärättömyyteen.
Sitriini
Iloinen ja älyllinen kivi, joka karkoittaa alakuloisuutta. Lisää perheyhteyttä ja auttaa tiimityöskentelyssä. Puhdistaa auraa, lämmittää, hoitaa ja uudistaa ihoa.

Vinkit ja ohjeet viikonlopulle valitsemasi kortin perusteella:
1. The Chariot – Vaunut
Vaikuttaa siltä, että viime viikon muutosenergiat saa tässä selkeän jatkumon. Muutos, uusi alku, on jo tosiasia, mutta pikkuisen vielä tulee viipyiltyä vanhassa. Vaunut eivät ole vielä liikkeessä ja kuskikin tietää, että sitten kun lähdetään rullaamaan, paluuta takaisin ei ole. Kortin mukaan muutosta on kuitekin edeltänyt perusteellinen taustatyö, mistään hätiköidystä päätöksestä ei siis ole kysymys. Kaikki viittaa siihen, että muutoksesta tulee oikein onnistunut.
Vinkki viikonlopuksi: Vaikka olisitkin jättämässä paljon taaksesi, kannattaa ammentaa iloa ja uskoa kaikesta tekemästäsi valmistelusta ja taustatyöstä. Muutoksen polkaiseminen tosissaan käyntiin houkuttelee useimmiten myös negatiivista energiaa kurkkimaan olan taakse. Keskity lämpimiin ja rakkaudellisiin ajatuksiin – erityisesti itseäsi kohtaan – niin saat nähdä, että tästä tulee vielä varsinainen menestys!
 2. Lanttien prinssi
Nyt on hyvä hetki asettaa selkeitä ja konkreettisia tavoitteita sille, mitä haluat saavuttaa. Luvassa on energiaa, näkemystä ja vanhaa kunnon sisukkuutta, kunhan vain tiedät, mitä kohti haluat työskennellä. Kortti neuvoo tekemään yhden asian kerrallaan ja kunnolla – sinne tänne sinkoileminen ei vie eteenpäin eikä ainakaan lähemmäksi tavoitetta.
Vinkki viikonlopuksi: Ehkä ajattelet, että se, mitä kohti haluat työskennellä, on oma asiasi, mutta vaikka tykkäisitkin puurtaa itseksesi, kannattaa kysyä asiantuntijan tai kokeneen ihmisen neuvoa. Lisäksi energinen lanttien prinssi sanoo, että juuri nyt on oikea hetki aloittaa se liikkumismuoto tai treeni, jota olet pyöritellyt päässäsi, mutta et ole saanut aikaiseksi.
 3. Miekkojen ässä
Luvassa on mielen kirkkautta, ajattelun selkeyttä ja inspiraatiota. Jokin asia – ehkä ihmissuhde tai työasia – on tuntunut epäselvältä ja vähän hankalaltakin, mutta nyt alat tajuta, mistä on kyse. Ymmärryksesi perustuu faktoihin, jotka on saattanut jäädä muilta näkemättä, eikä epämääräiseen mutu-tuntumaan. Asioiden selkeytyminen vapauttaa valtavasti energiaa.
Vinkki viikonlopuksi: Kannattaa tuntea myös vastuunsa kaiken ajattelun kirkkauden keskellä, etenkin, jos kyse on ihmisistä. Yritä pukea sanat ja viestisi mahdollisimman rakkaudelliseen ja myötätuntoiseen muotoon – se on ihan mahdollista ilman, että tinkisi sanoman selkeydestä.

Tervetuloa ihka ensimmäiseen viralliseen “Torstai Tarot” -postaukseen!
Tämä homma menisi nyt näin:

1. Valitse yllä olevista korteista se, joka tuntuu eniten oikealta.
2. Scrollaa postausta eteenpäin. Paljastan lopussa kortin ja kerron mikä viesti sillä on tulevalle viikonlopulle – alkaen huomisesta, perjantaista.

Sain edelliseen tarot-aiheiseen postaukseeni joitakin kauhistuneita kommentteja ja ymmärrän toki, että asiaan kuin asiaan voi hurahtaa niin perusteellisesti, että koko hommassa ei ole enää mitään järkeä. Oma tavoitteeni on kuitenkin tällä tavoin auttaa, innostaa, kannustaa, tukea ja rohkaista.

En yritä ollenkaan väittää, että tarotit pystyisivät ennustamaan tulevaisuutta tai määräämään elämän kulkua hallitsemattomalla tavalla. Ihmisellä on kuitenkin aina vapaus tehdä omat päätöksensä ja valintansa.
Positiivinen tsemppaus ja asioiden katsominen useammasta näkökulmasta on harvemmin haitallisia kenellekään. Oma tavoitteeni Torstai Tarot -juttujen kanssa se, että kaikki halukkaat voisivat saada hyvää energiaa alkavaan viikonloppuun.

Vinkit ja ohjeet viikonlopulle valitsemasi kortin perusteella:
1. Sauvojen yhdeksän – Strength
Alitajunnassa olevat asiat tulevat päivänvaloon tahdoit tai et. Tässä voi olla kysymys jostain sellaisesta, jonka olet itse halunnut unohtaa ja sivuuttaa käsittelemättä tai ratkaisematta ongelmaa, mutta voi myös olla, että esille nousee kysymyksiä, joista et ole varsinaisesti ollut tietoinen aikaisemmin. Ajatus voi ensin tuntua hankalalta, mutta oikeasti näiden asioiden käsittely vapauttaa ihan hurjasti energiaa ja tekee vahvemmaksi. Niin ristiriitaiselta kuin se kuullostaakin, voi tuntua vähän pelottavalta tuntea itsensä vahvaksi. Toisaalta, kun vain on luottavainen siihen, että kehitysprosessi johtaa johonkin parempaan, mielikin rauhoittuu.
Vinkki viikonlopuksi: Luota omaan vahvuuteesi ja siihen, että oikeasti tiedät, mikä on oikea suunta. Menneisyyteen ei ole paluuta.
2. Torni – The Tower
Tornia pidetään yhtenä tarot-pakan haasteellisimmista korteista, joten jos valitsit tämän, voipi olla, että viikonlopusta tulee aavistuksen myrskyisä. Kaikkea vanhaa ja jumittunutta tulee katsottua kriittisesti ja pilvilinnojen tai toiveajattelun päälle rakennetut perustat järkkyvät. Kaikki vanha, mikä ei toimi, on aika panna roviolle. Kaikessa uudistusvimmassaan Torni on kuitenkin myös erittäin tsemppaava kortti – vähän siihen tyyliin kuin klassinen slogan-huoneentaulu sanoo: “If you have been waiting for a sign, this is it”.
Vinkki viikonlopuksi: Merkittävät muutokset tuntuvat aina raskailta ja vaikeilta, mutta vastustelemalla ja pitämällä ehdoin tahdoin kiinni epätoimivasta vanhasta, tekee prosessista itselleen vain vieläkin vaikeamman. Kannattaa muistaa miltä tuntuu, kun on tehnyt kunnollisen ja perusteellisen siivouksen kotona. Samanlainen rauha, tyytyväisyys ja ilo on saavutettavissa myös kaikilla elämänalueilla, vaikka itse siivoushomma tuntuisikin raskaalta.
 3. Lanttien kaksi – Muutos
Vain muutos on pysyvää, mutta siitä tulee myös tasapaino ja harmonia. Muutosta on monenlaista, mutta juuri tämä kortti symbolisoi tasapainon löytämistä, oman itsen ja ympäristön erilaisuuden ja monimuotoisuuden hyväksymisen kautta saavutettavaa syvempää harmoniaa. Muutos on rikkaus ja sillä on mahdollisuus tuoda mukanaan sekä turvallisuutta että hyvinvointia. Muutos vaatii aina avointa mieltä ja luottamusta epävarmuudenkin keskellä.
Vinkki viikonlopuksi: Ajattele luottavaisin mielin muutosta. Olisiko nyt hyvä hetki tehdä ne pienet mielen pohjilla kyteneet muutokset, jotka voisivat johtaa tasapainoisempaan elämään? Kaikki muuttuu koko ajan joka tapauksessa, miksi sitä ei ottaisi ohjia käsiinsä ja suuntaisi muutosvoimat juuri sinne, mikä tuntuu hyvältä?
Aikas muutoskeskeiset kortit osuivat tälle ensimmäiselle Torstai Tarot -postaukselle. Mutta toivottavasti teillä oli kivaa ja korttien luvusta iloa viikonlopulle!
 

Tarot-kortit – tai tarokki – herättää tosi paljon monenlaisia tunteita. Sen olen tässä ihan viimeaikoina huomannut.
Itse löysin kortit käytännöllisesti vasta noin kuukausi sitten, vaikka muistan kyllä hyvin, että minulle on yhden kerran luettu kortteja juuri ennen kuin muutimme tänne Tukholmaan. Korttien lukijana toimi tuolloin itsellenikin puolituttu kaverin kaveri. Esitin korteille silloin kaksi kysymystä ja toiseen sain ympäripyöreän “vastauksen löydät tutkiskelemalla sisimpääsi” -tyyppisen vastauksen, mutta toiseen hyvin eksaktin ja selkeän vastauksen, joka oli käytännöllisesti päinvastainen siihen, mitä tietoisella tasolla toivoin.
Sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä tarokkien kanssa, kunnes tosiaan noin kuukausi sitten törmäsin aiheeseen ja totesin, että tämähän kiinnostaa todellakin. Ensimmäistä ajatusta seurasi ehkä tunti tai kaksi kiivasta googlamista ja aiheeseen tutustumista, joka päättyi siihen, että olin tilannut itselleni oman tarot-korttipakan, opaskirjan ja kaksi kiloa kristalleja erilaisiin tarkoituksiin.

Niinkuin huomaatte, en nyt tosiaankaan voi kutsua itseäni miksikään guruksi tai oikeaksi noidaksi, mutta hiukan olen ehtinyt tehdä taustatutkimusta ja opiskellut asiaa.
“Miksi uskon Tarot-kortteihin?” – on kysymys, johon kaikkein korrektein vastaus olisi, että “noooh, uskon ja uskon… mutta onhan se kivaa viihdettä samaan tapaan kuin iltapäivälehtien horoskoopit”. Nyt on kuitenkin niin, että uskon vahvasti, että Tarot-korttien avulla voi löytää vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, saada opastusta ja ohjausta parempaan elämään, ymmärrystä ihmissuhteisiin ja apua niin henkisten lukkojen kuin monimutkaisten tilanteiden avaamiseen.
Vaikka periaatteessa olen erittäin pragmaattinen ja luotan vain tieteelliseen todentamisprosessiin, en voi jättää huomioimatta sellaista vähäpätöistä asiaa, että täällä me vain elellään, sinisellä planeetalla, joka kiertää yhtä sattumanvaraista tulipalloa ja lähinnä meitä on pikkuinen kuu, joka liikuttaa valtameriä. Kaikkea vaan ei voi selittää tai vielä vähemmän ymmärtää.

Itse uskon, että kaikki – aivan kaikki – on energiaa. Se, mikä tai kuka kanavoi tuota energiaa, on pohjana useimmille tunnetuille uskonnoille. En aio ottaa ollenkaan kantaa eri näkemyksiin, sillä olen aivan varma, että kyseessä on vain saman kolikon monet eri puolet.
Mutta energia sinänsä on siis koko homman ydin. Eikä tällä ole välttämättä mitään tekemistä Tarot-korttien kanssa. Jotkut ehkä muistaa vielä blogini “The Artist Way” -periodin (niin harmi, että juttusarjan monet kuvat on siellä pimeänä, mutta muuten tuo on kokonaisuus, johon itsekin palaan aina silloin tällöin..). Silloinkin yksi kantavimmista ajatuksista oli – ja edelleen on – se, että universumi vahvistaa niitä ajatuksia, joita itse vaalit mielessäsi.
Ajatuksetkin ovat energiaa ja se, mihin keskittää mielensä, saa vahvistusta universumilta. Klassisia esimerkkejä on se, kun olet pitkästä aikaa miettinyt jotain vanhaa ystävää ja päätät viestitellä hänen kanssaan. Juuri, kun olet tarttumassa puhelimeen, huomaat, että siellä on viesti samaiselta ystävältä.
Ja juuri TÄHÄN perustuu se, miksi uskon Tarot-kortteihin.
Ei niin, että se olisi mitään erityistä ennustamista. Ei niin, että kysymyksessä olisi minkään tason hämärähommia. Ei niin, että kortit paljastaisi jotain tosi kauheaa (tai upeeta), jota et jo tietäisi.
Itselleni Tarot-kortit on ollut tämän viimeisen kuukauden ajan suora yhteys omaan alitajuntaani – joka vaikuttaa olevan monesti paljon fiksumpi kuin mitä itse olen. Oikeasti olen siis tiennyt vastauksen korteille esittämääni kysymykseen, mutta tietoinen minäni on halunnut järkeillä tai toiveajatella tilanteen toisenlaiseksi. Olen myös saattanut vähätellä kortin viestiä, mutta aika nopeasti havainnut, että alitajuntani kyllä tietää asioiden oikean laidan.
En todellakaan halua lukeutua siihen koulukuntaan, joka väittää pystyvänsä ennustamaan tulevaisuutta. Toisaalta tulevaisuus on aina jatkumoa nykyhetkessä tehdyille päätöksille ja siinä mielessä korttien lukeminen voi hyvinkin auttaa välttämään karikoita ja kriisejä sekä tukemaan vaikeista tilanteista selviämistä. Siinä mielessä toki kortit voivat toimia tulevaisuuden muovaamisen välineenä.

Nyt jo pelkästään tämän yhden kuukauden aikana ehtinyt hämmästyä moneen kertaan, miten brutaalin oikeassa kortit ovat. Ja jälleen kerran, kertomassa asioita, joita en halua kuulla, mutta jotka alitajuntani tietää oikeaksi.
Vastaus otsikon kysymykseen on yksinkertaisesti se, että uskon Tarot-kortteihin siksi, koska ne on väline, joiden avulla voi saada yhteyden omaan tiedostamattomaan tajuntaansa ja ammentaa sieltä viisautta, elämänkokemusta ja vastauksia, jotka siellä jo on, mutta joihin on muuten hyvin vaikea saada yhteyttä.

Tyylilleni uskollisesti ajattelin tuoda tämänkin henkilökohtaisen journeyn tänne blogiin. Ajatuksissani on, että aloittaisin juttusarjan “Torstai Tarot”, jolloin lukisin kolme korttia tulevalle viikonlopulle. Siis niin, että sinä siellä ruudun toisella puolella saisit valita intuitiivisesti yhden kolmesta kortista – sen, johon alitajuntasi tuntee eniten vetoa. Sitten kirjoittaisin auki, millaisia energioita kortin mukaan loppuviikko tuo tullessaan, mihin kannattaa kiinnittää erityistä huomioita, ihmissuhteet, terveys etsetera.
Jos nyt tuntuu siltä, että tämä on ihan kauhistuttava idea ja että olisi parempi, kun pitäisin tarottini vain omana tietonani, niin tuohon kommenttiboksiin saa huikkailla. Hiukan kyllä huolestuttaa, että ainakin Instagram-seuraajani tuntuvat ignoreeraavan kaikkia Tarot-aiheisia kuviani, mutta en nyt haluaisi ihan heti luovuttaakaan – sen verran hyvältä jutulta tämä itsestäni tuntuu!

Aika tasan tarkkaan pari kuukautta on mennyt, kun aloitin ihanampaan, iloisempaan ja tasapainoisempaan elämään tähtäävän Unelma itsestä -valmennuksen. Niinkuin arvata saattaa ja inhimillistä on, on itsensäkehittämisprojektille omistamani aika ja jaksu vaihdellut tosi paljon tänä aikana. Välillä elämä vaan tulee väliin, eikä sitä silloin kykene pyörimään oman napansa ympärillä, vaikka tarvetta olisi. Valmennuksen näkökulmasta hiljaisempinakin aikoina (mikä on siis tarkoittanut kaiken kapasiteetin vaatimaa meininkiä muuten elämässä) olen kuitenkin tehnyt monia pieniä oivalluksia, joilla on ollut suuri merkitys kehitykselleni. Postaus on toteutettu yhteistyössä Unelma itsestä -valmennuksen kanssa.
Nyt haluan jakaa tuoreimman oivallukseni, joka on muuttanut suhtautumistani moniin arkisiin pikkuasioihin tosi paljon – ja pelkästään positiiviseen suuntaan. Oikeastaan tämä on ihan selkeää jatkoa edelliselle oivallukselleni tai paremminkin valmennuksen avulla sisäistämälleni asialle: epävarmuuden tai heikkouden hetkellä kun kysyy itseltään viekö tämä kohti unelmaani vai siitä poispäin, on motivation löytäminen yleensä aika helppoa.
Tällä kertaa puhutaan kahdesta varsin vähättelevästi, jopa negatiivisesti mielletystä asiasta, mukavuusalueesta ja rutiineista sekä elämän muuttamisesta enemmän omia unelmia vastaavaksi niiden avulla.
Olette varmaan nähneet kaavion, jossa on Comfort Zone, jossa kuvan katsojan oletetaan elävän, ja sitten pitkän nuolen tuolla puolen ruksi, joka viittaa kosmiseen pisteeseen, jossa kaikki maailman upeus tapahtuu? This is where the MAGIC happens. Kuva pyörii säännöllisesti ja sitkeästi hiukan erilaisina versioina milloin kenenkäkin facebook-tutun seinällä, joten on ihme, jos olette voinut välttyä näkemästä.

Kyseinen ajattelutapa on mielestäni niin monella tapaa väärin ja syyllistävä, että ihan kuumottaa, kun vain ajattelenkin.
Ensinnäkin tuon perusajatus on se, että mukavuusalue, comfort zone, olisi jotenkin paha asia. Eikö nimikin jo kerro, että sillä alueella elämä on mukavaa? Minusta SE on oikeasti maagista. Siis se, että viihtyy elämässään, omissa nahoissaan ja mukavaa.
Toisekseen, en saa minkäänlaisia positiivisia mielleyhtymiä siitä, että pitäisi tehdä pitkä loikahdus oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eikö sen nyt jo sano järkikin, että silloin olo on stressaantunut, epävarma, suorittava ja koko kroppa käy ylikierroksilla uuteen ympäristöön, henkiseen tai fyysiseen, sopeutuessa.
En ole vielä milloinkaan törmännyt minkään elämänalueen huippusuoritukseen, jossa tekijä olisi kehuskellut olleensa tosi jännittynyt, epävarma, stressaantunut ja edennyt maaperää tuntematta. Päinvastoin – oli sitten kysymys liikkeenjohdosta, urheilusta, taiteesta tai mistä hyvänsä – maagiset menestystarinat toistaa aina samaa kaavaa: suorituksen rentous, luonnollisuus, automaattisuus ja intuitiviisuus saa sen näyttämään helpolta ja kevyeltä. Eli toisin sanoen se on jotakin, joka voi tapahtua vain mukavuusalueella!
No mutta mitä sitten, jos oma mukavuusalue on alkanut tuntua ahdistavalta ja haluaisi muutosta elämäänsä?
Suosittelen vilpittömästi välttämään amerikkalaisten inspiraatio-gurujen suosittelemaa loikkaa mukavuusalueen ulkopuolelle. Olen aika varma, että he ovat yhteistuumin keksineet sen, jotta heillä itsellään riittäisi töitä. Suuret, kertarysäyksellä tehdyt henkiset muutokset on käytännöllisesti katsoen tuomittu epäonnistumaan. Niin sitä sitten palaa loikahdusretkeltään häntä koipien välissä vanhalle mukavuusalueelleen itsetunto kolhuilla ja entistä vakuuttuneempana siitä, että ei musta ole mihinkään.

Mutta eipäs luovuteta ihan vielä! Unelma itsestä -valmennuksen ansiosta tajusin, että unelmien mukavuusalue on täysin saavutettavissa, kun otetaan käyttöön maailmankaikkeuden väheksytyin voimavara: rutiinit.
Tunnustan olevani rutiini-ihminen. Tykkään tehdä asioita samalla tavalla kuin ennenkin ja voin hyvin, kun pikkuasiat rullaavat ennustetulla tavalla. Rutiinit säästävät aikaa ja kapasiteettia, kun kaikkea ei tarvitse koko ajan kyseenalaistaa tai miettiä uudelleen. Pään sisäinen auto pilot päällä pystyn suoriutumaan peiton alta toimistolle niin, että tuskin havaitsen sen tapahtuvan. (Ja kyllä, olen säädyllisesti pukeutunut ja meikannut, kissat on ruokittu, päivän lounaslaatikko mukana, enkä ole törmäillyt ihmisiin tunnelbanaa vaihtaessani)
Välillä on sellainen olo, että rutiinini ovat olleet ikuisesti tismalleen samat. Niin automaattisesti monet asiat tulee tehtyä. Mutta sitten toisaalta ei tarvitse miettiä kuin muutama vuosi taaksepäin ja huomaan toimineeni yllättvänkin erilailla rutiinitilanteissa. Ja tässä piilee suuren muutoksen mahdollisuus, avaimet unelmien toteuttamiseen.
Rutiineille on tyypillistä, että niitä ei normaalisti juurikaan ajattele – ei tarvitsekaan. Jos kuitenkin oma mukavuusalue on alkanut tuntua ahtaalta ja nuhjuiselta kannattaa käyttää pieni hetki niiden miettimiseen. Rutiinien arvioimiseen voi hyvin käyttää samaa kysymystä kuin muutenkin “viekö tämä lähemmäksi unelmiani vai kauemmaksi” ja suorittaa hienosäätöä sen mukaan.

Rutiinien rukkaaminen on todella supertehokasta, sillä jos muutokset on riittävän pieniä, ne muuttuu automaattisiksi ja alitajuisiksi nopeammin kuin uskoisikaan. Vitsi ja haste on siinä, että ahneuksissaan ei haukkaa liian isoa palaa ja ala suorittamaan.
Tarkoitus on, että mukavuusalueelta ei tarvitse poistua milloinkaan. Häikälemättä rutiinien voimaa apuna käyttäen rajapintaa pumpsutellaan hellästi kohti unelmien elämää, kivempaa mukavuusaluetta. Parasta on se, että koko matkan ajan tapahtuu maagisia asioita, sillä ikinä ei tarvitse tehdä pelottavaa ja riskialtista loikkaa jonnekin hämärään epävarmuuteen.
Tällä tekniikalla unelmien mukavuusalueen saavuttaminen ei käytännöllisesti katsoen voi epäonnistua. Tietty muutosvauhti on maltillisempi kuin toivorikkailla loikkareilla, mutta onnistumisprosentti ja vaivannäön sekä epävarmuuteen liittyvän ahdistuksen puuttuminen tekee jo matkasta nautinnollisen.

Ja jos ryhtyy tavoittelemaan unelmiaan rutiineja säätämällä just tänään, on vuoden päästä takuuvarmasti paljon pidemmällä kuin jos ei olisi tehnyt mitään.

Vietin ystävänpäivät ja synttärini “matkoilla” – eli sivuutin ne sen kummemmin juhlimatta. Rakastan kuitenkin sitä fiilistä, kun saa olla kaiken huomion keskipisteenä, hemmoteltavana aamusta iltaan.
Niinkuin monesti muutenkin elämässä, myös tässä on parasta ottaa lusikka kauniiseen käteen, jos haluaa toiveiden toteutuvan. Varasin yhden kokonaisen aurinkoisen kevätlauantain itselleni – ja vietin täydellisen hemmottelupäivän. Nautiskeluun ei tarvitse välttämättä kuluttaa pienen lottovoiton verran rahaa, kalenterin tyhjentäminen ja todo-listan skippaaminen on hyvä alku.
Tässä kertomus Mintun hemmottelupäivästä ja liuta budjettiystävällisiä vinkkejä. Lapsiperheissä tosin pitää varmasti aloittaa siitä, että pienokaisille keksitään joku kiva hoitopaikka – muuten hemmottelumielessä itseensä keskittyminen voi olla aika haasteellista.

Rrrakastan viikonlopun aamuja! Lojuskelen yleensä aina, oli hemmottelupäivä tai ei, pitkään sängyssä lehteä lukien ja pannukaupalla kaffetta litkien. Yleensä en halua syödä aamiaista heti herättyäni, mutta laiskoina lauantai-aamuina lakanoiden välissä tulee viihdyttyä sen verran pitkään, että paistetut kananmunat ja tuorepuristettu verigreippimehu maistuu.
Hemmottelussa ja hemmottelun kokemisessa on tärkeintä tunne. Se, että ei ole kiire mihinkään, ettei tarvitse käydä kauppaa itsensä kanssa “15 minuuttia vielä… luen vain ihan äkkiä vielä nämä kulttuurisivut ja tartun vasta sitten imuriin” – se erottaa itsensä hoitamiseen omistetun hemmottelupäivän ihan tavallisesta lauantaista.
Päätin skipata tavoitteellisen hikitreenin hemmottelupäivänäni ja lähdin pitkälle rauhalliselle kävelylenkille. Tykkään hurjasti kuljeskella rauhallisesti ja ilman päämäärää. Se on oma versioni kahvilassa istuskelusta, sillä jos olen yksin liikentessä, en oikein osaa rauhoittua pitkäksi aikaa paikoilleni.

Rentoon tahtiin tepsutellessa ehtii ihmetellä kevääseen herääviä kotikulmia (kuvat on otettu vain pari viikkoa sitten – enkä voi mitenkään tajuta, kuinka talviselta vielä silloin näytti!), inspekteerata vastaantulevia ihmisiä, hörppiä mukaan ostettua luksuskahvia – ja tietty pelata pikkuisen Pokémonia!
Mulla on sellainen salainen pahe (tai pahe ja pahe…), että sepittelen mielessäni vastaatulijoiden tarinaa. Ikä, työpaikka, elämäntilanne, seurueen suhteet toisiinsa… kaikenlaiset pienet yksityiskohdat rakentuvat lyhyiksi tarinoiksi päässäni.
Joskus aniharvoin saan tilaisuuden tarkistaa, olinko edes lähellä totuutta, mutta suurin osa näistä kuvitteellisista kohtaamista tulee ja menee sen kummemmin jälkiä jättämättä. Kun olen palannut takaisin kotiin kävelylenkiltäni en enää muista suurinta osaa sepityksistäni.

Hemmottelupäiväni oli aika viileä, joten päätin pulahtaa lämpimään kylpyyn heti kotiin tultuani. Mikähän siinä on, että kylvyssä tulee käytyä niin harvoin, vaikka se on niin ihanaa? Tarvitaan itse itselleni julistama hemmottelupäivä, että saan lohkaistua ajan rentouttavaan lillumiseen.
Tipautin kylpyveteen muutaman pisaran ihanaa eteeristä Tru Melange -öljyä, joka lupaa kirkastaa ajatuksia. (Saatu blogin kautta). En nyt tiedä saavutinko mitään sen suurempaa mental clarity, mutta olo oli kuitenkin aivan mielettömän rentoutunut ja ihana!

Jäsenet ihanasti lämmenneinä ja muutenkin tässä vaiheessa kiireettömän päivän rauhallisen sykkeen sisäistäneenä, jatkoin koti-SPA -hetkeä levittämällä kasvoilleni Lumenen mahtavasti kosteuttavan Lähde-kasvonaamion. (Saatu blogin kautta)
Ihoni on ollut tänä talvena ärhäkämpi ja ärtyneempi kuin ikinä. Kosteutta se on suorastaan huutanut avukseen. Lumenen naamio on ollut aivan ihana apu ja olen käyttänyt sitä ihan säännöllisesti parisen kertaa viikossa, vaikka aikaisemmin olin varsin huono muistamaan naamiohommia ylipäätään.
Joskus olen jopa laittanut ohuen kerroksen Lähde-naamiota kasvoilleni koko yöksi. Silloin levitän ensin puhdistetulle iholle seerumin ja yövoiteen – ja lopuksi sitten ohuesti naamiota erityisesti ihoni ekstrakosteutta kaipaaviin ongelmakohtiin. Aamulla sitten huuhtelu viileällä vedellä ja lopputuloksena on pehmeä, notkea, hyvin kosteutettu ja rauhallisen oloinen iho. Ihanaa!

Ei hemmottelupäivää ilman ihanaa ruokaa! Vaikka periaatteessa mikään ei estäisi syömään vaikka joka päivä ajatuksella nautiskellen, kiiltävälehtistä muotilehteä selaillen, sitä tulee kuitenkin tehtyä aivan liian harvoin. Pitäisi kyllä ottaa paremmin tavaksi yrittää olla kaikin aistein läsnä ihan aina, eikä vain silloin, kun on päättänyt pyhittää päivän omalle hyvinvoinnilleen.

Hemmottelupäivän kynsilakkavalintaa tehdessäni silmiin osui joskus aikapäiviä sitten Lumenelta saamani koralliin taittava vaaleanpunainen. Sävyn nimi “Tulee kevät” (nro 57) teki päätöksen selväksi – miten voisin valita mitään muuta sävyä ihanana päivänä, jolloin todellakin on jo kevättä ilmassa!

Päivän päätteeksi keittelin vielä kupillisen höyryävää teetä ja annoksen kaurapuuroa. Rakastan kaurapuuroa – ja etenkin jäisten mustikoiden kanssa. Ajatus oli, että töllään vielä hetken Netflixiä, mutta sitten päädyinkin puhumaan melkein parituntisen puhelun rakkaan ystäväni kanssa. Parempaa päätöstä päivälle en olisi voinut toivoa! (ja tämä hemmottelupäiväni oli, niinkuin hiusten pituudesta hyvin näkee, ennen viime sunnutain suru-uutisia).
Tunnelmallista kynttilänvaloa tuomassa Tru Melangen aromaterapiakynttilä, josta tykkään aivan valtavasti, vaikken synteettisesti valmistetuista tuoksukynttilöistä välitä lainkaan. (Saatu blogin kautta)

Suurkiitokset kaikille lihansyöntikeskusteluun osallistuneille!
Ilahduttaa aivan valtavasti se, että ainakin tämän pienen otoksen perusteella monet vannoutuneetkin lihansyöjät ovat alkaneet ajatella toisin ja valmiita korvaamaan ainakin osan eläinperäisistä raaka-aineista kasviksilla. Itse en oikein syty tuomiopäivänjulistusmentaliteetista – vaan olen sitä mieltä, että every step counts, pienilläkin askelilla oikeaan suuntaan on suuri merkitys. Ja mitä useampi säätää ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi, sitä suurempi vaikutus sillä on.
Lupasin arpoa 50 euron lahjakortin WWF:n verkkokauppaan kaikkien määräaikaan mennessä kommentin jättäneiden kesken. Virallinen blogionnetar, random.org, on puhunut ja voittaksi selviytyi SARA!
Saran  vastaus:
“Olen vähentänyt lihan syöntiäni monistakin syistä, joissa perustana ovat terveys, ekologisuus ja eläinten hyvinvointi. Samaa ajatusta käytän myös muissa ruokavalinnoissani esim. riisin korvaan yleensä kotimaisella ohralla tms. Ajatuksena se, että kaikkea saa syödä kohtuudella, aika samoilla linjoilla sinun kanssasi.
Pakko palata sen verran tuohon ravinteiden kiertoon lihan kasvatuksessa… eli jokaisella tilalla se lanta ja virtsa todella ajetaan pelloille, mikä vähentää muun lannoituksen tarvetta paljonkin kun se tehdään hyvin ja sää suosii. Ongelmana kuitenkin on että lannan säilyttäminen, käsittely ja levittäminen ei ole vielä sillä asteella, että ravinnekierto olisi suljettu vaan esim fosforia ja typpeä ei saada lannasta tehokkaasti kasvien käyttöön. Tätä kehitetään ja tutkitaan koko ajan.”
Onneksi olkoon!!
Ja kiitos informaatiosta – näin sitä bloggarikin oppii uutta!
Suurkiitokset myös kaikille muillekin keskusteluun osallistuneille!
Voittajalle on lähtenyt ilmoitus myös sähköpostilla.