Tarot-kortit – tai tarokki – herättää tosi paljon monenlaisia tunteita. Sen olen tässä ihan viimeaikoina huomannut.
Itse löysin kortit käytännöllisesti vasta noin kuukausi sitten, vaikka muistan kyllä hyvin, että minulle on yhden kerran luettu kortteja juuri ennen kuin muutimme tänne Tukholmaan. Korttien lukijana toimi tuolloin itsellenikin puolituttu kaverin kaveri. Esitin korteille silloin kaksi kysymystä ja toiseen sain ympäripyöreän “vastauksen löydät tutkiskelemalla sisimpääsi” -tyyppisen vastauksen, mutta toiseen hyvin eksaktin ja selkeän vastauksen, joka oli käytännöllisesti päinvastainen siihen, mitä tietoisella tasolla toivoin.
Sen jälkeen en ole ollut missään tekemisissä tarokkien kanssa, kunnes tosiaan noin kuukausi sitten törmäsin aiheeseen ja totesin, että tämähän kiinnostaa todellakin. Ensimmäistä ajatusta seurasi ehkä tunti tai kaksi kiivasta googlamista ja aiheeseen tutustumista, joka päättyi siihen, että olin tilannut itselleni oman tarot-korttipakan, opaskirjan ja kaksi kiloa kristalleja erilaisiin tarkoituksiin.

Niinkuin huomaatte, en nyt tosiaankaan voi kutsua itseäni miksikään guruksi tai oikeaksi noidaksi, mutta hiukan olen ehtinyt tehdä taustatutkimusta ja opiskellut asiaa.
“Miksi uskon Tarot-kortteihin?” – on kysymys, johon kaikkein korrektein vastaus olisi, että “noooh, uskon ja uskon… mutta onhan se kivaa viihdettä samaan tapaan kuin iltapäivälehtien horoskoopit”. Nyt on kuitenkin niin, että uskon vahvasti, että Tarot-korttien avulla voi löytää vastauksia vaikeisiin kysymyksiin, saada opastusta ja ohjausta parempaan elämään, ymmärrystä ihmissuhteisiin ja apua niin henkisten lukkojen kuin monimutkaisten tilanteiden avaamiseen.
Vaikka periaatteessa olen erittäin pragmaattinen ja luotan vain tieteelliseen todentamisprosessiin, en voi jättää huomioimatta sellaista vähäpätöistä asiaa, että täällä me vain elellään, sinisellä planeetalla, joka kiertää yhtä sattumanvaraista tulipalloa ja lähinnä meitä on pikkuinen kuu, joka liikuttaa valtameriä. Kaikkea vaan ei voi selittää tai vielä vähemmän ymmärtää.

Itse uskon, että kaikki – aivan kaikki – on energiaa. Se, mikä tai kuka kanavoi tuota energiaa, on pohjana useimmille tunnetuille uskonnoille. En aio ottaa ollenkaan kantaa eri näkemyksiin, sillä olen aivan varma, että kyseessä on vain saman kolikon monet eri puolet.
Mutta energia sinänsä on siis koko homman ydin. Eikä tällä ole välttämättä mitään tekemistä Tarot-korttien kanssa. Jotkut ehkä muistaa vielä blogini “The Artist Way” -periodin (niin harmi, että juttusarjan monet kuvat on siellä pimeänä, mutta muuten tuo on kokonaisuus, johon itsekin palaan aina silloin tällöin..). Silloinkin yksi kantavimmista ajatuksista oli – ja edelleen on – se, että universumi vahvistaa niitä ajatuksia, joita itse vaalit mielessäsi.
Ajatuksetkin ovat energiaa ja se, mihin keskittää mielensä, saa vahvistusta universumilta. Klassisia esimerkkejä on se, kun olet pitkästä aikaa miettinyt jotain vanhaa ystävää ja päätät viestitellä hänen kanssaan. Juuri, kun olet tarttumassa puhelimeen, huomaat, että siellä on viesti samaiselta ystävältä.
Ja juuri TÄHÄN perustuu se, miksi uskon Tarot-kortteihin.
Ei niin, että se olisi mitään erityistä ennustamista. Ei niin, että kysymyksessä olisi minkään tason hämärähommia. Ei niin, että kortit paljastaisi jotain tosi kauheaa (tai upeeta), jota et jo tietäisi.
Itselleni Tarot-kortit on ollut tämän viimeisen kuukauden ajan suora yhteys omaan alitajuntaani – joka vaikuttaa olevan monesti paljon fiksumpi kuin mitä itse olen. Oikeasti olen siis tiennyt vastauksen korteille esittämääni kysymykseen, mutta tietoinen minäni on halunnut järkeillä tai toiveajatella tilanteen toisenlaiseksi. Olen myös saattanut vähätellä kortin viestiä, mutta aika nopeasti havainnut, että alitajuntani kyllä tietää asioiden oikean laidan.
En todellakaan halua lukeutua siihen koulukuntaan, joka väittää pystyvänsä ennustamaan tulevaisuutta. Toisaalta tulevaisuus on aina jatkumoa nykyhetkessä tehdyille päätöksille ja siinä mielessä korttien lukeminen voi hyvinkin auttaa välttämään karikoita ja kriisejä sekä tukemaan vaikeista tilanteista selviämistä. Siinä mielessä toki kortit voivat toimia tulevaisuuden muovaamisen välineenä.

Nyt jo pelkästään tämän yhden kuukauden aikana ehtinyt hämmästyä moneen kertaan, miten brutaalin oikeassa kortit ovat. Ja jälleen kerran, kertomassa asioita, joita en halua kuulla, mutta jotka alitajuntani tietää oikeaksi.
Vastaus otsikon kysymykseen on yksinkertaisesti se, että uskon Tarot-kortteihin siksi, koska ne on väline, joiden avulla voi saada yhteyden omaan tiedostamattomaan tajuntaansa ja ammentaa sieltä viisautta, elämänkokemusta ja vastauksia, jotka siellä jo on, mutta joihin on muuten hyvin vaikea saada yhteyttä.

Tyylilleni uskollisesti ajattelin tuoda tämänkin henkilökohtaisen journeyn tänne blogiin. Ajatuksissani on, että aloittaisin juttusarjan “Torstai Tarot”, jolloin lukisin kolme korttia tulevalle viikonlopulle. Siis niin, että sinä siellä ruudun toisella puolella saisit valita intuitiivisesti yhden kolmesta kortista – sen, johon alitajuntasi tuntee eniten vetoa. Sitten kirjoittaisin auki, millaisia energioita kortin mukaan loppuviikko tuo tullessaan, mihin kannattaa kiinnittää erityistä huomioita, ihmissuhteet, terveys etsetera.
Jos nyt tuntuu siltä, että tämä on ihan kauhistuttava idea ja että olisi parempi, kun pitäisin tarottini vain omana tietonani, niin tuohon kommenttiboksiin saa huikkailla. Hiukan kyllä huolestuttaa, että ainakin Instagram-seuraajani tuntuvat ignoreeraavan kaikkia Tarot-aiheisia kuviani, mutta en nyt haluaisi ihan heti luovuttaakaan – sen verran hyvältä jutulta tämä itsestäni tuntuu!