Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut – tai “julbord” – niinkuin täälläpäin on tapana sanoa. Häppeningin teema on rock, mikä aiheutti pientä päänvaivaa, koska halusin hauskan ja teeman mukaisen asun, mutta en mitään hevirokki-naamiaispukua.
Hiukka on taas vaihteeksi kiire, mutta.. kengät check!
korut (saatu Glitterltä – kiitos!!)… check!
Hillitysti rock asu. check!
tiukka rokkimeikki. check!
puudelikiharat in making. check!
Huomenna lisää, nyt täytyy juosta!! Pussss!
Käsi ylös, kuinka moni katsoo parhaillaan Grey’s Anatomyn kymmenettä tuotantokautta!? Ei nyt varmaan ole mikään erityinen spoileri niillekään, jotka eivät ole vielä tuonne asti päässeet, jos paljastan, että tällä sesongilla Dr. Grey tekee omaa tutkimusta, aiheenaan kolmiulotteisina tulosteina tehdyt implantaatit. Olen pitänyt tuota aivan täydellisenä sci-finä ja sarjan juonkäänteitä mainiosti palvelevana juttuna (nyt en paljasta enempää!!), jolla ei ole mitään tekemistä ihan oikean todellisuuden kanssa.
Kunnes tässä muutama päivä sitten törmäsin yhdessä tapahtumassa tuttuuni, So Stockholm gallerian pitäjään, joka kertoi, että heillä on juurikin meneillään näyttely 3 D -tulostetuista koruista! Lähdimme Peetun kanssa saman tien tutustumaan kyseiseen ihmeeseen.
Paikanpäältä löysimme LUMITORO -nimisen korubrandin ja huikeita hopeasta, teräksestä ja titaanista tulostettuja koruja.
Aika uskomattomia ja jotenkin karuntyylikkäitä koruja. Erityisesti tämä viimeisen kuvan upea kiillotetuista ja himmeistä hopeatikuista kasattu kääty olisi niin upea!
Hauska anekdootti tähän vielä. Lumitoron suunnittelija Roberto Chaves on puoliksi suomalainen ja puoliksi espanjalainen (vaikkakin Ruotsissa syntynyt ja kasvanut) ja siitä tulee myös korumerkin nimi Lumi = lumi ja toro = härkä.
Joku ehkä vielä muistaa, kun vasta viime keväänä esittelin uusia Tiger of Swedenin pokilla varustettuja silmälasejani ylpeänä siitä, että vihdoinkin noin about ziljoonan vuoden jahkaamisen jälkeen sain hankittua uudet lasit. Nyt kyllä sekä kirvelee, että hävettää tunnustaa, että resepti, jolla kakkulat tuli tuolloin teetettyä oli melkein kaksi (lue: yli kolme) vuotta vanha. Ja siis näkönihän ei ole oikeastaan huonontunut, tavallaan ehkä jopa parantunut, mutta jotain pientä, jonka ehkä kuiskaten kehtaan tässä tunnustaa, oli tuona aikana ehtinyt tapahtua.
Taidan nimittäin tarvita ne… uuuuh (tekee kipeetä!!)… moniteholinssit!
Itselleni tyypilliseen tyyliin päätin siirtää kyseisen ongelman taka-alalle odottelemaan, kunhan aika olisi kypsä sen kanssa diilaamiseen. Yllättäen tuo hetki tupsahti kohdalle äkemmin kuin olisin voinut kuvitella. Indiedaysin järkkäämän Bloggers’ Inspiration Day’s näytteilleasettajien joukossa oli nimittäin Instrumentarium – ja heidän osastolla ehdin pyörähtää juuri ennen tapahtuman sulkeutumista. Onneksi!
Instrumentariumin näyttelyosastolla saattoi kuvauttaa itsensä lempparipokien kanssa, mikä on aivan mahtavaa, koska vasta silloin saa realistisen kuvan, miltä kakkulat oikeasti näyttää päässä. Kuvausnurkka oli tosin aivan hämärä ja ihmettelin kovasti, että mitenkä siellä ylipäätään voi saada mitään kuvia. Nooh.. salaman kanssa kaikki onnistuu tavalla tai toisella. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vaaleat silmäni näyttää vähintäänkin kajahtaneelta salamalla otetuissa kuvissa.. Pahoittelen, jos herkemmiltä menee yöunet. Haha!
Ylemmässä kuvassa Guccin melko maskuliiniset, mutta kuitenkin klassiset pokat. Tykkäsin kovasti erityisesti tuosta sankojen signature-raidoituksesta, joka pikkuisen pilkistää hiusten välistä. Muutenkin melko äijämäinen malli on mielestäni tosi kiva. En nyt äkkiseltään löytänyt noita samoja pokia Instrumentariumin naisten pokavalikoimasta. Ehkä nuo olikin miesten puolelta. Ei kyllä olisi eka kerta…
Tässä kuvassa on vähintään yhtä crazyt silmät kuin edellisessäkin, mutta pokista pitää kyllä kertoa yksi juttu. Ja se menee näin: tuolla Bloggers’ Inspiration Day:ssä Mintulla oli tärkeä tehtävä toimia ruotsalaisten huippuvieraittemme tulkkina ja hostina. Tästä syystä olin siis tavallistakin enemmän bizi ja etenkin aivan liian spiidattu keskittymään yhtään mihinkään muuhun kuin vaihtamaan kuulumisia kohdalle osuneitten bloggari-kollegoitten kanssa.
Instrumentariumin osastolle osuin, koska se oli siinä vieressä, mistä kävin hakemassa ihanat Kalevala Korun käädyt illaksi lainaksi. Kakkulatarve oli jäytänyt takaraivossa jo siitä lähtien, kun tajusin, että niitten viime keväänä hankittujen Tigereitten olisi pitänyt olla ne… monitehot. Marssin siis tiskille ja sanoin, että: “tykkään yleensä vähän maskuliinisista laseista, mitkä olis mulle hyvät“. Käteeni – tai pikemminkin nokalleni – iskettiin mustat BOSSin kehykset, jotka ovat juuri sopivan räyhäkkäät, mutta sitten kuitenkin kivasti vähän naisellisen kissamaisen vinksallaan. Rakastuin samantien ja haluan nämä. Heti.
Eli siis jos nyt joku haluaa äänestää edellisten Guccien puolesta – siitä vaan – minä olen päätökseni tehnyt. Suosittelen kaikille kakkulahankintojen kanssa painivien ensinnäkin tsekkaamaan Instrumetariumin pokavalikoiman, mutta varsinkin suuntaamaan palvelevaan optikoliikeeseen. Kyllä ei ole ostavan asiakkaan mielestä mitään niin hienoa kuin asiansa osaava myyjä ja ammattitaitoinen asiakaspalvelija!
Ja kaikkien super-piilomainontaa estävien disclaimereitten nimessä kerrottakoon, että tulen ilmeisesti saamaan tämän pokaesittelypostauksen myötä lahjakortin Instrumentariumille, mutta koska en sitä täällä Tukholmassa kuitenkaan pysty käyttämään, etu on aika teoreettinen tällä kertaa…
Käytiin tänään Peetun kanssa töitten jälkeen tutustumassa Modecenterin Café Operassa järkäämään SS2014 pressipäivän tarjontaan. Paikalle oli kertynyt kiitettävän monta merkkiä, mutta aikas monet olivat kyllä sellaisia varsin pieniä, joita edes täältä meiltäpäin ei saa kuin jostain hassusta pienestä putiikista.
Pikkuisen isompia ja tunnetumpiakin brändeja toki bongattiin. Asustepuolelta ei löytynyt mitään hirmu jännää, mutta vähän kieltämättä ihmeteltiin esillä olevaa Snö of Swedenin mallistoa. Siis onko tuo takavuosien luonnonkivi-suosikki siirtynyt tosiaan ihan täysin niin tallatulle ketjulenkkilinjalle – vai mitä? En kyllä ole heidän edesottamuksiaan kovin seurannut, mutta täytyy kyllä sanoa, että pressipäivän annin perusteella en ole niin kovin kiinnostunutkaan. Pieni plussa sentään punakullan värisistä jutuista, vaikka ei sekään nyt varsinaisesti enää mikään uutuus ole.
Toinen takavuosien suosikki, tanskalainen Mexx, on onnistunut huomattavasti paremmin. Sinisävyinen pointillistinen viskoosijakkupuku antoi yllättävänkin raikkaan ja trendikkään vaikutelman. Varmaan istuvuuskin on ihan hyvä, jos ei Mexx ole hukannut ihan kaikkia kaavottajiaan.
Mexxiltä löytyi myös hillittömän kaunis oranssi-turkoosi maksimekko. Omasta garderobistani ei löydy kunnollista maksia edelleenkään, joten tuon Mexxin version aion käydä sovittamassa heti, kun se tulee kauppoihin keväällä!
Jos edelliset pari merkkiä olivatkin vähän sellaisia männävuosien tähtiä, aivan totaalisen uusi tuttavuus oli sen sijaan ruotsalais-brandi Ulf Andersson. PR-neidon mukaan merkki on ihan kohtuullisen suuri Jenkeissä ja etenkin Kanadassa. Tuohon on tietty mahotonta sanoa mitään, mutta tosi hurjan kauniita, vähän retro-henkisiä mekkoja heidän esittelytangostaan löytyi tänään. Extra-pisteet Ulf Andersonille sika-viileästä Tre Kronor -logosta!
Tässä voidaan todeta ihan käytännössä, että lauantaisen kamerakoulun opit eivät vielä ole aivan täysin iskostuneet tajuntaan. Hämärässä kuvaaminen ei tuota mitään timanginkirkasta lopputulosta, vaikka objektiivi on vaihdettu ja automaattiasetus jätetty unholaan.
Noh, eipä tuossa tämänpäiväisessä office-asussa nyt mitään älytöntä ihmettä olisi ollutkaan. Monkin musta jakku, H&M:n harmaat samettihousut, Dr. Martensit, Marc Jacobsin laukku – kaikki on täällä esitelty aikaisemminkin. Uutta on ainoastaan H&M:n Isabel Marant -malliston korvikset. Ne näkyy onneksi erinomaisesti tässä kuvassa. Haha!
Peetun asu:
Nyt Inspiration Blog Awards gaalan kuvaseinäkuvat on vihdoin julkaistu! Kaikki kuvat voi käydä tutkailemassa täältä: Katso kuvat Inspiration Blog Awards -juhlasta. Itse keskityn esittelemään vain omaa asuani ja lisäksi muutama muu, joista tykkäsin ihan erityisesti. 😀
Parhaiten asuni näkyy tässä ekassa kuvassa, jossa pääsin ikuistettavaksi ihanan ihanan Stellan kainaloon. Stella on aivan järkyttävän hottis huippukorkeissa otk-buutseissaan, nudessa asussa ja suloisessa surffitukassaan. Omassa asussani tykkään eniten siitä, miten Kalevalalta lainaan saadut Hämäläiset juhlakäädyt rimmaavat Filippa K:n karvanilkkureitten kanssa ja tietty tuosta Diana von Furstenbergin mekosta. Mekkoa oli nyt tällä kertaa ihan pakko vähän rokintaa Acnen elämää nähneen nahkarotsin avulla…
Oli nyt pakko laittaa tämäkin kuva tänne, vaikka meikäläisen naama onkin jotenkin kummasti levinnyt pitkin (tuplana näkyvää) kaulaa. Ei sitä ihan joka pääse kuvaan näin mahtavien naisten kanssa! Business Womanin asu höyhenhörselöisine vyötäröineen on aivan mielettömän chic, samoin Karlan flapper-henkinen samppanjan värinen mekko. Dahlia oli niin hienona, että ensin en edes ollut tunnistaa ja Marjukan nuden värisin asustein stailattu Filippa K:n mekko sopi kantajalleen aivan täydellisesti. Ja aika kivasti rimmaa tuon ylläolevan naisjoukon värisävytkin keskenään!
Illan upein pari oli ehdottomasti Nata ja Saara!
Vaikka kyllä Rilla ja gorilla pistivät aikas hyvin kampoihin tuolle edelliselle pariskunnalle. Rillan Vivienne Westwood oli mielestäni yksi koko illan ehdottomasti kauneimpia mekkoja ja koko kokonaisuus muutenkin tosi viehättävä.
Ja jos nyt ihanista mekoista alettiin, niin täytyy sanoa, että Indiedays-tiimin 2OR+ByYATit olivat kyllä aivan mielettömän hienoja jokaikinen!!
Kuvat: Pauli Siuruainen/Olympus
Meillä oli tänään kunnia päästä Peetun kanssa VIP-shoppailemaan H&M:n huomisaamuna lanseerattavaa Isabel Marant -yhteistyömallistoa. Tässä pari kuumaa vinkkiä huomisia ostoksia varten liittyen mm. kokoihin etc.
Oli ihan mahtavan hienoa päästä pienellä varaslähdöllä ostoksille – etenkin, kun meillä kummallakaan ei olisi mitään mahiksia päästä jonottelemaan huomisaamuna. Karkki olisi toki ollut myöskin tervetullut, mutta ahkeralla opiskelijaneidolla oli jotkut asianajotoimisto-cocktailsit, jotka ajoivat tärkeyjärjestyksessä ymmärrettävästi tämän häppeningin ohi.
Ekana jonossa!! Haha! Peetu tuli jonoon suoraan töistä ja onnistui jumittamaan jonon ykköspaikan. Niin siistiä – vaikka se kyllä käytännössä tarkoitti sitä, että sitkeä neito ehti olla jonossa reilut puolitoistatuntia. No, en kyllä minäkään oikeastaan etuillut ketään, kun saavuin mäkkärihamppareitten kanssa jonoon noin 20 min Peetua myöhemmin.
VIP-shoppailu-iltaa rakennellaan. Tähän tuli virallinen valokuvaus-/sponsoriseinä. En kyllä nähnyt, että kenelläkään olisi ollut aikaa jäädä seinustalle kuvattavaksi. Poikkeuksellista ja virkistävää. Mutta ai että, että jäi vaivaamaan nuo paljettipöksyt. En yleensä ole mikään kokofasisti, mutta noitten kohdalla tuli sellainen emmäänykaioikeenvoi -olo. Mutta ei tuo H&M:n paljettihousuihminenkään mikään size 00 ole – ja ihan hemmetin hyvältähän ne näyttää…
No nyt ollaan oltu jonossa about tunti ja alkaa jo vähän tulla vilu. Tässä vaiheessa myös mietin, että taidan olla superjärkevä ihminen ja äiti, kun heti ensimmäisenä flunssasta toivuttuani ryntään tällaiseen härdelliin. Mutta first things first ja a man’s gotta do, what a...
Enää viisi minuuttia. Jonoa on jo kertynyt kiitettävät puoli kilsaa ja ovimies toistaa noin sadannen kerran, että kun hän avaa köyden, me emme saa juosta. Ilmassa on vähintäänkin keskisuuren maakuntaurheilujuhlan tuntua!
Teimme tiukan suunnitelman. Kolme asiaa, jotka halusimme ostaa (tyttöjen Smile-college, smokki-jakku, korvikset) kaapataan kainaloon ensimmäisenä. Seuraavaksi metsästetään “olisi kiva” -listalaiset (avokkaat, pellava-t, päällystakki ja se hörselöhame) ja vasta sitten käydään nappaamassa lasilliset samppanjaa ja aletaan sovitella saalista.
Kyllä, olisin hankkinut about puolet mallistosta vähintään, jos siihen olisi taloudellinen liikkumavara. Mutta ihan mielettömän siistiä, että näitä yhteistyömallistoja ylipäätään on. Pääseepähän ainakin vähän maistelemaan catwalk-tyylejä ihan sinänsä kohtuuhinnalla.
Huomisiin taistoihin tähtääville tiedoksi:
Kengät hävisivät alta aikayksikön kaikilta osastoilta. Eli ei vain naisten hapsubootsit vaan myös lasten tennarit ja miestenmalliston nilkkurit.
Yes – I <3 these earrings! Onneksi nuo on sen verran hillityt, että koko maailma ei ehdi kyllästyyn, kun överikäytän niitä seuraavat sata-aikaa.
Ihanat ranskalaishenkiset tarjoilut: macaronseja ja samppanjaa!
Tungos oli oikeastaan ihan siedettävä – enkä katkaissut yhtään kynttä – enkä saanut yhtään mustelmaa – joten aika ihmeen siisti VIP-shoppailutapahtuma näissä merkeissä.
Pari asiaa jäi vielä metsästettäväksi huomiseen online-shoppailun avautumiseen. Yksi punaprinttinen college-paita Peetulle, valkoiset farkut Mintulle (joo! Ne on mun mielestä hienot!) ja jotain asusteita jäi vielä vähän vaivaamaan.
Mutta toisaalta – näihinkin ollaan jo tosi tyytyväisiä ja oli ihan mahtavaa päästä näin etukäteen jo ostoksille. Tarkempia esittelyitä ostoksista tulee, kunhan päästään kameran ja päivänvalon kanssa samoille sijoille.
Huomenna kannattaa pitää mielessä, että kaavoitus on aika “suora” ja mitoitus suht suuri – muuten oikeastaan ihan kaikki oli kyllä paljon kivemman näköisiä livenä kuin kuvissa!
