Varmaan joku siellä ruudun toisella puolella on huomannutkin, että allekirjoittanut on ollut viime aikoina aivan luokattoman saamaton bloggari. Kaikenlainen hässäkkä työelämässä, muutokset ja kriisit yksityiselämässä sekä ziljoonat pikkuasiat on syynä siihen, että bloggailu on jäänyt kakkoseksi.
Ei niin, että olisin ollut ikinä hetkeäkään kyllästynyt blogin pitämiseen – ei todellakaan – olen vain priorisoinut tietokoneetonta aikaa iltaisin, ulkoilua ja lepoa. Ihan älytöntä tsemppiä on vaatinut se, että saisin nukuttua riittävästi. Eikä se nyt vieläkään kyllä mikään automaattinen rutiini valitettavasti ole.
Onhan tässä tullut kaikenlaisia uusia villityksiäkin, jotka ovat vieneet oman aikansa. Ensin hurahdin journal-hommaan ja askartelin iltakaudet kalenteria ja muistikirjaa viritellen. Sitten löysin Tarot-kortit (tai ne löysivät minut) ja olen viettänyt lukemattomia tunteja opetellen niiden tulkintaa. Tarottien myötä päädyin vielä villiintymään kristalleihin ja vaikka niihin liittyviin juttuihin olen perehtynyt jo joskus lukioikäisenä, on silläkin saralla riittänyt vaikka millä mitalla uusiakin asioita.
Viime viikonloppuna olin Helsingissä ja osallistuin bloggareille tarkoitettuun Inspriration Weekend 2018 -tapahtumaan. Ja tiedättekö mitä tapahtui? Löysin takaisin rakkauteni koko tähän hommaan!
Eli näin keskipitkän hiatuksen jälkeen on aika palata takaisin perusasioiden pariin! Tosin ehkä aavistuksen muuttuneena Minttuna… Tarot- ja kristallihommat tulevat todennäköisesti näkymään myös täällä, mutta vanhat tutut aiheet asuista kauneuteen, helppoihin arkiruokiin ja Tukholmavinkkeihin pysyvät toki mukana myös.
Inspiration Weekendistä tulee erikseen juttua, mutta bloggarin paluun kunniaksi lauantain hyvinvointiteemaisen päivätapahtuman sporttihenkinen asu esittelyssä klassisen peiliselfien avulla.

• paita, Weekday
• hame, Weekday
• sportti-trikoot, Craft
• tennarit, Nike

Perjantai ja 13. päivä – mitäs siihen sanotte?
Olen aika monissa asioissa salaa vähän taikauskoinen, mutta koska numero 13 on monesti tuottanut itselleni aivan selkeästi onnea, en usko pahanonnenperjantaihin lainkaan. Tänäänkin on itseasiassa ollut oikein kiva päivä tähän asti. Olen saanut pari hankalaa työhommaa pois käsistäni ja kolmaskin takkupallo alkaa näyttää selkiämisen merkkejä.
Kivuushommat jatkuvat koko viikonlopun. Olen piiiiitkästä pitkästä aikaa lennähtämässä Suomeen blogijuttujen vuoksi. Taitaa olla pari vuotta kun viimeksi osallistuin mihinkään vastaavaan – ehkä jopa kauemmin. Niin ihana nähdä taas kaikkia huippuja tyyppejä viikonlopun ajan.
Eli niin luottavaisesti suhtaudun  perjantain 13. päivän normaaliuteen, että olen juurikin tässä astumassa lentokoneeseen!

Tässä esittelyssä toimistoasuni parin päivän takaa. Siinä yhdistyy kaksi asiaa, joista en vielä vuosi sitten voinut kuvitellakaan innostuvani, nimittäin röyhelöt ja kukkakuosi!
Etenkään kukista en tunnu saavani mitenkään tarpeeksi, vaikka jossain vaiheessa kuvittelin, että kasarin viimeisten vuosien yliannostus aiheutti koko loppuiän kestävän ällötyksen. Nyt tekisi kuitenkin mieleni tunkea vaatekaappi täyteen hameita, housuja, mekkoja, paitoja – ja miksei  jakkupukujakin raikkaan romanttisin kasvikuosein koristeltuna.

Ihan tarkalleen ottaen nopeasti lempparikseni muodostuneen röyhelöpaidan kuviot ei ole puhtaasti kukkia, ennemminkin puita, lehtiä, siemenkotia ja muuta kasvihässäkkää. Näyttäisi seassa olevan pari liehusiipistä perhostakin.
Paita on Lindexin talvialesta, alen loppumetreillä tehty superlöytö. Oli hyvä, että nappasin sen mahanpohjatunteen mukaisesti matkaani, vaikka järkiparka huutelikin, että kato nyt röyhelöä!? Kato nyt kukkakuosia!?
En ole ikinä pitänyt tyyliäni erityisen preppynä, mutta päätellen siitä määrästä Lindexin Holly & Whyte -malliston vaatteita, mitä olen varsinkin viimeaikoina lisännyt garderobiini, pitäisi varmasti tarkistaa asennetta. Toisaalta vaatteet on kyllä IRL paljon muutakin kuin mitä suunnittelijat piirustuspöydillään ja markkinointihenkilöt palavereissaan päättävät – ja hyvä niin!

• paita, Lindex
• farkut, Lidl Heidi Klum
• nilkkurit, Acne

[mittaustagi]

Kevät alkaa olla jo sen verran pitkällä, että on hyvä aika alkaa miettiä, miten sitä voisi ilahduttaa ja yllättää äitiä äitienpäivänä. Itselleni juhlapäivä on aina parhaimmillaan, kun väki kokoontuu ruokapöydän ympärille nauttimaan yhdessä herkuista. Brunssi on yksi joustavimmista, rennoimmista ja kivoimmista aterioista. Monenlaiset ihanat ruokalajit löytävät paikkansa brunssitarjoiluissa ja uudet ideat tuovat mukavaa vaihtelua. Postaus toteutettu yhteistyössä Coolstuffin kanssa.
Bongailin Coolstuffin valikoimista kaikenlaisia mahtavia juttuja, joiden avulla on helppo ilahduttaa äitiä joko brunssin tai ihan lahjan muodossa. Kannattaa muutenkin tsekata tuo nettikauppa – siellä on hurjasti oivaltavia ja vähän erilaisia lahjaksi sopivia tuotteita.

Mintun äitienpäiväbrunssin rungon muodostavat suolaiset salaattikupit, suklaafondue ja suloiset sydämenmuotoiset paistetut kananmunat.
Salaattikupit valmistuu superkätevästi vohvelikuppiraudan avulla. Tein taikinasta täysjyväjauhojen ja kaurahiutaleiden avulla varsin leipämäistä. Täytyyhän sitä brunssilla olla jotain kunnolla täyttävää! Kupeista tuli tosi hyviä ja ne sopivat salaatin kanssa tosi hyvin.

Seuraavaksi täytyy tosin testata ihan perinteistä vohvelitaikinaa ja laittaa täytteeksi vaikka jäätelöä ja marjoja. Taikka sitten säädän ohjetta maissijauhojen avulla niin, että kupit toimivat tacokuorina… Mahdollisuuksia on vaikka miten paljon!
Salaatin juttuna on ihanat, kasvikuivurilla lempeästi kypsennetyt juurekset. Samalla laitteella voi tehdä helposti itse sipsejä, kuivata sieniä, marjoja ja hedelmiä. Aivan loistolaite, jos haluaa valmistaa itse herkullisia ja terveellisiä naposteltavia. Eli tässä erinomainen lahjavinkki säilömisestä tai terveellisistä herkuista kiinnostuneelle äidille!

Salaattia varten en kuivannut juureksia aivan kuivaksi asti, vaan vain kypsensin ne sopivan pehmeiksi ja maukkaiksi.
Äitienpäiväbrunssin makeana herkkuna toimii suklaafondue.  Kätevästi kahvikupin kokoinen fonduemuki on juuri sopiva kahden hengen herkutteluun. Dipattavaksi on tarjolla mansikoita, viinirypäleitä ja ananaksen paloja.

Ananas on aivan ihana hedelmä, mutta sen paloittelu on melkoisen rasittavaa ja suttuista puuhaa ja siksi sitä ei tule syötyä kovinkaan useasti. Huippukätevän leikkurin avulla homma hoituu kuitenkin leikiten ja lopputuloksena on siisti spiraali. Lisäksi kuoren voi halutessaan käyttää vaikka hedelmäsalaattikuppina.

Tuo samainen leikkuri on käytössä useammallakin tutullani – ja kaikki vannovat sen nimeen.
Pitäähän äidille olla myös kukkia! Hauskat säilykepurkkikasvit on persoonallinen vaihtoehto perinteiselle kukkakimpulle – ja erinomainen lahjaidea, jos pitää esimerkiksi matkustaa pidemmälle.

Avaamisen jälkeen kasvit alkavat versota ihan parin päivän päästä vettä saatuaan. Kukkimista pitää odotella hiukan pidempään, mutta jos ei käy niinkuin meillä, että kissanrontit käyvät napostelemassa purkista pilkistäviä lehtiä, pääsee äiti varmasti nauttimaan myös kukkaloistosta kesän kynnyksellä.


Coolstuff on mitä mainoin lahjapuoti – eikö totta – ja nyt seuraa arvonta!
Kommentoi tähän postaukseen, mitä itse tilaisit lahjaksi tai itsellesi Coolstuffista  ja voit voittaa 30 euron lahjakortin Coolstuffille. Laita kommenttiin linkki valitsemaasi tuotteeseen! Kilpailuun osallistuvat kaikki 16.4.2018 klo 23.59 mennessä jätetyt vastaukset. Tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Siis voi apua, miten ihana auringonpaiste on ollut koko viikonlopun! Kyllä se kevät sieltä vaikuttaa olevan tulossa, vaikka lunta ja pakkasta on edelleen ihan poikkeuksellisen reippaasti. Monesti olen jo näin maaliskuun puolessa välissä laitellut ensimmäiset parvekekukkaset, mutta nyt on vielä ruukut ihan umpijäässä.
Olen viettänyt melkein koko viikonlopun ulkosalla, mitä nyt välttämättömimmät kotihommat on tullut hoideltua. Kauppaan en viitsinyt millään lähteä – ja se kyllä hiukan kadutti, kun kurkistin jääkaappiin. Valon lisäksi siellä ei ollut juuri mitään.
Pussi perunoita ja pari sipulia pilkisteli vihanneslaatikossa ja Oatlyn kauraranskankermaa sekä paketti vegaanijuustoa löytyi myös. Ai että tykkään vegaanisista maitotuotteista tosi paljon! Tällaiselle kokkikoululaiselle, jonka ruuanlaittoinnostus tulee ja menee, on niiden tavallisia lehmänmaitotuotteita huomattavasti pidempi “parasta ennen” -päivämäärä ihan pelastus.
Pakkasesta löytyi vielä paketti marinoitua tofua ja härkistä – joten päätin väsätä kunnon comfort foodia: mehevän herkullisen perunavuoan, josta riittää syötävää pitkälle ensi viikkoon.

VEGAANI PERUNAVUOKA
(6 – 8 annosta)
Ainekset:

• n. 1 kg perunoita
• 1 – 2 sipulia
• 3 dl kikherneiden keitinvettä/lientä purkista (2 kikhernetötsän neste)
• 200 g tofua
• 250 g paketti härkistä
• 200 g purkki kauraranskankermaa
• 200 g palanen vegaanijuustoa
• suolaa
• mustapippuria myllystä

Valmistus:

• Kuori ja siivuta perunat & sipuli.
• Sekoita iMat fraiche ja kikherneliemi. Mausta suolalla ja pippurilla.
• Raasta juusto karkeaksi raasteeksi.
• Pilko tofu pieneksi ja erottele härkis haarukalla.
• Laita uunivuokaan kerros perunansiivuja, sitten vähän sipulia, tofua, härkistä ja kastiketta. Toista ja laita lopuksi päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita ja juustoraastetta.
• Paista 200 asteessa noin 45 min (kunnes perunat tuntuu pehmeiltä ja juusto on saanut kivan värin).
• Nauti heti taikka lounaslaatikosta – mielellään vihreän salaatin kanssa.

Joskus jo jonkin aikaa sitten keittelin ensimmäisen kerran itse kikherneet ja ihastuin aivan hurjasti, koska ne maistuivat mielestäni niin paljon paremmalta kuin purkkiversiot. Silloin tajusin myös alkaa ottaa keitinvettä talteen. Sen verran olin lukenut vegeruokien ohjeita, että tiesin liemen käyvän moneen tarkoitukseen kananmunan korvikkeeksi. Pakkasessa se säilyy hyvin siinä missä varastoon keitetyt kikherneetkin.
Jos nyt kuitenkin on sellainen tilanne, että haluat testata ihanaa vegaania perunavuoan ohjetta, mutta varastoista ei löydy valmiiksi kikhernelientä, niin tässä on kaksi ohjetta, joihin voi mainiosti käyttää itse herneet: Taivaalliset vegepullat kikherneistä ja Kikherne-tomaattikastike, kasvikset ja couscous.
Eikös se ole ihan food-preppingin perusajatuksia, että samalla kertaa syntyy useampi ruokalaji?

Perunavuoka on myös mainio esimerkki siitä, että vegaani ruoka ei todellakaan tarkoita sitä, että pureskeltaisiin vain lehtikaalia ja raakasalaattia! En nyt ole testannut, mutta voisin mennä vannomaan, että tuo kelpaisi ennakkoluuloisemmallekin lihansyöjälle.

Hiljaa hyvää tulee – vai miten se meni!? Ikuisuusprojektini nimeltä makuuhuoneremppa – tai -sisustus kai se nykyään jo paremminkin on – on jälleen liikahtanut hiukkasen eteenpäin.
Viimeisimmän raportoinnin jälkeen on tullut hankittua uusia lamppuja ja muuta sisustushommaa ja ihan vain pari viikkoa sitten sain vihdosta viimein parit taulut seinälle.
Varsinainen porakoneeni otti ja hajosi viime kesänä, kun fiksailtiin Peetun uutta kotia kuntoon, mutta lähinnä ruuvien kiinnittämiseen käyttämäni laite on sen verran tehokas, että sillä kyllä tekee kipsilevyseinään muutamat reiät.

Piirongin päällä olevan pöytälampun hankin Zara Homen valikoimista. Tykkään varsinkin sen messingin värisestä pallojalasta.

En tiedä miten paljon sitä pitäisi olla säilytystilaa, että voisi tuntea, että sitä on riittävästi? Jotenkin tuntuu, että kamalla on salaperäinen kyky lisääntyä sitä mukaa, kun jostain vapautuu vähän tilaa. Oven taakse voi onneksi hyvin piilottaa vähän ripustuskoukkuja akuuttia tarvetta varten.
Tanko ja koukut on peräisin Ikean keittiösisutusjuttujen valikoimasta.

Sängyn päällä oleva tyynykasa senkuin vain kasvaa!

Minkälainen lamppu makuuhuoneeseen? – oli haastava kysymys reilu vuosi sitten. Aikani asiaa vatvottuani (ja kun Peetu lopulta vei oman lamppunsa pois) päädyin kepeän ilmavaan pallokupuiseen valaisimeen.
Huomasin, että ihan puolivahingossa makuuhuoneen yksityiskohtien teemaksi alkoi muodostua messinki/vanha kulta ja pallomainen muoto.
(Ai voi mahoton tuota katonrajan maalausjälkeä!!! 😀 :D)

Sängyn päätyyn on suunnitteilla se varsinainen tauluseinä. Tauluja ja kehyksiä on jo hankittuna varmasti vähän liikaakin. Enää vain pitäisi suunnitella miten ne ripustaisi. Ja tietty hankkia se porakone.

Vaatekaappiseinälle ripustin kokovartalopeilin (Ikeasta) ja Peetun tekemän, meidän kotikorttelia kuvaavan karttataulun. Jakkara on sekin Peetun käsialaa; tulevan arkkitehdin taidonnäyte alakoulun puukässytunneilta.


Sarjassamme ikuisuusprojektitkin saattavat valmistua joskus. Ihanan taulun kuvan on ottanut superlahjakas Mikko Rasila joskus tyyliin vuonna 2010 tai 2011. Siitä lähtien kuva on odottanut kehyksiin pääsyä ja jo peräti viime kesänä onnistuin toteuttamaan suunnitelmani. Eikä siitä mennyt sitten enää vuottakaan, kun taulu jo pääsi roikkumaan seinälleni!
(Ja Mikko hei, jos luet tätä, niin se toinenkin kuva on nyt kehystetty ja se on tulossa tuohon sängyn päätyyn. Kunhan nyt saan vain ostettua sen poran ensin…)