Viikonlopun auringonpaisteen ja helteen keskelle osui pari pilvisempää tuntia. Sormet syyhysivät päästä Olssons Tyger -kangaskaupasta löytyneen i-ha-nan pitsinpalasen kimppuun. Haaveksin jostain simppelistä, helposta topista, jonka saisi vähällä vaivalla muunnettua söder-hipistä gala-kelpoiseksi.

Leikkuvaiheessa käytin henkisenä tukena vanhasta Ottobresta löytynyttä perustopin kaavaa. En nyt tiedä oliko kaavasta varsinaisesti hyötyä tai apua. Se on tarkoitettu trikoolle ja muutenkin muokkasin topin mittasuhteita leikkuuvaiheessa aika perusteellisesti.

Venepääntie tuli mukaan kuvioihin vähän – hups – sattumalta. Tai ehkä alitajunta ohjaili saksia, kun yritin vältellä kaikkea, mikä vähänkään vaikuttaisi syvään uurretulta. Pikkuiset kimonohihat tekee yleisilmeestä vähän puetumman, mutta ei kuitenkaan liian väkisin tehdyn näköisen.

Pitsi on laadukkaan joustavan pehmeää ja kivasti kolmiulotteista. Olen aika laiska penkomaan kangaskauppojen tilkkukasoja, vaikka niistä yleensä tekee parhaat löydöt. Olssons Tygerin tapaiset kangaskaupat ostavat usein design-merkkien tehtailta kaikki jäännöspakat ja välillä voi tosiaankin tehdä ihan mahtavia löytöjä. Toppiin tarvittava pitsipalanen maksoi alle 3 euroa.

Simppelin topin juju on selkäpuolen lurpsakasti laskeutuva pääntie.

Pitsitoppi on kuvattu yhdessä Uniqlon luonnonvalkoisen topin ja Monkin ikivanhan minihameen kanssa. Jalassa Mohedan puukengät ja koska en jaksanut meikata paitakuvien ottamista varten piti nassu peitellä raksuilla Tom Ford -arskoilla.

Tässä taannoin ehtikin jo vilahtaa yhdessä päivän asu -kuvassa Lontoosta löytynyt pikkuinen konjakinruskea laukku. Ehkä ihanin pikkulaukkulöytö evö! Rrrrakastan nahkan lämpimän pehmoista sävyä, kätevää kokoa, patinoitunutta ketjuolkahihnaa ja söpöjä sydämenmuotoisia vetskarin vetimiä.

Laukkuihanuus löytyi taannoiselta Lontoon reissulta. TopShopin Oxford Streetillä sijaitsevassa myymälässä on katutasossa pieni Etui-niminen shop-in-shop, jossa myydään pelkästään käsin tehtyjä vintage-henkisiä laukkuja. Ymmärsin niin, että laukkujen nahka on “vintagea” eli tässä tapauksessa siis uusiokäytettyä, mutta laukut sinänsä ovat uusia. Malleja ei ole kovin montaa, pääasiassa erilaisia kirjekuori- ja clutch -tyyppisiä virityksiä, mutta värejä ja erilaisia nahkoja sitäkin enemmän.

Oli ihan käsittämättömän vaikea päättää haluaisinko shokkipinkin nupukkinahkaisen, pehmeän turkoosin “strutsi-nyppyisen”, vaalean beigen pintanahkaisen vai kenties syvän violetin kiiltonahkaisen version.  Kokoja oli tarjolla pikkuisesta kukkarosta aina aa-nelosen nielevään kirjekuorilaukkuun asti. Kaikille väri- ja muotovaihtoehdoille keksin heti ziljoona käyttötarkoitusta ja asuyhdistelmää. Päädyin kuitenkin krokokuvioituun konjakinväriseen pikkulaukkuun, johon iskin silmäni ihan ensimmäisenä. Enkä ole katunut hetkeäkään!

Karkki lähti hetki sitten nauttimaan helteisestä perjantai-illasta parhaimpien kavereittensa kanssa. Asu on melkein kokonaisuudessaan löytö TopShopin alesta. No, kengät löytyivät vuosi sitten Bangkokista ja korvikset on Mintun… 🙂

Niin, ja Karkki käski kirjoittamaan, että on kuvissa vielä ilman meikkiä ja hiukset laittamatta. Fiksailuhommat likat hoitaa yhdessä etkoilla Claran luona.

• toppi, TopShop
• shortsit, TopShop
• kengät, ostettu Bangkokista
• korvikset (Mintun), Indiska
• arskat, saatu lahjaksi

Pastellisävyt, neonvärit, hedelmäcocktailit, karamellikynnet… Kesällä kuuluisi ilmeisesti hullaantua herkkuväreistä noin niinkuin ihan yleensä – ja ainakin nyt kynsilakassa.

Vastarannankiiski-Minttu ihastui harmaaseen. Puhdas perusharmaa saa kevyen rusketuksen hehkumaan ja on huomattavasti helpompi matsata eri asukokonaisuuksiin kuin Mango Orange ja Watermelon Shake -tyyppiset hittisävyt.

Lainasin Peetun heräteostona H&M:ltä hankkimaa “Miss Stone Heart” -sävyä muutama viikko sitten. Sen jälkeen olen jumittanut harmaassa.

Tuo on muuten ensimmäinen H&M:n lakka, mitä koskaan testaan. Kokemus on ollut ihan ookoo positiivinen. Väri on aika tönkköä ja jäljestä tulee todella helposti epätasainen, toisaalta paksu väri peittää hyvin, yksi kerros riittää vallan mainiosti. Kestoltaan lakka on hyvää keskiluokkaa ja hintaluokassaan jopa parhaimmasta päästä. Ei siis hassumpi investointi silloin, kun haluaa huvikseen kokeilla jotain hassuja sävyjä.

Bongailin J.Lindebergin näytöksessä kivoja tyylejä – ja podin vakavaa kenkäkateutta…

Illan hauskimman asun palkinto on ihan pakko myöntää sinnikkäälle fäshion-sissille, joka piti urheasti Chanelin mustat kumisaappaita noin sadan asteen kuumuudessa – ja pokka piti, vaikka sadekuuron vaara oli viimeksi ollut kumpparikantaman päässä noin kaksi viikkoa sitten… Kyllä Chanel on aina Chanel – vaikka olisikin kumisaapas. 🙂