Author: Minna Paakkulainen

En vedä kovinkaan helposti hernerokkaa hengityselimiin kohdatessani pikkumaisia sääntöjä ja totaalisen turhilta tuntuvia määräyksiä. Voin tarvittaessa olla määrättömän joustava vain siksi, että asiat yleensä sujuvat kuitenkin noileemmin siten kuin, jos alkaisi rettelöidä jokaista terveen järjen vastaista sääntöä vastaan.

Mutta siis oikeesti… Miksi, kertokaa nyt hyvänen aika, miksi lentomatkustamisesta on tehty niin käsittämättömän hankalaa??

Juu, kyllä ymmärrän, että kauhistuttavat syyskuun 11. terrori-iskut muuttivat totaalisesti lentomatkailun sääntöjä ja perusteelliset turvatarkastukset ovat meidän kaikkien ilo. Kaikki aseeksi kelpaavat teräesineet olivat toki kiellettyjä käsimatkatavaroissa jo ennen, mutta jotenkin tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta, kun määrätietoisen näköinen tullivirkailija lennättää laadukkaat monen sadan kruunun arvoiset pinsettini roskikseen. Samanaikaisesti kuitenkin edessä kulkeva bisnesmies saa pitää metalliset kuulakärkikynänsä.

Nesteiden mukana kuljettamista koskevat säännöt muistuttavat monimutkaisuudessaan ja irrationaalisuudessaan lapsuuden barbie-leikkejä. Sillä sais olla vaan litra nesteitä mukana, mut sit niin, et isoin pullo olis maksimissaan viiskyt millii ja sit sen pitäs kuljettaa niit läpinäkyvässä pussissa.. Okei, läpinäkyvän muovipussin ymmärrän. Jos säännöt ovat nämä, pitää olla jokin järkevä keino a) tarkistaa, että suurin sallittu määrä ei ylity ja b) välttää ziljoonan pienen purnukan pyöriminen läpivalaisulinjastolla. Mutta voisko joku ystävällisesti selittää, miksi upouusi 8 Hour Creamini lensi roskikseen vain siksi, että se ei ollut minigrip-pussissa?? Kyseinen pikkutuubi oli tasan ainoa “neste” käsimatkatavaroissani, ja sillä hetkellä en löytänyt yleensä aina käsilaukussani majailevaa pakastepussia. En usko mitenkään, että 8 Hour Cream muuttuisi siinä silmänräpäyksessä vähemmän pommiksi, kun se suljetaan läpinäkyvään muovipussiin. Kysymys on selkeästi puhtaasta simputuksesta. Ei kenekään turvallisuudesta.

Koko nestekysymys on muutenkin vähintäänkin huvittava. Miten monta kertaa sitä on nähnyt ihmisiä kittaamassa silmät mullistellen Evian-pullojensa pohjia tiukan turvatarkastushenkilön tapittaessa vieressä? Muodostaako siis vesi uhkan juuri turvatarkastuksen yhteydessä? Saman pullon voi nimittäin kuljettaa turvatarkastuksen läpi tyhjänä ja täyttää halutessaan heti uudelleen. Ja jos vesi tuntuu liian laimealta, voi tax freestä shoppailla vapaavalintaisen määrän esimerkiksi äärimmäisen tulenarkaa vodkaa. Se toki pakataan muovikassiin, jossa lukee määräävään äänensävyyn, että sen saa avata vasta kotona. Siitä huolimatta en voi olla ajattelematta, että pari pulloa vodkaa ja se yksi sytkä, joka on sallittua ottaa mukaan käsimatkatavaroihin, on merkittävästi suurempi uhka turvallisuudelle kuin Mintun pinsetit tai voideputkilo…

Loppukevennykseksi voisin kertoa Rufus Roo -nimisestä yrityksestä, joka on kehittänyt keinon kiertää etenkin halpalentoyhtiöiden äärimmäisen tiukkoja käsimatkatavarasäännöksiä. Jokseenkin järkyttävän näköiseen liiviin voi pakata kaikkea mahdollista kivaa vuoden dekkariuutuuksista vaihtokenkiin ja välttää näin käsimatkatavaroiden ylipainon.

Tavallaan idea on ihan käytännöllinen. Onhan siinä aina omat riskinsä, kun laittaa matkalaukun ruumaan. Laukku voi kadota tai hajota matkan aikana – tai yllättävät ongelmat voi viivästyttää purkamista ja matkatavaroitten odottelu kentällä voi venyä tuntikausiksi. Mutta silti. Jos kamat eivät mahdu sopivan kokoiseen laukkuun, eikö olisi kuitenkin parasta joko vähentää mukaan otettavan tavaran määrää tai laittaa suosiolla matkalaukku koneen ruumaan? Itse en ainakaan haluaisi päätyä istumaan moisen matkalaukkutakin kanssa matkustavan ihmisen viereen…

Ehkäpä lähden tässä nyt jatkamaan pakkaamista seuraavaa Tampereen reissua varten. Ensin täytyy vain löytää sopivan kokoinen minigrip-pussi…

Nyt on kyllä ihan pakko hehkuttaa vähän… Hain tänään postista niin ihanan mahtipaketin Aussien limited edition tuotteita, että en meinaa pysyä nahoissani! Purnukoiden suloinen Aussieversary-design, paketista huokuva herkullinen tuoksu ja kaiken lisäksi vielä kimaltavaa moniväristä konfettia – vähemmästäkin sitä jo intoilee. 🙂

 

Nyt varmaan saa lähteä pesemään hiuksia?? ;D

Testituloksia voi lukea täältä vähän myöhemmin.

Alkukesän Suomen reissulla tapahtui. Treffit yhden huipun blogi-kompiksen kanssa oli sovittu Hakaniemen torille. Pahaa aavistamatta suostuin ehdotukseen: poiketaanko ihan äkkiä tuossa lähellä kivassa putiikissa, se on kyllä jo kii, mutta varmaan päästään vielä sisälle.

Tietty olin kuullut – ja vaikuttunut – jo etukäteen gTien huikeista ketju/nahka/niitti/etc korupukimista. En ollut kuitenkaan lainkaan varautunut siihen, että jutut iskisivät niin lujasti. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyin hankkimaan kaunokaiset hopeiset ketjukorvikset. Just mun tyyliset – toisaalta aika hillityt (verrattuna putiikin muuhun tarjontaan ainakin…), mutta toisaalta sitten kuitenkin solmuineen ja lukkohässäköineen aika rokut.

Korviksien ulkonäkö selviää kuvasta. Vaikeampaa sen sijaan on kuvailla, miten ihanan sensuellilta pitkät siloiset ketjut tuntuvat kaulan iholla…

En halua hankkia mitään turhaa – tai ostaa vaan ku halavalla saa. Tuuliviiripääni ei kuitenkaan jaksa aina olla samaa mieltä kanssani, mikä johtaa helposti etenkin näin alennusmyyntiaikaan tärisyttäviin tällaista olen aina tarvinnut -löytöihin. Kyseiset aarteet päätyvät ihan liian usein kirppikselle ilman, että niistä on otettu edes kaupan lappuja irti. Syvän itsetuntemuspuuskan vallassa päätin, että en lähde ollenkaan ihan vain vähän katselemaan alennusmyyntejä. On suhteellisen simppeliä vältellä tyhmiä heräteostoja, kun pysyy poissa kaupoista.

Nettiputiikkien alennusmyyntejä onkin sitten paljon vaikeampi kiertää kaukaa. Jotenkin ihan väkisin sitä inspiraatiota (muka) etsiskellessään tulee klikanneeksi punaisena näytön reunassa killittävää SALE-linkkiä. Onneksi parhaimmat löydöt myydään loppuun aika pian. Pikkuisen kyllä jäi kaivelemaan, kun söpön vihreä ja mielettömän käytännöllisen kokoinen Marc by Marc Jacobs -laukku sai sold out -leiman niiden muutaman minuutin aikana, kun yritin puhua järkeä itselleni. Kors Michael Kors -sandaaleista olisi ollut kokoa 7 jäljellä. Onneksi sekin loppui, sillä oikea kokoni olisi ollut 7,5 ja puoli kokoa liian pienien kenkien hankinta on ihan liian stereotyyppinen ja klassinen alennusmyyntimoka.

Jostain syystä eksyin myös TopShopin alesivuille…

Ihanasta Origami Dress -mekosta on edelleen kokoja. 25 punnan hintakaan ei tunnu todellakaan pahalta. Ja tuollaista mekkoahan sitä pitäisi siistin neuletakin kanssa töissä vaikka joka päivä. Eikö?? Pitäiskö sittenkin tehdä tilaus? On ne Tukholman muotiviikotkin taas tulossa – ihan pian – eikä tietenkään yhtään mitään päällepantavaa… Aaargh! Kuuletteko, miten taitava olen puhumaan itseni ympäri?

No, jos kerran tekee tilauksen, niin samoilla postikuluilla sitä tulisi vähän muutakin… Terävät kärjet ja kiiltonahka olisi sopivasti kuumintahottia ensi syksynä eikä 30 punnan hintakaan tunnu pahalta, kun bootsit ovat TopShopin mukaan 100 % nahkaa. Kokoa 38 on vielä jäljellä. Kyllä houkuttelee!!

Harmaa leopardimekko olisi irronnut naurettavalla seitsemällä punnalla. Onneksi aikailin tarpeeksi ja mekko myytiin loppuun.

Varmin keino selviytyä shoppailematta nettialessa on hengittää syvään ja toivoa, että omat koot myydään loppuun sillä aikaa. Saa nähdä, miten onnistuu… 🙂

Shortsit on kesän paras vaate. Siitä ei pääse mihinkään. Auringonpaisteiseen iltaan Karkki lähti vanhoista farkuista katkaistussa versiossa parhausasusta. Lisänä maailman turuilta löytynyt kesäheinätoppi, nirunarupohjaiset sandaalit ja korvissa killuvat mahottomat uistimet.

  • farkkushortsit, katkaistu vanhoista farkuista – olisko JC tai H&M?
  • kukkatoppi, ostettu Barcelonasta
  • sandaalit, ostettu Bangkokista
  • korvikset (Mintun), ostettu Costa Ricasta
Old stuff