En ole varmasti ikinä koskaan nähnyt festareilla yhtä paljon raskaana olevia musiikin ystäviä kuin viime viikonloppuna Stockholm Music & Artsissa. Yksi upeavatsaisista kaunokaisista oli Eira. Eiran asu käy kyllä inspiraatiosta myös meille muillekin. Lempeä metsänvihreä terästyy ruskeilla luonnonläheisillä asusteilla ja pienellä pilkahduksella tomaatinpunaista, joka toistuu niin hiuskoristeessa kuin käsivarsikorussakin. Ja tiedättekö – tuo ylös käsivarteen pujotettava koru on mielestäni aivan pudottavan hieno ja sopii festariasuun aivan täydellisesti.

Eiran kengät ovat vanhaa ruotsalaista käsityöperinnettä edustavan Knulpin, mekko on peräisin H&M:ltä, korut ovat matkamuistoja Intiasta ja laukku on käsityötä ja ostettu Italiasta. Festaripukeutumisfilosofiaa tiedustellessa Eira vastasi, että hänellä on ison masunsa kanssa melkein aina kuuma, joten tärkeintä hänelle on ilmavuus ja mukavuus!

Kyllä lomailu on mukavaa! Täällä meilläpäin on ollut ihan kivat ilmat, mutta ei kuitenkaan niin hienot, että ihan kaikki aika menisi bikineissä kölliskellessä. Pari Harjunpäätä olen toki em. vetimissä ehtinyt ahmia, mutta ompelimon puolellakin on ollut pientä aktiviteettia havaittavissa.

Tänään valmistui simppeli nirunarutoppi ohuesta valkoisesta viskoosista.

Peetun ylioppilasmekon jälkeen olen keskittynyt vain ja ainoastaan yksinkertaisiin, nopeasti valmistuviin malleihin.  Ehkä sitä vielä jotain suuritöistäkin jaksaa alkaa suunnitella, mutta tällä hetkellä on kyllä ihan ihanaa, kun menee vain muutama hassu tunti hommiin ryhtymisestä ja taas on uusi vaate garderobissa!

Valkoisen nirunarutopin kaava löytyi kevään Burdasta nro. 5.

Itseasiassa tuo lehden kannessa oleva toppi on tehty samalla kaavalla kuin nirunarutoppikin. Aika hämmästyttävää oikeastaan, miten paljon kangasvalinta ja pienet muutokset muuttavat vaatetta…

Burdassa nirunarutoppi oli toteutettu ohuesta puuvillapopliinista ja rinnuksille oli kiinnitetty näyttävä pitsibrodyyrihässäkkä. Oikeastaan ihan nasta tuokin, mutta päätin nyt ihan alkajaisiksi testata kaavaa jo valmiiksi varastoistani löytyvällä kankaalla. (Kyllä, olen pyhästi luvannut itselleni, että ainakin puolet kangasvarastostani on häivyttävä, ennenkuin saan ostaa yhtä ainutta uutta kangasta!!)

Kiristysnarut antavat kivasti ilmettä topille. Takakappaleen puolella narut menevät vain olkasauman kohdalla, mutta etukappaleella myös pääntie on rypytetty. Narujen avulla voi siis myös hiukan säätää, miten “antelias” pääntie on ja kuinka paljon olkapäätä haluaa paljastella.

Topin etukappale on leikattu täysvinoon, mikä antaa ihanan laskeutuvuuden. Tuo valkoinen viskoosikangas on kyllä itsessäänkin jo aika kauniisti laskeutuvaa, mutta varmasti, jos lähtisi toteuttamaan samaa mallia ohjeen mukaisesti puuvillakankaasta, olisi täysvinoon leikkaaminen ihan a&o.

Kaavalle en tehnyt muita muutoksia kuin, että lyhensin helmaa aika reilusti (melkein 20 cm), koska halusin topille hiukan laatikkomaisen ilmeen. Pidempi malli myös melkein vaatisi, että sitä pidetään housujen/hameen alla – ja se taas ei oikein ole Mintun juttu… Lisäksi vinkkinä, jos joku aikoo testata samaa kaavaa: mitoitus on aika reilu – eli jos epäröit kahden koon välillä, kannattaa valita pienempi.

Kuvailin viikonloppuna Stockholm Music & Arts -tapahtumassa muutamia ihania festarityylejä. Ensimmäisenä vuorossa Veronica ja kertakaikkiaan ihastuttava kombinaatio surffihippityyliä ja rokkiasennetta. Tukevat maihinnousubootsit antavat särmää rentoon asuun. Suuri kanvas-laukku nielee sisäänsä kaiken tarvittavan.

Veronican farkut – Nudie Jeans, kengät vanhat.. toppi ostettu alennusmyynnistä Gotlannista, sulkakorvis on kesän virallinen festarikoru ja saatu lahjaksi ystävältä, hopearannekorun Veronica on tehnyt itse ja turkoosi helmirannekoru on Masai-koru, matkamuisto Afrikan reissulta. Kaiken kruunaa kauniit pitkät hiukset surffilaineilla!

Jostain syystä vaatekaapissani tuntuu majailevan hiutuneitten, kulahtaneitten, kierteelle pestyjen ja venähtäneitten t-paitojen armeija. Suurimmasta osasta ajattelen taloudellisesti, että tuokin on vielä ihan hyvä treenipaita ja tuokin on hyvä olla olemassa, jos vaikka joskus tarvii remonttipaitaa. Ihan niinkuin treenatessa ei oikeasti olisi paljon mukavampi käyttää kauniita, funktionaalisesta materiaalista tehtyjä sportti-vaatteita. Ja siis remontti tuskin on tulossa kohdalle ainakaan käsitettävän lähitulevaisuuden aikana.

Sitten on niitä t-paitoja, joita oikeastaan haluaisi vielä käyttää, mutta lörpsähtäneet resorit ja kierteelle rullaantuneet käännökset eivät oikein houkuta. Yksi näistä oli MTWTFSS:n hiekanruskea, timangeilla koristeltu t-paita, jonka hankin vuosi sitten Weekdayn alesta. Sisäinen harakkani rakasti paidan kimaltavia koristuksia, mutta valitettavasti laatu oli mitä oli ja jo ensimmäisen pesun jälkeen helma kiersi ja pääntie oli venynyt oudon malliseksi.

Silläkin uhalla, että olen saksinut piloille noin ziljoona t-paitaa, päätin testata, josko timangiteepparista saisi käyttökelpoisen topin.

Aina aikaisemmin olen ollut tuunaushommissa aika höveli, mikä on johtanut siihen, että  pääntie on roikkunut jossain navan kohdalla, eikä ole ollut puhettakaan, että olkaimiksi jääneet narut oikeasti pysyisivät olalla. Aluksi mietin, että onko tämä “tutoriaali” niin simppeli, että on ihan turhanaikaista iskeä sitä tänne blogiin, mutta sitten tuumasin, että ehkä joku muukin on joskus turhaan tuhonnut t-paitojaan. Eli tässä simppelit teepaitatopin silppuamisohjeet:

Aika maltillisesti siis leikkasin osia pois – niinkuin kuvasta näkyy. Reunoja ei tarvitse huolitella, sillä t-paitatrikoo ei lähde helpolla purkautumaan. Eihän tuo nyt mikään toimistovaate ole, mutta kiva kesähuitula ja paljon käyttökelpoisempi kuin surulliseksi mennyt teeppari.

Ja timangipaita in action näkyikin jo eilisen asukuvissa. 🙂

Hauska festivaaliviikonloppu on nyt takana – kylläpäs olikin kivaa! Ja ihan mahtavaa, että loma jatkuu vielä. Tosi monet tuntuu palanneen tänään töihin, ainakin, jos facebook-päivityksiä katsoo. Yritän tässä nyt alkuviikosta saada vielä pari ompeluhommaa valmiiksi ja sitten keskiviikkona suuntaankin jälleen Tampereelle! Ihanaa!

Tässä kuitenkin vielä vähän fiiliksiä eiliseltä.

Sunnuntaina ehdittiin kierrellä vähän laiskanpulskeasti tsiigailemassa festarin “Arts”-osuutta. Mitään syvällisiä analyysejä en alkanut tehdä, mutta ihan mukavaa, että alueella oli kivaa äksöniä myös lavan ulkopuolella.

Oltiin myös vähän osallistuvia ja kannatettiin Plan-kampanjaa, joka edistää maailmanlaajuisesti tyttöjen koulutusmahdollisuuksia.

Sunnuntaina tajusin jälleen, miksi festarit on ihan huippu tapa kuunnella musiikkia. Yleensä sitä päätyy tapahtumaan parin-kolmen bändin ansiosta ja muusta tarjonnasta ei ole niin hajuakaan. Sitten sitä yllättyykin iloisesti ja tulee onnelliseksi, kun löytää jotain uutta mahtavaa, mistä ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Niinkuin nyt esimerkiksi Fatoumata Diawaran – säteilevän ja energisen artistin, joka sai musiikillaan niin hyvälle tuulelle, että muuta en enää oikein osannut kaivatakaan.

Vanha inkkari-fani ei voinut myöskään olla sulamatta, kun räväkkä ja karismaattinen Buffy Sainte-Marie esiintyi intiaanibändinsä kanssa. Taisin myös sivistyä siinä sivussa, sillä aikasemmin minulla ei ollut aavistustakaan, että juuri hän on tehnyt sellaiset biisit kuin “Palkkasoturi” ja “Up Where We Belong”…

Kolmantena festaripäivänä bloggari alkoi olla jo hiukan ryytynyt. Kyllä se vaan on kovvoo hommoo tuollainen riekkuminen, vaikka yöksi pääsikin aina kotiin. Haha! Asuvalinta noudatteli edellispäiviltä tuttua kaavaa eli toppi-shortsit-lipsut-aurikolasit -setillä mentiin sunnuntainakin.

• toppi, tuunattu MTWTFSS:n teepparista
• shortsit (Peetun), 2nd hand
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Dolce & Gabbana

Keikkakuvat: Annika Berglund