Tukholmassa sataa tänään räntää. Mites siellä?

Ensimmäisen kerran  moneen vuoteen on sellainen tilanne, että sydäntalvelle ei ole suunnitteilla minkäänlaista breikkiä auringossa ja lämmössä. Pieni – tai no, ei ehkä ihan niin pienikään – kaukokaipuu tekee pesän mahanpohjaan, kun kesä tuntuu vielä olevan niin kovin kaukana. Eikä viimeisten kokemusten perusteella oikein voi luottaa siihenkään, että täällä mitään kunnon lämpötankkausta pystyisi toteuttamaan edes kesäkuukausien aikana.

En ole ihan varma lievittääkö vai pahentaako Peetun ihanat reissukuvat matkakuumetta. Jotenkin kuitenkin ihan lohdullista, että jossain meri kimaltaa, hiekka tarttuu varpaisiin ja muutenkin on kuumempaa.

Näiden kuvien myötä siis Peetun terveiset Aasiasta kaikille blogin lukijoille! Tytöt ovat kyllä tehneet muutakin kuin hengailleet biitsillä – Mintulla sattui vain nyt olemaan sellainen fiilinki päällä, että tänne valikoitui juuri nuo.

Peetun tämänhetkisistä kuulumisista sen verran, että Aasian turnee on takana ja tällä hetkellä tytöt majailevat Sydneyssä Australiassa. Ilmeisesti reissuporukka hajaantuu nyt ainakin hetkeksi, sillä Peetun olisi tarkoitus mennä töihin, mutta osa aikoo vain lomailla myös Ausseissa. Sydneystä suuntima otetaan kohti Melbournea, jonne on lennähtämässä myös Peetun hyvä ystävä, täällä blogissakin usein mukana ollut Liz, työviisumi taskussaan!

Tänä talvena ei olekaan tullut paljoa käytettyä viime talvena Shopbopin alesta hankittuja Diane von Furstenbergin mokkasaappaita. Sen verran olen pihi, että en raatsi mokkaa ulkoiluttaa kovin kosteilla keleillä – vaikka miten olisinkin suihkutellut pinnan kaikella mahdollisella suoja-aineella. Ja räntää, tai ainakin vakavaa loskakelin lupausta, on ollut täälläpäin ilmassa siitä lähtien, kun ensimmäiset lumet pölähti niskaan joskus jo aivan tajuttoman kauan aikaa sitten. No, nyt on ollut jo pari päivää mukavat muutaman asteen pakkaskelit, joten päätin ilahduttaa itseäni tänä toimistomaanantaina kiskomalla raksusaappaat jalkaan.

Sain Karkilta käyttöön/lainaksi tomaatinpunaisen 3/4-hihaisen puuvillaneuletakin. Tyttö oli sen innostunut tilaamaan, ku halavalla sai, mutta ei sitten oikein osannutkaan sitä käyttää. Oma H&M-hankintani, vetskarihame tweedin näköisestä jerseystä, sopii neuletakin kanssa mielestäni tosi hyvin. Kankaassa on nimittäin pikkuriikkisiä punaisia ripsuja – vaikkei ne kuvassa oikein näykään.

Se verran voisin vielä keventää sydäntäni ja kertoa päivän kuulumisista, että kävin tänään otattamassa kuvat ajokortin uusimista varten. Täkäläiset ajokortit on voimassa vain kymmenen vuotta ja se meni umpeen tuossa syksyllä. Kuvista tuli aivan järkyttävän kamalat. Ei mulla muuta.

• poolo, Oasis
• neuletakki, H&M
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg
• kaulakoru, Kookai (tuunattu)

Jotenkin vielä ymmärrän sukkia syövät pesukoneet, mutta meillä asuu joku musta-aukko, johon häviää mm. kameran USB-piuhoja. En voi käsittää, miten kykenen hävittämään kyseisen aika oleellisen tarpeellisen kapistuksen noin neljän metrin matkalla omasta huoneestani olohuoneen sohvalle. Musta-aukko tuntuu sijaitsevan korvien välissä, sillä normaali taktiikka (mieti askel askeleelta taaksepäin, mitä tapahtui…) ei toimi. Muistan aivan hyvin, miten irrotin laturin ympärille kieputetun USB-johdon ja olin siirtymässä olkkariin lataamaan kuvia kamerasta koneelle. Tuossa välissä tapahtui jotain sähläystä – ja sen lopputuloksena piuha on totaalisen hävöksissä. Kämppä on käännetty nurin moneen kertaan. Ja kyllä, olen katsonut myös jääkaapista ja pakastimesta…

Tämä pitkä johdanto siksi, että oli tarkoitus tehdä oikein video-tutoriaali, mutta piuhan hukkumisen vuoksi on nyt tyytyminen kuva-avusteiseen juttuun. Onneksi hienosta Olympuksesta voi siirtää kuvat langattomasti iPhonen kautta koneelle.

Elikkä onnistuin ensimmäisen kerran saamaan aikaiseksi kunnollisen liukulakkauksen kimalteilla ja ajattelin todistaa täälläkin, että ei se niin vaikeaa ole! Youtuben tutoriaaleissa käytetään usen meikkisieniä tms. häivytyksen tekemiseen. Periaatteessa ihan hyvä idea, mutta aina testatessani, olen kyllä saanut kaiken mahdollisen lakan tarttumaan sieneen – eikä häivytyksestä ole ollut tietoakaan.

Puhtaat lyhyeksi viilatut kynnet lakataan ensin aluslakalla ja sitten halutulla pohjavärillä. Mitä kirkkaampi tai tummempi sävy värilakassa on, sitä näyttävämpi tulee lopputuloksesta. Ensimmäisten kerrosten kannattaa antaa hiukan kuivahtaa, mutta ei niiden nyt ihan vimpan päälle kuivat tarvi kuitenkaan olla.

(Ja kas, niin hän on laittanut kuvat väärään järjestykseen! Oh well.) Olen ollut varsin laiska käyttämään aluslakkaa, enkä ole ehtinyt kokeilla kovinkaan monia merkkejä. Mavalan Super Base on ollut mieluinen kyllä. Olemukseltaan se on hyvin ohut ja kuivuu nopeasti sekä lisäksi täyttää tehtävänsä – eli suojaa kynttä. Ei kai sitä muuta tarvita?

Värilakaksi valitsin varsin hillityn vaaleanrusehtavan sävyn: Max Factor, Cappucino (saatu blogin kautta). Näin joulun jälkeen tuntui, että punaisen lakan kanssa yhdistelmästä olisi tullut liian jouluinen ja tummistakin tuli otettua pikku överit tuossa syksyllä. Lähes nude kimalluskombo toimii myös toimistolla.

Kimallusliukulakkaukset on olleet aivan hillittömän suosittuja ainakin niillä foorumeilla, joita itse seurailen. Yleensä pohjana on kilometrin mittaiset akryyli- tai geelikynnet. En ole oikein saanut makua rakennekynsiin ja juuri nyt en kestä edes sitä, että omat kynteni kasvavat onnetonta nysää pidemmäksi. Mutta hei, kimalteet sopii minikynsiin ihan yhtä hyvin!

Kevyesti kuivahtaneen pohjalakkauksen päälle vedetään ensin yksi kerros kimallusta kynnen puolivälistä kärkeen.

Ensimmäinen kimalluskerros saa olla melko ohut. Nopsalla, kevyellä kädellä vetäistään kiillelakkaa noin kynnen puolivälistä, tai vähän alempaa, kärkeen asti. Kandee kuitenkin jättää ainakin 1/3 kynnestä ilman kimalletta, muuten liukuefekti jää aika vaisuksi.

Parhaiten liukulakkaus onnistuu aika isohileisellä lakalla – silloin liu’usta tulee helpommin selkeä. Itse käytin tuota uutta raksuani – eli Ciaten multihilelakkaa.

Toinen kerros kimallusta töpsötellään kynnen kärkiin. Hilelakkaa voi tässä vaiheessa annostella suht reilulla kädellä – ei kuitenkaan ihan kökkeröksi asti. Lakkausalue on noin puolet edellisen kiiltoalueen pinnasta.

Ta-Daa! Hieno, diskreetti kimallusliukulakkaus on valmis! Bonuksena tulee lisäksi paremmin elämää kestävät kynnenkärjet. Paksuin lakkakerros on juuri siinä herkimmin kuluvassa kohdassa ja muutenkin hilelakka rapisee ja lohkeilee paljon vähemmän kuin tavallinen värilakka.

Täällä on päästy aikas muhevaan shopping-modeen. Karkki varsinkin. Tänään tyttö aivan villiintyi Marc by Marc Jacobsin putiinkin alessa. Tosin taisi sitä eilen illalla lähteä pikkuruinen tilaus-HUPS Mintullekin tuonne Shopbopin suuntaan… Niistä lisää myöhemmin, sillä nyt on aika esitellä Karkin kaksi uutta hienoa mekkohankintaa.

Ensimmäinen mekko on musta kevyesti kellotetulla helmalla varustettu jersey-versio Åhlénsilta.

Hyvä perusmekko taipuu asusteiden avulla moneen. Napakka jersey pysyy toivottavasti pitkään siistinä ja lisää pitkillä luennoilla istumisen mukavuutta. Pashmina on Mintun vanha – joskus 90-luvulla hankittu – ja alkaa olla jo hippasen kulahtaneen oloinen. Vetoisissa luentosaleissa isoon huiviin kääriytyminen on kuitenkin melkein pakollista.

Varsin suoralinjaiseen perusmekkoon tulee heti huomattavasti enemmän draivia, kun helma heiluu hiukan kellotettuna. Kapea musta vyö on tullut jonkun H&M-hamosen mukana.

Mummilta saatu ihana Kalevalakorun sormus on aina Karkin sormessa.

Kultaheloilla koristellut ballerinat ovat viime syksyn hankintoja ja peräisin Rizzosta. Tykkään tosi paljon tuosta, että kenkien kärjet ovat kiiltonahkaa!

Karkin lähdenpä-tästä-kaupungille-shoppailemaan -meikki. Muuten hyvin hillityn ehostuksen jujuna on punaisena hehkuvat huulet.

Huulipuna tulee MACiltä ja sävyn nimi on Chili.

Toinen mekkolöytö olikin sitten hiukan tyyriimpi. (Tuo musta on siis Åhlénsin omaa mallistoa, joka on hintatasoltaan varsin kohtuullinen). Karkki kuitenkin ihastui Max Maran ihanaan musta-valkoiseen jersey-mekkoon niin totaalisesti, että sitä ei voinut mitenkään jättää kauppaan.

Tämän mekon Karkki osti jo ennen joulua – ja sille on ehtinyt jo nyt tulla vaikka miten monta käyttökertaa!

Sirot satiinikorkkarit ovat Biancosta.

Valouskuvausassistetti tehtäviensä tasalla. Huolestuneille voin kertoa, että sekä kissa että sukkikset selvisivät ilman näkyviä vahinkoja!

Tukholmassa paistoi tänään aurinko. Siniseltä, pilvettömältä taivaalta.

Ihana valoilmiö ei toki kestänyt kauaa. Jo siinä vaiheessa, kun läksin toimistolta kotia kohti, oli auringonpaiste muuttunut kivasti syvenevän siniseksi hohteeksi. Lounasaikaan pistäydyin sattumalta (=alkuvuoden häilähteleväinen elämäntyyli on aiheuttanut sen, että edes pakastimesta ei löytynyt lunch lådaa mukaan otettavaksi…) ulkosalla ja olin suorastaan tikahtua, kun tajusin, että AURINKO paistaa suoraan silmiin! Ihanaa!

Tai no. Ihanaa ja ihanaa. Yllättävä ja odottamaton kohtaaminen auringon kanssa herätti henkiin monenlaisia tunteita, toiveita, ajatuksia ja haaveita.

Auringon lämmittämä kuiva asfaltti ilman jäätä, lumi- tai räntäkasoja = vaivatonta käpsyttelyä stiletoilla. Paljaana vilkkuvat nilkat, eikä muistoakaan ärsyttävän tiukasta piposta tai arkielämän vaiheissa yhtenään hukkaan joutuvista sormikkaista. Ja kyllä, tuon kuvan asukokonaisuuden adoptoisin erittäin mielelläni. Etenkin, jos se sattuisi olemaan jumpsuit. Mitä se ei kyllä taida olla…

Se tunne, kun lämmin tuuli hivelee paljaita sääriä. Se tunne, kun vielä iltasellakin on kiva pitää aurinkolaseja. Se tunne, kun sifonki lämmittää ihan tarpeeksi. Voisiko jostain ostaa tuon kuvan fiiliksen??

No, ihan hyvä, että saatiin tänään edes pientä esimakua ja lupausta aurinkoisista päivistä. Oikeastaan en kyllä voisi kuvitella elämää ilman vuodenaikojen vaihteluja ja tykkään talvesta ihan paljonkin, vaikka pimeydestä en olekaan oppinut nauttimaan.

Nyt jatketaan Karkin kanssa perjantai-tunnelmointia ja katsotaan teemaan sopvasti leffa Little Miss Sunshine.

Kuvista kiitos: aina yhtä ihana Stockholm Street Style