Kaikki vähänkään pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia säännöllisesti seuranneet ehkä muistavatkin, että Mintun hajuvesifilosofia on varsin yksinkertainen. Kerralla on käytössä tasan yksi tuoksu, joka mieluusti haluaa itsellensä etuliitteen lemppari-. Parfyymi on liittynyt aina elämänvaiheeseen – muutokset vaativat oman tuoksunsa ja joskus sitä huomaa vasta sen hetkiseen hajuveteen kyllästymisestä, että tarvetta olisi vähän suuremmallekin elämänmuutokselle.

Koko parfyymiä käyttävän ikäni olen siis elänyt “yhden tuoksun” periaatteen mukaisesti. Erityisesti muistan Chanel 5 -tuoksun, jota käytin kolme, neljä vuotta putkeen, mutta sitten tuli jokin henkilökohtainen talouskriisi ja jouduin vaihtamaan tuoksua. En tiedä päteekö sama muihin hajuvesiin, mutta ainakin Chanel 5:n kohdalla on niin, että EdT tai edes EdP ei tuoksu lähimainkaan samalta kuin oikea parfyymi. Ja se oli nimenomaan parfyymi, johon olin tuoksukoukussa.

Toinen – vähän vähemmän eksklusiivinen koukku oli Lancomen silloinen uutuustuoksu Treasure. Raskaana ollessani (odotin Peetua silloin) rakastin tuoksua yli kaiken. Olisin voinut vaikka juoda sitä, jos vaan maku olisi vähänkään vastannut hajua. Synnytyksen jälkeen en ole voinut kertakaikkiaan käsittää, miten olen voinut sietää moista superällömakeaa hajuvettä… Haha!!

Viimeaikoina olen törmännyt pariinkin fiksuun ja asiantuntevan oloiseen artikkeliin henkilökohtaisen tuoksumaailman merkityksestä. Ensimmäinen oli niinkin asiayhteyteen liittyen hassussa lehdessä kuin Dagens Industi. Kunnianarvoisa talouslehti ei todellakaan kosiskele minkään sukupuolista yleisöä turhanaikaisen heppoisilla jutuilla edes viikonloppuliitteissään. Toinen juttu oli Dagens Nyheterin kulttuurisivustolla. Valitettavasti kumpaakaan en löytänyt linkitettäväksi sähköisessä muodossa. Näiden artikkelien perusteella aloin kuitenkin katsella koko hajuvesimaailmaa ihan uudella tavalla.

Heräsin varsinkin siinä vaiheessa, kun kumpikin edellä mainituista jutuista vertasi hajuvesiä garderobiin. Eli toki – on olemassa tuoksumaailman vastineet pikkumustalle ja tummat-farkut-valkoinen-t-paita-musta-jakku -combolle; tuoksuja, jotka sopivat käytännöllisesti katsoen kaikkiin tilanteisiin. Mutta toisaalta asian voi myös kääntää niin, että hyvin harkitun, tyylikkään ja vaikuttavan asukokonaisuuden voi pilata IRL-kohtaamisessa järkyttävä himphamppu kookospähkinä-ananas-malibu-beach -tuoksu. Toisinpäin on ehkä vaikeampaa – ihan niinkuin tyylikkään asialliset silmälasit eivät yksin voi pelastaa totaalisen katastrofaalista asua – ei tuoksullakaan voi muuta kuin vahvistaa tai heikentää muun olemuksen lähettämiä signaaleja.

Etenkin DI:n artikkelissa puhuttiin vakuuttavasti vähintään viisi tuoksua sisältävästä “parfyymigarderobista”. Viisi eri tyylistä hajuvettä olisi kuulemma hyvä lähtökohta. Yksi tuoksu olisi arkinen “voimatuoksu” toinen arkeen niinikään sopiva “kutsuva tuoksu”, kolmas olisi raikas, vapaa-ajan aktiviteetteihin sopiva tuoksu, neljäs kepeä (ja ehkä vähän flirttaileva) tuoksu ja viides upea seksikäs iltatuoksu.

Juuri tällä hetkellä tämä “käytän-vain-yhtä-tuoksua-kerrallaan” -ihminen on täällä nyt tekemässä ihan täydellistä takinkääntöä. Jostain syystä artikkelien ajatusmaailma kolahti ihan täysillä. En vaihtele pukeutumistyyliäni mitenkään huikeasti, farkut/musta hame/valkoinen t-paita/jakku tai neuletakki -combolla selviän about 89 % :sta kohdalleni osuvista tapahtumista. Toisaalta haluan erottaa arjen ja juhlan, työpäivän ja vapaan, nimenomaan kaikilla pienillä jutuilla. Työasu muuttuu menovetimeksi bling-bling-korviksilla, lauantailorvailu ravintolaillalliseksi koroilla ja kultalaukulla – etc.

Erityisen herättävä oli DI:n artikkelin esittämä negaatio: miten suhtautuisit naispuoliseen (enneltä tuntemattomaan) neuvottelukumppaniin, joka asiallisesta ulkonäöstä huolimatta tuoksuu kookospähkinälle ja ananakselle? Juttua lukiessani annoin pisteet kirjoittajalle siitä, että hän ei sinänsä arvottanut ko. tuoksuja. Tärkeintä on siis tuoksujen kokonaisuus ja niiden lähettämä viesti. Ihan  niinkuin Matthew Williamsonin maksimekot voi olla tosi fail johtoryhmän kokouksessa voi laadukaskin hajuvesi lähettää vääriä signaaleja epäsopivassa tilanteessa.

Aloin todella miettiä käyttämäni tuoksun lähettämiä viestejä.

Tämänhetkisestä tuoksugarderobistani löytyy tuoksut:

Clinque: happy summer spray. Tuoksun historia on jotain niinkin epäromanttista, että kissa oli tiputtanut (ja tietenkin hajottanut tuhannen pirstaleiksi) edellisen “kylppärituoksumme”. Tämä versio Clniquen Happy-tuoksuista oli jossain kampanjatarjouksessa, kun viimeksi oltiin Peetun kanssa kimpassa laivalla. Ihan kiva ja raikas “kylppärituoksu” (eli kavereille lainattavaksi tai itselle, kun ei muuta keksi), mutta ei ole muodostunut kenenkään lemppariksi.

Chloé: Chloé Eau de Parfum. Joskus teininä olin tosi tosi jumissa yhteen Chloén tuoksuun (en muista nimeä, mutta pullossa oli reliefinä kaksi lintua…), itseasiassa niin jumissa, että vielä tänäänkin, kun tässä viattomana googlailin linkkiä, jonka voisin tänne teidän iloksenne ja helpotukseksenne laittaa, alkoi ihan vilpittömästi ällöttää, kun näin ne kuvat. Onneksi tämä, Karkilta saatu Chloé on raikas, aurinkoinen ja reipas.

Tommy Hilfiger: Eau de Prep. Tiedän, että en varsinaisesti ole mikään Hilfiger-baby (vaikka jossain niiden mainoksissa on ihan törkeen siistejä “aikuisempia” leidejä, joihin voisin kyllä hyvinkin samaistua…), mutta heidän Eau de Prep -tuoksusta, jonka sain blogin kautta testattavaksi varmaan yli vuosi sitten, olen tykännyt ja tykkään edelleenkin kovasti.

Nyt tuntuu oikeastaan siltä, että tuoksugarderodisssani on muutama kiva tuoksu, mutta jos edes perustasolla ajattelisin oikeasti tuoksuja osana kokonaisuutta… Hmmm. Aika monta uutta tuoksua pitäisi hankkia. Tuntuu lähes samanlaiselta herätykseltä kuin kun joitakin vuosia sitten tajusin, että garderobistani ei löydy yhtään kunnollista jakkua…

Mintun tuoksugarderobisuunnitelma:

– kesälomatuoksu: Clinique: Happy Summer Spray.

– toimisto casual: Chloé: Chloé Eau de Parfum ja Tommy Hilfiger: Eau de Prep.

– when I’m free: Prada: Infusión d’Iris: Ainoa tuoksu everandever, joka on tullut edes lähelle Chanel vitosen intensiteettiä.

Hmmm. Näyttää siltä, että tuoksugarderobistani puuttuu aika monta olennaista rakennuspalikkaa. Tiedän, että blogiani ei kovin monet miehet lue, mutta mihinkäköhän tuoksuun sitä kannattaisi satsata näin kesäloman aattona?

Peetu on tänään nautiskellut laivakeikkojen välissä olevista vapaista mm. rynnimmällä pitkin Kungens Kurvan Ikeaa Karkin kanssa. Monenmoista tarvekalua puuttuu vielä Karkin uudesta kodista, vaikka äiskä nimpparilahjaksi hankkikin oikein kunnolliset Fiskarsin keittiösakset ja matsaavan juustohöylän. Paistinpannu, pop-corn-kattila, keittiötikkaat, vessaharja ja kaikenlaista muuta sekalaista sälää nyt ainakin. Olivat kuulemma katselleet Mintulle aurinkopetiäkin, mutta se oli painanut ihan liikaa. Mieltäni kuitenkin lämmittää kummasti, että kuitenkin edes harkitsivat asiaa!

Ikeareissulle Peetu pukeutui Karkin vanhasta kauniin koralliraitaisesta Zara-mekosta tuunattuun puolihameeseen ja kahta eritahtista raitaa yhdistelevään Monkin toppiin. Kaupan AC-viileydessä hartioita lämmittää just sopivasti ystävältä omittu farkkutakki ja jalkaan päätyi Mintun puukenkäsandaalit. “No, kun ne on niin hirveen mukavat jalassa!!” No, niin varmaan joo… 😀

• toppi, Monki
• hame, Zara (tuunattu mekosta)
• farkkutakki, 2nd hand (JC)
• sandaalit, Moheda

Nyt meillä alkaa täällä ihan mahottomat tonnikalabileet – arvatkaas miksi!? No siksi, koska ihana karvaruipelo Sunshine täyttää tänään huikeat 4 vuotta!

Aloittelin eilen illalla “onnellisuutta metsästämässä” -juttusarjaan postausta itsekuriin, ääripäihin ja kultaiseen keskitiehen liittyen. Aika pian havaitsin, että olen sotkeutumassa omaan näppäryyteeni – eikä vieressä Vampire Diariesia intohimoisesti tölläävät Karkki ja Peetu mitenkään erityisesti lisänneet keskittymiskykyäni. Puolenyön aikaan päätin luovuttaa ja mennä nukkumaan.

Tänään nappasin tuon itselleni hyvin henkilökohtaisen ja tärkeän aiheen uudelleen käsittelyyn. Ankaran editoinnin ja uudelleen kirjoittamisen jälkeen olin valmis painamaan julkaisunappia. En tiedä mitä onnistuin klikkaamaan, mutta on se nyt taivaan ihme, että näiden bloggausvuosien jälkeen mitkään varoituskellot eivät kilise, vaikka ruudulle ilmestyy kysymys: “are you sure, you want to do this?”. Mitä siis julkaisuohjelmamme ei normaalisti todellakaan kysele. Painoin “kyllä” ja havaitsin, että olen palannut takaisin ruutuun yksi. Jäljellä oli se, minkä viime yönä draftina tallensin. Koko tämän illan työ oli haihtunut jonnekin.

Kiukkupäissäni deletoin koko jutunraakileen, mutta tulin katumapäälle ja kävin pelastamassa sen kuitenkin myöhempää käyttöä varten. Ehkä maailmankaikkeus halusi kertoa, että en halua julkaista tekstiä sellaisena kuin se oli. Tai että siitä on enemmän iloa, jos mietin vielä kerran, kuinka haluan asiani sanoa.

Pääpointtini on kuitenkin, että on aivan supertärkeää muista kehua ja kiittää itseään. Ihan. Joka. Päivä.

Tänään kehun itseäni, koska:

1. Olin reipas ja kävin hammaslääkärissä (enkä pyörtynyt tuoliin, vaikka ensin olin ihan varma, että taju lähtee nyt justiinsa)

2. Lähetin töissä hankalan meilin hankalalle ihmiselle, kun kukaan muu ei tohtinut/jaksanut/viitsinyt

3. En hermostunut, vaikka onnistuin hävittämään parin tunnin intensiivisen työn tulokset yhdellä delete-nappulan klikkauksella

Ja varmaan jotain muutakin vielä löytyisi, mutta nyt yritän keskittyä painamaan oikeaa julkaisunappia – ja sit painun viivana peiton alle kauneusunilleni… Hyvää yötä ja kauniita unia!!

Pitkästä aikaa sain kuvattua asuni. Jotenkin hirmu takkusta, kun ei ole ketään, ketä nakittaa kameran toiselle puolelle. Talvisin valitan valon vähyyttä, keväällä ja syksyllä homma toimii itselaukaisijan ja jalustan varassa. Näin kesän ollessa hienoimmillaan tympii kuvata asuja sitä samaa keittiönseinää vasten kuin kaikkina muinakin vuodenaikoina.

Lauantain Sebastian-kekkereissä nappasin Karkin sen verran sivuun, että hän ehti ikuistamaan kesäisen kukkahameasuni. Tosin tuon kankaan nimi on perhonen. Siispä kysymyksessä lienee perhoskukkahame?

Näitä kuvia katsellessa en oikein tiedä, mitä ajattelisin kauniista lettikampauksestani. Livenä se oli mielestäni todella kiva, mutta jostain tuli mieleeni uimahattu – ja nyt en pysty ajattelemaan muuta. Oh well.

• t-paita, H&M
• hame, Mintun ompelimosta (kangas, Marimekko)
• kaulakoru, Marni for H&M
• sandaalit, Lacoste
• aurinkolasit, Tiger of Sweden
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• nahkatakki, Acne

Viikonloppuna on pitkästä aikaa yksi valokuvaamiseen positiivisesti suhtautuva perheenjäsen kotona. Täytyypi toivoa, että ehdittäisiin nappaamaan edes jonain päivänä asukuva taas.

Ja kiinnostuneille tiedoksi: Sebastian Head Couture Closing Partysta löytyy lisää kuvia täältä (mm. Karkin mekko kokonaan ja Minttu mallailemassa megakorviksia, jotka kylläkin jäi lunastamatta…)

Sebastian Professional on yllättävän tuntematon hiustuotesarja täällä Svennelässä. Siis, kun ottaa huomioon, että merkki on Suomessa hyvinkin suosittu ja monien ammattilaisten käyttämä.

Ilmeisesti Sebastian on kuitenkin päättänyt vakaasti iskostua myös ruotsalaisten tietoisuuteen. Olimme eilen Karkin kanssa heidän kaksi viikkoa Söderillä sijainneen pop up storen päättäjäispartyissa.

Peetu oli samaisen Sebastian Pop Up Storen avajaisissa pari viikkoa sitten ja kertoi, että tapahtumassa sai laitattaa itsellensä kampauksen iltaa varten. Tosin siinä vaiheessa, kun Peetu ja Liz olivat saapuneet paikalle, oli jonot jo niin mahottomat, että koko illan kiintiö oli täynnä.

Siitä viisastuneena hyökkäsin ajoissa paikalle ja pienen odottelun jälkeen pääsin istahtamaan kampaamotuoliin.

Jee – vähän kivaa – mun tukkaa laitetaan!!

Pienen jutustelun jälkeen hoksasimme, että kampaajalla ja Mintulla on yhteinen kieli. Vaasasta kotoisin oleva Nina on yksi Suomen Sebastianin kouluttajissa – ja tosiaan nyt nämä pari viikkoa Tukholmassa PR-hommissa.

Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tänne, kun nuo takanani kammattavaksi jonottavat tytöt ovat niin jännittyneen näköisiä! Vakavaa puuhaa… Haha!

Karkki ei oikein osannut päättää, haluaisiko jonkun kampauksen vai ei. Ihanat aurinkolasit kuitenkin löytyivät ja juuri tismalleen oikean sävyisillä vaaleilla pokilla! Aurinkolasien takana häämöttää Karkin toinen löytö: megamageet statement-korvikset.

Kuumintahottia ruokarintamalla tällä hetkellä täällä on Food Trucks. Vietnamilaishenkisiä täytettyjä patonkeja tarjoileva Bun Bun on yksi ensimmäisistä Tukholmassa pyörivistä ruokarekoista.

Bun Bun oli eilen parkkeerattu ihan meidän iloksemme, pitämään huolta, että Sebastianin vieraat saavat sisuksiinsa jotain kiinteääkin. 🙂

Karkin illan asu jäi kovasta tahtotilasta huolimatta ikuistamatta kunnolla. Tässä kuitenkin näkyy kauniin mekon elegantti selkäpuoli…

… ja tässä kuvassa puolestaan mekon etupuolta koristava upea epäsymmetrinen kukkaprintti näkyy melkein kokonaan.

Aidon oloista (ja myös makuista!) chili-soosia ruokarekan vietnamilaispatonkeja vauhdittamaan.

Tosin ihan mukavasti näissä on potkua ilman ylimääräisiä lisukkeitakin. Ja voin kertoa, että makuelämys on aivan taivaallinen! Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos satutte törmäämään Bun Buniin Tukholmassa liikuskellessanne.

Food Truck -poitsu pitää tilanteen hallinnassa!

Ja tässä nyt vihdoin vähän parempia kuvia Ninan loihtimasta kauniista palmikkokampauksesta.

Kauniit palmikot – eikö!? Sen sijaan tuo muu tukkareuhka näyttää kyllä ainakin tässä kuvassa taas harvinaisen söheröiseltä.

Aika taiteellinen päälaki! Kuva on vähän epätarkka, mutta yritin säätää siihen kaikilla (olemattomilla) taidoillani vähän terävyyttä. Kupoli ansaitsee mielestäni tulla esitellyksi ja tämä on tasan ainoa kuva tuosta vinkkelistä.

Olen hippiprinsessa!

Mutta oli siis oikein hauska ja iloinen ilta! Hyvää musiikkia, pikkuisen shoppailua, kampaushemmottelua, hyvää ruokaa ja juomaa kivassa seurassa. Voisi sitä lauantai-iltansa huonomminkin viettää!

Ja hei – lopuksi vielä Lakritspuck!